painoindeksin mukaan olen normaalipainoinen, mutta kun katson peiliin olen läski. saan kuulla muilta olevani läski. nykyaikana anorektikko luokitellaan laihaksi. Kerrankin normaalia ystävääni haukuttiin läskiksi. MIKÄ KAIKKIA VAIVAA!?! mihin tämä maailma on menossa. anorektikkoihin
165/58
zgdj
71071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No et todellakaan ole läski! Olet juuri sopiva, ei edes ole kaunista olla pelkkää luuta ja nahkaa. Ole tyytyväinen äläkä välitä kateellisten panettelusta :)
Miks mä painan sua 10 kg enemmän ja olen saman mittanen. Mutta kun katson peiliin, näen muodokkaan kauniin naisen (?) Sun itsetuntos on vaan päin persettä.
hienoa tekstiä.musta pituus miinus sata on hyvä mittari.jos alle on liika laiha!sitten kyllä kymmenellä ylitys voi alata oleen hiukan toiseen suuntaan..
No varmaan siksi saat kuulla, että näillä nimittelijöillä on itsellään pahoja ongelmia oman minuutensa kanssa;ja he luulevat sitten olevansa
muiden yläpuolella saadessaan nimetellä toisia.
Sanasta läski on tullut sellainen haukkumasana,jota kaikki, joiden pituus ja paino ei ole luokkaa 175cm ja 40 kiloa,saavat osakseen.
ÄLÄ VÄLITÄ,vaikka kyllähän se sattuu sieluun,vaikka tietääkin,että nimittelylle ei ole pohjaa...Hyvää jatkoa sulle,terveisin Minna,28v,165/55.
1) Et ole läski. Tuosta määrästä massaa ei kykene kehittämään läskin näköistä ihmistä. Itsetunto kuntoon ja piut paut huutelijoille (vaikka vaikeaa se onkin, myönnän!)
2) Maailma on sairas. Vaatteet (etenkin nuorten) tehdään laihoille ihmisille, ei normaaleille tai ylipainoisille.
Itselläni on terveet elämäntavat; liikun ja syön monipuolisesti ja terveellisesti. Tästä huolimatta olen muodokas. Muutama kilo pois niin olisin täydellisen tyytyväinen itseeni, mutta ei nykyinenkään olemukseni minua sureta. En ole ruma tai lihava omasta tai kenenkään muunkaan mielestä (ainakaan kukaan ei ole sanonut koskaan).
Kaikesta tästä huolimatta tervekin itsetunto epäilee välillä, olenko sittenkin liian lihava, kun katselen H&M:n anorektisen laihoja mallinukkeja tai salillani käyviä langanlaihoja tyttöjä, jotka fanaattisesti hyppelevät hien pintaan. Mietityttää: "Olenko minä heidän kauhukuvansa? Katsovatko ne ivaillen minuun?". Näitä epäilypäiviä on ja varmasti tulee olemaan sen muutaman kilon laihempanakin.
Nykypäivän ihmisihanne on hoikka, kaunis ja lihaksikas, mutta silti pyöreärintainen. Naiset eivät ole mielestään tarpeeksi kiinteitä tai tarpeeksi hoikkia tai tarpeeksi kauniita tai tarpeeksi isorintaisia. Ja vaikeatahan sitä on sulkea silmiään ulkomaailman ihanteilta, joihin ei koskaan tunnu mahtuvan: kun laihtuu laihtuvat rinnatkin, kun rinnat ovat mukavan muhkeat on takapuoli jo liian paksu...
Kukaan ei ole täydellinen, mutta jospa vain yritettäisiin nähdä oma kauneutemme ja pitää terveydestä huolta. Liika lihavuus, laihuus tai jopa fanaattiseksi mennyt treenaaminenkin ovat tietysti pahaksi terveydelle. Mutta opittaisiin rakastamaan omaa itseämme niin paljon, että kestettäisiin pikku virheet ja kiinnitettäisiin terveyteemme huomiota (niin henkiseen kuin fyysiseenkin). Maailman tärkein, eikä toiseksi tärkeinkään asia ole ylimääräinen sentti vyötäröllä, liian pieni kuppikoko tai ilkeämielinen vaaka.
Terve suhtautuminen omaan kehoon!!!!
Eihän painoindeksi kerro totuutta. Nuillakin mitoilla voi olla läski. Laita lihakset kuntoon, niin et ole enää läski.
No huh huh, H&M. Totuus nyt vain on, ettei 165/58 ei voi olla "läski", koska painoindeksi on noin 21. Normaali-indeksi on 20-25, joten kyllä on vielä matkaa läskiin. Löysähän voi tietysti olla jopa 45 kiloinen, sitä ei käy kieltäminen. Raivostuttavaa. Ystäväni on itse äärimmäisen laiha, mutta jauhaa jatkuvasti omasta painostaan. No, mikäpä siinä, mutta pitäköön hössöttämisen itsellään. Olen 169 cm, 60 kg, ja saan jatkuvasti kuulla vihjailuja kaveriltani. Olisin muuten itseeni täysin tyytyväinen (kilot asettuneet oikeisiin kohtiin ;), ja jokainen poikaystäväni on päin vastoin kehunut kroppaani), mutta jatkuva jankkaaminen ystäväni taholta alkaa jo vaikuttaa omaan minäkuvaani. Saan pyytämättä vinkkejä mm. siitä, miten karistan joulukiloni. Hetki sitten poikaystäväni lähti kuukaudeksi ulkomailla. "Hyvä", sanoi avulias ystäväni. "Ehdit päästä sitten kondikseen siihen mennessä". Hyvät hyssykät! Olen pariinkin otteeseen sanonut ystävälleni suoraan, etten pyri langanlaihaksi enkä välttämättä kaipaa hänen "hyväätarkoittavia" ohjeitaan. Ja mistähän kuitenkin johtuu, että esim. liikkuessamme yhdessä baareissa, minä (painoindeksi 21) saan kuitenkin osakseni enemmän ihailua kuin rasvaton ystäväni (painoindeksi 18).