Voisikohan tällainen tilanne liittyä pakko-oireiseen häiriöön: Aina kun olen ollut juomassa ja muistissani on aukkoja illan tapahtumissa niin yritän paikata nuo aukot "väkisin muistamalla"...eli periaatteessa yritän uskotella itselleni että jokin tietty asia (yleensä seksiin liittyvä) on tapahtunut vaikka oikeasti ei olisikaan. Koko seuraavan päivän piinaan itseäni ajatuksilla että olen harrastanut seksiä ihan varmasti jonkun kanssa tai tehnyt jotain muuta kamalaa, vaikka toisaalta tajuan että se ei ole mahdollista ja olen ollut koko illan kavereideni seurassa. Ja olen varma että jos kaveri sanoo minun olleen kiltisti niin hän valehtelee tai ei vain tiedä totuutta. Pakotan itseni ajattelemaan että "entäs jos olenkin lähtenyt kavereiden seurasta yksin vaikkapa vessaan ja joku on raiskannut minut siellä tai olen harrastanut seksiä siellä jonkun kanssa". Vakuuttelen itselleni että olen ihan varmasti tehnyt jotain ja itken ja ahdistun suunnattomasti noista ajatuksista. Minulla on myös tapana kirjoitella aamulla sitten myös listoja paperille että mitä oikeasti muistan illan kulusta ja mitä olen tehnyt. Minulla on myös tapana haistella edellisillan vaatteita että haiseeko niissä vaikkapa vieras mies. Tutkin myös kuitteja ja lasken paljonko olen kuluttanut rahaa ja paljonko olen juonut. Tutkin myös omaa puhelintani, että olenko vaikkapa soittanut humalassa jollekin tai laittanut viestin jolloin tietäisin että ainakin sen hetken olen ollut ihmisiksi.
Piinaan myös kavereita kyselemällä ja vaatimalla toistuvia vakuutteluja siitä että en ole tehnyt mitään tyhmää tai noloa ja olen ollut ihan kiltisti vaikka en muistakaan jotain hetkiä illasta. Kaverit hermostuvat minuun ja sanovat että morkkis saa ihmisellä olla juomisesta mutta mä vien sen ihan uudelle tasolle. Ahdistun myös suunnattomasti jos joku nauraa ja heittää vaikkapa vitsinä että "olitpas sä kännissä eilen"...alan heti kysellä ja jankata illan kulusta.
Olen nuorempana kärsinyt pakko-oireisesta käytöksestä, kuten mm. käsien pesu, lukkojen ja sähkölaitteiden tarkistelua, rituaalisia toimintoja "pahan tapahtuman ehkäisemiseksi"... Aloin vain miettimään että voisiko myös tällainen itsensä piinaaminen ajatuksilla ja itsensä "vakuuttelu" että jotain kamalaa on tapahtunut, olla myös pakko-oireiseen häiriöön liittyvää.
Piinaan myös kavereita kyselemällä ja vaatimalla toistuvia vakuutteluja siitä että en ole tehnyt mitään tyhmää tai noloa ja olen ollut ihan kiltisti vaikka en muistakaan jotain hetkiä illasta. Kaverit hermostuvat minuun ja sanovat että morkkis saa ihmisellä olla juomisesta mutta mä vien sen ihan uudelle tasolle. Ahdistun myös suunnattomasti jos joku nauraa ja heittää vaikkapa vitsinä että "olitpas sä kännissä eilen"...alan heti kysellä ja jankata illan kulusta.
Olen nuorempana kärsinyt pakko-oireisesta käytöksestä, kuten mm. käsien pesu, lukkojen ja sähkölaitteiden tarkistelua, rituaalisia toimintoja "pahan tapahtuman ehkäisemiseksi"... Aloin vain miettimään että voisiko myös tällainen itsensä piinaaminen ajatuksilla ja itsensä "vakuuttelu" että jotain kamalaa on tapahtunut, olla myös pakko-oireiseen häiriöön liittyvää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
voi liittyä ocd:n,mutta myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voisi tulla kyseeseen.minulta löytyvät molemmat.
Hei Pakottavia mielikuvia!
Kärsin myös OCD:stä ja joudun aina juhlimisen jälkeisenä aamuna miettimään hyvin tarkoin illan ja yön kulun, ettei vain mitään pahaa ole sattunut. Olen mieshenkilö, joten ajatukseni ovat eri kuin sinulla. Kauhulla ajattelenkin tilannetta, että jotain pahaa todella sattuisi. En osaa kuvitella, kuinka pystyisin antamaan sen anteeksi itselleni.
Itselläni on myös ollut käsienpesua, tarkisteluja ja muita pakkorituaaleja, mutta nykyään enimmäkseen vain pakkoajatuksia. Onko sinulla lääkitystä?
minulla ei ole minkäänlaista lääkitystä ollut koskaan enkä ole myöskään käynyt missään terapiassa tms. Olen kuitenkin miettinyt että helpottaisikohan elämää hankkia lääkitystä tai millaista terapiaa voisi olla saatavilla. Minulla on myös ahdistuneisuushäiriön oireita sekä masentuneisuutta.
