Ihmiskokeita lääkkeen syötöstä

Nuo sanat ovat päivän Hesarin pääkirjoituksesta, koskien kouluampumistapausten tutkintaa.

Seurasin molempien jälkeen niiden paikkakuntien nettikeskustelua ja vanhempien syyttäminen oli eräiden taholta törkeää. Suurin haukkumisen aihe tuntui olevan, että vanhemmat eivät olleet hankkineet lapselleen hoitoa. Todisti miten tahansa lakisääteisten mt-palvelujen alasajon, ei mikään auttanut.

Hesarista:
"Viime vuonna sai Kelan harkinnanvaraista psykoterapiaa 2800 nuorta iältään 16-25-vuotta.
Samaan aikaan masennuslääkkeitä kirjoitettiin lähes kymmenkertaiselle joukolle eli yli 27.000:lle nuorelle. Suurin osa nuorista masentuneista jäi ilman lain lupaamaa hoitoa yksin lääkepurkkinsa kanssa. Lääkkeiden määrääminen nuorille yleistyy nopeasti. 15-19-vuotiaille kirjoitettujen masennuslääkereseptien määrä kasvoi viime vuonna yli 10 %."

Ajatelkaa, miten pitkälle on jo päästy, että Hesarin pääkirjoituksessa kirjoitetaan sentään nyt jo nuorista, mutta nuoremmista ei vieläkään tietysti mainita sanaakaan. Kai se nyt vielä tuhoisempaa on jäädä ilman hoitoa, mitä nuoremmasta lapsesta on kyse.

Jos ajatellaan niitä lapsia, jotka tosiaan tarvitsisivat psykiatrista hoitoa, ei sitä ole yksityisellä puolella olemassakaan lasten psykiatriassa, ei ainakaan eteläisessä Suomessa, eikä paljoa koko maassa. Perhe jää täysin systeemin armoille ja koska sairaalapaikkoja ei ole, lapsi lähetetään lumehoitoon huostaanoton kautta ls-laitokseen. Vanhempien suu tukitaan nimenomaan huostaanotolla.

Sitten taas ne luvut, joita psykiatrit ilmoittavat psykiatristen lapsipotilaiden määräksi ovat siinä mielessä liioiteltuja, että heistä iso osa ei kuuluisi psykiatrian puolelle ollenkaan. Niin tai näin, yhtä tuhoisaa se on lapsen kannalta joka tapauksessa.
10177
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

"Jokelan kouluampumista selvittänyt lautakunta sai selville,että lääkäri oli kehottanut jännittämisestäja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivää nuorukaista harrastmaan liikuntaa ja syömään mielialalääkkeitä. Tuolloin 16-vuotias poika ei saanut juuri muuta apua, ja reseptikin uusittiin puhelimitse.

Nuorisopsykiatrit ovat varsin yksimielisiä siitä, että etenkään nuoria masentuneita ihmisiä ei saisi jättää pelkän apteekkihoidon varaan. Masennuslääkkeet ovat usein paikallaan, mutta potilaan vointia pitää seurata tarkasti, ja hänen pitää saada myös terapeuttista tukea paranemiselleen."

Niin pitää, pitää, pitää ja pitäisi.
Niin lainkin mukaan pitäisi.
Ja joka lapsella ja nuorella olisi oikeus siihen ihan perustuslainkin mukaan tässä maassa. Eikä perustuslakikaan sano sanaakaan siihen suuntaan, että yhteiskunnalla olisi oikeus pientä lasta huostaanottaa, siis erottaa rakkaistaan, ihan vain pelkästään hoidon saamiseksi.

Terveydenhoitolaki antaa siihen mahdollisuuden vain silloin kun lapsi on hengenhädässä ja vanhemmat vastustavat esim. verensiirtoa. Mutta hoidollisissa huostaanotoissahan nimenomaan vanhemmat ovat avun hakijoita ja perhe ohjataan väkisin psykiatrian puolelle, vaikka vanhemmat muuta lähetettä pyytäisivätkin. Koska toimittajien mukaan hoidolliset huostaanotot ovat liian arka aihe julkisuuteen tuotaviksi, vanhemmat eivät edes osaa pelätä sellaisen mahdollisuutta, ennen kuin psykiatria on jo päässyt iskemään kiinni lapseen.

Ja kuitenkin hoidollisella huostaanotollakin saatava hoito on vain lumehoitoa, yleensä ei anneta edes psykiatrista hoitoa, vaikka hoidollisten osastojen nimeä kantavat lastenkotiosastot kiskovat erikoishoitoa antavina yksikköinä yhteiskunnalta korkeinta mahdollista laitoshoidon vuorokausimaksua. Ne ovat siis vielä paljon kalliimpia kuin tavallinen sijaishuolto.

Äänestä
  • suomalaisesta terveydenhoidosta ja muustakin viranomaisten asioiden (koulu?) hoidosta
    ettei kyllä "paremmasta" väliä. Samasta "terveydenhoidollisesta asiasta" taisi olla myös Kauhajoellakin kysymys....

    Kyllä terveyden hoitopuoli on saatava vasuuseen siitä, että osa kansaa jätetään oikeastikin hoitamatta ja hoidotta.

    Törkeintä se on juuri lasten ja nuorten kohdalla.
    Vanhemmat tässä maassa kun eivät ole vielä tottuneet eikä osa edelleenkään edes usko sitä tosiasiaa,
    että täällä on vallalla
    "rakkikoirien räksytys ja nyrkkiin pöytään isku" -mentaliteetti
    ennenkuin saa lapselleen ja nuorelleen sitä lakisääteistä ja asiaan kuuluvaa asiallista terveydenhoitoa.


    Ministeri Paula Risikolle pitäisi laittaa kysely,
    samoin tälle uudelle Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitokselle.
    Tälläisestako toimintamallista terveydenhuollon osalta ja sen palveluissa on tässä maassa sovittu? ! ? ? ? ! ! ! ???

