Hei!
En tiedä onko tämä normaalia, mutta pelkään synnytystä niin paljon, etten koskaan halua raskaaksi. Joten nyt kysyisin, että voisiko jotenkin sopia etukäteen ennen raskautta(en edes tiedä kenen kanssa), että synnyttää vauvan keisarileikkauksella ja nukutettuna? Onko se edes mahdollista? Miten paljon yleisestikin naisella on sanavaltaa siinä, että synnyttääkö alateitse vai leikkauksella? Saako sen ihan vapaasti ja itse päättää?
Synnytyspelkoni vain kasvaa, koska olen parisuhteessa ja nyt on päästy siihen vaiheeseen, että vauvasta jo puhutaan. En tiedä mistä pelko on saanut alkunsa.
En tiedä onko tämä normaalia, mutta pelkään synnytystä niin paljon, etten koskaan halua raskaaksi. Joten nyt kysyisin, että voisiko jotenkin sopia etukäteen ennen raskautta(en edes tiedä kenen kanssa), että synnyttää vauvan keisarileikkauksella ja nukutettuna? Onko se edes mahdollista? Miten paljon yleisestikin naisella on sanavaltaa siinä, että synnyttääkö alateitse vai leikkauksella? Saako sen ihan vapaasti ja itse päättää?
Synnytyspelkoni vain kasvaa, koska olen parisuhteessa ja nyt on päästy siihen vaiheeseen, että vauvasta jo puhutaan. En tiedä mistä pelko on saanut alkunsa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Synnytyspelkoa on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin! Tuskin ennen raskautta voit
leikkausta sopia (ja eihän siinä ole mi-
tään järkeäkään) paitsi yksityissektorilla
- veronmaksajat eivät ole velvollisia sitä kustantamaan (kotikunta maksaa).
On psyykattava itseään monissa asioissa
elämän varrella, useimmille meistä se tuo
myös vastoinkäymisiä ja on vain uskottava että
niistä selviää - ja siten selviääkin.
miten voit pelätä jotain jota et oo kokenu koskaan??oot tainnu kattoa liikaa telsua.ja lukee lisäks suomi24 lohduttavia kommentteja .) minuu alko ainoastaa naurattaa nääkin valitukset mis jollaa oli neljännen asteen repeemät..mukamas oli vetäny narun kaulaan...haha taas..liika mielikuvitus tekee tepposet. siin ei olemitään pelättävää.ihmisille sentään on puudutteet,mieti elukoita tai synnytyst afrikassa..
niin kolmasosa väestöstä joutuu kohtaamaan myös syöpäsairauden. Siinä ei auta pelko, eikä etukäteen voi sopia mitään. Eletään vain sairauden ehdoilla, tai kuollaan. Sairaus kestää kauemmin kuin mikään synnytys. Eikä syöpä ole suinkaan ainoa vakava ja tuskallinen sairaus, joka saattaa meitä itse kutakin odottaa.
Synnytyksen saa nykyään ihminen valita tai olla valitsematta. Jos et usko pystyväsi synnyttämään, ruvetkaa harkitsemaan adoptiota.
Aluksi kannattaisi kuitenkin mennä keskustelemaan vaikkapa mielenterveystoimistoon fobiastasi.
et sä tollasia sovittua saa. eikä normi sektiossa nukuteta. ei vaikka kuinka pelkäisit.
jos sä tosiaan edes ajattelet lapsen hankkimista, niin kipi kipi jutteleen jollekki ammattilaiselle noista sun peloista. vauvat kuitenkin aina synnytetään tähän maailmaan ja jos sulla on hirveet synnytyspelot, niin..
ja ei se sektio sen turvallisempi tapa ole synnyttää, päinvastoin!!
on syytä ottaa yhteys oman terveyskeskukseen/ äitiysneuvolaan.Siellä voidaan alustavasti keskustella terveydenhoitajan kanssa/ lääkärin kanssa tilanteestasi. Jokainen raskaus ja synnytys on yksilöllinen, joten myös toimintatavat ja "järkevät käytännöt" pitää mitettiä yksilölliseti.
