Pitkä repsahdus

pelottavaahan se on: tiedän, että 6kilon lihominen jo näkyy!
ikävää onkin tavallaan, että kun vittuillaan ja haukutaan läskiksi.
toisaalt, se motivoi, vaikka hetken itkettääkin.

Mulla on tässä kans ollu pari viikkoa pelkkää herkuttelua! Painoa on tullu joku 4-5 kiloa. Ja se ahistaa. Mä ymmärrän sua paremmin ku arvaatkaan.

Oon yrittäny vähentää syömistä, mutku kroppa on kerenny tottua siihen, että se saa koko ajan ravintoa, ni mulla on koko ajan nälkä, ja ku syön, ni en pysty kontrolloimaan sitä. ://
surullista

Ja minä kun itkin just kylppäris kun vaa`an lukema on kilolla noussut:(
Kun sitä vain syösyösyö niin tottakai se nousee. Oikestaa sen pitääki nousta,mut miks se ahistaa vitusti, miks edes pitää kurkkia tuota vaakaa, miks siinä pitää hypätä joka pähkinän syönnin jälkeen?
Haluun olla kaunis, terve, hoikka, kaunis, mut en haluu nähä sitä lukua vaa`assa, silti se pitää tarkistaa joka aamu, päivä, ilta, yö... prkele kun ahistaa taas

Mullakin paino nousi noin 7kg kun SÖIN, ja SÖIN, ja SÖIN. Luvattiin ettei musta tulis läskiä vaikka söisin, mutta miten kävikään!!! Söin aivan normaalisti normaaleja ruokia mitä kotona tehdään yleensä. 1 VUODEN AIKANA 7kg! Vaikka harrastan paljon liikuntaa, silti paino on noussut, nyt alkaa laskea taas kun vähensin syömiset alle 1500kcal päivässä.

Mulla sama tilanne ja helvetillinen ahdistus tänä aamuna kun tajusin olevani paksu! Nyt alkaa mullakin nopee painon pudotus! Motivoimaan en ole kovin hyvä, mutta mulla usein motivoi kun katson peiliin.

Vaaka on valehteleva kaveri. Iloa ei mitata kiloissa. Jouluna olin alimmillani, tein kaikkea mitä en oikeasti olisi jaksanut, aamulla oli herättävä kuudelta jotta pääsis tekee tunnin kestävän juoksulenkin (se oli hyvin vähäinen suoritus, tiedän, normaalipäivänä 9h fyysistä seisovaltee tehtyä duunia, liikuntaa loppupäivä mitä erilaisimmissa muodoissa, mut hei, oli loma) että SAISI LUVAN syödä jouluateriaa. Syötyään sen perheen kanssa iski hirveä ahdistus ja oli pakko tulla omille kämpille ja maata sängynpohjalla ahmien kun oli "hävinnyt kontrolli, antaa sit mennä kunnolla alamäkeen". Minun rakas ednokseni. Silloin oli anorektinen vaihe, olin väsynyt, ärtynyt, kieltäydyin monien ystävieni näkemisestä, rääkkäsin kehoani, jos tunsin kipua, suljin sen pois ja terveyteni on kiitos tämän vaakalaudalla. Mentyäni ravintoterapeutin juttusille, todellisuus iski, painonlasku on ollut luuston ja sisäelimien tuhoamista. Iloa ei mitata kiloissa! Nyt en tiedä painoani, sillä se loi liiallista ahdistusta ja pakkosuoritusten sarjaa jos hiukankaan edellisestä päivästä noussut. Typerää sinäänsä, sillä painonnousu olisi loogisesti vain hyväksi, lihashan painaa enemmän kuin läski ja aktiiviurheilen, olisi hyvä saada paino sinne minne sitä tarvitaan. Plus että paino muuttuu muutenkin päivästä toiseen juuri nestetasapainon vuoksi.
Vaaka on nykyään poissa talosta, tämä "kontrolli" on viety psykologini vastaanotolle. Valitettavasti minulla on vielä 25tuuman farkkuni ilkkumassa, ostin ne pahimmassa anorektisessa vaiheessa, olivat silloin löysät, nykyään aika timmit joten pitäisi varmaan luopua niistä etten vajoa takaisin helvettiin. :\ Tosin, nyt on ollut buliminen vaihe (n. kerran viikossa ahmin, muutoin suht säännölinen ruokailu), laksatiivien käyttö kun oksentamaan en pysty, se refleksi katosi viimevuonna pahimmassa paastoamis/ahmimis-vaiheessa.
Jos nyt vaan saisi taas itsensä rytmiin, säännöllinen ruokailu kolmen tunnin välein (tai auta armias, kuuntelis myös kehoa ja jos nälkä niin oikeasti myös silloin syö!) Välttyis ahmimiselta ja turpoamiselta.
Olen tänä vuonna tsempannut, pyrkinyt tapaamaan ystäviäni ja nauttimaan taas elämästä. Kaikki tapahtuu pienin askelin sillä edelleen taustalla piinaava demoni kuiskaa korvaan "vitun läski, tee enemmän, syö vähemmän, älä jumalauta istu paikallas, vedä ittes piippuun!" Voin vain sanoa että ei ole elämisen arvoista elämää juosta paikasta toiseen ja olla kevyt, sillä mikään ei loppupeleissä riitä, aina se vaaka huutaa "LIIKAA, LAIHDUTA, LIIKU!" Mutta, jos kuusi kiloa on välttämätön tiputtaa, siihen menee terveellisellä pudotuksella 6-12vkoa, eli pitkäjänteisyys palkitaan, poppakonsteja ei sen kummemmin ole tarjolla, 1500kcal/pvä ja -0,5kg/vko on turvallista painonhallintaa, säännöllinen ja monipuolinen ruokailu sopivissa määrin liikuntaa, siitä se lähtee.
Jos ei ole valmis menemään puhumaan pakonomaisesta laihduttamisesta psykologille tms ammattiauttajalle (syömishäiriö on tunteiden kanavoimista pois oikeasta perimmäisestä ongelmasta) niin suosittelen lukemaan edes Gisela van der Ster:in kirjan Lupa syödä, ihan ravintoterapeuttisessa muodossa, ettette vaan rupea tuhoamaan tärkeitä sisäelimiä ja ennenkaikkea aivoja. Tsemppiä.

muutamassa kuukaudessa 7kg kans. ei sentäs paris viikos,mut kuitenki. aluks se ahisti, sitte se ei ahistanu enää,mut nyt se on ruvennu ahistamaan ihan saatanasti ja pakko saada paino taas saamaan lukuun mitä se oli vuos sitte. eli oon 160cm ja painan nyt 50kg, kesään mennessä painan sen 45 ja syksyllä viim. 43kg