    Äänestä

  • karmeeta "esitystä" kirjoitti:

    suomalaisesta terveydenhoidosta ja muustakin viranomaisten asioiden (koulu?) hoidosta
    ettei kyllä "paremmasta" väliä. Samasta "terveydenhoidollisesta asiasta" taisi olla myös Kauhajoellakin kysymys....

    Kyllä terveyden hoitopuoli on saatava vasuuseen siitä, että osa kansaa jätetään oikeastikin hoitamatta ja hoidotta.

    Törkeintä se on juuri lasten ja nuorten kohdalla.
    Vanhemmat tässä maassa kun eivät ole vielä tottuneet eikä osa edelleenkään edes usko sitä tosiasiaa,
    että täällä on vallalla
    "rakkikoirien räksytys ja nyrkkiin pöytään isku" -mentaliteetti
    ennenkuin saa lapselleen ja nuorelleen sitä lakisääteistä ja asiaan kuuluvaa asiallista terveydenhoitoa.


    Ministeri Paula Risikolle pitäisi laittaa kysely,
    samoin tälle uudelle Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitokselle.
    Tälläisestako toimintamallista terveydenhuollon osalta ja sen palveluissa on tässä maassa sovittu? ! ? ? ? ! ! ! ???

    selitti, että "Ainakin tässä koulussa on kyllä opiskelijaterveydenhoito asianmukaisesti hoidettu." Tarkoitti yhtä psykologia, enkä viitsinyt selvittää, miten monta oppilasta hänen kontollaan oli, koska ei sitä missään mainittu. Yleensähän tilanne on se, että vaikka esim. psykologin virka on virallisesti jossain oppilaitoksessa, hänen vastuullaan on myös muiden oppilaitoksen opiskelijoita.

    Äänestä

jatkunutta koulukiusaamista. Ihme, että olivat pojat säästyneet huostaanotolta, koska kaiken muun järjettömyyden lisäksi yleensä kiusattu huostataan, vaikka mm. meidän alueemme koulupsykologi oli jyrkästi sitä mieltä, että nimenomaan kiusaajalla ne ongelmat ovat, kiusatun ongelma on monesti vain kiusaamisessa.

Olihan Jokelan tapauksessa vanhemmatkin olleet kouluun yhteydessä kiusaamisasiassa ja oliko niin, että he luulivat tilanteen olevan lukiossa hallinnassa. Mutta niin ei kuitenkaan ollut ja tilanne oli muutenkin jo niin pitkällä, mielenterveys jo niin pahoin järkkynyt, että poika olisi tarvinnut todennäköisesti joko sairaalahoitoa tai sellaista tiivistä hoitosuhdetta, johon aloituksessakin viitataan.

Äänestä
  • ei tavoita läheskään kaikkia niitä, jotka tätä toimenpidettä tarvitsisivat. Sen sijaan se tavoittaa ison joukon niitä, jotka eivät tätä huostankoneen puraisu tarvitsisi.

    Eilen kuulin YLEn uutista pätkän, jossa puhuttiin korkeista huostaluvuista ja siitä, että avotukiin ei kunnilla ole varaa.

    Avotuilla voitaisiin huostakoneen antaa ruostua ja lopettaa tämä inhottava ja ihmisarvoja alentava toiminta. Perheessä voisi olla vaikka kaksi hoitajaa päivittäin, niin se tulisi halvemmaksi kuin huostakoneen vaatima polttoaine. Läheskään kaikki perheet eivät edes tarvitsisi noin paljon tukea, riittäisi uupuneelle vanhemmalle saada siivousapua ja lastenhoitaja viemään lapsia harrastuksiin.

    Kun huostakone lähtee käyntiin lastensuojeluilmoituksin, joita kuka tahansa voi tehtailla, osutaan usein väärään paikkaan. Sen voi nähdä esimerkiksi tälle palstalle kirjoittavista "ulkopuolisista", joista aika moni on todella sekaisin. He kirjoittelevat varmaan tänne, saadakseen lisätietoja, mitä lastensuojeluilmoitus aiheuttaa.

    Äänestä

  • huostakone kirjoitti:

    ei tavoita läheskään kaikkia niitä, jotka tätä toimenpidettä tarvitsisivat. Sen sijaan se tavoittaa ison joukon niitä, jotka eivät tätä huostankoneen puraisu tarvitsisi.

    Eilen kuulin YLEn uutista pätkän, jossa puhuttiin korkeista huostaluvuista ja siitä, että avotukiin ei kunnilla ole varaa.

    Avotuilla voitaisiin huostakoneen antaa ruostua ja lopettaa tämä inhottava ja ihmisarvoja alentava toiminta. Perheessä voisi olla vaikka kaksi hoitajaa päivittäin, niin se tulisi halvemmaksi kuin huostakoneen vaatima polttoaine. Läheskään kaikki perheet eivät edes tarvitsisi noin paljon tukea, riittäisi uupuneelle vanhemmalle saada siivousapua ja lastenhoitaja viemään lapsia harrastuksiin.

    Kun huostakone lähtee käyntiin lastensuojeluilmoituksin, joita kuka tahansa voi tehtailla, osutaan usein väärään paikkaan. Sen voi nähdä esimerkiksi tälle palstalle kirjoittavista "ulkopuolisista", joista aika moni on todella sekaisin. He kirjoittelevat varmaan tänne, saadakseen lisätietoja, mitä lastensuojeluilmoitus aiheuttaa.

    Kannattaa lukea ajatuksella, koska monessa kohden yksi ainut lause vahvistaa paljon sitä taustatietoa, joista täälläkin on paljon kirjoitettu.