Juttelin tuossa juuri nyt viimeisimmästä "ryyppyreissusta" kaverini kanssa ja häntä lähinnä vain naurattaa tämä minun huolehtiminen asioista, mutta itseäni ei kyllä naurata ollenkaan... On tosi rankkaa kun pitää epäillä itseään kaikesta. Kaverikin sanoi että mulla oli ollut hauskaa koko illan ja olin ihan normaali, mutta itselleen sitä on vaikea saada uskoteltua kuitenkaan.
Eräs toinenkin asia pyörii aina mielessä tällaisten juomareissujen jälkeen ja se on varmuus ja pelko siitä että on jotenkin satuttanut itsensä...esimerkiksi kaatumalla ja lyömällä päänsä tms. Kuitenkin toisaalta järki tuolla jossain taka-alalla sanoo kuitenkin että toki sen varmaan tuntisi jos olisi esim päänsä lyönyt tai muutoin loukkaantunut. Kuitenkin sitä saa itselleen luotua vaikka minkälaisia fyysisiäkin oireita kun on varma siitä että jotain on sattunut.
Minusta kans tuntuu että pakkorituaalit on muuttuneet enemmänkin pakkoajatuksiksi...en tiedä mutta tuntuu että tämä on paljon rankempaa kuin vaikkapa "vain" käsien peseminen... =(
viina laskee entisestään serotoniinitasoa aivoissa,siksi krapulapäivät (ja ehkä vielä seuraavakin) on hankala.mä mietin kanssa aina juhlien jälkeen,että olen varmasti munannut itseni,yleensä en siksi lähde mihinkään vaan vedän kalsarikännejä kotona,täällä kun ei pahemmin voi mokailla.
hakeudu rohkeasti lääkäriin,joku lääke tai terapia voi kyvinkin helpottaa oloasi.
En ole se jolta kysyit, mutta kirjoitan kuitenkin. Onko sulla auttanut joku tietty lääke? Mulla on auttanut Sertralin tosi hyvin.
Mielestäni kärsit selvästi pakkoajatuksista. Tuntuu niin tutulta, vaikka en ole kärsinyt juuri tuollaisista ajatuksista, mutta ajatukseni ovat olleet samantyylisiä.
Joo, nämä lapulle kirjoittelut ovat tuttuja juttuja. Mulla on kanssa kaikki paikat täynnä kaikenlaisia lappuja, sitten pelkään, että mieheni löytää ne ja lukee. Ne ovat varmaan tosi typeriä...
Jos minä olisin sinä, niin lopettaisin juomisen tai ainakin vähentäisin niin paljon, että muistikatkoksia ei tule. Helppoahan se ei ole. On niin mukavaa pitää hauskaa pienessä huppelissa. Jos pystyt lopettamaan juomisen, niin tämä ongelma häipyy, mutta jos olet samanlainen kuin minä, uusi ajatus on jo nurkan takana odottamassa.
Minulla tähän tilanteeseen on auttanut todella paljon Sertralin- niminen lääke. Enään en ole niin rasittava kanssaihmisillekään kun ennen. Mä kanssa tarvitsin aina uudestaan ja uudestaan kaikennäköisiä vakuutteluja. Sitten ne hermostui minuun, ja minulle tuli siitä tietenkin tosi paha mieli.
Suosittelen lämpimästi sinulle mielialalääkitystä. Minulla se on ainakin auttanut todella paljon. Kaikkea hyvää Sinulle jatkossa!
Minä kanssa kirjoittelen lapuille kaikenlaisia asioita ja pelkään myös että mieheni löytää ne. Joko hän suuttuisi siitä mitä olen kirjoittanut tai pitäisi minua naurettavana...enkä toivo kumpaakaan. Joskus löydän papereiden seasta jonkun kirjoittamani lapun ja kauhuissani revin sen tai piilotan. Lapuilla saattaa olla mitä tahansa mitä mielessä pyörii...jotain mitä ei tahdo unohtaa tai asioita joita toivoo elämältä (ihan kuin voisin joskus yhtäkkiä unohtaa omat unelmani tai jotain)...lapuilla voi olla myös ihmeellisiä vakuutteluja itselleni tai käskyjä kuten "Lopeta juominen", "miksi taas joit liikaa", "älä mieti menneitä vaan keskity tulevaisuuteen" ...kaikkea ihan typerää...
Juomisen lopettaminen varmasti auttaisi ainakin tähän ainaiseen itsensä soimaamiseen jota saattaa kestää päivätolkulla. Mutta se on totta että jos jonkun pakkoajatuksen saa kuriin, niin seuraava varmasti jo odottelee pään valtaamista.
Joo, ne mun laput on kanssa tosi naurettavia. Joskus mulla oli (vuosikaudet) pakkoajatuksena se, kun mieheni vietiin polttareissa stipparipaikkaan. Pelkäsin, että stripparit ovat jotakin hyvännäköisiä silikonipommeja. Kaikki paikat olivat täynnä lappuja, joissa luki mitä ketäkin ahdistelemani henkilö oli kertonut kokemansa perusteella srippareiden ulkonäöstä ja etenkin rinnoista. Minulle tuo turvaa, että minulla on ne laput jossakin, josta voin tarkistaa tiedot halutessani. Eli en voi heittää niitä roskiinkaan. Mikähän määrä mulla on lappuja eläkepäivinä...
Miten miehesi on suhtautunut? Et varmaankaan ole kertonut näistä seksipeloista? Tukeeko hän sinua? Onko teillä lapsia? Nyt, kun minulla on lääkitys pystyn ottamaan tukea vastaan. Aikaisemmin keskustelu ei edennyt tämänkään vertaa, kun aina ahdistuin ja jumiuduin ajatuksistani. Nykyinen tilanne on lapsienikin kannalta hyvä. Ennen lääkitystä he saivat kuulla vanhempiensa jatkuvaa riitelyä. Tsemppiä!
En ole kertonut miehelle pakkoajatuksistani koskaan enkä seksi/raiskauspeloistani. Uskon että taka-alalla minua vainoaa pari kokemusta teinivuosilta jolloin eksyin pari kertaa väärien miesten mukaan ollessani todella humalassa, enkä edelleenkään muista raiskattiinko minua. Tiedän ainakin että eräs mies "antoi" minulle suuseksiä ollessani sammunut ja heräsin siihen hommaan, enkä tänäkään päivänä pysty harrastamaan suuhommia mieheni kanssa...jo ajatuskin siitä saa minut voimaan pahoin.
Minulla on ollut näitä kaikenlaisia pakko-oireita niin kauan, että olen kait jotenkin tottunut elämään niiden kanssa yksin ja koettanut kestää. Vihdoinkin olen alkanut miettiä hakevani apua jostakin, koska erityisesti nämä pakkoajatukset ja lappujen kirjoittelu on alkanut valtaamaan yhä enemmän ajatuksia. Kait minua pelottaa että mieheni nauraa minulle eikä ota tällaisia asioita tosissaan. Minusta tuntuu että hänen mielestään mielen sairaudet eivät ole oikeita sairauksia. Hän tietää kyllä sen että olen melkoisen bakteerikammoinen ja joskus ärsyyntyy minulle aika lailla kun en usko että hän on esimerkiksi pessyt kätensä ennen ruuanlaittoa tai muuta sellaista.
Meillä ei ole vielä lapsia, mutta tahdomme pian jo perustaa oman perheen. Myös tämän takia olen ajatellut hakeutumista jonkunlaiseen "terapiaan" että voin olla hyvä äiti lapsilleni ja koska oloni ei myöskään yleisesti ottaen ole kovin hyvä oireiluni takia. Välillä on toki parempiakin päiviä, mutta taas toisinaan käydään aika pohjalla ja päiväkirja ja laput vain täyttyvät ihmeellisistä ajatuksista.
Ymmärrän hyvin tuon sinun pakkoajatuksesi strippareista, sillä koin hyvin samantapaisia "oireita" kun mieheni kehuskeli kavereidensa kanssa käyneensä stripparia katsomassa. Pelkotilani sai vahvistusta myös kerran kun löysin kotoamme pornovideon jonka hän oli lainannut kaveriltaan. Minua jopa esti tämä pakonomainen "strippari/hyvännäköisten" naisten pelko muuttamasta pieneltä paikkakunnalta isoon kaupunkiin, koska ajattelin sitten miehen käyvän koko ajan strippiklubilla jos asumme isossa kaupungissa. En myöskään suostunut hankkimaan Internetliittymää kotiimme koska pakkoajatukset sanoivat minulle että mies tulee viettämään kaiken aikansa pornosivustoilla. Nykyään en enää ajattele näistä jutuista näin ja olemme keskustelleetkin tästä asiasta...ja nyt olemme muuttaneet isoon kaupunkiin ja meillä on ollut internet jo monta vuotta... =) Enkä nykyään tuhlaa ajatuksiani miettimällä katsooko mieheni pornoa vai ei...kait ne kaikki miehet sitä katsoo ja ei sille mitään mahda.
Uskomatonta, meillä on todella samanlaiset ongelmat. Kun kerroit itsestäsi, olisin voinut melkein luulla, että puhuit minusta. Teitkö rikosilmoituksen miehestä, ketä teki sinulle suuseksiä ilman lupaasi? Oletko kertonut näistä miehellesi?
Haluaisitko jättää keskustelupalstalle sähköpostiosoitteesi? Haluaisin kirjoitella kanssasi, en viitsi kirjoitella näin julkisesti minulle aroista asioista.
En ole tehnyt rikosilmoitusta tuosta tapauksesta. Ja nyt siitä on jo kulunut yli 10 vuotta aikaa, mutta vaivaahan tuo edelleen... =( En ole koskaan kertonut näistä asioista miehelleni, en uskaltaisi. Olen kertonut ainoastaan siskolleni joka on ajautunut hieman samankaltaisiin ongelmatilanteisiin alkoholin takia.
Voit toki kirjoitella minulle. En ole aikaisemmin kirjoittanut tänne suomi24 -palstalle ja helpottaa oloa edes vähän kun tietää ettei ole yksin näiden asioiden kanssa. Tässä on sähköpostiosoitteeni: [email protected]