Haen lääkikseen ensimmäistä kertaa. Olen tiedostanut luku-urakan laajuuden ennen kuin aloitin ja olen yrittänyt saada perheen ja kaveritkin sen ymmärtämään: sosiaalista elämää minulla ei kevään aikana pahemmin tule olemaan.
Silti joka puolelta painostetaan kovasti kaikkeen, mihin aikani ei millään riitä. He tietävät, että kova pääsykokeisiinluku-rumba on meneillään, silti ei sitä tajuta ilmeisesti todellisuudessa, mitä se merkitsee.
Sitten tykätään huonoa kun joudun kieltäytymään asioista joihin ei rahkeet riitä.
Kaverit tietysti houkuttelevat kovasti hauskanpitoon jne, ja ihmetellään, jos minua ei toviin näy missään. Kummallista, että se ei mene perille, että ei yksinkertaisesti vain 7-9tunnin luku-urakan jälkeen jaksa muuta kuin lösähtää sohvalle ja suunnilleen nukahtaa.
Perheessä sisarukset taas eivät käsitä sen vertaa. Kauhea morkkaaminen ja nörtiksi haukkuminen lukemiseni vuoksi! En minä siitä välitä- oikeastaan se vaan antaa lisäa motivaatiota- mutta se, että jankutetaan "lähdetään sinne ja tuu tekee mun kans tätä, kyl sä ehit myöhemminki lukee" jne rasittaa.
Kertaakaan en ole kenenkään vuoksi lukemisista luistanut: mutta tätä menoa pelottaa kovasti.
Miten selviydyitte itse keväästä ja kuinka saitte läheisenne ymmärtämään, että kevään aikana sosiaalinen elämä jää heikoille, vai onnistuitteko ollenkaan?
Silti joka puolelta painostetaan kovasti kaikkeen, mihin aikani ei millään riitä. He tietävät, että kova pääsykokeisiinluku-rumba on meneillään, silti ei sitä tajuta ilmeisesti todellisuudessa, mitä se merkitsee.
Sitten tykätään huonoa kun joudun kieltäytymään asioista joihin ei rahkeet riitä.
Kaverit tietysti houkuttelevat kovasti hauskanpitoon jne, ja ihmetellään, jos minua ei toviin näy missään. Kummallista, että se ei mene perille, että ei yksinkertaisesti vain 7-9tunnin luku-urakan jälkeen jaksa muuta kuin lösähtää sohvalle ja suunnilleen nukahtaa.
Perheessä sisarukset taas eivät käsitä sen vertaa. Kauhea morkkaaminen ja nörtiksi haukkuminen lukemiseni vuoksi! En minä siitä välitä- oikeastaan se vaan antaa lisäa motivaatiota- mutta se, että jankutetaan "lähdetään sinne ja tuu tekee mun kans tätä, kyl sä ehit myöhemminki lukee" jne rasittaa.
Kertaakaan en ole kenenkään vuoksi lukemisista luistanut: mutta tätä menoa pelottaa kovasti.
Miten selviydyitte itse keväästä ja kuinka saitte läheisenne ymmärtämään, että kevään aikana sosiaalinen elämä jää heikoille, vai onnistuitteko ollenkaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
koska kaikki läheiset kannustivat, ymmärsivät ja tukivat minua suunnitelmissani. Järjestivät kaiken ihan sen mukaan mikä minulle parhaiten sopi, että saisin lukea niin hyvin kuin pystyn.
Mutta jos tosissasi haluat lääkikseen, niin ala piittaa siitä mitä muut sanovat. Miksi välittäisit siitä, jos toiset tykkäävät huonoa kun itse teet sitä mikä sinusta on tärkeää? Anna heidän mennä ja jää itse lukemaan.
Jos kaverit ihmettelevät miksei sinua näy, niin eivät he sitten ole todellisia kavereita. Ja jos sisarukset haukkuvat, niin ei teidän perheessänne todellakaan ole totuttu tukemaan toisia heidän pyrkimyksissään - kannattaa siis miettiä oletko itse ollut tukena heille?
Minulla oli varmaan sitten liian mukava perhe ja ystävät, kun kaikki pyrkivät toimimaan minun parhaakseni. Ja se kyllä kannatti, koska täällä ollaan.
Aikonani hakiessa pyrin kaikin keinoin keskittymään luku-urakkaan ja kaikki menikin hienosti. Jos on perhettä, aikaa vieviä vaativia harrastuksia, paljon ystäviä ja hauskanpitoa niin silloin voi olla hankala löytää tarpeeksi aikaa lukemiseen. Helpointa haku-urakka on toteuttaa joko heti lukion jälkeen tai sitten muun opiskelun alkuvuosien aikana.
Kannattaa kuitenkin varata aikaa myös lepoon ja vapaa-aikaan jotta jaksaa opiskella. Esimerkiksi jättää viikonloput vapaaksi ainakin osittain. Nykyään pääsykoehan ei enää ole ulkoaopiskelun testausta vaan nokkeluuskoe jossa paljolti annetun materiaalin perusteella pitää osata ratkaista ongelmia. Siinä tilanteessa parhaiten pärjää se olla perusasiat hyvin hallinnassa ja parhaimmat hermot.
että ihmiset eivät tuon vertaa ymmärrä. No, jos kuitenkin olet ahkera ja pääset sisään niin saat taatusti lääkiksessä paljon parempia ystäviä, jotka ymmärtävät!!
Aina jos lukemistasi ihmetellään, niin tee heti kaikille selväksi miksi luet niin paljon - koska vähempi ei tosiaan riitä! Ja itse en juuri luistanut lukuaikatauluistani - luin joka arkipäivä aina samaan aikaan, ja kun olin urakkani hoitanut, niin olin vapaa kavereille! Tee itsellesi selkeät tavoitteet joka viikolle ja päivälle niin voi jäädä aikaa kavereillekin.
Kaikki lähtee hyvästä lukusuunnitelmasta! Ja itse tosiaan pidin viikonloput osittain vapaana, sillon kerkesin nähdä kavereita, kun viikolla teki tiukkaa!
Tsemppiä ja jaksamista urakkaan!
Täytyy vaan ihmetellä. Kuulostaa älyttömän lapselliselta - läheistesi ja sinunkin puolelta.
Sua taitaa vaan itseäsi potuttaa, kun "joudut" lukemaan ja syytät muita, kun eivät ymmärrä.
Älä vältä tyhjää muista, vaan lue kokeeseen jos se on nyt tavoite. Sä et missaa mitään parin kuukauden aikana.
Jos pääset lääkikseen saavat kaverit ihmetellä vielä enemmän. Pääsykoeurakka on suht helppo verrattuna itse lääkiksessä opiskeluun...
Itsellä samanlaisessa tilanteessa tehosi kun esittelin hieman galenoksen ihmeellistä maailmaa kumastelijoille. Varmasti ei tule enää kommenttia "ehdit sä huomennakin lukea" kun näytät mitä sulla on sisäistettävänä lyhyessä ajassa.. vähän solunsähköisiä ominaisuuksia ja vanhoja pääsykoekysymyksiä kehiin niin eiköhän sulle anneta lukurauhaa ;) Mutta muista myös ottaa välillä iisisti. Ei läheiset turhaan oo huolissaan jos alkaa vaikuttaa siltä että kulutat ittes ihan loppuun. Tsemppiä joka tapauksessa!! Kyllä se siitä sitten helpottuu kun sisään pääsee.