    Sen sijaan sitä saman henkilön tekstiä, jossa hän kertoi heille huostauhan alla olevista perheistä valtaosan säästyvän huostaanotolta lyhyenkin kuntoutusjakson aikana, en nyt enää löytänyt. Mutta perhekuntoutuspalveluthan ovat avohuollon tukia, joihin valtaosalla kunnista ei ole "varaa" ja halua ollut enää viime vuosina.

    http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Mielenterveyspa lveluilla on suuri merkitys lastensuojelussa/HS2008060 7SI1MA017c1

    "VIERASKYNÄ

    Mielenterveyspalveluilla on suuri merkitys lastensuojelussa
    Julkaistu: 7.6.2008 lehdessä osastolla Pääkirjoitus

    aila puustinen-korhonen

    Monet lapset jäävät vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa ja ovat sen sijaan huostaan otettuina lastensuojelulaitoksessa, kirjoittaa Aila Puustinen-Korhonen.

    Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan tämän vuoden alussa. Sitä valmisteltiin tilanteessa, jossa avohuollon asiakkaina olevien lasten määrä oli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa 30000:sta 60000:teen ja uusien huostaanottojen määrä oli kasvanut 45 prosentilla. Julkisuudessa on jo kannettu huolta uuden lain toteutumisesta.

    Uutisoinnissa on oltu huolissaan lastensuojelussa toimivan henkilöstön riittävyydestä ja kelpoisuudesta sekä hallinto-oikeuksien asiantuntemuksen riittävyydestä huostaanottoasioista päätettäessä. Lain toteutuminen riippuu kuitenkin paljon muun palvelujärjestelmämme, kuten neuvoloiden, koulun ja päivähoidon sekä erityisesti terveydenhuollon, toimivuudesta.

    Lastensuojelulaista viidennes koskee terveydenhuollon velvoitteita järjestää tarpeenmukaisia palveluja lapsille ja heidän perheilleen ennen lastensuojelun asiakkuutta sekä avohuollon ja sijaishuollon aikana. Lastensuojelun asiakkuuden taustasyyt liittyvät usein lasten ja vanhempien terveyteen ja erityisesti mielenterveyteen. Mielenterveyden ongelmien lisääntyminen on yleiseurooppalainen ilmiö, jonka merkittävyyteen lastensuojelun kannalta tulisi Suomessakin havahtua.

    Uuden lain perusteluissa todetaan, että lastensuojelun asiakkaana olevien lasten tulisi saada tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut viivytyksettä. Lasten psykiatrisessa hoidossa hoitotakuu on ollut voimassa jo vuodesta 2001. Tästä huolimatta palvelujen saatavuudessa on ongelmia. Kunnilla ei ole tarvittavia hoitoyksiköitä käytettävissään tai ne eivät ole varanneet riittävästi määrärahoja kyseiseen tarkoitukseen. Tämä on johtanut siihen, että sairaita lapsia on jouduttu hoitamaan pelkästään lastensuojelun avohuollon tukitoimin tai huostaan otettuina lastensuojeluyksiköissä.

    Psyykkisesti sairaan lapsen hoito pitäisi järjestää ensisijaisesti terveydenhuollon toimesta. Lastensuojelutoimenpiteisiin ja erityisesti huostaanottoon tulisi ryhtyä vasta, ellei huoltaja suostu viemään lasta välttämättömäksi arvioituun hoitoon tai kun lapsen psyykkisten ongelmien taustalla on muita, esimerkiksi lapsen kasvuoloihin liittyviä ongelmia eikä terveydenhuollon järjestämä hoito yksinään turvaa lapsen terveyttä ja kehitystä.

    Hoitopaikkojen riittämättömyys ei ole ainoa pulma lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon toteutumisessa. Lastensuojeluväki ja vanhemmat ovat ihmeissään, kun psykiatrinen hoitotaho saattaa edellyttää lapsen huostaanottoa ja sijoittamista pois kotoa voidakseen aloittaa lapsen hoidon. Miksi lapsi pitää ottaa huostaan, jos sekä lapsi että vanhemmat suostuvat hoitoon ja ovat itse sitä hakeneet?

    Tämä pulma tuli esille kaikissa 13 valtakunnallisessa koulutustilaisuudessa, jotka sosiaali- ja terveysministeriö järjesti yhteistyössä lääninhallitusten ja hallinto-oikeuksien kanssa viime syksynä uuden lastensuojelulain toimeenpanosta. Huostaanoton välttämättömyyttä oli monesti perusteltu sillä, että lapsen olot tulisi vakiinnuttaa ennen kuin psykiatrinen hoito voi alkaa.

    Lastensuojelulaitoksissa ei kuitenkaan voida nykyään taata lapselle vakaita tai edes turvallisia kasvuoloja johtuen juuri siitä, että niissä hoidetaan psyykkisesti vaikeasti oirehtivia lapsia, joita terveydenhuolto ei ole kyennyt hoitamaan. Laitoksissa ei pystytä varmasti suojaamaan lapsia toisen sijoitetun lapsen taholta tulevalta psyykkiseltä tai fyysiseltä väkivallalta, joka voi kohdistua toisen lapsen ohella tai sijasta laitoksen työntekijään. Myös voimakkaasti itsetuhoinen lapsi aiheuttaa toisissa lapsissa ahdistusta, pelkoa ja huolta.

    Monet psyykkisesti oirehtivat lapset jäävät vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa siitä syystä, että he ovat laitoksessa. Laitosväelle ja vanhemmille saatetaan kuitenkin psykiatrian taholta todeta, että lastensuojelulaitoksen kasvatus on "samaa hoitoa" kuin psykiatrinen hoito, joten lapsi ei tarvitse eikä saa psykiatrian palveluja.

    Toinen merkittävä tekijä huostaanottolukujen kasvun takana ovat psyykkisesti huonosti voivat vanhemmat. He eivät ehkä ole niin sairaita että saisivat psykiatrian palveluja, mutta kuitenkin heidän vointinsa heikentää merkittävästi heidän kykyään toimia vanhempina. Perheissä ilmenee arjen kaoottisuutta, vuorovaikutusongelmia ja turvattomuutta. Lapset alkavat voida huonosti, oirehtivat koulussa ja päiväkodissa, ja kohta ollaan lastensuojelun asiakkaina.

