Kuka on käynyt viime aikoina Amsterdamissa luukuilla? Siellähän ne on Texel-baarin kulmilla kuten ennenkin.
Poikkesimme Amsterdamissa pari syksyä sitten poikani kanssa tekemällä, minulle viimeisellä, moottoripyöräreissulla, sillä möin pyöräni pois täytettyäni 60.
No asiaan, tulimme illalla Amsterdamiin ja kirjauduimme hotelliin. Minä läksin katselemaan paikkoja ja verestämään vanhoja muistoja. Kävelin tutun sillan yli kohden Texeliä tutkien uteliaana ympärillä tapahtuneita muutoksia. Texel ei ollut enää illalla auki, sitä oli laajennettu ja se oli muuttunut gourmeeravintolaksi ja oli iltaisin kiinni. Tattoo Peter oli muuttanut kadun toiselle puolelle ja toiminta jatkui.
No, astelin kanavan vartta eteenpäin ja huolestuin kun näyteikkunoissa ei enää istunutkaan ketään. Jostain oivalsin, oliskohan ollut vanha hajuaisti (vanha merimies löytää kusikulmille pelkällä hajuaistilla missä päin maailmaa tahansa, sanottiin ennen) palvelujen siirtyneen muutaman korttelin verran kapeimille kujille. Sieltähän niitä löytyi, vanhanammatinharjoittajia. Luukuissa istuskeli ja oviaukoissa seisoskeli nuoria, hyvännäköisiä naisia. Mutta nyt suurin osa oli pukeutunut erilaisiin rooliasuihin kuten johtajiksi, yllään liituraitapukuja, sairaanhoitajiksi jne. ja olipa pareittainkin olevia menopelejä, että jos joku haluaisi vähän hurjempaakin menoa. Rohkeimmat kehoittivat ilmaiseksi kädellä kokeilemaan, mutta minulta sekin jäi. Pitkä päivä pyörän selässä ja vuosikymmenet painoivat.
Sen sijaan ammatinharjoittajien iänikuisen ja muutumattoman tavaran ympärille kokoama uudistettu paketti sai minut taas kerran huomaamaan miten maailma muuttuu. Markkinointia pitää kehittää kysynnän ylläpitämiseksi ja kilpailussa pärjäämiseksi kaikilla aloilla.
Poikkesimme Amsterdamissa pari syksyä sitten poikani kanssa tekemällä, minulle viimeisellä, moottoripyöräreissulla, sillä möin pyöräni pois täytettyäni 60.
No asiaan, tulimme illalla Amsterdamiin ja kirjauduimme hotelliin. Minä läksin katselemaan paikkoja ja verestämään vanhoja muistoja. Kävelin tutun sillan yli kohden Texeliä tutkien uteliaana ympärillä tapahtuneita muutoksia. Texel ei ollut enää illalla auki, sitä oli laajennettu ja se oli muuttunut gourmeeravintolaksi ja oli iltaisin kiinni. Tattoo Peter oli muuttanut kadun toiselle puolelle ja toiminta jatkui.
No, astelin kanavan vartta eteenpäin ja huolestuin kun näyteikkunoissa ei enää istunutkaan ketään. Jostain oivalsin, oliskohan ollut vanha hajuaisti (vanha merimies löytää kusikulmille pelkällä hajuaistilla missä päin maailmaa tahansa, sanottiin ennen) palvelujen siirtyneen muutaman korttelin verran kapeimille kujille. Sieltähän niitä löytyi, vanhanammatinharjoittajia. Luukuissa istuskeli ja oviaukoissa seisoskeli nuoria, hyvännäköisiä naisia. Mutta nyt suurin osa oli pukeutunut erilaisiin rooliasuihin kuten johtajiksi, yllään liituraitapukuja, sairaanhoitajiksi jne. ja olipa pareittainkin olevia menopelejä, että jos joku haluaisi vähän hurjempaakin menoa. Rohkeimmat kehoittivat ilmaiseksi kädellä kokeilemaan, mutta minulta sekin jäi. Pitkä päivä pyörän selässä ja vuosikymmenet painoivat.
Sen sijaan ammatinharjoittajien iänikuisen ja muutumattoman tavaran ympärille kokoama uudistettu paketti sai minut taas kerran huomaamaan miten maailma muuttuu. Markkinointia pitää kehittää kysynnän ylläpitämiseksi ja kilpailussa pärjäämiseksi kaikilla aloilla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Just joo. Oisit vaan vetänyt tötsyt tai syönyt sienet niin olis ollu sunkin elo helpompaa.
tossahan iäkkäämpi merimies kerto ihan asiallisen muistelon mikä on ihan kiva kuulla mut toi sun vastaus ei me mun kaaliin
jättää noi oudot kommentit pois,jos joku tääl kertoo juttuja,niin ei ne ole sulta pois. Voisit itsekkin heittää stoorii,mut ei taida olla mitä kertoo. Siitä huolimatta hyvää päivän jatkoo.
herätti muistoja,oli hieno juttu,haluis itsekkin päästä katseleen mut ei taida onnistuu.
tulee harrikan pakoputkista kaljaa.....koko kone on siinä baaritiskillä tutkailtavana.
Tosi hienoa lukea asiallisia juttuja Kyllä nykyajan merimiesten käy kateeksi meidän 60 lukulaisten matkat ei edes uskalla kaikista kertoa eivät kuitenkaan uskosi
Kyllä on meno vuosien varrella laimentunut näissäkin baareissa.
Kävin eräässä jonne sisäänpääsy maksoi n. 10 euroa. Sisällä oli 5 - 10 kpl tissit paljaana olevaa tyttöä jotka tanssivat baaritiskillä ja kävivät välillä baarijakkaroilla istuvien sylissä kikottamassa perseellään minuutin pari, jos kaveri vain suostui maksamaan lystistä.
Baarissa oli pari suomalaista n. 30 -35 vuotiasta nuorta miestä jotka vuoron perään ottivat k.o palvelun ja aivan haltioissaan pojat löysäilivät lompakostaan euroja tuntien itsensä maailmanmiehiksi.
Muistin tapauksen -64 vuodelta jolloin olimme tulleet vapaapäivänä Velsenistä junalla erään laivakaverini kanssa. Päivällä oli hiljaista, olimme kaksistaan baarissa jossa oli lisäksemme vain kaksi naispuolista baarityttöä. Tytöt halusivat tarjota meille ylimääräistä ja panivat ulko-oven lukkoon, levysoitin soimaan ja tanssiesitys käyntiin. Tytöt riisuivat toisensa tanssin aikana viettelvästi ja esitys päättyi huomattavasti miehekkäämmin ja luonnollisemmin kuin tämä nyt kokemani.
Mielessäni on usein tämä ikäpolvien ero. Meidän nuoruudessa ei ollut kännyköitä eikä paljon muutakaan, mutta jotenkin tuntuu, että oltiin miehinä kovempia. Työt ja varsinkin vapaa-ajan touhut olivat aivan eri luokkaa. Ei ole nykynuorten vika jos he elävät helpommassa maailmassa ja ovat pehmeämpiä, mutta se naurattaa kun he arvostelevat ja yrittävät mollata meitä "pullamössö" kokemuksellaan.