kuinka monta askelta
on kivun kärjestä kuljettava
läpikäytävä pimeää
ennen kuin löytää lumenvalkeaan
ja taivaanvalon risteykseen ?
kuulla
kuinka puhut minulle
äänellä jonka tunnen
kirjoitat kirjaimilla
jotka kuin villiviini
takertuvat elämään toisissaan
kosketat minua
kunnes löydät lakipisteen
sen
jossa hengityksemme yhtyy
hengästyy
r
a
k
a
s
on kivun kärjestä kuljettava
läpikäytävä pimeää
ennen kuin löytää lumenvalkeaan
ja taivaanvalon risteykseen ?
kuulla
kuinka puhut minulle
äänellä jonka tunnen
kirjoitat kirjaimilla
jotka kuin villiviini
takertuvat elämään toisissaan
kosketat minua
kunnes löydät lakipisteen
sen
jossa hengityksemme yhtyy
hengästyy
r
a
k
a
s
Vastaukset 20
Vanhimmat
Voimakas tunne tuo rakkaus, se sattuu välillä liian paljon.
Sinä, jonka runoihin olen jäänyt kiinni jo ai-
kaa sitten.
Niin, kyllähän se rakkauskin koettelee, jos elä-
mä muutoinkin.
Kiitos vielä.
Ruusun antaisin hänelle
ja itseni, jos siitä olisi kiinni,
että siasin olla hänet.
Ja hänestä itsensä.
Antaisin lisää ja enemmän,
kun kasvaisin lisää mieheksi
ja kykeneväksi olemaan
hänelle tärkein.
Kokonaan ja täydestä
sielustani olisin lämmin
tuuli hänen hellyytensä
voiman virvassa.
Aukaisisin tulevaisuuden
viidakkoa hänelle ja tunteiden
tulvissa pitäisin sylissäni
kuin omaani.
Suottaisin, mitä minussa on
ja mikä tulee ihoni lävitse
sisältäni. Lahjoittaisin itseni
kokonaisena.
Rakas ja siinä olisi kaikki.
http://www.youtube.com/watch?v=MR5xv3pt7KI
Rakkaus pitää kokea ja
tuntea sen kuiskaus.
Nousta kananlihalle
ja elää se kokonaan.
Silloin ymmärtää
viisi kirjainta.
Ja elämää.
Hienoa Rakkaurunoa.
Tyylikästä ja pehmeää
aikuisen naisen runoa.
Säkeet, sanoma ja
ajatus kohdallaan.
Nautittavaa ja hieno9a
Runoasi.
Iloa päivääsi
kertakaikkiaan - sanattomaksi vetää. Sinä olet
kyllä taivaan lahja meille muille runoinesi,
vaikka piilotatkin ne aina muiden runojen sisään.
Talletan runosi, ja luen sitä silloin, kun on oi-
kein vaikeaa. Siinä on niin paljon kaunista ja
suorastaan väristäviä säkeitä.
Sylintäydeltä kiitän.
runossasi jotenkin olemassaolon rajapinnalle. Saatoin toki tulkita väärinkin ajatuksesi. Kauniita ovat kielikuvasi joka tapauksessa.
olet tulkinnut aikalailla hyvin runoani, siitä
oli kysymys. Elämä vaan tahtoo olla toisinaan
sellaista, ollakko vai eikö olla :(
Lämmin kiitos Sinulle.
Hassu toi villiviini. Mä haluaisin olla villiviini.
(sekoboltsihymiö)
kuinka niin hassu, höh.
Voithan Sä yrittää olla villiviini takertumalla
johonkin, johonkuhun jos Sulla on niitä piikkei
millä tarttuu.
Oo kuullukkaan mistään sekoboltsihymäristä, mut
olen mää aika paljosta muustakin jääny vajaaks.
Thanks.
