mitäpä he minusta
alistetusta pelinappulasta pöydällään
eivät he tiedä
painosta hartioilla tai sielussani
siirtävät vain seuraavaan ruutuun
’ hylätty ’
ihmisen sydämellä
mutta heille vain siirreltävä
tunteettomasti heiteltävä
mutta he ovat erehtyneet
en aio nimittäin luovuttaa
vaikka sen toivossa elävätkin
kalutkoon vaan jokaista ydintäni myöden
minä taistelen viimeiseen saakka
vaikka sielu on haavoilla
enkä tiedä
arpeutuuko ne koskaan
on minulla kuitenkin jotain
jotain maallista rikkaampaa osanani
rakkaus ihmisiin
rakkaus elämään
rakkaus nelijalkaiseen ystävääni
uskollisimmista uskollisimpaan
joka ei milloinkaan moiti
ei loukkaa
ja jolle olen aina yhtä rakas
alistetusta pelinappulasta pöydällään
eivät he tiedä
painosta hartioilla tai sielussani
siirtävät vain seuraavaan ruutuun
’ hylätty ’
ihmisen sydämellä
mutta heille vain siirreltävä
tunteettomasti heiteltävä
mutta he ovat erehtyneet
en aio nimittäin luovuttaa
vaikka sen toivossa elävätkin
kalutkoon vaan jokaista ydintäni myöden
minä taistelen viimeiseen saakka
vaikka sielu on haavoilla
enkä tiedä
arpeutuuko ne koskaan
on minulla kuitenkin jotain
jotain maallista rikkaampaa osanani
rakkaus ihmisiin
rakkaus elämään
rakkaus nelijalkaiseen ystävääni
uskollisimmista uskollisimpaan
joka ei milloinkaan moiti
ei loukkaa
ja jolle olen aina yhtä rakas
Vastaukset 32
Vanhimmat
Niin, eivät he tiedä, useimmat ihmiset eivät tiedä, mitä toisen mielessä liikkuu. Useimmille sillä ei ole väliäkään ja se näkyy kaikessa mitä tapahtuu.
niin se on, mutta eteenpäin elävän mieli.
Lämmin kiitos Sinulle.
PS Jäi vaihtamatta nicci, kun tulin tuolta toi-
selta puolelta lennossa tänne.
Jotenkin tunnen tuon olotilan.
---------
Sen sijaan, että
antaisin periksi.
Olen opetellut
nauttimaan
tekemisistäni.
Se on aivan sama,
mitä teen. Teen
sen itselleni.
kirjoitin aluksi suunnilleen näin;
en osaa odottaa enää mitään
eikä ongelmatonta elämää edes ole
pitäisikö vaieta Kohtalon valinnoista
mitä se hyödyttäisi
kun ne kuitenkin on jättäneet jälkensä minuun
ihan sama siis
Elikkäs aika paljon samaa, kuin Sinun vastarunos-
sasi. Mutta Sinun runossasi oli sentään hiukan
valoakin.
Kiitän.
Askeleen edellä vaikeuksia. Se on päämääräni. Aika paljon selvittelen todellisia päämääriäni mind map -työskentelyn avulla.
Viimeeksi työstin aihetta, mitä haluan edistää maailmassa eli mikä on minulle tärkeää. Vaikka tekemiseni olisivat kuinka vähäisiä tahansa, niin toimiminen niiden asioiden eteen parantaa oloani.
1. Yhteisöllisyys – huolehtiminen toisista ihmisistä, eläimistä ja luonnosta.
2. Mielekäs elämä – ihmissuhteet, työ ja vapaa-aika.
3. Minimalistinen elämäntapa - esteettisyys, käytännöllisyys ja laatu.
4. Terveelliset elämäntavat - liikunta, ruokavalio ja lepo.
5. Viihtyisä koti ja asuinympäristö.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tekemällä kulutusratkaisuja omantunnon mukaan. Maailmassa on turhan paljon eläinkokeita. Eläimet ovat aina olleet lähinnä sydäntäni. Voisin ajatella myös sijoittavani tuulivoimaan.
