Sinä olet kaukana
omassa elämässäsi
En voi koskettaa Sinua
Itken ikävääni
Kaipaukseni on avoinna
jotta Sinä voisit tulla
Sinä et tule
Tosiasiat lyovät kasvoihini
kuin sade, joka tekee kipeää
Pisarat valuvat poskiani pitkin
ja sadetta ei voi erottaa itkustani
omassa elämässäsi
En voi koskettaa Sinua
Itken ikävääni
Kaipaukseni on avoinna
jotta Sinä voisit tulla
Sinä et tule
Tosiasiat lyovät kasvoihini
kuin sade, joka tekee kipeää
Pisarat valuvat poskiani pitkin
ja sadetta ei voi erottaa itkustani
Vastaukset 5
Vanhimmat
...kovaa,
ikävää satuttavaa...
on rakkaus sitoutunut toisaalle,
yhdistääkö sydämiä koskaan...
todellinen tuskaisan ikävän runo.
hyvä upea hilla!!!
kaipausta...
ikävää...
täyttymättömiä toiveita...
unikuvia...
totuus iskee kasvoille...
jään yksin....
Sinä naurat että hymyilet kuin
viettäen tunteiden kultaisessa
tuolissa
mutta kuka on
vierelläsi,joka
synnyttää nämä
runojen sanat.
Suukko yöhösi
- uskaltanen -
en pelkää
jos
niin tulevaa varjoani
jota en näe
enkä aikaa tiedä.
Siis hymyillään ja kyyneleet
kevään hyväilevissä pisaroissa
muuttuvat onneksemme.
- Tyrmää nyt edes tämä
vastaruno.
Onnea aamuusi.
Sinä sait minut tuntemaan
nauramaan, luottamaan
Heräsin henkiin kosketuksestasi
Missä nyt olet
kun itku viiltää sisintäni?
Vastauksesi aiheuttaa pientä
otosta,että miten tulkkaan
jos oikein vakavasti yrittäisin
siihen asti - runo runoina - pitäisi
ottaa ja nauttia sanoista,jotka
luovat tunteita että vahvistaen
vilpittömyyden herkkyyttä.
Auringolla tulen ja aivan pienimmillä
säteillä sinne pimeimpään sopukkaan
- lämmöllä.