Tietenkään ei tulisi yleistää, mutta olen tavannut lähinnä yksinomaan lestadiolaisia, joilla ei ole kunnon käytöstapoja muita kohtaan. Mitään ei kysytä, vaan se otetaan tai käsketään muita tekemään yhtä sun toista. Anteeksi-sana tuntuu puuttuvan kokonaan sanavarastosta. Minä- tai me-keskeisyys on todella räikeää. Samaan uskonlahkoon kuulumattomia kohdellaan kuin pohjasakkaa.
Olen hiljattain tavannut erään lestadiolaisen. Tuntuu, että en edes kunnolla tunne häntä, mutta hän yrittää käyttää minua hyväkseen keinolla millä hyvänsä. No onneksi olen pitänyt puoleni, mutta tämä asenne hämmästyttää, ja etenkin kun tällaisia lestadiolaisia on tullut enemmänkin vastaan.
Opettavatko vanhemmat vanhoillislestadiolaisia lapsia suhtautumaan muihin halveksuvasti? Vai johtuuko tällainen käytös kenties suurista perheistä, joissa joutuu jatkuvasti suuressa sisarparvessa kilpailemaan huomiosta?
Olen hiljattain tavannut erään lestadiolaisen. Tuntuu, että en edes kunnolla tunne häntä, mutta hän yrittää käyttää minua hyväkseen keinolla millä hyvänsä. No onneksi olen pitänyt puoleni, mutta tämä asenne hämmästyttää, ja etenkin kun tällaisia lestadiolaisia on tullut enemmänkin vastaan.
Opettavatko vanhemmat vanhoillislestadiolaisia lapsia suhtautumaan muihin halveksuvasti? Vai johtuuko tällainen käytös kenties suurista perheistä, joissa joutuu jatkuvasti suuressa sisarparvessa kilpailemaan huomiosta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
tulee lapsia tahtia lapsi/v. niin eihän heitä millään ehditä kasvattaa. Lapset kasvattavat itse itseään ja toinen toisiaan. Lopputulos on mikä on.
Mutta Jumala on kuitenkin lahjoittanut näille "epäuskoisille" elämän, joten miksi muilla ei olisi samaa arvoa? Luulisi elämän olevan hankalaa, kun ei osaa käyttäytyä sympaattisesti muita kohtaan..
Ihan röyhkeyteen asti kehitetystä suhtautumisesta minulla ei ole kokemusta. Tunnen työn ja opiskelun jäljiltä muutaman lestadiolaisperheen. Paremman tutustumisen edistämiseksi olemme puolisoni kanssa kutsuneet heitä useita kertoja kylään. Kutsuihin ei edes vastata. Tällainen on minusta erittäin huonoa käytöstä.
Aiheellinen avaus! Olen itse törmännyt samaan piittaamattomuuteen ja ylimmielisyyteen. Voisi luonnehtia häikäilemättömäksi röyhkeydeksi. Sse on tyypillistä varsinkin vl-miehille.
Mitä syihin tulee, vaikea sanoa. Arvelit:
"Opettavatko vanhemmat vanhoillislestadiolaisia lapsia suhtautumaan muihin halveksuvasti?"
Tiettävästi ennen vanhaan vanhoillislestadioalisuudessa opetettiin etät kaikki ihmiset ovat jumalan luomia ja kaikilla on ihmisarvo, eikä ketään ole lupa halveksia. Tähän opetettiin lapsia vielä 50-60-luvulla vl-perheissä. Siihen aikaan kodeissa kävi kylässä paljon myös ns. "epäuskoisia". Kanssakäyminen oli suvaitsevaista.
Asia muuttui toiseksi kun maallikkosaarnaajat ottivat herätysliikkeessä vallan 60-luvulta lähtien. Liike kääntyi sisäänpäin eikä ulkopuolisten kanssa seurustelua pidetty suotavana. Jopa kirkon suuntaan suljettiin ovat, ja jumalanpalvleuksessa käyuminen riitti erottamiseen siionista. Tämä ilmapiiri entisestään voimistui 70-ja 80-luvun hoitokokousten tuloksena.
"Vai johtuuko tällainen käytös kenties suurista perheistä, joissa joutuu jatkuvasti suuressa sisarparvessa kilpailemaan huomiosta?"