    Uusi lastensuojelulaki edellyttää, että sijaishuollossa olevan lapsen vanhemmalle tehdään vanhemmuuden tukemiseksi kuntoutussuunnitelma yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon, erityisesti mielenterveyspalvelujen ja päihdehuollon kanssa. Tavoitteena on vanhemman kuntoutuminen ja perheen mahdollinen jälleenyhdistäminen. Toivottavasti tämä ei käytännössä merkitse sitä, että vanhempien pitää pyytää lastensa huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista jotta saavat tarvitsemansa mielenterveyshoidon!

    Niin kauan kuin iso osa psyykkisesti sairaiden lasten ja psyykkisesti huonosti voivien vanhempien hoidosta jää yksin lastensuojeluväen vastuulle on turha odottaa huostaanottojen vähenemistä tai haikailla lastensuojelulain toteutumisen perään. Mielenterveyspalvelujen resurssien ja osaamisen vahvistaminen peruspalveluissa ja avun vieminen koteihin ovat se suunta, jolla tätä kysymystä tulisi yrittää ratkaista.

    Lainmuutokset eivät ratkaise palvelujärjestelmään tai viranomaisten keskinäiseen yhteistyöhön liittyviä ongelmia, jos ei olla valmiita muuttamaan myös työkäytäntöjä. Toivottavasti terveydenhuollossa ja lastensuojelussa löytyy halukkuutta yhteistyön rakentamiseen.

    Kirjoittaja on Vantaalla toimivan Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen johtaja. "

    Äänestä

  • joka ikisen sanan kirjoitti:

    Kannattaa lukea ajatuksella, koska monessa kohden yksi ainut lause vahvistaa paljon sitä taustatietoa, joista täälläkin on paljon kirjoitettu.

    Sen sijaan sitä saman henkilön tekstiä, jossa hän kertoi heille huostauhan alla olevista perheistä valtaosan säästyvän huostaanotolta lyhyenkin kuntoutusjakson aikana, en nyt enää löytänyt. Mutta perhekuntoutuspalveluthan ovat avohuollon tukia, joihin valtaosalla kunnista ei ole "varaa" ja halua ollut enää viime vuosina.

    http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Mielenterveyspa lveluilla on suuri merkitys lastensuojelussa/HS2008060 7SI1MA017c1

    "VIERASKYNÄ

    Mielenterveyspalveluilla on suuri merkitys lastensuojelussa
    Julkaistu: 7.6.2008 lehdessä osastolla Pääkirjoitus

    aila puustinen-korhonen

    Monet lapset jäävät vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa ja ovat sen sijaan huostaan otettuina lastensuojelulaitoksessa, kirjoittaa Aila Puustinen-Korhonen.

    Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan tämän vuoden alussa. Sitä valmisteltiin tilanteessa, jossa avohuollon asiakkaina olevien lasten määrä oli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa 30000:sta 60000:teen ja uusien huostaanottojen määrä oli kasvanut 45 prosentilla. Julkisuudessa on jo kannettu huolta uuden lain toteutumisesta.

    Uutisoinnissa on oltu huolissaan lastensuojelussa toimivan henkilöstön riittävyydestä ja kelpoisuudesta sekä hallinto-oikeuksien asiantuntemuksen riittävyydestä huostaanottoasioista päätettäessä. Lain toteutuminen riippuu kuitenkin paljon muun palvelujärjestelmämme, kuten neuvoloiden, koulun ja päivähoidon sekä erityisesti terveydenhuollon, toimivuudesta.

    Lastensuojelulaista viidennes koskee terveydenhuollon velvoitteita järjestää tarpeenmukaisia palveluja lapsille ja heidän perheilleen ennen lastensuojelun asiakkuutta sekä avohuollon ja sijaishuollon aikana. Lastensuojelun asiakkuuden taustasyyt liittyvät usein lasten ja vanhempien terveyteen ja erityisesti mielenterveyteen. Mielenterveyden ongelmien lisääntyminen on yleiseurooppalainen ilmiö, jonka merkittävyyteen lastensuojelun kannalta tulisi Suomessakin havahtua.

    Uuden lain perusteluissa todetaan, että lastensuojelun asiakkaana olevien lasten tulisi saada tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut viivytyksettä. Lasten psykiatrisessa hoidossa hoitotakuu on ollut voimassa jo vuodesta 2001. Tästä huolimatta palvelujen saatavuudessa on ongelmia. Kunnilla ei ole tarvittavia hoitoyksiköitä käytettävissään tai ne eivät ole varanneet riittävästi määrärahoja kyseiseen tarkoitukseen. Tämä on johtanut siihen, että sairaita lapsia on jouduttu hoitamaan pelkästään lastensuojelun avohuollon tukitoimin tai huostaan otettuina lastensuojeluyksiköissä.

    Psyykkisesti sairaan lapsen hoito pitäisi järjestää ensisijaisesti terveydenhuollon toimesta. Lastensuojelutoimenpiteisiin ja erityisesti huostaanottoon tulisi ryhtyä vasta, ellei huoltaja suostu viemään lasta välttämättömäksi arvioituun hoitoon tai kun lapsen psyykkisten ongelmien taustalla on muita, esimerkiksi lapsen kasvuoloihin liittyviä ongelmia eikä terveydenhuollon järjestämä hoito yksinään turvaa lapsen terveyttä ja kehitystä.

    Hoitopaikkojen riittämättömyys ei ole ainoa pulma lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon toteutumisessa. Lastensuojeluväki ja vanhemmat ovat ihmeissään, kun psykiatrinen hoitotaho saattaa edellyttää lapsen huostaanottoa ja sijoittamista pois kotoa voidakseen aloittaa lapsen hoidon. Miksi lapsi pitää ottaa huostaan, jos sekä lapsi että vanhemmat suostuvat hoitoon ja ovat itse sitä hakeneet?