( Miksiköhän hän otti sen runon pois, johon kir-
jotin vastarunon - oliks se jotenki tyhmä tjn )
...jumiin lumenvalkeaan
ja taivaanvalon risteykseen
sanojen kauneuden takia-wau!!!
jotenkin kaunis runosi kertoo
matkasta joka on kuljettava rakkauteen
ja helppoahan se ei ole,
kivut säestävät ja epäilykset varjostaa
mutta lopulta sydänten harmoniat puhkeavat
rakkauteen
-tässä ja nyt rakas.
kylläpä oli vangitseva runo
ja tässä oli monta elämys kohtaa,
koko runon kulkiessa niin mukavan viettelevänä.
hyvä upea linda!!!
koska itsekin olen mieltynyt noihin samaisiin
jutskiin.
Matkastapa hyvinkin, eikä se tosiaan aina ole
helppo tie. Kipuilukin kuuluu siihen hyvin usein,
senhän me kaikki tiedämme.
' lopulta sydänten harmoniat puhkeavat
rakkauteen
- tässä ja nyt rakas '
Tuohan oli kuin runoa konsanaan !
Kiitos Jouni, Sinä löydät aina niin kannustavaa
sanottavaa, että tekee mieli jo senkin vuoksi
aina silloin tällöin tuoda runo.
Näinhän se monessa tapauksessa on,
rakkauteen ei aina ole oikotietä,
mutta sen löytyessä takerrutaan
kuin hyvän kuvauksesi mukaan
villiviinin lailla yhteen ja vielä
jossa hengitykset yhtyvät,
niin että hengästyy.
Hienolla runolla aloitin tämän päivän, tai viikon lukemisen
ja vielä jos, nämä sanat voisi rakkaalleen sanoa…
r akas, minun
a rmaani, olet
k aikkeni, olen
a iniaan, vain
s inun omasi.
rakkauteen, totta puhut. Ja ehkä se vaatiikin
omat kasvukipunsa ollakseen täydellistä, jos nyt
sellaista edes on.
Aivan ihana tuo rakas-sanasta kirjoittamasi lyhyt
runo - kiitos siitä, niin kuin ihanasta palaut-
teestasikin Diin.
Toivottavasti saat nyt viikonlopun levätä kiirei-
desi jälkeen.
..upea on runosi, ensin kaipausta ja sitten loppua kohti villiviinin kautta hengästymiseen ja nuo lopun viisi kirjainta yllättivät leikkimielisesti aseteltuina, niin että jäin tähän hengästyneenä huokailemaan palautettani.
Kiitos taasen laadukkaasta lukuhetkestä : )
enkä edes itse huomannut koko asiaa, Sinä olitkin
fiksu.
No olen niin synkeää kirjoittanut tuolla toisella
puolella elämästäni, että oli ihan pakko ottaa
itseään niskasta kiinni, ja kirjoittaa jotain ke-
vyempää.
Ihana palaute Sinulta, kiitos !
tähän osaan sanoa vain kuudella kirjaimella, kaunis!
niukasta, mutta sitäkin merkityksellisemmästä
palautteestasi. Itse koin onnistuneeni tässä ru-
nossa, mukava kuulla Sinun sanasi.
Kummallista...
Minä aivan varmasti kirjoitin eilen palautteen ja se aivan varmasti oli tässä, mutta se on poissa nyt...
Oliko siinä jotain...sopimatonta?
en tiedä, kun en ole eilisen iltapäivän jälkeen
ollut täällä, mitä olet kirjoittanut. Minustakin
on kummallista, jos kommenttisi on poistettu -
en ymmärrä kyllä minäkään.
Ja tuskinpa olet mitään sopimatonta kirjoittanut,
mutta olisi mielenkiintoista todellakin tietää
mitä on tapahtunut.
Minä kirjoitin jotain odottamisen ikuisuudesta ja niistä askelista, yhdestä tai useammasta, joita joskus täytyy ottaa ja kehuskelin vähän runoasi :-))
Ja linkin laitoin
http://www.youtube.com/watch?v=slQcV9ZlBSM&feature=related
vähän niinkuin viihdytysmielessä.
Eipä minulla muuta ;-))
Anki on aina rautaa.
Odottamista siinä kyllä kuvasinkin, ja sitä kuin-
ka pitkä se voi olla. Lopussa riemua, jonka toi-
nen ihminen läsnäolollaan ja rakkaudellaan tuo.
Kiitos Pups, paljon sanoit kaunista.