Olen jo vähitellen oppinut itsekkääksi. Kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitse tulla toimeen. Jatkossa aion olla tekemisissä vain samanhenkisten ihmisten kanssa, joilla on pyrkimystä saada jotakin aikaiseksi niin maailmassa kuin omassa elämässä. Sellaisten ihmisten kanssa, jotka elävät omannäköistä elämää.
ja kaikki nuo 5 kohtaa kyllä allekirjoitan, vaik-
ka täytyykin myöntää, etten monista lupauksista
itselleni ole pystynyt kaikkea kyllä
noudattamaan.
Varsinkin kohta 4; tiedän kyllä, että noita kaik-
kia olisi hyvä muistaa varsinkin näillä kymmenil-
lä. Mutta mikä piru siinä oikein on, että ne vaan
tuppaa niin usein unohtumaan.
En hyväksy myöskään eläinkokeita, olen itsekin
eläinrakas. Kunpa olisit ollut näkemässä viime
talvisen taistelun metsässä, kun oltiin koiran
kanssa lenkillä, ja yhden talon pihasta oli ka-
rannut koira liekasta. Ehdin ottamaan oman pik-
kuiseni syliin, kun näin sen syöksyvän meitä koh-
ti. Mutta tämä peto repi pikkuiseni hampaillaan
takajalasta maahan kaksi kertaa, kun välillä sain
sen jo uudelleen syliin. Onneksi lähellä oli talo
josta sain apujoukkoja, ja he ajoivat koiran mat-
koihinsa. Mutta omani oli shokissa, ja sai 3 pu-
remaa, jotka oli menneet lihakseen. Hoito kesti
monta viikkoa, ja minkälaisen trauman se siitä
tapauksesta saikaan, kun tämä samainen koira oli
jo kerran aikaisemmin hyökännyt sen kimppuun, kun
kuljettiin heidän talonsa ohi.
Ei tarvitsekaan tulla kaikkien kanssa toimeen,
olen ihan samaa mieltä.
Kiitos mielenkiintoisesta lisäkommentistasi ja
leppoisaa viikonlopun jatkoa Sinulle.
Kokemuksia koiramaailmasta. Tiedän tunteen, kun isokokoinen koira hyökkää omien pienten koirien kimppuun. Nykyisin olen jo henkisesti varautunut potkaisemaan vierasta koiraa.
Yksi keino, jota voisit kokeilla. Opeta koirasi menemään taaksesi. Kun vieras koira on vielä tarpeeksi kaukana, karjaise matalalla äänellä ei ja laita vielä toinen kätesi stopiksi eteen. Jos on opetettu koira, niin se lopettaa siihen. Lähitilanteessa on tehonnut villatakin pitäminen katsekontaktin esteenä.
Kerran olen joutunut sellaisen raivon varteen, että kylmänrauhallisesti otin pajusta oksan ja sivalsin vierasta koirasta turvalle tilanteessa, jossa oma ensimmäinen koirani vuoti verta.
En minäkään aina onnistu elämään oppieni mukaan, mutta pyrin siihen ja se riittää. Kun tekee asioita omasta päätöksesta, niin siirtyy pois uhrin asemasta. Ei ole enää ajopuu..
Täytyy sanoa, että siitä vuoden takaisesta hyök-
käyksestä jäi itselllekin tosi ikävät fiilarit.
Olen entistä arempi vieraita koiria kohtaan, jos
nyt koskaan olen mikään rohkea ollut. Ja koirakin
kyllä karsastaa vastaantulevia isoja, tummia koi-
ria - enkä kyllä ihmettele.
Kiitos vinkeistä, tuota voisi kyllä yrittää opet-
taa omalle koiralle. Vaikka kyllä tuollaisessa
tilanteessa hätääntyy niin paljon, että kaikki
kultaiset neuvot taitaa unohtua. Yrittää silti
voi, eihän se suinkaan hukkaan mene.
Tuo oksalla sivaltaminen vois myöskin toimia,
vaikka onhan siinäkin oma vaaransa, voi vieras
koira vielä käydä sivaltajankin kimppuun.