    Tämä pulma tuli esille kaikissa 13 valtakunnallisessa koulutustilaisuudessa, jotka sosiaali- ja terveysministeriö järjesti yhteistyössä lääninhallitusten ja hallinto-oikeuksien kanssa viime syksynä uuden lastensuojelulain toimeenpanosta. Huostaanoton välttämättömyyttä oli monesti perusteltu sillä, että lapsen olot tulisi vakiinnuttaa ennen kuin psykiatrinen hoito voi alkaa.

    Lastensuojelulaitoksissa ei kuitenkaan voida nykyään taata lapselle vakaita tai edes turvallisia kasvuoloja johtuen juuri siitä, että niissä hoidetaan psyykkisesti vaikeasti oirehtivia lapsia, joita terveydenhuolto ei ole kyennyt hoitamaan. Laitoksissa ei pystytä varmasti suojaamaan lapsia toisen sijoitetun lapsen taholta tulevalta psyykkiseltä tai fyysiseltä väkivallalta, joka voi kohdistua toisen lapsen ohella tai sijasta laitoksen työntekijään. Myös voimakkaasti itsetuhoinen lapsi aiheuttaa toisissa lapsissa ahdistusta, pelkoa ja huolta.

    Monet psyykkisesti oirehtivat lapset jäävät vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa siitä syystä, että he ovat laitoksessa. Laitosväelle ja vanhemmille saatetaan kuitenkin psykiatrian taholta todeta, että lastensuojelulaitoksen kasvatus on "samaa hoitoa" kuin psykiatrinen hoito, joten lapsi ei tarvitse eikä saa psykiatrian palveluja.

    Toinen merkittävä tekijä huostaanottolukujen kasvun takana ovat psyykkisesti huonosti voivat vanhemmat. He eivät ehkä ole niin sairaita että saisivat psykiatrian palveluja, mutta kuitenkin heidän vointinsa heikentää merkittävästi heidän kykyään toimia vanhempina. Perheissä ilmenee arjen kaoottisuutta, vuorovaikutusongelmia ja turvattomuutta. Lapset alkavat voida huonosti, oirehtivat koulussa ja päiväkodissa, ja kohta ollaan lastensuojelun asiakkaina.

    Uusi lastensuojelulaki edellyttää, että sijaishuollossa olevan lapsen vanhemmalle tehdään vanhemmuuden tukemiseksi kuntoutussuunnitelma yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon, erityisesti mielenterveyspalvelujen ja päihdehuollon kanssa. Tavoitteena on vanhemman kuntoutuminen ja perheen mahdollinen jälleenyhdistäminen. Toivottavasti tämä ei käytännössä merkitse sitä, että vanhempien pitää pyytää lastensa huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista jotta saavat tarvitsemansa mielenterveyshoidon!

    Niin kauan kuin iso osa psyykkisesti sairaiden lasten ja psyykkisesti huonosti voivien vanhempien hoidosta jää yksin lastensuojeluväen vastuulle on turha odottaa huostaanottojen vähenemistä tai haikailla lastensuojelulain toteutumisen perään. Mielenterveyspalvelujen resurssien ja osaamisen vahvistaminen peruspalveluissa ja avun vieminen koteihin ovat se suunta, jolla tätä kysymystä tulisi yrittää ratkaista.

    Lainmuutokset eivät ratkaise palvelujärjestelmään tai viranomaisten keskinäiseen yhteistyöhön liittyviä ongelmia, jos ei olla valmiita muuttamaan myös työkäytäntöjä. Toivottavasti terveydenhuollossa ja lastensuojelussa löytyy halukkuutta yhteistyön rakentamiseen.

    Kirjoittaja on Vantaalla toimivan Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen johtaja. "

    huostaan otettuina lastensuojeluyksiköissä. "

    MILLÄ avohuollon tuella sairasta hoidetaan?
    Ja kun yleisimmin tarjottu "tuki" on ls:n perhetyö, joka on äidille tarjottua kahviseuraa.
    Siis millä tuella sossut hoitavat psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia?

    Edes huostaanotto ei anna lapselle tarvittua erikoissairaanhoidon tasoista hoitoa, suoraan sanottuna se ei antanut mitään hoitoa, kaltoinkohtelua kylläkin.

    Äänestä

  • avohuollon tukitoimin tai kirjoitti:

    huostaan otettuina lastensuojeluyksiköissä. "

    MILLÄ avohuollon tuella sairasta hoidetaan?
    Ja kun yleisimmin tarjottu "tuki" on ls:n perhetyö, joka on äidille tarjottua kahviseuraa.
    Siis millä tuella sossut hoitavat psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia?

    Edes huostaanotto ei anna lapselle tarvittua erikoissairaanhoidon tasoista hoitoa, suoraan sanottuna se ei antanut mitään hoitoa, kaltoinkohtelua kylläkin.

    Ei ole niin. Lapseni jatkohoitolähete ohjattiin lastenkotiin siksi, että sinne pääsi muutamassa kuukaudessa, kun sairaalapaikkaa olisi joutunut odottamaan jopa puolitoista vuotta.

    Siis sairaalapaikkojen puutteen takia tehty huostaanotto. Kun sossut kutsuttiin kuvaan mukaan ja heidät määrättiin valmistelemaan huostaanottoa LASTENKODIN VAATIMUKSESTA, koska sinne ei otettu vastaan muuta kuin huostaanotettuja lapsia, niin sossut sanoivat tutustumisemme jälkeen, että he eivät kotioloista löydä laillisia huostaanottoperusteita. Mutta lähetteen takia tehtiin laitoksen vaatimuksesta ns. hoidollinen huostaanotto.