Tarvittaessa voidaan tehdä lähte synnytysairaalaan synnytystapa arvioon tai ns. "pelkopolille" jossa asiasta voidaan keskustella ja miettiä erilaisia vaihtoehtoja teidän kohdallanne. Raskaus ja synnytys muttaa elämää väsitämättä ja siihen on myös syytä valmistautua.
Pitää muistaa että joskus alatiesynnytys on turvallisin tapa synnyttää ja joskus taas keisarinleikkaus - riippuen äidin ja vauvan tilaneesta. Leikkauksessa on useimmiten paljon enemmän riskejä kuin alatiesynnytyksessä ja toipuminen on todella paljon,paljon nopeampaa alatiesynnytyksesstä. Kivut ovat myös huomattavasti vähäisemmät. Siten ei ole yksiselitteistä että pelot joita koet, tulisivat "vain" sektiopäätöksellä ratkaistua.Ei ole tavatonta että sektion vaatinut ja leikattu äiti potee sitten siitä syyllisyyttä lopun ikäänsä kun näkee toisten kävelevän kivuitta sairaalan käytäviä. Eli mitä oikeastaan pelkää silloin kun pelkää synnytystä?
Elämä tuo eteemme aina ja väistämättä yllätyksiä, jolloin on vain tehtävä parhaalta tuntuvia päätöksiä siinä tilanteessa jossa on. Siten ennakkoon tehdyt ehdottomat päätökset ovat varmin tie pettymyksiin ja tyytymättömyyteen omaan "suoritumiseen"/valintoihin, joka voi olla myös ahdistavaa ja pelottavaa tai traumatisoivaa.
Parmepi kai olisi keskustella asiantuntijoiden kanssa eri vahtoehdoista ja sairaalan mahdollisuuksista auttaa- juuri teidän tilanteessanne. Yleensä perheet kokevat saavansa kovasti apua näistä tapaamisista. Kannattaa kokeilla.
Juuri tällaista puhetta kaipasin. En edes tiennyt että on joku "pelkopoli". Kiitos sinulle, vähensit pelkoani. :)
Mutta vielä, en ymmärtänyt tätä : "Ei ole tavatonta että sektion vaatinut ja leikattu äiti potee sitten siitä syyllisyyttä lopun ikäänsä kun näkee toisten kävelevän kivuitta sairaalan käytäviä." Mikä siinä sitten sattuu? Leikkaushaavako? Pyydän anteeksi tietämättömyyttäni, mutta kuvittelin tosiaan leikkauksen olevan pelkkä avaus, vauva ulos ja ompeleilla kiinni.
Muille vastaajille myös kiitos. Lyhyesti vielä sille, joka kirjoitti minun katsovan liikaa televisiota: en ole omistanut moista kapinetta yli viiteen vuoteen.
oon kokenut kummatkin synnytystavat ja liputan ehdottomasti alatiesynnytyksen puolesta! synnytyskivut on kovat joo, mutta jälkeenpäin voit elää normielämää. sektion jälkeen kuljet monta päivää tuskaisena ja parantuminen kestää kauan!! muistelen että seitsemään viikkoon ei saanut oikeen tehdä mitään mikä rasittaa vatsalihaksia. eli ei kantaa vauvaa painavampaa, ei kunnon liikuntaa, ei imurointia jne. nyt kun sektiosta on yli 5kk niin haava on melkein normaalin tuntuinen, tähän asti sitä on kirvellyt ja kutissut ja myös sattunut.
Eihän vatsassa mitään vetoketjua ole! Joka kerros vatsanpeitteissä avataan erikseen. Veitsellä ja saksin vedetään parikymmentä senttiä pitkä HAAVA ensin ihoon, sitten ihonalaiskerrokseen, sitten lihaskalvoon, sitten lihakset erotetaan toisistaan, sitten avataan vatsakalvo, sitten rakkoperitoneum ja rakko painetaan alas ja SITTEN vasta tehdään kohtuun haava josta vauva autetaan maailmaan. Nopeiten tämä käy alakeskiviillosta, jossa kaikki vatsanpeiteavaukset voidaan sentään tehdä samaan suuntaan. Normaalissa ns. bikiniviillossa iho, ihonalaiskudos ja lihaskalvo avataan vaakasuoraan, loput peitteet pystysuoraan.
