Miten haen apua masennukseen?

Minun paikkakunnallani täytyy ottaa ensin yhteys terveyskeskukseen josta tavittaessa lähettävät mielenterveystoimistoon. Luulisin että sinunkin asuinkuntasi terveyskeskuksessa tietävät miten menetellä. Onko siellä esim joku neuvontanumero? Kaupungin vaihteeseen soittamalla luulisi sellaisen löytyvän. Tsemppiä kovasti!

Kirjoitit asiasi jo hyvin tänne. Samantapaisesti menet vain sen kertomaan esim. just tervyskeskukseen. Jollet saa pian lääkärille aikaa, niin voisit ekaksi mennä ihan vain sinne (vaikka päivystävälle) terveydenhoitajalle, se käynti ei maksa sinulle terv.keskusmaksua. Voisit ensin jutella ja selittää oloasi ja tehdä kysymyksiäsi; nuo terveydenhoitajat ovat erittäin kokeneita ja hyviä kaikilla alueilla. Terkkarille voisi tulla ekaksi jotakin eteenpäin vievää sinulle neuvoa ja jotenkin tukea sinua. Tärkeintä tosiaan on nyt, että avaat suusi sinnepäin, missä koet turvallisuutta ja luottamusta. Kuten nyt ensiksi tänne, seuraavaksi se terkkari tai lääkäri. Jos lääkärille pääset, niin samalla tapaa, kerro aluksi juuri näin kun nyt tänne kirjoitit. Tilanteesi kuitenkin hänelle tuttu ja ennenkin potilaiden kautta koettu.

Luettuani uudelleen tekstisi sanoisin, että mieti miltä sinusta tuntuu ja kuvaile kurjia ja masentuneita olotilojasi. Sinun ei ole ihan pakko heti eka kerralla sanoa, että kärsit ulkonäöstäsi. Se varmaan on sinulla nyt kärjistynein tuska, mutta siellä syvemmällä on muutakin tuskaa, voisit sitä ensin kuvailla. Kokemuksestani tiedän, että jos minäkin olisin aina heti kättelyssä sanonut kärsiväni omasta olemuksestani, en olisi päässyt niin pitkälle ja syvälle keskustelutuokioissa. Sitten kun tuttuus ja luottamus lisääntyy, niin voit sanoa, että sinulla elämäntuska ilmenee niin, että KOET OLEVASI ruma tms. ja että PAKKOMIELTEISESTI vain ajattelet ulkonäköäsi. Tämäkin on tosi tuttu asia näille 'ammattikuuntelijoille'. Itsekin vähän jo huomaat että sinun on jotenkin 'pakko' ajatella vain näköäsi eli kyseessä on myös sellainen lievästi sairaalloinen painotus kuin pakkoneuroosi.

Olet myös aika toivoton ja masentunut, mistä tulevat nuo kuoleman ajatukset. Se sinun pitää heti kertoa, että sellaiset ajatukset kiehnäävät sinua. Kerro siksi, että silloin ainakin sinut otetaan vieläkin vakavammin ja se on hyvin kuvaava tilanteestasi, että todella tarvitset apua, tukea, ehkä lääkitystä.

Etene askel kerrallaan. Nyt viikonloppuna voisit soittaa myös vaikka johonkin auttavaan puhelimeen tai jopa mennä johonkin päivystykseenkin(?). Etsi jokin keino puhua tai sitten jatka kirjoittamistasi TÄNNE ! Maanantaina voisit hakeutua terveyskeskukseen.

Jos kestät odottaa, niin voit varata ajan kenelle tahansa yleislääkärille terv.keskukseen, tuskin sinulla on mahdollista mennä suoraan psykiatrille, sillä niihin tarvitaan lähete. Jos menet päivystyksenä yksityiselle, se taas maksaa hirveästi. Joten suosittelen terveydenhoitajaa tai tavallista lääkäriä ja suosittelen, että voit kokeilla mennä päivystyksenäkin sanomaan, että olosi on niin paha, että ajattelet vain kuolemaa.

Minä joka tässä pitkästi kirjoittelen olen nuorena kokenut lukuisia kertoja tuommoisen saman tilan! Soitin auttavaan puhelimeen ja myös menin ppsyk. sairaalan poliklinikan päivystykseen ja sitten myös ihan tavalliselle lääkärille ja myöhemmin pääsin terapeutinkin pakeille. Tämä kaikki yhdessä auttoi ylös ulos ja toivoon tuosta tuskasta. - Sinulla ON hyvä toivo. Jos jaksat kirjoittele vielä lisää tänne. Saat varmaan monia hyviä vastauksiakin...

onko epätyydyttävä ulkonäkösi ainoa syy mikö saa mielesi alakuloiseksi? oletko työkykyinen? näetkö tulevaisuutesi positiivisena, vai tekeekö mieli päättää päivät?
masennus heijastuu koko elämänalueelle. et naura, et nauti asioista, et iloitse mistään, et ole kiinnostunut mistään etkä saa mitään aikaiseksi. usein myös et pysty enää menemään töihin/kouluun, koska olosi on niin alakuloinen. tee netissä masennustesti (löytyy googlettamalla). siellä on muutamia kysymyksiä, joista saa viitteen siitä, voisitko olla masentunut. jos oikeasti olet, niin sitten vaan lääkärille. yksityiselle pääsee samantien, ja saat hoidon heti. siis lääkkeet ekalla käynnillä. jos syynä on pelkkä ulkonäköongelmasi, asiasi ei ole vielä niin vakava, mutta kannattaa silti k'äydä keskustelemassa jollekin kun se ilmeisesti elämääsi melkoisesti haittaa. tsemppiä!!

