Heippa.
Olin viime loppukesästä marraskuun viimosille viikoille 5v vanhemman miehen kanssa yhdessä, tai.. meillä oli seksisuhde. Hän lopetti "suhteemme" kun minä halusin enemmän, eli oikeaa suhdetta. En tuomitse häntä, tiedän, ettei meidän juttu olisi voinut toimia vakituisessa suhteessa. No, sen jälkeen ja yhä mietin häntä. Masennuin viime syksynä, kun suhteemme oli niin epävarma. Nyt eilen näin hänet taas, olemme kyllä väleistämme eron jälkeen olleet sujut, että hyvissä väleissä ja silleen. No siis eilen sitten näin hänet taas, kun tarvitsin apua niin hän toi minut kotiin, yritin olla siinä katsomatta häntä pahemmin, kun päästiin kotipihalle, tietysti siinä katsotaan toisia ja kiitetään kyydistä. Hän näytti siltä että olisi halunnut sisälle, myös itse ajattelin, että pitäisikö pyytää, mutta sitten mietin vaan, etten tahdo taas pelkkää seksisuhdetta ja kiitin vaan kyydistä..
Nyt olen taas ollut koko päivän todella masentunut, mietin vaan häntä. Että olisi pitänyt puhua enemmän ja olisi pitänyt kutsua sisään. En enä tiedä kumpi satuttaa enemmän, se että saa olla kerran viikossa hänen kanssaan, tietämällä että tästä ei suhdetta kehity. Vai se, että yrittää unohtaa hänet, joka on todella vaikeaa kun rakastaa niin paljon..
En jaksa, toivon että hän tekisi minulle jotain todella paskasta, että unohtaisin hänet nopeammin ja toisaalta myös toivon, että joku päivä hän haluaakin enemmän..
Kuinka kauan sitä täytyy kärsiä, että unohtaa ! Olen jo nyt 3kk yrittänyt unohtaa..
Olin viime loppukesästä marraskuun viimosille viikoille 5v vanhemman miehen kanssa yhdessä, tai.. meillä oli seksisuhde. Hän lopetti "suhteemme" kun minä halusin enemmän, eli oikeaa suhdetta. En tuomitse häntä, tiedän, ettei meidän juttu olisi voinut toimia vakituisessa suhteessa. No, sen jälkeen ja yhä mietin häntä. Masennuin viime syksynä, kun suhteemme oli niin epävarma. Nyt eilen näin hänet taas, olemme kyllä väleistämme eron jälkeen olleet sujut, että hyvissä väleissä ja silleen. No siis eilen sitten näin hänet taas, kun tarvitsin apua niin hän toi minut kotiin, yritin olla siinä katsomatta häntä pahemmin, kun päästiin kotipihalle, tietysti siinä katsotaan toisia ja kiitetään kyydistä. Hän näytti siltä että olisi halunnut sisälle, myös itse ajattelin, että pitäisikö pyytää, mutta sitten mietin vaan, etten tahdo taas pelkkää seksisuhdetta ja kiitin vaan kyydistä..
Nyt olen taas ollut koko päivän todella masentunut, mietin vaan häntä. Että olisi pitänyt puhua enemmän ja olisi pitänyt kutsua sisään. En enä tiedä kumpi satuttaa enemmän, se että saa olla kerran viikossa hänen kanssaan, tietämällä että tästä ei suhdetta kehity. Vai se, että yrittää unohtaa hänet, joka on todella vaikeaa kun rakastaa niin paljon..
En jaksa, toivon että hän tekisi minulle jotain todella paskasta, että unohtaisin hänet nopeammin ja toisaalta myös toivon, että joku päivä hän haluaakin enemmän..
Kuinka kauan sitä täytyy kärsiä, että unohtaa ! Olen jo nyt 3kk yrittänyt unohtaa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatka ihmeessä seksisuhdetta. Kyllä se jossain vaiheessa vielä onneksi kääntyy :) Miehen pitää saada välillä vähän alistaa naista :) Eikä pieni kaljoittelu, lyöminen (pieni) tai pettäminen miehen toimesta silloin tällöin ole väärin, kunhan ei tule tavaksi :) Muista käyttää ehkäisyä :) Koita kestää, kyllä sinut vielä palkitaan
:)
mulla meni 2v "toipua ekasta miehestä" vittumaista mutta loppupeleissä helponpaa