Kuten edellä olevasta jo ehkä ymmärsit, kerroksia täytyy myös sulkea useampia. Eli niitä tikkejäkin tulee huomattavasti enemmän kuin mitä iholla näkyy! Eli onhan sitä paranevaa (=kivuliasta) haavapintaa aivan toisella tavalla kuin normaalin alatiesynnytyksen jälkeen. Ihmisellä kun näet sattuu olemaan ihan suunnitellusti reitti, jota pitkin se vauva pääsee ulos ilman tällaista monimutkaista availua.
Mutta vielä tuosta pelosta; usein nykynaisilla pelko liittyy nimenomaan siihen ettei oikein tiedä mistä on kysymys, on paljon aivan vääriä luuloja (kuten esim. sinulla tuo "vatsa auki ja vauva ulos" ;-), varsin yleinen käsitys muuten!) ja sitten lukee vielä toisten provosoivia kirjoituksia. Useinhan on niin että juuri ne karmeimmat mutta harvinaiset jutut leviävät kulovalkean tavoin netissä/chatissä ym. Äitiyshuollon ammattilaiset ovat juuri sitä varten (neuvola, pelkopolit ym), että nainen saisi OIKEAA ASIANMUKAISTA tietoa raskaudesta ja synnytyksestä. Monilla epämääräinen pelko helpottaakin juuri sillä tiedonsaannilla. Mutta ei ole sama mistä tietoa hankkii, koska maallikko ei välttämättä netistä pysty karsimaan huuhaata ja muuta, ja tiedon voi käsittää myös aivan väärin. Eli siinäkin suhteessa alan ammattilaiset ovat oikea tiedonlähde - vaikka joskus tuntuukin että tällaisilla palstoilla nimettöman kirjoittajan mutu-tuntua pidetään enemmän arvossa!
Tuossa edellinen kertoi, kuinka hitaasti toipui sektiosta, mutta minulla taas meni päin vastoin. Alatiestä toipuminen ja kivut kestivät viikkokausia, ja sektion jälkeen, minä kyllä heti seuraavana pvnä kävelin normaalisti ilman sen ihmeempiä kipua. Ei tuollaista tapahtunut alakautta synnytettyäni, makasin kolma päivää tuskissa sängyssä, enkä kunnolla kävellyt viikkoihin. Vessakäynneistä puhumattakaan. Sektiosta voi toipua hyvinkin helpolla, kunhan muistaa olla varovainen liikkeissään eikä rehki liikaa. Vauvan hoitaminen onnistuu kyllä.
Leikkaushaavaa särkee jonkin verran, mutta särkylääkkeet auttavat hyvin. Minulla tikattiin 4 kerrosta leikkauksen yhteydessä, ja haava parani hienosti.
Kukaan ei tosiaan voi sinulle etukäteen luvata sektiota, mutta jos tulet raskaaksi, niin viimeisillä viikoilla se sinulle kyllä lopuksi myönnetään, jos ei pelkopolista ole sinulle ollut apua.
avuksi. Voin iloisin mielin kertoa että vastikään hoidin äitiä, joka pelkäsi kovasti toista synnytystään joten hän oli käynyt em. apua hakemassa, mikä kovati oli häntä auttanut. hän tuli sairaalaan synyttämään ja näki minut - vanhan tutun. Pelko jäi siihen - äidin kertoman mukaan.
Olipa mukava työvuoro.
Tsemppiä vaan perheenlisäykseenne
kenenkään ei ole pakko alakautta synnyttää, jos oikeasti pelkää ja inhoaa ajatusta, voi synnyttää sektiolla. Suomessa ketään ei voi siihen hommaan pakottaa, muttei keisarinleikkauksia missään jaella sitä vaan haluaville tosta noin vaan.
