Ikuisuus paratiisissa

ei taida olla hälle merkitystä.
Vaan sillä, että rakkautensa asuu sen takana.

Ja saattaapihan se paratiisikin siinä kasvaa... :)

Se, että joku tapahtuu sinulle,
ei tarkoita sitä,
että sama tapahtuisi kaikille muillekin :)

toki varoitella aina saa,
mutta myös kannustaa samassa suhteessa

luo oman paratiisinsa, sen myös menettää voi.

Mut koputtaa oveen, rakastaa, se kohta voi paratiisin kohottaa.

Vaikka murtua voi taivaat yltään, vajota saaret meren tyrskyihin, on sentään hetke saanut elää...

Paratiisiaan

Selkänsä kääntänyt kirjoitti:

luo oman paratiisinsa, sen myös menettää voi.

Mut koputtaa oveen, rakastaa, se kohta voi paratiisin kohottaa.

Vaikka murtua voi taivaat yltään, vajota saaret meren tyrskyihin, on sentään hetke saanut elää...

Paratiisiaan

Ja jos nämä luotaavat Runoilijan tuntoja niin jos ei raota ovea tai raottaa liiankin varovasti, anna sille oven takana olevalle runojasi luettavaksi. Kun tuntojasi saa tietää ja niitä ymmärtää, pehmenee toinen kyllä eikä ovea voi kiinni pitää. Tässä siis oli sinulle kiitos, niin kauniita ja koskettavia ovat, varmasti myös hänenkin mielestä olisivat :)

Sivusta ... kirjoitti:

Ja jos nämä luotaavat Runoilijan tuntoja niin jos ei raota ovea tai raottaa liiankin varovasti, anna sille oven takana olevalle runojasi luettavaksi. Kun tuntojasi saa tietää ja niitä ymmärtää, pehmenee toinen kyllä eikä ovea voi kiinni pitää. Tässä siis oli sinulle kiitos, niin kauniita ja koskettavia ovat, varmasti myös hänenkin mielestä olisivat :)

mikään runoilija ole, pieniä raapustuksiani vain joskus kirjoittelen. :)

Ehkä ovi on auennut, ehkä hän vielä sateessa seisoo. Mut antaa oivan voiman tuo tunne rakkauden.

Mitenkä tuohon nyt voisi enää sanattomuudeltaan kirjoittaa... Kiitos!

voi sykkiä, loistaa, kukoistaa.
Taikka polvilleen vajota.

Jos koputukseen ei oveaan avaa, jää sydän ulos sateeseen, yksin...

Ja odottaa hopeista reunusta kajastamaan, valoa raosta oven halajamaan...

aikaansa nyt, vaiko kaiholla sitä jää kaipaamaan...

Uskoako todellisuuden mahdollisuuksiin, vai utuisiin kuvitelmiin...

Elämä on tässä ja nyt, paratiisit haaveiden kentillä.

Näin olen joskus aikaisemminkin saanut lukea, että näistä raapustuksistani voi saada montakin ajatusta. En tiedä, mistä, nämä ovat vain aatoksistani kumpuilleet.

Kiitoksia sinulle.

sanoistaan tulkintaa, ei väärää, ei pettävää. Vaan oman elämän kautta ne sisimmässään määrän saavat.

Mut selkänsä hän paratiisille, saarille, taivaille käänsi. Ne hälle tarjottimella eteensä ojennettiin. Ei tavoitellut mahtavia paisteita auringon, ei ikuisuutta elämäänsä.

Vain yksi ovi; kautta sateen, myrskyn, häntä sydämensä kuljettaa katsomaan. Koputtaa, avautumista jää odottamaan.

Se paikka ainut lie, mitä tavoittelemisen arvoisena pitää...

kolkuttaa

Avataanko, kutsutaanko

Askelmaa nousee

Raotus

Suudelma

Rakkaus

:)

Selkänsä kääntänyt kirjoitti:

kolkuttaa

Avataanko, kutsutaanko

Askelmaa nousee

Raotus

Suudelma

Rakkaus

:)

(Kotiteollisuudesta) kirjoittama kirja Rakkaudella, Hynynen ja pakinat naisista..

Käyttöohjeena parisuhteissa on, että miehen täytyy osata osoittaa tunteita ja puhua niistä. On ainoastaan yritettävä tosissaan. :D

Löytyykö miestä kirjoitti:

(Kotiteollisuudesta) kirjoittama kirja Rakkaudella, Hynynen ja pakinat naisista..

Käyttöohjeena parisuhteissa on, että miehen täytyy osata osoittaa tunteita ja puhua niistä. On ainoastaan yritettävä tosissaan. :D

että yritys vain riittää naisille? ;)

Tottahan toki tuollaisen tietää jo muutenkin, eikä siinä mitään ohjekirjoja tarvita.

Ehkä olen hieman vanhakantainen, mutta toisten huomiointi on aina kuulunut tämän miehen käyttöoppaaseen. :)

Selkänsä kääntänyt kirjoitti:

että yritys vain riittää naisille? ;)

Tottahan toki tuollaisen tietää jo muutenkin, eikä siinä mitään ohjekirjoja tarvita.

Ehkä olen hieman vanhakantainen, mutta toisten huomiointi on aina kuulunut tämän miehen käyttöoppaaseen. :)

Tässä sinulle lauantaiaamun argumentointina ilman vielä aamukahvia saaneena (odotellaan tarjoilua), joten ei välttämätti ihan säkenöivintä lajia. Mutta tämmöistä nousi runostasi ja vastauksestasi heti kärkevästi kielelle. ;) Lue jos jaksat!

Liika huomioiminen voi olla ulkokultaisuutta ja näissä asioissa liika varovaisuus ja toisen tunteiden huomioiminen, kun niihin pitäisi vaikuttaa, ei minusta toimi.

Miksi? Koska niin kaunista ja hienoa naisesta kun on että mies osaa huomioida toisia, niin sitten kun se samainen mies huomioi liikaa, ettei tungettele, ettei ahdistele, tulos onkin päinvastainen: mies ei tee mitään ja odottaa että viiden sekunnin anova ilme saa naisen tajuamaan onneansa kurkottaa.

Nainen puolestaan ajattee: ettei se ole kiinnostunut tarpeeksi, se on yhtä mukava kaikille muillekin (semmoinen tasapuolisesti kaikille casanova herrasmies) tai ettei siitä ole miestä edes kunnon siirtoa tekemään. Kuten tässä runossa minusta on kyse: onko miestä koputtaa sille
ovelle! ;)

Ja toinen: puolivillainen yrityskin on parempi kuin kaikinpuolin mallikelpoiset ja täydelliset puheet alusta loppuun. Miksi? Koska se olisi lipevää ja kyseessä ilmiselvä pelimies ja ulkokultainen. :)

Kyllä se kova yrittäminen on paljon parempaa kuin se että odottelee milloin sitä lopullista siirtoa tulee. Tärkeämpi minusta kuin ne kultaiset käytöstavat tunneasioissa on rehellinen tunteiden näyttäminen ja osoittaminen ja osoitus siitä että on tosissaan.