Mikä olisi ns.

Ismo Alanko - risteys

Tulen siihen risteykseen,
Missä viitat vähenee,
Kadunpätkät lyhenee
Ja kapenee.

Moni juuttuu nopeaan
Tapaan täältä matkustaa,
Taidan vielä vaeltaa
Ja odottaa

Kunnes syksy minut saa,
Kunnes lumi peittää maan.
Jaksan vielä odottaa,
Talven selkä kyllä kantaa repussaan.

Tulen siihen risteykseen,
Missä ruuhka hiljenee,
Katulamput vanhenee
Ja vähenee.

Pala vastausta, pala toivomusta,
Pala jotain parempaa.
Pala kaipausta, pala lohdutusta,
Pala nousevaa voimaa.
Katukiven alta takavasemmalta
Löytyy, kun vaan vaeltaa, tuulta odottaa.

Valot leikkii leluillaan,
Kadun selkä notkahtaa,
Taidan vielä vaeltaa
Ja odottaa.

Toinen oikealle, riemukaaren alle
Katu kutsuu kulkijaa.
Yksin pimeässä vielä empimässä,
Lähtisinkö seuraamaan?
Ihmisjoukon tuoksu kutsuu mua, juoksuun
Pyrähdän, jää risteys taa. En voi odottaa.

Kutsun toista kulkijaa,
Kadun kannen takojaa,
En voi enää vaeltaa
Ja odottaa.

Great White Buffalo. Eiku Jope R. Ollaanko UFOja toisillemme. Tai....

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa,
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan sainkaan

Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie

Etsin jotain mikä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.
On kesä lyhyt niin kuin haave saavuttamaton
siitä mikä ois voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennen kuin pimeään mä jään,
eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme silloin ehkä nään
keinon, jolla vielä kaiken saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne vie tää.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme, kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänet tänne kantaa.
Ja tärkeintä on sydämmemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie
-----------------------------------

Sävel on hieman omituisen rempseä näin surulliseen kappaleeseen, mutta sanat kuvaavat surullista tarinaamme ja tuntojani hyvin ja tuovat tipan linssiin...

Mi kanssas jakaa saan.