Löysin miehen jollaista en tiennyt olevankaan.Tunteellinen,hellä,rakastava,niin ihana kuin vain voi olla.Vaan naimisissa.Heidän liittonsa on pelkkää kumppanuutta ilman rakkautta,tunteet kuolleet.
Tunnen niin suurta hellyyttä ja rakkautta häntä kohtaan.Alkuun epäröin suunnattomasti vaan sitten annoin tunteiden viedä...
Tunnen niin suurta hellyyttä ja rakkautta häntä kohtaan.Alkuun epäröin suunnattomasti vaan sitten annoin tunteiden viedä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
annat palaa kunnolla ja nauti onnen tunteesta ,jos hän on eronnut tai eroamassa ,voitte alkaa suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta ja hankkia pari tenavaa,,,ja sille...kokopäivästä perhe-elämää,,pyykätä ,riidellä ,sopia ,rakastella jne jne....kunnes kuolema teidät erotta ..ja vihkikaavassa on sit loput ohjeet enivei :)
nimittäin kun se on varmaan just se syy, miks se ekajuttu on lopahtanu. Toisaalta jos hänelle riittää joku kakkossoittelijan osa-aikainen määräaikainen paikka, joka loppuu pian, eikä hän todellakaan osaa haluta itselleen miestä, joka sitoutuu, ja rakastaa aidosti, hän haluaa miehen, joka pettää jo nyt, on epärehellinen vaimolleen, ei huolehdi edes sitä eka suhdetta loppuun jos se kerran on huono, eli on vielä vastuuntunnotonkin selkärangaton nilkki, niin siinäpähän haluaa. Vähän enemmän kyllä sais toivoa, mut joillekin riittää tää.
Ei sellasta tunnetta tarvi olla, että itseensä tarttis alkaa halventamaan ja laiminlyömään todellisesti rakkaudettomalla suhteella. Rakkaudetonta se on niin kauan kun mies ei todella oikeasti halua sitoutua, eikä pysty, ja vaikka haluaisikin muka, ei vaan tee asialle mitään, syitähän aina löytyy jos haluaa. Se ei ole rakkautta, eikä sitä, minkä ihminen ansaitsee. Siihen ei tarvi alentua.
Ei se ole aitoa onnen tunnetta, se on jotain omistamisenhalua, mutta ei siinä voi aidosti katsoa itseään peiliin ja sanoa, että tuota ihmistä rakastetaan oikeasti. Ei itseään tarvitse pettää, ei ihastumisenkaan vuoksi tarvi itseään hylätä.
viimeinen lauseesi...
Se, että vaikka olisi miten ihastunut, ei tarvi hylätä itseensä ja hyväksyä itselleen yhtään vähempää, kuin mitä todellisuudessa tietää olevan oikean. Ettei niistä itselle tärkeistä asioista ja arvoista kannata tai saa luopua minkään ihastuksen vuoksi, sillä sä et ole siinä tilanteessa sitten kuitenkaan onnellinen aito itsesi, jos sä peität ne todelliset omat tuntemukses. Jos sä joudut luopumaan omista tärkeistä asioista, muuttamaan itseäsi, luopumaan arvoista, halventamaan itsesi jonkun varamiehen paikalle, mitä tosiasiassa halveksut, et sä olisi onnellinen pohjimmiltaan koskaan, sä et olisi aito itsesi, jota rakastetaan. Ei silloin voi todella olla sitä mieltä, että tulee itsenään rakastetuksi. Sitä teeskentelee aikansa jotakin, haluaa epätoivoisesti suhdetta, jolloin unohtuu omat tärkeät periaatteet, antaa tunteen viedä, mutta unohtaa samalla rakastaa itseään ja unohtaa sen, mikä oikeasti on itselle parasta, suostuu johonkin kompromissiratkaisuun, johon ei lopulta itsekään luota ja ei ole onnellinen. Niin ei tarvitsisi käydä koskaan.
Ei itseään tarvitse pettää sillä, että kuvittelee toisen rakastavan aidosti silloin kun se todellakaan ei sitä ole.
Lupaavat erota, lupaavat..lupaavat..lupaavat..
Niinhän mullekin soitteli yks akka, kun oli rakastunut mieheeni. Hän väitti, että olen miehelleni pelkkä kumppani. Nyt en saa miestäni millään häädettyä pois kotoa. Se akka ei ole koskaan kuulemma merkinnyt mitään: "pelkkä helppo pano poikien kanssa lomareissulla". Mieheni itkee ja rukoilee perääni, mutta en ainakaan viellä anna anteeksi....
taas??:)
Oletko varma olevasi valmis suhteeseen, jossa sinä olet ikuisesti kakkossijalla.
Jossa vietät juhlapyhäsi yksin ja tapaamiset ovat aina enemmän tai vähemmän salattuja.
Voit viettää tälläistä elämää ehkä vuosikaudet ja huomata, että vuodet ovat vain kuluneet, eikä mitään ole tapahtunut.
Jos haluat elää todellisuudessa, voit ottaa puheeksi miehen avioeron, vaikka se ei niin mukava
aihe olisikaan.
Haluaako hän ylipäätään puhua koko aiheesta kanssasi?
On liian monta suhdetta, jossa tuo kakkosnainen vaan odottaa ja odottaa jotain tapahtuvaksi.
Sellaista, mikä ei tapahdu koskaan.
Puheet ja teot ovat kaksi eri asiaa. Seuraa mielummin hänen toimintaansa, älä kuuntele lupauksia.
Kummallisesti vaan tuo toinen mies/nanen usein tyytyy selityksiin, miksei ero vielläkään ole mahdollinen.
Onko tällä miehellä lapsia vaimonsa kanssa?
Sellaiset asiat usein sitovat enemmän kuin sivusuhde.
En toki haluaisi olla mikään ilonpilaaja, mutta tutki näitä asioita ja tee omat johtopäätöksesi.
Niin monet aviopuolisot lupailevat eroavansa, mutteivat tule koskaan tekemään niin.
Jos hän todella rakastaa sinua ja haluaa elää kanssasi, hän eroaa.
Silloin on tietysti myös oltava valmis huolehtimaan
hänen mahdollisesta jälkikasvustaankin ja muista elämän
arkisista asioista.