    Äänestä

  • joka ikisen sanan kirjoitti:

    Kannattaa lukea ajatuksella, koska monessa kohden yksi ainut lause vahvistaa paljon sitä taustatietoa, joista täälläkin on paljon kirjoitettu.

    Sen sijaan sitä saman henkilön tekstiä, jossa hän kertoi heille huostauhan alla olevista perheistä valtaosan säästyvän huostaanotolta lyhyenkin kuntoutusjakson aikana, en nyt enää löytänyt. Mutta perhekuntoutuspalveluthan ovat avohuollon tukia, joihin valtaosalla kunnista ei ole "varaa" ja halua ollut enää viime vuosina.

    http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Mielenterveyspa lveluilla on suuri merkitys lastensuojelussa/HS2008060 7SI1MA017c1

    "VIERASKYNÄ

    Mielenterveyspalveluilla on suuri merkitys lastensuojelussa
    Julkaistu: 7.6.2008 lehdessä osastolla Pääkirjoitus

    aila puustinen-korhonen

    Monet lapset jäävät vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa ja ovat sen sijaan huostaan otettuina lastensuojelulaitoksessa, kirjoittaa Aila Puustinen-Korhonen.

    Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan tämän vuoden alussa. Sitä valmisteltiin tilanteessa, jossa avohuollon asiakkaina olevien lasten määrä oli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa 30000:sta 60000:teen ja uusien huostaanottojen määrä oli kasvanut 45 prosentilla. Julkisuudessa on jo kannettu huolta uuden lain toteutumisesta.

    Uutisoinnissa on oltu huolissaan lastensuojelussa toimivan henkilöstön riittävyydestä ja kelpoisuudesta sekä hallinto-oikeuksien asiantuntemuksen riittävyydestä huostaanottoasioista päätettäessä. Lain toteutuminen riippuu kuitenkin paljon muun palvelujärjestelmämme, kuten neuvoloiden, koulun ja päivähoidon sekä erityisesti terveydenhuollon, toimivuudesta.

    Lastensuojelulaista viidennes koskee terveydenhuollon velvoitteita järjestää tarpeenmukaisia palveluja lapsille ja heidän perheilleen ennen lastensuojelun asiakkuutta sekä avohuollon ja sijaishuollon aikana. Lastensuojelun asiakkuuden taustasyyt liittyvät usein lasten ja vanhempien terveyteen ja erityisesti mielenterveyteen. Mielenterveyden ongelmien lisääntyminen on yleiseurooppalainen ilmiö, jonka merkittävyyteen lastensuojelun kannalta tulisi Suomessakin havahtua.

    Uuden lain perusteluissa todetaan, että lastensuojelun asiakkaana olevien lasten tulisi saada tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut viivytyksettä. Lasten psykiatrisessa hoidossa hoitotakuu on ollut voimassa jo vuodesta 2001. Tästä huolimatta palvelujen saatavuudessa on ongelmia. Kunnilla ei ole tarvittavia hoitoyksiköitä käytettävissään tai ne eivät ole varanneet riittävästi määrärahoja kyseiseen tarkoitukseen. Tämä on johtanut siihen, että sairaita lapsia on jouduttu hoitamaan pelkästään lastensuojelun avohuollon tukitoimin tai huostaan otettuina lastensuojeluyksiköissä.

    Psyykkisesti sairaan lapsen hoito pitäisi järjestää ensisijaisesti terveydenhuollon toimesta. Lastensuojelutoimenpiteisiin ja erityisesti huostaanottoon tulisi ryhtyä vasta, ellei huoltaja suostu viemään lasta välttämättömäksi arvioituun hoitoon tai kun lapsen psyykkisten ongelmien taustalla on muita, esimerkiksi lapsen kasvuoloihin liittyviä ongelmia eikä terveydenhuollon järjestämä hoito yksinään turvaa lapsen terveyttä ja kehitystä.

    Hoitopaikkojen riittämättömyys ei ole ainoa pulma lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon toteutumisessa. Lastensuojeluväki ja vanhemmat ovat ihmeissään, kun psykiatrinen hoitotaho saattaa edellyttää lapsen huostaanottoa ja sijoittamista pois kotoa voidakseen aloittaa lapsen hoidon. Miksi lapsi pitää ottaa huostaan, jos sekä lapsi että vanhemmat suostuvat hoitoon ja ovat itse sitä hakeneet?

    Tämä pulma tuli esille kaikissa 13 valtakunnallisessa koulutustilaisuudessa, jotka sosiaali- ja terveysministeriö järjesti yhteistyössä lääninhallitusten ja hallinto-oikeuksien kanssa viime syksynä uuden lastensuojelulain toimeenpanosta. Huostaanoton välttämättömyyttä oli monesti perusteltu sillä, että lapsen olot tulisi vakiinnuttaa ennen kuin psykiatrinen hoito voi alkaa.

    Lastensuojelulaitoksissa ei kuitenkaan voida nykyään taata lapselle vakaita tai edes turvallisia kasvuoloja johtuen juuri siitä, että niissä hoidetaan psyykkisesti vaikeasti oirehtivia lapsia, joita terveydenhuolto ei ole kyennyt hoitamaan. Laitoksissa ei pystytä varmasti suojaamaan lapsia toisen sijoitetun lapsen taholta tulevalta psyykkiseltä tai fyysiseltä väkivallalta, joka voi kohdistua toisen lapsen ohella tai sijasta laitoksen työntekijään. Myös voimakkaasti itsetuhoinen lapsi aiheuttaa toisissa lapsissa ahdistusta, pelkoa ja huolta.

    Monet psyykkisesti oirehtivat lapset jäävät vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa siitä syystä, että he ovat laitoksessa. Laitosväelle ja vanhemmille saatetaan kuitenkin psykiatrian taholta todeta, että lastensuojelulaitoksen kasvatus on "samaa hoitoa" kuin psykiatrinen hoito, joten lapsi ei tarvitse eikä saa psykiatrian palveluja.