Pyrkimys elää niin kuin pitäisi, kai se
minullakin mielessä on aina. Mutta tahtoo vaan
unohtua niin usein, sorrun suklaaseen sun muuhun
kiellettyyn vaikka tiedän vallan hyvin, että ne
kertyy vartalolle * huoks *
Kiitti tosiaan neuvoista.
En ajatellut, kun sivalsin. Olin niin raivoa täynnä. Kipu oli varmasti sillä toisella koiralla valtava. Sen jälkeen kiersi minut hyvin kaukaa..
Vaikka sinusta tuntuisi hullulta, niin yksi keino on hakea koira-ammattilaisen apua. Hän voisi neuvoa siinä, kuinka saisit koirasi turvaan tuollaisista tilanteista. Yksi kerta auttaisi ja ei olisi edes jumalattoman kallista.
Nykyisin toisten koirien omistajat ovat oppineet ottamaan koiransa kiinni. Pysähdyn niin pitkäksi ajaksi, jotta saavat koiransa kiinni. Ehkä asenteessani on jotakin sellaista, joka laittaa omistajat varpailleen :).
Ei ollut tarkoitus lenkin jälkeen syödä sitä kakkupalaa, mutta söin sen kuitenkin ;).
mutta kaiketi edelleen Eräs nainen, vaikka hieman
ihmetyttääkin tuo nicin vaihtuminen. Teksti kui-
tenkin antaa ymmärtää, että kommentoija on sama
kuin aiemminkin.
Nii-in, tuskinpa sellaisessa tilanteessa ehtii
edes ajattelemaan mitä tekee. En minäkään tiennyt
kumman koiran kulmahammas löi minua
peukalonsyrjään, kun maassa kontaten yritin
pelastaa pikkuistani sen raivopään kimpusta.
Niitä koira-ammattilaisia ei satavarmaan ole lä-
himaillakaan, missä asun. Mutta ajatuksena sekin
hemmetin hyvä.
Niin minäkin teen, odotan että saavat irrallaan
olevan koiran kiinni. Mutta kun sekään ei aina
auta, ne voi tulla äkkiarvaamatta meidän luo,
ja seuraukset voi olla juuri sellaiset, kuin mi-
tä meillä vuosi sitten.
Hih, kuinka monta kertaa olenkaan itse päättänyt
olla ottamatta sitä kakkupalaa.
Käytän toisella palstalla toista nimimerkkiä. Alusta asti on ollut jako :). Vastasin toiselle palstalle, joten jäi sama nimimerkki.
Omat koirat ovat olleet agilityn merkeissä ammattiauttajalla. Nuorempi vielä käytöstapojen tähden.. Oli nuorena todellinen sika..
mutta olin vaan hämmennyksissä nicin vaihdosta,
nyt ymmärrän :D
Mullakin menee molli ja linda aina miten millon-
kin. Ja yleensäkin käytän kommentoidessa ja
vastatessa tätä. Kaikkihan sen jo tietää kuiten-
kin, että sama yksilö on kyseessä Ja kyllähän se
tieto löytyy kummastakin runonicistänikin.
Pisti mietityttämään oikeen se ammatti-auttaja,
pitänee tutkia löytyykö täältä mistään sellaista
ja mitä se sitten maksaisi.
Meidän vauva on itse sulosuus, Mys ja se on ra-
kastuneet toisiinsa. Olen ymmärtänyt, että
olette Mysin kanssa yhteyksissä, joten hän var-
masti voi vahvistaa, kuinka sulonen kakara
täällä on.
Uskotaan :). Täällä on taas kaksi söpöä vanhusta - 10- ja 14 -vuotiaat. Tuota nuorempaa jostain kumman syystä luullaan pennuksi. Johtuu kai siitä, että on pikimusta ja ihan kuin lelukoira.
Ammattiauttaja on siitä hyvä, että tulet kuulemaan monenlaisia neuvoja, mutta perehtynyt kouluttaja pystyy myös koulimaan tilanteisiin.
kaikki lähti synkeästä runostani, jossa totesin
kuinka tärkeä elämässäni on tuo nelijalkainen,
joka tuhisee nytkin vieressä. Ja mihin me
jouduimmekaan - koirien kouluttamiseen * naur *
Vanhuksia todellakin on Sinun hauvelisi jo, ja
aika kunnioitettavaan ikään ovat päässeet.
Olis kyllä mielenkiintoista oikeasti kuulla am-
mattiauttajan mielipide koirulista, kun itse pi-
tää sitä ihan ekstrapakkauksena. Sellainen
ihminen voisi heittää kylmän suihkun naamalle,
kun katsoo asioita ihan eri silmin.
Huomaan, että usealla ihmisellä on täällä lemmikkejä. Ehkä nuo lemmikit pitävät kotona ja siten tietokoneen ääressä?
Vielä noista kouluttajista.. He ajattelevat sekä omistajan ja eläimen parasta. Tarkoituksena saada tilanteet hallintaa, jotta turha ahdistus jää pois molemmilta.
Tuosta nuoremmasta koirasta tuli arempi siinä vaiheessa, kun sai syöpähoitoja. Tilanteessa, jossa oli heikko, kaksi isoa koiraa hyökkäsi koirani kimppuun ollessaan äitini kanssa lenkillä. Koirani osaa alistua, joten puremilta vältyttiin. Kuitenkaan kaikista koirista ei voi tietää, onko täysijärkisiä, siksi varaudun myös koirani puolesta ottamaan yhteen..
pitäähän ne kotona, kunnes alkaa veri vetää lenk-
kipoluille :D
Varmasti kouluttajat ajattelee kummankin parasta,
ja siksi olisikin kiva joskus sellainen tavata.
Siis syöpähoitoa, voi toista. Ja siinä tilantees-
sa vielä joutui hyökkäyksen kohteeksikin. Eikä
voi tietää täyspäisyydestä, ei.
Mutta eiköhän tää koirajuttu jo tavoittanut pää-
töksen luulen ma =)
Palaillaan taasen.
kas sydänkö itkee
kun mieli tekee omia omiutuisuuksiaan
sokeuttaa silmät ja antaa tunteen
että vain yksi on oikeassa
vain yksikö on vertavuotava
kun koko pataljoonaa haavoitettiin
taistele vain viimeiseen shakkiruutuun
älä missään nimessä luovuta
sillä virheen voi tehdä vielä
viimeissä siirrossakin
kerron kuitenkin erään asian
sisäinen olosi pysyy samana
voitat tai häviät
mitenköhän tämäkin palaute oikein pitäisi ottaa ?
Ehkä vain kiitän ja totean, ettei sisäinen olo
voi millään pysyä samana voitettuna tai
hävittynä, kyllä siinä on suuri ero.
..sortuu elontiellä, jätkä senkun porskuttaa. Nelijalkaiset rakastavat meitä parhaimpina ystävinä, ja ne oikeat ystävät tietysti, ja ne muut, ne on tietty joutavia. Hyvä aihe ja asiat kohdallaan, runo paikallaan. :)
jätkä senkun porskuttaa.
Ja kyllä ne nelijalkaiset on niin kertakaikkisen
ihania ystäviä, parhaita todellakin.
Runoon on oikeasti katkeransuolaiset kokemukset
elämässä.
Sinua kiitän.
...he yrittävät puskea,
moukaroida kilpeäsi joka on
rakkauden taialla vuorattu.
hyökkäilyt aina satuttavat
ja vaikka ne eivät näy
niin pienen pienen viillon kumminkin
jättävät
josta lopulta syntyy isompi haava
ja silloin olet kuin maasi myynnyt...
mutta vain hetkeksi...
sydämesi kulta kun alkaa virtaamaan
niin siitä syntyy se kilpi kaiken voittava
hyvyydellään ja kauneudellaan....
koskettavia sanoja kauniissa runossasi
ja hyvin suot sanojasi nelijalkaiselle ystävälle
mutta on sinulla kaksi jalkaisia ystäviäkin
ja kaksilahkeisiakin hihii.
hyvä upea moll!!!
ystäväni jaksat seurata minua aina tännekin.
Tähän runoon löytyy aihe ihan näitten saittien
ulkopuolelta, mutta toki voisi soveltaa näidenkin
tapahtumiin - olet oikeassa.
