Olen matkalla siihen pisteeseen, että voisin todellakin olla vain ystävä sinulle, mutta se on pitkä ja todella, todella vaikea tie kuljettavana.
Kun tiesin että näkisin sinut, sydämeni hakkasi niin lujaa, niin nopeasti, ja tuntui kuin koko rintakehäni olisi ollut tulessa. Yritin hermosauhuilla saada pahimman jännityksen laantumaan, muttei se auttanut.
Sitten minä sinut nähtyäni taas eksyin sinisiin silmiisi, toivomaan jotakin suurempaa välillemme, sillä rakastan sinua enemmän kuin ystävää ikinä voisi. Se kuinka naurat vitseilleni, olet ainoa joka nauraa niille niin, ja kuinka katsot niillä sinisillä silmilläsi, jotka ovat kuin veden pinnalle heijastuva kevät taivas, ja minä eksyn taas niin kauas, niin syvälle...
Olin haljeta, joten oli pakko jonnekin kertoa tämä, kuinka pahasti olen itseni onnistunut sotkemaan.
Minun täytyisi saada kuulla kieltävä vastaus sinulta, ja ehkä sitten voisin päästä tästä ylitse. Mutta pelkään että siten menetän sinut kokonaan. Toisinaan mietin olisiko niin vain parempi...
Kun tiesin että näkisin sinut, sydämeni hakkasi niin lujaa, niin nopeasti, ja tuntui kuin koko rintakehäni olisi ollut tulessa. Yritin hermosauhuilla saada pahimman jännityksen laantumaan, muttei se auttanut.
Sitten minä sinut nähtyäni taas eksyin sinisiin silmiisi, toivomaan jotakin suurempaa välillemme, sillä rakastan sinua enemmän kuin ystävää ikinä voisi. Se kuinka naurat vitseilleni, olet ainoa joka nauraa niille niin, ja kuinka katsot niillä sinisillä silmilläsi, jotka ovat kuin veden pinnalle heijastuva kevät taivas, ja minä eksyn taas niin kauas, niin syvälle...
Olin haljeta, joten oli pakko jonnekin kertoa tämä, kuinka pahasti olen itseni onnistunut sotkemaan.
Minun täytyisi saada kuulla kieltävä vastaus sinulta, ja ehkä sitten voisin päästä tästä ylitse. Mutta pelkään että siten menetän sinut kokonaan. Toisinaan mietin olisiko niin vain parempi...
Vastaukset 13
Vanhimmat
vaikkakin se riippuu siitä minkä väriset simmut sinulla on?
silmät. Ei varmaan ollut minulle. Mutta jos olisi, niin kannatan että tuut jutteleen vaan.
missä sijaitset?
jp :)
mullakin vääränväriset silmät jne. mut kuuntelin just samaa biisiä :)
Ehkä Special Needsin sijaan I Know voisi olla kuvailevampi. En usko kuitenkaan, että se sinisilmä jonka tunnen, tänne eksyisi lukemaan miten tässä itseäni kiusaan.
Kavereihin on paha rakastua. Kaikki ne neuvot, mitä sain sen suhteen miten kannattaisi vaan siirtyä eteenpäin, uhkaa unohtua jonnekin. Nyt tässä tarvitaan rautaista tahdonvoimaa. En tiedä mikä muu saisi minut nostettua takaisin tästä paikasta, jossa olen vaan levoton, ja uhkaan jäädä ajattelemaan häntä.
Tai kuulostele ensin vähäsen ja jos lämpenee niin keskustele asiasta
Kavereita ollaan oltu varmaan jo lapsesta saakka, eikä tähänkään mennessä ole mitään erityistä ollut. Pelkästään minä olen etsinyt syvempää merkitystä sanoista ja teoista, joissa ei sellaista ole. Jos olisin syntynyt erilaiseksi, niin ehkä mulla olisi sitä, joka saisi hänet näkemään minut jonain muuna kuin pelkkänä kaverina.
sinisilmäisen ihmisen (en tiedä onko male vai female) pois elämästäsi?
Oletko varma ettei toinen ajattelisi samoin?
Mikä teidän välillä on sellaista, mikä estää suuremman? Todellista vai kuviteltua?
Kuulostaa vaan tunteelta, joka ei osu kohdalle kovin monta kertaa elämän aikana.
Sitä ihmistä ei saa menettää!
Pää on ihan sekaisin taas. Sain hyviä neuvoja ja ajattelin, TUNSIN että pystyisin jättämään rakkauden tunteen, tai sen mukana tulevat mustasukkaisuuden, himon, ahdistuksen ja halun olla yhdessä jälkeeni, mutta mulla vieläkin on mielessä niin kirkkaana ne siniset silmät, etten tiedä mitä tekisin! Rintakehä on kuin puserruksissa, ajatukset harhailee ajattelemaan kaikkea typerää ja mahdotonta. Täysin kestämätön olo.
Mua neuvottiin, että jos en pysty olemaan pelkkä kaveri, niin olisi parempi lähteä. Tai että olisi parempi saada rukkaset suoraan, jotta se auttaisi päättämään ne omat ajatukset ja tunteet. Mutta en tiedä onko se mahdollista, en tiedä riskeeraisinko liikaa. Mieluiten olen kaveri ihmisille joka on niin hyvä mulle, kuin menettäisin taas yhden niistä harvoista itselleni tärkeistä ihmisistä.
En tiedä mitä tekisin. Ehkä tämä helpottuu ajan kanssa, mutta pelkään että ne siniset silmät ovat jättäneet kuvansa silmiini, enkä pääse tästä koskaan mihinkään. Ei mulla ole edes ketään kelle tästä uskaltaisin puhua. Tuntuu että tämä on liian raskas salaisuus.
hänelle, vai oletko jo kertonut ja vastaus on noup? Vaikea kuvitella tuskaasi, koska eiköhän tuo olisi selvitettävissä oleva tilanne. Vai pelkäätkö kuitenkin niitä rukkasia?
koska minulla on tunteita häntä kohtaan. Pelkään että hän suhtautuisi siihen huonosti, tai ei osaisi enää käyttäytyä luonnollisesti minun seurassa.
Mielummin kärsin ikuisesti hiljaa kuin sotkisin ihmissuhteeni kokonaan.
On vaan niin vaikeaa välillä, etten tiedä mitä tekisin. Järki sanoo yhtä, sydän tuntee toista ja yrittää viedä viimeisenkin johdonmukaisen ajattelun mennessään. Kun vaan tietäisi mitä tekisi...
että menettäisit ketään olemalla avoin ja vielä kun se mitä kertoisit ei ole loukkaavaa. Jos toinen tommosesta suuttuu,,? Ei nyt sulla on varmaan jostain syystä aika väärä käsitys tai ihastuksesi kohde on varsinainen jännittäjä.
Ihmissuhteet sotkeutuvat yleensä just siitä, jos pitää tärkeitä asioita sisällään.
Tee sitä mitä sydän sanoo (jos se sanoo, että pysy vaiti, niin käytä sitten päätä).
Onnea matkaan!