kaikki pitäis olla niin hyvin mutta kun ei vaan ole. mulla on ihana mies ja puolvuotias tyttö. mutta oon niin yksin. kaverit on kaikonneet mun vauva-arjen myötä. vaan tytön kummit jaksaa käydä ja kysellä kuulumisia. mutta nekin on menijöitä, nuoria ja lapsettomia. ei ne tiedä mitään mun elämän uusista iloista ja haasteista. kukaan ei ymmärrä etten mä voi kirmailla kaupungilla miten huvittaa, on kuitenkin tytöön päivärytmi josta pitää kiinni. ja kaikki muut hommat... joskus vaan kaipaan naista, jolle kertoilla ihan tavallisia lapsiperheen juttuja... samperi!!
joskus..
ei vaan jaksa...
8501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika samanlainen tilanne mullakin.
Jo shaluut ni laita s.postia tulemaan [email protected].
meil tyttö 7,5kk ja tuntuu et oon yksinhuoltaja parisuhteessa. aina oon yksin lapsen kanssa kotona. käydään harrastuksis vauvan kans mut tuntuu olevan niin sisäpiiriä koko touhu, ettei uus ulkopuolinen sovi kuvioihin.
Alan turhautua tähän samaan aina vaan. Kavereilla on kyl lapsia mut ei ne niitten kans mihinkä pääse. JOs ne ei sairasta niin sit on niin tiukka aikataulu päikkäreineen ja syömisineen. Tuntuu et elämä menee ohi kotona möllöttäessä. Mieheltä ei juuri apua ja tukea heru. väsyttää ja v*****aa...
Tuttu tunne, vaikka ihmisiä on ympärillä niin ei keneenkään oo sellasta yhteyttä et tuntus ettei joudu yksin huolehtimaan kaikesta ja kaipaan fyysistä läheisyyttä joka on jäänyt vähille miehen työn aiheuttaman väsymyksen vuoksi. Ja viikonloput menee hänellä rentoutuessa (ryypätessä) että jaksaa taas seuraavan viikon.
Yritän saada itselleni ja tytölleni (10kk) tekemistä mutta ikäiseni ovat vielä villejä ja vapaita, ei heitä kiinnosta esim. perjantai ilta kotona leffaa katsellen, vaan baariin on päästävä. Itse sitten jää kotiin kuuntelemaan lapsen unista tuhinaa.
Vanhemmat naiset taas pitävät minua ihan lapsena, vaikka olen jo 20.
Onko sulla ketään kaveria kenellä olis suunnilleen samanikäisiä lapsia kun sulla? Ehkä semmosten kans olis enemmän yhteisiä juttuja kun taas ihan lapsettomilla?
Lapsettomat kaverit helposti jäävät kun elämäntilanne on niin erilainen. Ehkä he ovat huomanneet, ettei sinua kannata pyytää mihinkään, jos et pääse koskaan lähtemään. Voivat myös tuntea itsensä ulkopuolisiksi, jos jutut pyörivät vaan lapsen ympärillä.
Itsellä ei ole lapsia ja välillä väsähdän kuuntelemaan perheellisten juttuja. Välillä tuntuu, että jutut pyörivät jatkuvasti vain oman lapsen ympärillä. Omalapsi on se kaikista ihanin. Toki pidän lapsita ja kohtuulliset kuulumiset lapsista on ihan ok, kunhan välillä löytyisi jotain muutakin puheenaihetta. Ehkä sitä itsestä tulee vielä samanlainen:)
Koeta jaksella ja saada lapselle välillä vaikka hoitaja. Tuo on vain yksi vaihe elämästä, joka menee ohitse.
näille sivuille,olen 59v kahden aikuisen pojan isä.
Rouvien täytyy nyt tajuta,että edessä on n.20v
urakka.Lasta ei voi kaappiin laittaa ja lähteä
käymään ulkona.Lapsi on tasan tarkkaan sinun/miehesi
vastuulla.Ihmettelen,ymmärrän tätä valitusta,mutta
jos te ruikutatte lasten hoidosta muutaman kk pääs
tä.?? Lastenhoito ei ole sitä minkä kuvan lehdistä
saa,se on uhrautumista,oman itsensä unohtamista.Se
on aikanaan jopa helvettiä,murrosikä.MInulle sanot
tiin aikanaan kun lapset olivat pieniä,että nauti
siitä ajasta,se on ohi yht`äkkiä ja niinhän siinä
kävi,osasinko nauttia.Elettiin 90 alun lamaa.???