Sovinisti-naiset vaan täällä S24:ssa yrittävät kieltää tätä oikeutta omaan vartaloonsa toisilta naisilta, mikä on kummallista ja pervoa mielestäni.
Ja tiedoksi kaikille veronmaksajille, jotka ette halua näitä "kustantaa". Suomi on vapaa maa, pakko ei ole käydä töissä ja maksaa veroa. voit olla käymättä töissä ja lahjoittaa aina silloin tällöin hyväntekeväisyyteen rahaa, ja saat itse määrätä kohteen, esim. vain vanhukset, vain lapset, vain vammaiset, vain maahanmuuttajat, vain juopot jne. Eikö kuulosta oikeudenmukaiselta?
Ai että ihanko tosissasi luulet että tämä yhteis-
kunta toimisi jos kukaan ei kävisi töissä?
Kiva ajatus tietenkin.
Ja muuten, annan pienistä (sairaanhoitaja) tu-
loistani joka kuukausi kummilapsilleni kehitys-
maihin että tulevat toimeen ja saavat käydä kou-
lua. Sen sijaan mukavuusleikkauksia en halua kus-
tantaa. On kyllä oikeus omaan vartaloon (ei tarvi
tulla raskaaksi) mutta ei toisten kukkaroon.
Mahdatkohan ymmärtää..
Onhan Suomessa jokaisella oikeus omaan vartaloonsa kunnes madot ottavat siihen oikeuden. Ei täällä ole naisten pakko päästää miestä emättimeensä eikä muuallekaan, toisin kuin monessa muussa maassa.
Mutta jos siellä vartalon sisällä on ruvennut kasvamaan lapsi, niin kyllä se sieltä myös ulos tulee. Siinä on myöhäistä hokea oikeuksiaan. Kuinkahan moni perää oikeuttaan olla ulostamatta tai oksentamatta tai vaikka hengittämättä?
Itse kirjoitan tätä kovan flunssan kourissa ja toivoisin, että se uskoisi, että minulla on oikeus omaan vartalooni: oikeus olla yskimättä kylkiä kipeiksi, räkimättä naamaa verille ja hikoilematta paitaa märäksi. Mutta eipä sen flunssapahus vain ota uskoakseen. Eikä kyllä se vatsassa oleva vauvakaan usko, että sen vuokraemännällä on sen kummempia oikeuksia kuin ravita ja suojata sitä ja työntää se lopuksi maailmaan.
Se on sitä luonnon suurta viisautta, jonka ansiosta meillä on tämä vartalomme.
Olen eri mieltä. Aloittajalla on synnytyspelko, jonka vuoksi hän todennäköisesti saisi sektion, mutta toisaalta uskoisin, että tilanne muuttuisi raskauden kuluessa, kun hän vähitellen valmistautuisi äidiksi. Niin, ei se ole epäoikeudenmukaista, jos joku saa sektion pelon vuoksi. Minusta se on epäoikeudenmukaista, että esim itse joudun pakolla käymään töissä kokopäiväisesti raskaana elättääkäseni itseni ja lapseni ja maksaakseni ex-miesystäväni jättämiä velkoja ja esim. ex-miesystävä ei tee mitään töitä, nostelee vain sossusta rahoja ja on sitä tehnyt jo pitkään, eikä näytä siltä, että mikään taho vaatisi häntä ottamaan mitään työtä vastaan. Terve mies, eikä mitään syytä olla menemättä töihin. Muiden siivellä vaan haluaa elää, otti minultakin kaiken irti taloudellisesti, mikä vain oli mahdollista. Näin hän mahdollistaa itselleen mahdollisuuden jatkuvaan yöelämään, kun ei tarvitse ihmisten tavoin elää. Toinen mikä mielestäni reilusti ohittaa tuon aloittajan asian epäoikeudenmukaisuudessa, on se, että kyllä me vain maksellaan esim. monien huumeidenkäyttö...tarkoitan osaa korvaushoidossa käyvistä...ei kaikki heistä halua "parantua" vaan saada ilmaiset huumeet, että rahaa jäisi muuhunkin. Ja on muitakin, jotka eleskelevät sossun rahoilla, kun eivät töissä halua käydä,,,enkä tarkoita tässä vastentahtoisesti työttömiä...vaan elämäntaiteilijoita ja työkammoisia...
puhuin, että jos todella pelkää ja inhoaa synnytystä, saa sektion, se on syy saada sektio. En puhunut mukavuussektioista, jonka saisi vaan "haluamalla". Oletkohan oikeasti peruskouluakaan päässyt vielä loppuun, niin hataralta luetunymmärtäminen tuntuu.
Ja Suomi ON vapaa maa, ei ole PAKKO käydä töissä, lue vaikka lakikirjasta jos et usko. Eli jos veronmakasaminen ärsyttää, jättäydy pois ja ala hyväntekijäksi. Tai sitten ala loisimaan monen muun tavoin (huom, loistenkin elämisen maksat verorahoillasi, olisi aika paljon tuottavampaa maksaa vaikka niitä mukavuus-sektioitakin, kuin sosiaalitapausten elämistä).
Muuten harmittaako maksaa alatiesynnyttäneiden mukavuus-korjausleikkauksiakin? Ne vasta maksaakin, ja niihin tosi moni joutuu jossain vaiheessa. Pelkkää mukavuuttaan tavoitellen tietysti, vaikka pahatkin vauriot kuuluvat naisen elämään sovinisti-naisten mielestä.
Ai olet oikein sairaanhoitaja? Huolestuttavaa. Oletko lukenut eettiset ohjeet? Mitähän niissä mahdetaan sanoa kohdassa "Sairaanhoitaja ja Potilas"?
Lyhyesti:
- Sairaanhoitajan tulee huomioida yksilön tavat, arvot ja vakaumus
- Sairaanhoitajan tulee kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta sekä oikeutta osallistua hoitoa koskevaan päätöksentekoon.
- Hoitosuhde perustuu luottamukseen
Sairaanhoitajan tulee olla AINA potilaan puolella, eikä tätä vastaan. Jos potilas/asiakas kokee olevansa kykenemätön synnytämään, esimerkiksi pelon takia ja päätyy sektioon, tulee sairaanhoitajan kunnioittaa tätä päätöstä ja pyrkiä toteuttamaan se. Jokaisella naisella on oikeus omaan vartaloonsa, mutta myös lapsiin. On täyttä propagandaa vaahdota keisarinleikkauksien kustannuksien näkymisestä veronmaksajien kukkaroissa. Suorastaan luokatonta!
Edustaakohan arvon sairaanhoitaja tätä vanhempaa vai uudempaa sukupolvea? Pyrkii väkisinkin mieleeni ajatus siitä, että nykyään terveydenhuollossa nimenomaan pyritään varhaiseen ennaltaehkäisyyn, myös sairaanhoitajan työssä, ja tätä ei ilmeisesti kaikki työhönsä leipääntyneet vanhat rouvat tunnu ymmärtävän. Pelokkaalle äidille synnytys voi olla erittäin traumaattinen kokemus, ja se ei varmasti ole hyväksi hänelle itselleen, eikä hänen lapselleen. Ja kustannuksia ajatellen, äidin lisäksi myös lapselle voi kehittyä erinäisiä ongelmia vaikka heikon tai riittämättömän kiintymyssuhteen kautta, joka taas voi johtaa mielenterveysongelmiin, ja mielenterveysongelmat ne vasta kalliiksi yhteiskunnalle tuleekin!
Mutta ei se raha, vaan onnellisuus. Ei ole olemassakaan mitään "mukavuussektioita", jokainen päättää omasta kehostaan, ja tälle eivät katkerat ämmät mahda mitään. Kiitos.
esiintymään ammattilaisena, mutta ensimmäinen ja viimeinen lauseesi paljastivat sinut. Oletkin vain katkera ämmä.