    Toinen merkittävä tekijä huostaanottolukujen kasvun takana ovat psyykkisesti huonosti voivat vanhemmat. He eivät ehkä ole niin sairaita että saisivat psykiatrian palveluja, mutta kuitenkin heidän vointinsa heikentää merkittävästi heidän kykyään toimia vanhempina. Perheissä ilmenee arjen kaoottisuutta, vuorovaikutusongelmia ja turvattomuutta. Lapset alkavat voida huonosti, oirehtivat koulussa ja päiväkodissa, ja kohta ollaan lastensuojelun asiakkaina.

    Uusi lastensuojelulaki edellyttää, että sijaishuollossa olevan lapsen vanhemmalle tehdään vanhemmuuden tukemiseksi kuntoutussuunnitelma yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon, erityisesti mielenterveyspalvelujen ja päihdehuollon kanssa. Tavoitteena on vanhemman kuntoutuminen ja perheen mahdollinen jälleenyhdistäminen. Toivottavasti tämä ei käytännössä merkitse sitä, että vanhempien pitää pyytää lastensa huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista jotta saavat tarvitsemansa mielenterveyshoidon!

    Niin kauan kuin iso osa psyykkisesti sairaiden lasten ja psyykkisesti huonosti voivien vanhempien hoidosta jää yksin lastensuojeluväen vastuulle on turha odottaa huostaanottojen vähenemistä tai haikailla lastensuojelulain toteutumisen perään. Mielenterveyspalvelujen resurssien ja osaamisen vahvistaminen peruspalveluissa ja avun vieminen koteihin ovat se suunta, jolla tätä kysymystä tulisi yrittää ratkaista.

    Lainmuutokset eivät ratkaise palvelujärjestelmään tai viranomaisten keskinäiseen yhteistyöhön liittyviä ongelmia, jos ei olla valmiita muuttamaan myös työkäytäntöjä. Toivottavasti terveydenhuollossa ja lastensuojelussa löytyy halukkuutta yhteistyön rakentamiseen.

    Kirjoittaja on Vantaalla toimivan Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen johtaja. "

    jopa sossut olivat erittäin kiusaantuneita ja myöhemmin kun osoittautui, miten järkyttävään paikkaan lapsi oli lähetetty, myös sossut olivat liki sanattomia ja tyrmistyneitä koko tilanteesta.

    " Lastensuojeluväki ja vanhemmat ovat ihmeissään, kun psykiatrinen hoitotaho saattaa edellyttää lapsen huostaanottoa ja sijoittamista pois kotoa voidakseen aloittaa lapsen hoidon. Miksi lapsi pitää ottaa huostaan, jos sekä lapsi että vanhemmat suostuvat hoitoon ja ovat itse sitä hakeneet? "

    Lisäksi nuota ls-lain alaisia "hoito"paikkoja ei valvota yhtään millään tavalla. Niiden hoitotuloksia ei todellisuudessa ole olemassakaan, koska hoitoa ei anneta, kuin harvoissa paremmissa paikoissa. Lisäksi mitään tutkittua tietoa ei olemattomista hoitotuloksista ole, laitokset kyllä sitä suuremmalla suulla mainostavat olemattomia tuloksiaan niin lääkäreille kuin sosiaalitoimeenkin.

    Meillä kävi toisin, mutta yleensä vanhemmat joutuvat laitoksen mielivallan edessä valehtelemaan, että lapsen vointi on muka parantunut, edistystä on tapahtunut, sillä se on ainoa keinoa saada lapsi ulos esim. intensiivihoidosta suunnitellussa kahdessa vuodessa. Jos vanhemmat sanovat rehellisen mielipiteensä hoidon olemattomuudesta ja lapsen pahoinvoinnista, he ovat hankalia, lapsen tilaa ymmärtämättömiä vanhempia, joille lasta ei kotiuteta vielä kahden vuoden jälkeenkään.

    Lapen voi tuosta kamalasta tilanteesta pelastaa ainoastaan sellainen sosiaalityöntekijä, joka uskaltaa vastustaa niin lähettäviä psykiatreja kuin laitoksen raivokasta taistelua lapsen kotiuttamisen vastustamisessakin.

    Äänestä

Tuttujen ja tuttavan tuttujen kautta sana kiertää ja taas jokin aika sitten kysyttiin, saako yhteystietojani antaa eräälle henkilölle. Tänään tuo äiti soitti viimeksi.

Tuon tämän esimerkiksi siitä, miten tehotonta psykiatrinen "apu" perheille on, miten hoitosuhde on pahimmillaan pelkkä rasite ja uhka, lapsen tilanne vain huononee ja toisaalta, miten paljon tietoa vielä vanhemmiltakin puuttuu. En tietysti kerro niin, että ketään tunnistetaan, mutta pääpiirteissään.

KUUSI VUOTTA sitten äiti alkoi hakea apua lapsen erikoiseen käytökseen. No, totta kai Suomeen vakiintuneen käytännön mukaan heidät ohjattiin psykiatrin pakeille. Kun psykiatrit huomasivat, että eivät osaa auttaa lasta, otettiin yhteys lastensuojeluun. Psykiatria on pakottanut huostaanotolla kiristämällä perheen jos jonkinlaisiin kiemuroihin, sossu tietysti väijyy ja uhkailee taustalla koko ajan. Niin tyypilliseen tapaan lääkäri ei näe mitään tarvetta muun lääketieteen alan arvioon tai edes konsultaatioon.