Kun vain riittäisi voimia käydä vielä kaikki
läpi.
Juu, kyllä se nelijalkainen on vaan maailman pa-
ras ystävä. Mutta tietysti Sinun kaltaisesi ystä-
vä on kultaakin arvokkaampaa, niin kuin moni muu-
in.
Kiitos Jouni, ja ihan mukavaa että heitit
pikkuisen läppää lopussa :D
Ihan mielenkiinnosta kysyn:
Ketkä sinua jahtaavat?
vaikka se on kyllä ihan sivuseikka mielestäni.
Ei minua kukaan jahtaa, ja olisit kyllä ymmärtä-
nyt asian, jos olisit lukenut ajatuksella runoni.
Mutta raotan nyt hiukan, takana on tämä ns
oikeusvaltio - Suomi. Siinäpä Sinulle pähkinää
purtavaksi.
edessäni, puhumattomuus on
tappavaa, seläntakana puhuminen
tappavampaa. "ulkoatulleena" uudessa
työpaikassani sain sen kokea.
Sinulle Linda eläinystävä ja hyvä
runoilija lähetän elogen!
tuo uuden työpaikkasi tunnelma.
Ruttu on minulle NIIN paljon, etten osaa sitä
varmaan tarpeeksi edes kuvata/kertoa.
Kiitos Liona, ja ihan pakko tunnustaa julkisesti;
en tiedä mikä on eloge. Varmaan jotain hyvää,
mutta kertoisitko sen seuraavassa kirjeessäsi -
kiitos. Ja sorry tyhmyyteni.
uutena (vastavalmistuneena) aloitin
työpaikassani niin sain tuon kokea,
mutta vähitellen virkaintoiset
työkaverini tottuivat "outoon"
olemukseeni ja vaihtoivat ns. virkapukujaan
rennompaan pukeutumiseen. Siis itseasiassa
ulkomuotoni ärsytti.
Kun kirjoitin tuon sanan: "eloge" (joka tarkoittaa ylistämistä tjs.) en millään saanut päähäni
sitä vastaavaa sanaa, etkä missään nimessä
ole tyhmä, se olen minä. Vaikka suomenkieleni
on ainakin omasta mielestäni parantunut, niin
virheitä silti vilisee liiankin usein.
ymmärsin kyllä fiilikset uudessa työpaikkassasi,
jota oli ikävää lukea.
Jos ' elogen ' tarkoitus todellakin on ylistä-
mistä, olen puulla päähn lyöty. Ja tajuan kyllä,
että ei-suomalaisuus vaikeuttaa Sinua kielen käy-
tössä. Kiitän täydennyksetä.
Lukijaa,minkä puolesta puhuvat kommenttien määrät ja
lukijoiden määrät,olet tosi pidetty henkilö tällä foorumilla ja olen siintä puolestasi vilpittömästi iloinen.Siihen kun liittää vielä rakkauden ihmisiin,eläimiin niin se on niin vahva voimavara joka ei kaadu vaikka olisikin välillä jonkun hampaissa.Luja tahtosi vie vaikka läpi harmaan kiven,kun nousee ylös aina ku kaatuaa ei mikään päivä jää merkitystä vaille. Hyvää kevättä sinulle.
tässä runossani ajauduttiin koirien koulutukseen-
kin, eli itse runo matkan varrella jo unohtui.
Mutta eihän mikään tietenkään estä vaihtamaan
mielipiteitä sopivassa suhteessa runojenkaan si-
sällä.
Pidettävyyteen en ota kantaa, sen saa kukin
lukija tykönään miettiä. Mutta uskoisin meidän
jokaisen olevan tulleista kommenteista
tyytyväinen.
Kunpa tietäisit ' lujan tahtosi '
Onhan se joskus ollut sitäkin, mutta kyllä olen
nykyään melko hauras elämän kompastuskivien myö-
tä.
Lämmin kiitos Jojo ja toivorikasta kevättä Sinul-
lekin.
jälkeenpäin luettaisi. mutta luetaan. pohditaan, jne. :)
että luit ja kommentoit,
vaikket runostani mitään virkkanutkaan.