Olet valitettavasti väärässä. En edes pidä esiintymisestä, enkä esittävistä ihmisistä.
Mutta provosoidun kyllä helposti, sen myönnän. Myönnän myös sen, että kuviteltu asenteesi ärsyttää minua, ja sehän oli tarkoituskin. Mutta pari sekuntia, ja ohi on!
Ps. Minulla ei todellakaan ole mitään syytä olla katkera herranjestas! Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Harmi että kaikki eivät.
Äidin joka on molemmat lapsensa synnyttänyt NUKTUKSESSA sektiossa!
Itselläni nuorimmainen sektiovauva, mutta kyllä hereillä olin kokoajan.
En nykysinkään, kun tuo sektiolapsi jo 1½ muista hänen syntymäpäiväänsä esim. Pitää erikseen tarkistaa, että koskas hän syntyikään. Alatiesynnyttäneet muistan kyllä.
Muistan kuinka sektion jälkeen havahduin aina välillä tunnustelemaan mahaa, kun ei liikkeitä tuntunutkaan.
Minulla siis sektio vaikutti psyykeeseen.
Esikoiseni synnytys oli ehkä kivulian, siis syntymistilanteessa, repesin aikatavalla, toinen lapsi syntyi liki huomaamatta, kätilö oli jo lähettämässä kotiin, kunnes tuumasi "Sä synnytät NYT"
Sektioon menin nuorimmaiseni kanssa avoiminmielin, koska sitä en ollut kokenut, samoin kuin menin esikoista synnyttämään avoiminmielin -Uusi kokemus. Se varmasti auttoi paljon.
Ei suomessa ole pakko jokaisen naisen synnyttää. Voit ihan hyvin elää ilman omia lapsia, jos noin paljon pelottaa. Eihän tuollaisesta edes olisi vastuulliseksi äidiksi.
No, voihan adoptiotakin harkita, joslöydät sellaisen puolison, joka ei halua omaa jälkeläistä.
oot sä ihan idjootti,? minkä ihminen pelolleen voi?
olis tuoki ihminen tyytyväisempi varmaan jossei synnytyspelosta kärsisi.
mieti vähän mitä sanot
Minulla ensimmäiseni (vaikea) synnytys sai aikaan sen, että pelkäsin tulevani uudelleen raskaaksi pitkän aikaa. Aika kuitenkin teki tehtävänsä ja jossain vaiheessa huomasin toivovani uutta vauvaa. Jossain takaraivossa kuitenkin liikkui ajatus, että jos uusi raskaus alkaisi, haluaisin ehdottomasti sektion. JA mieluiten tietenkin nukutuksessa. (vaikka toisaalta tiesinkin, että käytännössä vain hätäsektiot tehdään nukutuksessa, tai että nukutukseen liittyy monia riskejä, samoin kuin sektioonkin..)
Kun uusi raskaus sitten alkoi, olin onnellinen, mutta odotin ensimmäistä neuvolakäyntiä kuin kuuta nousevaa, että pääsisin heti kättelyssä ilmoittamaan, että tätä lasta en sitten alateitse synnytä. Ja niin ilmoitinkin. Minulle kerrottiin pelkopolista ja halusin sinne. En kuitenkaan siksi, että saisivat "pääni käännettyä", vaan siksi, että sektiopäätös melkeinpä aina vaatii sen, että on siellä käynyt juttelemassa.
Noh.. Jossain vaiheessa sitten, kun tiesin, että jos vain itse olen tiukkana ja tiedän varmasti mitä haluan, saan kyllä sektion, alkoikin asia kääntyä päälaelleen. (nukutuksesta en ollut varma, mutta jätin sen ajatuksen vielä leijumaan..)
Kun viikot kuluivat, ja uskalsin nauttia raskaudesta (kun tiesin, että sektiokin kyllä järjestyy), alkoi edellinen synnytykseni tuntua jotenkin "ei-niin-pahalta". Tuli mieleen, olinko itse lietsonut mielessäni, kuinka vaikeaa oli ollut, tai kuinka kovat kivut olivat olleet...