Tämä on hyvä huomio. Suurperheessä lapset käyvät viidakon taistelua vanhempiensa voimista ja huomiosta ja röyhkein pärjää parhaiten.
Kiitos selventävästä ja perusteellisesta vastauksesta. Olitkin kirjoittanut sen saman aikaisesti edellisen kysymykseni kanssa. Tosiaan yllätti, että ennen opetettiin paremmin suvaitsevaisuutta. Liekö tuolla suvaitsemattomuuden lisääntymisellä tekemistä sen kanssa, että valtaväestö ei ole nykyään ehkä enää niin uskonnollista kuin se oli muutama vuosikymmen sitten.
Käyttekö keskustelua tällaisesta aiheesta keskenänne? Tässä olisi monen kohdalla itsetutkiskelu paikallaan. Tuntuu esimerkiksi, että tämä uusi (röyhkeä) tuttavani ei tajua lainkaan tehneensä väärin tai kohdelleensa minua ollenkaan epäkohteliaasti..
voi havaita "totuuden kaavussa" jolla lyödään toisista ihmisistä puhuttaessa. Useimmiten nämä "totuuden kaavussa" kulkijat kertovat toisilta kuulemiaan tarinoita ihmisistä jopa sukupolvien yli. Näin tehdessään he kylvävät epäilyn ja ennakkoluulon siementä jälkipolvilleen ja läheisilleen, jolla on vaikutusta ihmisten keskinäiseen luonnolliseen kanssakäymiseen. Tiedän tapauksia ja uskon että nämä aiheittavat esim. ihmisten avioeroja.
Nyt kyllä löi yli. Tarkoititko näillä "totuuden kaavuilla" minun puheitani täällä? Yritän vain ymmärtää.. Ja haluan korostaa, että olen tavannut myös ystävällisiä ja ymmärtäväisiä vanhoillislestadiolaisia. Esimerkiksi eräs hyvä lapsuuden ystäväni oli vanhoillislestadiolainen, eikä meillä ollut koskaan mitään ihmeellisiä konflikteja.
Olen kuitenkin tavannut useita vl:sia, jotka ovat järjestään erittäin röyhkeitä itse sitä tajuamatta. Kyllä se alkaa harmittamaan, jos joku sinua epäasiallisesti ja -inhimillisesti kohtelee, ja sellaisesta on hyvä puhua esimerkiksi tällaisella keskustelusivulla kuin alkaa ensivaikutelmien perusteella levittelemään juttuja ympäri kyliä.
Hei, tämä persoonallisuuden piirre vanhoillislestadiolaisissa on myös minulle tullut tutuksi!
"...tämä uusi (röyhkeä) tuttavani ei tajua lainkaan tehneensä väärin tai kohdelleensa minua ollenkaan epäkohteliaasti."
Itselläni on lukemattomia kokemuksia röyhkeydestä ja epäkohteliaisuudesta. Itse he eivät puhu perheensä koosta mutta moitiskelevat pienperheisä ja yksi lapsisia. Asettuen tavallisia perheitä paremmiksi ihmisiksi.
Mistä tällainen ylimielisyys nousee, sitä on vaikea käsittää.
havainnoida ympärilämme erilaisia ihmisiä ja heidän käytöksiään. Toki jokaisella on omat perusteet käyttäytyä juuri niin kuin tekee, mutta voisimme joskus pysähtyä ja kysyä että miksi sinä noin teet tai toimit tai että tuo toimintasi ei sovi hyviin tapoihin.
Tämä on hyvä yrittää sanoa suoraan ja hienovaraisesti ko. henkilölle itselleen, kuin lähteä siitä kylille puhumaan, joka koituu lopulta vain levittäjälle itselleen turmioksi.
Röyhkeys näkyy avoimesti vanhoillislestadiolaisten omalla nettipalstalla. Kielenkäyttö on pöyristyttävää:
”…kuka tahansa elävä kristitty ymmärtää, että jotkut käyttäjät [mainitsee useita nikkejä eri palstoilta] ovat hirvittäviä petoja, ja äärimmäisen vaarallisia eksyttäjiä. En nyt puhu näistä raukoista ihmisinä, vaan niistä hengistä, jotka on heidän sydämensä vallannat, parannuksessa ne henget saataisiin pois, mutta ei kukaan uskovainen uskalla tällaisten suurten, hirveiden ja väärien voimavaltojen kanssa veljeillä…”
”Hän on täysin saatanan asialla ja kenenkään, joka haluaa varjeltua Jumalan lapsena, ei pidä mennä kertomaan asioistaan hänelle…”
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=1449
kirjoittaja puhui "tiedoista", jotka ovat peräisin mielikuvituksesta. Näyttääpä vielä olevan likaisesta sellaisesta.