Mulla on kaksi hienoa poikaa.
Ai että 20 vuotta pitää olla kotona lapsen kanssa, että pitää uhrautua ja unohtaa oma elämä... just joo.
Mulla on anoppi, joka ei oo muistanu elää, oli kotona, ei harrastuksia, ei ystäviä. Passaa miestä ja passas lapsiaan, nyt se ruikuttaa aikuisten lastensa perään, kun on niin yksinäinen, vaikka lapset käyvätkin kylässä. Istuu kotona ja hyysää ukkoaan... on siinä elämä.
Sit kun ei vähään aikaan olla ehditty käymään, niin ruikuttaa jo kohta kuolevansa (60v)
Lasta ei laiteta kaappiin, vaan sen voi laittaa hoitoon, edes hetkeksi ja ystäviä tarttee jokainen. Äitikin.
Yhtä asiaa oon miettinyt, kun mainitsit lehdet. Lasten hoito ei ole sitä, minkä kuvan lehdistä saa. Vauvalehdet antavat aika kiillotetun kuvan perhe- elämästä, kuinka kumpikin osapuoli osallistuu tasavertaisesti, kuinka vaikeuksien yli päästään yhdessä, kuinka mies tekee osuutensa kotona, vaan tämän maan nykyisät eivät kaikki ole sellaisia moderneja nyky- isiä... Nyky-äiti on aika yksinäinen otus. Turvaverkko on kaukana, mies tekee pitkää päivää, ystävät ovatkin aivan eri aaltopituudella....
Kyllä minä nautin siitä, kun lapset vat pieniä, mutta en kyllä nauti aivan joka hetkestä. Välillä haluan pois kotoa ja ihmisten pariin. enkä odota sitä 20 vuotta :))
Olen aikuisten lasten äiti ja lapsenlapsiakin on.Muistan hyvin nuo ajat,olin nuori äiti,19 ensimmäisen synnyttyä ja kaikki kaverit eli ihan erilaista elämänvaihetta.Kun muutaman vuoden odottelin ,niin johan oli vertaisseuraa.Ja aina voin iloita ja osallistua kavereiden vauvajuttuihin,koska olin sen jo kokenut omassa elämässä.
Pikkulapsen kanssa on välillä yksinäistä ja ympärivuorokautinen huoltovastuu on uuvuttavaa,mutta lapsi kasvaa,alkaa kävellä ja jutella ja aina vaan helpommaksi tulee lapsen kanssa touhuaminen ja liikkuminen ihmisten ilmoilla.
Yrittäkää nauttia siitä tuhisevasta pikkuyksilöstä,sillä ennen kuin huomaattekaan ne ajat on historiaa ja vauva-ajat ohitettua aikaa.Joskus sitä on ihan surumielinen siitä miten kauas ne pikkulapsiajat on kaikonneet,onneksi pienet lapsenlapseni tuovat ajoittain "tuulahduksen menneestä".
en rutkuta lastenhoidosta vaan yksinäisyydestä. kyllä minä lapseni hoidan.
lapseni tarpeet minä nimenomaan laitan etusijalle kun KIELTÄYDYN ystävieni esittämistä kutsuista iltaisin tai päiväuniaikaan. minua ärsyttää se, että nimenomaan noihin aikoihin soi puhelin (jos soi..) ja minua pyydetään esim. kahville. eikä kukaan tajua sitä etten voi lähteä.
kyllä minä sen tajuan että lapsi on minun vastuullani ja vaatii uhrauksia. MUTTA jukoliste haluan joskus puhua aikuistenkin ihmisten kanssa enkä vain kurluttaa vauvan kanssa PÄIVÄSTÄ TOISEEN. en minä jaksa ilman minkäänlaista sosiaalista elämää. ja vauvan otan aina mukaan kun ystavieni kanssa liikun.
muutenkin ottaa päähän tuo teidän ikäluokan asenne meitä nuorempia äitejä kohtaan. kun me emme osaa mitään emmekä tiedä miten lasta pitää kasvattaa. hyvä jumala, itsekin olet joskus osannut sitä esikoistasi hoitaa!! minä olen paras äiti lapselleni!!