Ensimmäinen synnytykseni alkoikin tuntua kaikesta huolimatta oikeastaan melko keskiverrolta. Ja ystäväni sektiokokemuksiin verrattuna jopa vähemmän kipeältä tai karskilta touhulta. (ajatus siitä, kun olet sermin takana, etkä näe mitä tapahtuu, ja tunnet valtavaa painetta ja heiluntaa, kun lasta "kaivetaan" sisältäsi, niin ei sekään sitten kovin houkuttelevaa ollut) Koska olin itse suunnitellut meneväni sektioon, halusin tietää kaiken ystäväni kahdesta eri sektiosta yksityiskohtia myöten. (minulla oli ollut myös tuo ympäripyöreä käsitys, "maha auki-vauva ulos-maha kiinni") Kuitenkin tosiaan, kuunnellessani, alkoi tuntua, ettei sektiokaan loppujen lopuksi niin helppo homma olisikaan...
Niinpä olinkin "umpikujassa", kun kahdesta vaihtoehdosta MOLEMMAT tuntuivat omalta osaltaan pelottavilta.
Sitten erään kerran kun neuvolassa taas puhuttiin terv.hoitajan puolesta pelkopolista ja nimenomaan hän kyseli, aletaanko varailla sinne aikaa, aloinkin itse empimään ja sanoin kuitenkin haluavani vielä miettiä. Tuntui, että alateitse synnyttäminen olisikin alkanut tuntua tosi luonnolliselta ratkaisulta.
Lisäksi varmaankin raskausajan hormonit, saivat aikaan sen, että valmistautuminen h-hetkeen alkoikin yllättäen tuntua luonnolliselta, ihan hyvältä ja jopa "näytön paikalta", nyt kun tietäisin miten oma kehoni toimii ja osaisin paremmin olla itsekin synnytykseni pääosan esittäjä. Toisin kuin ensimmäisessä, jolloin olin vain potilas, joka synnyttää ja ajelehdin kätilöiden ja lääkäreiden päätäntävallassa.
Aloin ahmia tietoa synnyttämisestä ihan uudella vireellä ja asenteella. Harjoittelin rentoutumista avautumisvaihetta varten, muistelin mitä kaikkia hyviäkivunlievityksiä oli loppuvaiheessa, ja nehän olivatkin aivan toimivia, ja kuinka ihana tunne se oli kun lapsi vihdoin tuli ulos ja hänet nostettiin rinnalleni. En tiedä mitään niin sanoinkuvaamatonta hetkeä kuin se!
Luin paljon asiatekstiä, ja myös synnytyskertomuksia, mutta omatkin kokemukseni auttoivat siihen, että osasin karsia niistä mielestäni pois suurimmat liioittelut, joita hankalan synnytyksen juuri läpikäynyt äiti tahtoo ihan luonnostaan viljellä... Olinhan itse ollut samanlainen... Siinä varmaan korostuu se, että mitä enemmän muut kauhistelevat, sen enemmän saat henkistä "korvausta" siihen, mitä olet joutunut kokemaan... Eikä ole kovin ihmeellistä sano, että kaikki meni hyvin ja äiti ja lapsi voivat hyvin.. On paljon värikkäämpää kertoa kuinka oli kamala synnytys, kyllä kesti pitkään, ja kyllä oli kipeää jne. ja lisätä tietenkin kaikkein verisimmät yksityiskohdat tarinaan! :)
Nyt kun laskettu aikani oli eilen ja valmistaudun synnyttämään tulevaa toista lastani, olen menossa alatiesynnytykseen todella innokkaana. (tätä kirjoittaessanikin hieman supistelee koko ajan, mutta en suinkaan halua jomotusten katoavan, vaan päinvastoin, että ne voimistuisivat ja pääsisin synnyttämään...)