Ainahan voi väittää toisten sanomisia mielikuvituksen tuotteiksi. Teidänkin sanomisia 99% pitää mielikuvituksen tuotteina.
vastineita. Elin Lestadiolaisperheessä, ja siellä jos missä opetettiin käytöstavat.
Nykyisin olen jo keski-ikäinen, ja jatkoin omien lasteni kanssa samalla linjalla.
Siitä tuli kovasti kehuja, esim. päiväkodissa ihmeteltiin, miten teidän lapsenne muistavat aina nämä, kiitos, ole hyvä, anteeksi jne...
En tiedä mistä kirjoitat, mutta itse en ole ollut vl enää vuosikymmeniin. Silti muistelen että tavat opetettiin jo kotona.
Itse asiassa tuo toinen vastaaja kirjoittikin, että aiemmin hyviä tapoja opetettiin hanakammin. Ongelma on ilmeisesti laajentunut myöhemmin. Tämä tapaamani ihminen, josta aloituksessani puhun on hieman yli parikymppinen, mutta sen ikäinen jo, että tällaiset toisten huomioon ottamisasiat pitäisi jo olla hallussa.
Ja selvähän se on, että kaikki eivät käyttäydy kuvailemallani tavalla. Röyhkeitä ihmisiä ja narsisteja löytyy ihan perus-luterilaisista.
Tuo ylimielisyys ja me/minä-keskeisyys ihmetyttää eniten. Ja se ettei tunnuta huomaavan lainkaan omaa röyhkeää käytöstä, eikä käydä ihmisenä olemisen sisäistä itsetutkiskelua.
Niin ja vielä lisäisin, että on mukava kuulla, että joissakin perheissä keskitytään hyviin tapoihin.
Ja sisäisellä itsetutkiskelulla tarkoitan muuta kuin uskonnollista tutkiskelua.
lähipiiriisi on jostain syystä kasaantunut näitä ongelmallisia tapauksia. Uskoisin, ettei meikäläisissä ole kuvaamasi tyyppisiä ihmisiä sen enempää, kuin väestössä yleensä. Toisaalta kannattaa myös muistaa, että ihminen näkee muissa ihmisissä ärsyttävinä piirteinä sellaisia piirteitä, joita itse toteuttaa.
En usko, että tämänpäivän vanhemmat opettaisivat omia lapsiaan suhtautumaan halveksuvasti toisiin ihmisiin, päinvastoin. En myöskään uskoisi ihan heti, että suuressa perheessä kasvanut ihminen ei osaisi ottaa toisia ihmisiä huomioon. Toki poikkeuksiakin löytyy varmasti, mutta noin yleensä.
Olin katonteossa veljeni rakennuksella. Laitoimme tiilikattoa uuteen omakotitaloon.
Joimme kahvit, hyvää työtä tuli, katto valmistui nopeasti, joista saavutuksista omakotitalon omistajakin oli tyytyväinen, olinhan hyvä töissäni. Talkoilla kun toisalta niin tein.
Tunnelma tiivistyi: Miksi. Rakennukselle ajoi ravattipäinen minua ehka 10 v.nuorempi nilkki. Koska olin ulkopaikkakunnalla "veljeni" töissä, hän ei tuntenut minua.
ensimmäinen kysymys, kun oli tekemässä kattoa ja laittamassa uutta katotiiltä paikoilleen, altaalta nilkki huusi, "OOKKO NÄÄ USKOVAENEN".
Mieleni teki mieli huutaa, että kannahhan tiiltä ylös katolle.
Näin ei tapahtunt. Vastaukseni oli hiljaa JIO.
Siis KÄYTÖSTAVAT
käytöstä mistä kerrot.
Niin että oletko ajatellut että mistähän ne nämä ottaa oppia, mistä kerrot avauksessasi?
Seurahan tekee kaltaksekseen, eikö niin?
"Epäuskoisilla ei ole omaatuntoa!" Tämä lause kertoo kaiken SRK:n suhtautumisesta "epäuskoisiin" lähimmäisiin.