Kyseessä on itsetunto-ongelma.
Miten ihmis-tai eläinlapselle kehittyy itsetunto-ongelma?
Vastaus on yksiselitteinen; liian vähän kannustusta ja rohkaisua kodin tai yhteisön taholta.

Itsetunnonpuute on sillä tavalla 'globaali ilmiö', että sitä ilmenee kaikissa kansoissa.

Olen itse kärsinyt itsetuntovajeesta koko ikäni. Ilman hoitoa, siitä ei pääse koskaan.
Onneksi omahoito on myös hoitoa.

Perhe-elämä on tietysti luonnollisin itsetunnon rakennusprojekti. Meillä itsen täysin
epäonnistuneeksi kokevilla rima tämän saavuttamiseen on hyvin korkea.

Elämänikäinen itse-inho tekee ihmisen kyyniseksi, jopa luotaantyöntäväksi.
Vaikeasti korjattava mielenterveysongelma; ehkä elämänikäinen, on syntynyt vain
sarjasta epäonnistumisia.

Hyväksynnän puute ja tunne, ettei ole saanut tuntea itseään rakastetuksi on ongelman ydin.

Osaansa ei aina voi valita. Sain tietää vasta keski-iän ylittäneenä omasta autistisuudestani.

Harjoitteita.

Itsensä voi suggeroida näkymättömäksi, myös maan ulkopuoliseksi olennoksi.
Tälläkin viikolla projisoin itseni eläimeksi, joka osaa tiukassa paikassa ilmaista
itseään puheen tai eleiden avulla.

Puhuva ja kirjoittava eläin - suuri harvinaisuus maailmassa! Asia on paras pitää vain
omana tietonaan.

Tietysti suurin menestyskikka on mielikuvituksen rajaton maailma. Google: mielikuvitus.
Huonosta itsetunnosta kärsivä voi kehittää ympärilleen muille näkymättömän kuvun.

Kun sitä kasvattaa aikansa, sen alla voi olla ulkona liikuttaessa tuntea olevansa turvassa.

Yksilöterapioista olen vetänyt vesiperän. Enemmän ulospäinsuuntautuneille niistä on apua.

Sinulle on ehdotettu, että hakisit terveyskeskuksesta apua. Siellä on ammattitason
auttajia.
Onhan kriisiapuun myös vertaisryhmiä tai palvelevia puhelimia.
Itselle kirjoittelu on oikeastaan helpoin ja luonnollisin tapa 'avautua'.
Meditaatioharrastuksen lisäksi.

vahvuuksiasi eri elämänalueilta. Kuulostaa varmaan kuluneelta, 'mitkä ovat vahvuutesi elämässä?', mitä ehkä voit löytää lisää, uutta ja kehittää. Sitten alat elää enemmän niihin 'vahvuuksiesi' suuntiin, jolloin saat tasapainoa. Itseäsi haittaava, tässä tapauksessa ulkonäkökompleksi-ongelmallisuus ei sitten enää tunnu liian voimakkaana, ei saa semmoista valtaa.

Etsisit keinoja kompensoida tuskiesi aiheuttajia sitä myöten kun ymmärrät ahdistuksesi syitä ja toisaalta kun keksit mihin suuntaan lähdet työstämään. Niinpä, itsetunnon nostamisen tehtävää riittää koko iäksi (minullakin). - Tämmöstä tuli mieleen.

ja jos se terveyskeskuslääkäri sattuu olemaan niin uuno ettei kirjoita sinulle cipralexia tai vastaavaa kun pyydät ja sanot että olet masentunut, niin mene heti sen jälkeen yksityiselle lekurille, sieltä saat. Sitten vain apteekkiin ja nappia naamaan, n. 2 viikon kuluessa alkaa helpottamaan.

Näin itse menettelin ja nyt taas kaikki huvittaa, ja mikään ei vituta, vaikka joku vittuilisi päin naamaa niin naurattaa vain. :)

Menin kuukausi sitten työterveysasemalle. Asiani oli aivan muu, mutta sain sanottua lääkärille, että itsetuntoni on ihan nollassa. Olen maailman rumin ihminen, ja mikään ei tuo enää ilonaiheita. En halunnut lähteä kotoa ihmisten ilmoille, ettei kukaan näe, kuinka ruma olen. Häpesin itseäni kaikin puolin. Tulevaisuus ei tuntunut miltään jne, jne. eli kaikki tuntemukset, joita vaikeasti masentuneella on. Sain Seropin 20 mg lääkityksen. Jo se, että olen kertonut tuntemuksistani asiantuntijalle, helpotti. Itkuksihan se meni, mutta asiat tuli kerrottua niiden oikeilla nimillä. Eli noin kaksi viikkoa lääkityksen aloittamisen jälkeen huomasin, etten enää ajatellut itsestäni pelkästään negatiivisesti. Nyt kyllä tuntuu, että elämä voittaa kuitenkin. Jos vielä saisin tän hiton väsymyksen ja saamattomuuden itsestäni hitoille, olisi hyvä. Menen 5.3. lääkärille ja sitten katsotaan miten edetään. Haluan kyllä jotain saamattomuuteeni. Katsotaan, mitä lekuri sanoo. Mutta nyt ylös, ulos ja lekuriin. Kyllä me pärjätään ja selvitään.