Tottakai on asioita, joihin en pysty vaikuttamaan, enkä voi tietää, mitä voi tapahtua (eihän mistään asiasta maailmassa voi koskaan olla täysin varma), mutta olen luottavainen, uskon todennäköisyyteen, että useammin kaikki sujuu ilman ongelmia, kuin että jotain pahaa tapahtuisi, ja siihen, että paaaaaljon suurempi osa synnytyksistä on melko tavanomaisia -kyllä, kipuakin toki jonkin verran on, mutta siihen on omat ratkaisunsa- ja asioita, joista nainen kuin nainen kyllä selviää. Naisen kroppa on luotu synnyttämään, joten se hoitaa sen kyllä.
Toisaalta olen halukas tekemään kaiken uudelleen, jotta saisin myös mukavan kokemuksen synnyttämisestä, olen vähän sillä mielellä, että kaikki ei VOI mennä yhtä mönkään kuin viimeksi. Tai vaikka menisikin, selvisinhän siitä viimeksikin, joten miksi en nyt...
Summa summarum.. Uskon siis, että raskaushormonit saavat kyllä luonnostaan aikaan sen, että alateitse synnyttäminen alkaa tuntua luonnollisesta tavalta saada sen ihana lapsonen rinnoilleen tuhisemaan. JOS vain annat näit tapahtua. Jos taas pidät paniikkia yllä ja lietsot itse itseäsi pelkoon tuota tuntematonta kohtaan, voi sektio olla kohdallasi ainoa ratkaisu.
Kannattaa kuitenkin antaa omalle alkukantaiselle vahvuudelleen mahdollisuus herätä ja päästä valloilleen, sillä synnytys on ihan oikeasti todella mieletöntä, oli se sitten helppoa tai vaikeaa, ja puhun nyt siis vain alateitse tapahtuvasta sen vuoksi, etten tiedä sektiosta, (en siis väheksy sitä).
Lisäksi tuleva äitiys muutenkin muuttaa sinua niin paljon vahvempaan suuntaan ihmisenä yleenäss, ja muuttaa muutenkin, että huomaat olevasi aivan eri ihminen kuin ennen raskautta ja synnyttämistä. Joten kannattaa antaa luonnon näyttää mihin se pystyy, tai paremminkin mihin SINÄ pystyt! Tiedäthän sen mahtavan tunteen, kun olet kohdannut jotain pelottavaa.. olkoon se vaikka hammaslääkäri tms., josta tullessasi voisit hyppiä vastaantulijoiden kauloihin, kun homma on ohi. On niin voittajafiilis, että! Sama pätee tähänkin.. :) Joten pelko pois!
Ja kyllä ne asiat järjestyvät, suuntaan tai toiseen. Älä kuitenkaan sen vuoksi jätä lasta hankkimatta, jos muuten tunnet tarpeen ja haaveen lapsista. Kyllä sinullekin varmasti löytyy oikea tapa synnyttää, oli se sitten alateitse tai sektiolla! :)
Vaikea synnytyspelko on riittävä syy sektiopäätöksen "saamiseen". Olen itse erittäin lapsirakas ihminen ja ehdin jo lähes luopua toivosta saada omia lapsia,en missään tapauksessa olisi "pystynyt" synnyttämään alakautta. Se synnyttääkö sektiolla vai alakautta ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa naisena tai äitinä, vaikka tämän palstan monen kirjoittajan mielestä niin näyttää olevan.Pelkosektiopäätöksen saa Hyks:n naistenklinikalla suhteellisen "helposti", ketään ei yritetä "käännyttää" synnyttämään alakautta, pääasiana on saada jokaiselle naiselle myönteinen synnytyskokemus, joka edesauttaa positiivisen siteen luomisessa vauvaan.Oma synnytyspelkoni johtuu lapsuuden vaikeista kokemuksista ja raiskatuksi tulemisesta, en usko, että koskaan voin täysin "parantua" synnytyspelostani.Sain sektiopäätöksen rv:lla 27. Suotta jättäydyt äitiyshaaveiden ulkopuolelle, pelkosektion saat, jos todetusti kärsit synnytyspelosta, eikä kysymyksessä ole vain "mukavuudenhalu".