Ihmetyttää miksei tavalliset nimet oikeen nykyään kelpaa. Mulla on poika ja tyttö nimeltänsä Joni ja Jonna, eikä heitä kaiketi ole haitannut se tosiasia, että samannimisiä ihmisiä on maailmassa. Ja saavat nimipäivät!
Ja miksi muka joku Pirjo ei olis hyvä nimi. Joku nimitti mummomaiseksi ja joku toinen arveli että siitä kiusattaisi. Onhan esimerkiksi Emma, Ida ja Hilma tosi vanhoja nimiä - katsokaa vaikka hautausmaalta...=) Silti ne on useimpien mielestä kivoja ja trendikkäitäkin nimiä. Ja ennemmin tuntuis että kiusattais jos nimi on jotenkin kauheen itsekeksityn tuntuinen.
Olenko vanhanaikainen vai muuten vaan tyhmä? Säälittekö lapsiani?
Ja miksi muka joku Pirjo ei olis hyvä nimi. Joku nimitti mummomaiseksi ja joku toinen arveli että siitä kiusattaisi. Onhan esimerkiksi Emma, Ida ja Hilma tosi vanhoja nimiä - katsokaa vaikka hautausmaalta...=) Silti ne on useimpien mielestä kivoja ja trendikkäitäkin nimiä. Ja ennemmin tuntuis että kiusattais jos nimi on jotenkin kauheen itsekeksityn tuntuinen.
Olenko vanhanaikainen vai muuten vaan tyhmä? Säälittekö lapsiani?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkään en pidä väkisin väännetyistä, wannabe-erilainen-nimistä. Joni ja Jonna nyt esimerkiksi on kivat perusnimet.
Ja tuosta Pirjosta..maassamme on aika paljon Pirjoja jotka ovat nimensä kanssa mainiosti eläneet. Uskon että nuo nykyisten keski-ikää hipovien nimet tulevat vielä uudelleen muotiin ja sitten kummastellaan jos joku laittaa nimeksi emma tai niko, kun ne ovat niin vanhanaikaisia.
Olen samaa mieltä. Omille lapsilleni en olisi voinut kuvitellakaan antavani mitään nimikummajaista tai kovin harvinaistakaan. Tosin sukunimestä oli apua, kun se ei ole yleinen, niin ei tarvinnut pelätä olevan lukematon määrä täysnimikaimoja.
Oma nimeni on oman aikansa eräs suosikkinimi. Koulussa ja työpaikoilla oli/on useita kaimojani. Ikinä siinä ei ole ollut mielestäni haittaa vaan iloinen olen kaimoistani.
Mitääm iso/pikku, sukunimen alkukirjaimia tai muita liitteitä ei ole minun eikä kaimojeni nimeen liitelty. Koulussa opettajat sanoivat tarvittaessa koko sukunimen lisäksi. Tunneilla yleensä selvittiin ilman sitä mikäli ei satuttu kovin lähekkäin istumaan.
Kerran "tyttösukunimi" aikoihin sain kesän ajaksi työpaikalle etusukunimikaiman. Myöhemmin tulleena hänestä käytettiin lisäksi tokanimeä, joka onneksi ei sattunut olemaan sama kuin itselläni.
Nykyisellä työpaikallani oli samassa tiimissä jonkun aikaa kaimani. Tarvittaessa meidät eroteltiin siten, että minun tokanimeni otettiin avuksi. Minusta se oli aika suloista, sillä tykkää tokanimestänikin ja turhan harvoin sitä kuulee käytettävän muualla kuin virallisissa papereissa.
Summasummarum nimeen saa persoonallisuutta ja erottuvuutta siis näppärästi aivan yleisitä ja tavallisita nimistä. Tälläkin palstalla olen nähnyt kommentteja, miten turhia toiset nimet ovat, siihen kannan ottoon en yhdy. Omille lapsilleni olen antanut kolme nimeä ja allakasta löytyvät kaikki, silti en ole nähnyt, enkä usko näkeväni kenelläkään toisella samoja yhdistelmiä.
Mikä perustelu toi nyt on, että allakasta löytyy kaikki?
Kun jotain nimeä on annettu tarpeeksi, pääsee se almanakkaan ja toiset, vähemmän käytetyt nimet sieltä putoavat.
Älkää nyt hernettä nenäänne vetäkä, makuasioista kun kiistellään. Ei kaikki voi olla samaa mieltä, eikä kaikkien nimi olla Ville.
Omat lapseni ovat Tuomas, Joonas ja Saara. Hyvin ovat tavallisilla nimillään pärjänneet!