Jo kuusi vuotta samaa piinaa!
Vuosi sitten äiti alkoi myös itsessään tuntea sellaisia uupumisen merkkejä, että hänelle kirjoitettiin töistä ensimmäinen pitkä sairasloma, joka toistui jo pari kertaa. Suunnaton huoli lapsesta ja hänen tilanteensa jatkuva vähittäinen huononeminen, pelko, piina, sossun hiillostus alkoivat olla äidille yksinkertaisesti liikaa. Viimeisen sossupalaverin jälkeen hän sanoi itkien, että NYT, NYT tuli se raja, että hän ei jaksa sossuja enää, heistä on päästävä eroon ja lapselle oikeaa apua, mutta MISTÄ?

Ymmärrän täysin sen, että vuosia jatkunut paine on kuluttanut voimat niin, että pahimmillaan ei pysty enää edes ajattelemaan selkeästi. Yksinkertaisesti putoaa sellaiseen kuiluun, että ei pysty enää ajattelemaan selkeästi, jäljellä on vain suunnaton ahdistus ja pelko niin lapsen kuin omastakin tilanteesta.

Aika neuvottomaksi tuossa neuvojana ja auttajanakin itsensä tuntee, koska psykiatrian ote on tiukka ja niin sossun kuin lääkäreidenkin valta lähes rikkumaton. Lääkärit puolustautuvat aina, myös oikeudessa, lääkärilatinalla ja oman alansa termeillä, olivat miten väärässä tahansa, mutta kenen tahansa maallikon on sitä mahdoton kumota, koska edes muiden alojen asiantuntijat eivät ole psykiatrian "asiantuntijoita". Ja sossuthan näkevät aina lapsen edun paremmin kuin ennen kaikkea vanhemmat, mutta myös kaikki muut tahot tukeutuvat sokeasti luottaen sossujen lausuntoihin.

Nyt kuitenkin heidän asiassaan on sen verran valoa tunnelin päässä, että äiti on varannut ajan lapselle yksityiselle puolelle, johon hänet LAPSEN EDUN nimissä olisi pitänyt ohjata myös psykiatriasta tai sossulasta. Tai oikeastaan terv.hoitolain mukaan psykiatrien olisi pitänyt konsultoida toista lääketieteen alaa jo aikoja sitten, mutta sitähän tietyt kallonkutistajat eivät vahingossakaan tee. Lapsella nimittäin olisi oikeus saada hoitoa julkiselta puolelta tuossakin tilanteessa, VAIKKA äiti on eri mieltä psykiatrien kanssa. Eikö 6 v jatkunut psykan hoitopelleily jo osoita sen olevan tehotonta!

Toinen valonpilkahdus on se, että seuraavaan sossupalaveriin on Leeni Ikonen tulossa mukaan. Siis ihan vain puhumaan sossuille järkeä päähän, koska äidin puheillahan ei näissä asioissa ole sossujen silmissä juurikaan mitään merkitystä. Osaksi se on varmaan myös sossujen epävarmuutta, koska eiväthän he ole terveydenhoitoalan asiantuntijoita, vaikka jotkut sossut toimivat siten kuuin sitä hyvinkin olisivat.

Kääntyyköhän tämäkin tapaus sossujen papereissa niin, että psykan hoitopelleily on ollut ls:n järjestämään avohuollon"tukea", vaikka äiti itse oli alun alkaen avun hakijana. Riippuu sossuista, hellittävätkö he otettaan Ikosenkaan vaikutuksesta. Järkeville ja oikein toimiville sossuilla yleensä riittää se, että he näkevät lapsen saavat oikeaa apua, oli se sitten mistä tahansa. Onneksi tuo perhe asuu HUS:n sairaanhoitopiirin ulkopuolella, muuten ko. lapsi olisi varmaan ollut huostassa jo vuosia sitten.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Suomessa riittävästi kirjoitti:

Nuo sanat ovat päivän Hesarin pääkirjoituksesta, koskien kouluampumistapausten tutkintaa.

Seurasin molempien jälkeen niiden paikkakuntien nettikeskustelua ja vanhempien syyttäminen oli eräiden taholta törkeää. Suurin haukkumisen aihe tuntui olevan, että vanhemmat eivät olleet hankkineet lapselleen hoitoa. Todisti miten tahansa lakisääteisten mt-palvelujen alasajon, ei mikään auttanut.

Hesarista:
"Viime vuonna sai Kelan harkinnanvaraista psykoterapiaa 2800 nuorta iältään 16-25-vuotta.
Samaan aikaan masennuslääkkeitä kirjoitettiin lähes kymmenkertaiselle joukolle eli yli 27.000:lle nuorelle. Suurin osa nuorista masentuneista jäi ilman lain lupaamaa hoitoa yksin lääkepurkkinsa kanssa. Lääkkeiden määrääminen nuorille yleistyy nopeasti. 15-19-vuotiaille kirjoitettujen masennuslääkereseptien määrä kasvoi viime vuonna yli 10 %."

Ajatelkaa, miten pitkälle on jo päästy, että Hesarin pääkirjoituksessa kirjoitetaan sentään nyt jo nuorista, mutta nuoremmista ei vieläkään tietysti mainita sanaakaan. Kai se nyt vielä tuhoisempaa on jäädä ilman hoitoa, mitä nuoremmasta lapsesta on kyse.

Jos ajatellaan niitä lapsia, jotka tosiaan tarvitsisivat psykiatrista hoitoa, ei sitä ole yksityisellä puolella olemassakaan lasten psykiatriassa, ei ainakaan eteläisessä Suomessa, eikä paljoa koko maassa. Perhe jää täysin systeemin armoille ja koska sairaalapaikkoja ei ole, lapsi lähetetään lumehoitoon huostaanoton kautta ls-laitokseen. Vanhempien suu tukitaan nimenomaan huostaanotolla.

Sitten taas ne luvut, joita psykiatrit ilmoittavat psykiatristen lapsipotilaiden määräksi ovat siinä mielessä liioiteltuja, että heistä iso osa ei kuuluisi psykiatrian puolelle ollenkaan. Niin tai näin, yhtä tuhoisaa se on lapsen kannalta joka tapauksessa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu