27 02 09
Käsivarsillasi, rinnoillasi
tulevat todellisiksi
liikkuvat käteni.
Tulevat todellisiksi, rakkaani.
Ilman sinua olisin kädetön
ja mitä tahansa saisin aikaan, kuinka
suurta ja ylevää -
mitätöntä se olisi, sillä sydämeni olisi tyhjä
ja autio.
Vain sinun käsivartesi, rintasi
tekevät minut todelliseksi.
Tyhjä ja autio on puhjennut kukkaan, erämaa
on muuttunut puutarhaksi.
Käsivarsillasi, rinnoillasi
tulevat todellisiksi
liikkuvat käteni.
Tulevat todellisiksi, rakkaani.
Ilman sinua olisin kädetön
ja mitä tahansa saisin aikaan, kuinka
suurta ja ylevää -
mitätöntä se olisi, sillä sydämeni olisi tyhjä
ja autio.
Vain sinun käsivartesi, rintasi
tekevät minut todelliseksi.
Tyhjä ja autio on puhjennut kukkaan, erämaa
on muuttunut puutarhaksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mysli kutsuu mua aina ilkeästi viherpiipertäjäksi. Mutta hän ei tiedä että olen huolestunut myös muista kuin itsestäni.
On lohduttavaa nähdä autiomaan kukkivan.
Enpäs ;D
Ääpeen runot ovat aina lohduttavia!
Mua ei lohduta yhtään, että sefupelle poistelee kaikki naisten välisiä ja henkilökohtaisia rakkausrunoja koskettelevat julkiset jutskani.
Moon persimystynyt.
Mistä tuollaisia pellejä sikiää... naisistako?
Päänerot nuo etanat uivat ivaa hold!
Kiitos.
Katkelma eräästä runosta oli siis katkelma runosta krunks minkä epilogi on matemaattisen kaavan mukaan uudelleenjärjestetyt Nestorin, Vihtorin ja Eemelin runot.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=642&posting=22000000042068191
Epilogin inspiroimana syntyi puutarha.
Käsivarsillasi, rinnoillasi
lepään
eikä sinun tarvitse todistaa
kuinka minut pirstoit, minut rikoit.
Tulevat todellisiksi, rakkaani, kaikki muistot
sylissäsi jossa lepään
minä hautaan ne, hautaan
ihosi suloisuuteen
kaikki ne katkerat muistot, muistot.
Tämä on totta.
Tämä on suurta ja ylevää.
Hymysi, olkapäidesi pyöreys - linnut ja
kuutamoyö!
Syyttäjät, syyttäjät ovat vaienneet
syliäsi vasten, rakkaani, on vain käsivartesi, rintasi
ja kyyhkynen, rakkauden lintu.
Yhdessä me tulemme eheäksi jälleen...
Sinä olet minulle puutarha, puutarha -
olet puutarha, josta en löydä tietä ulos?
[erään runon epilogin muunnos]
- -
Lsi ä asivar lonni, ksiril ails
pänäel
käi nusi etsivar dot inettaas
niuk tumi kottipir sans, tumi niritok.
Totulede vatsilli ksir kakkaa, in ikka imuist tok
yssi lässi sojaslep änä
änim nata hau, ne atan hau
sohis uu susilo iten ue
kakkii ne katemui krat, tot tumisots.
Ämä tontotta.
Ämä ton usur aaj levyt vää.
Ymyre hsi, kalodsi päipyöeys tu - nlin aj
to ukuayöm!
Tyyjäts tä, jäts tä tyyt vaitene o vane
ysä slii vanes, triak kaa nonva, in risivaset setä, rini task
ykjan yhkyn, aunet erakud klin.
Sässeme tud lemme yhehe äjäksillene...
Änsile lot miu lepuut, an rha rha tapuu -
teo tupau rhat lajos, tätenäe öyd u lilos?
[ränä e rno unepilo gin mununos]