En tiedä onko täällä vastaavia kirjoituksia,koska en jaksa kaikkia lukea,mutta haluan kertoa omasta tilanteestani ja kommentteja..oli ne sitten hyviä tahi pahoja,mutta jotain jolla pystyn sopeutumaan tilanteeseeni,huokaus!!!ja millä pääsen asiasta yli,tuntuu pahalta..
Eli itse olen 37v,ex-mies pari vuotta nuorempi,"taiteilija-sielu".
Meillä 4-lasta vanhin 14v,nuorin 5v.
Meille tuli ero tammikuun alussa,mies oli 2vko pois,sitten viikon vietti meidän luona,kunnes sai asunnon.
Lapsia on käynyt pääasiassa tapaamassa meillä kotona,tulin siihen tulokseen,että on keksinyt, että kun käy ke ja to tapaa muutaman tunnin lapsia, niin sitten pääsee vkl, viettään omaa aikaa ja mä en pääse mihinkään jollen hanki hoitajaa.Ei ota vastaan kommentteja,kun sanon viikonlopusta,on vastaus,katsotaan..
Mies käy kyläilemässä meillä ja muistaa vongata... ja olla niin marttyyri,kun minä halusin erota,koska petti.
Lapsille kertoo,että äiti halusi,että isi lähtee.Osaa olla sellainen,että olen elänyt huonon oman tunnon kanssa,säälinyt ja auttanut..vaikka petti..
No nyt oli lapset hiihtolomalla kaksi päivää isän luona.
Kertoivat,että isillä on tyttö ystävä.2kk erosta ja jo majaili siellä.
Kysäisin sitten yhteiseltä tutulta asiasta, no voin kertoa,että oli kuin nyrkin isku,kun kuulin,että on 20v tytön kanssa ja tyttö oli tullut heti raskaaksi saanut keskenmenon ja nyt tekeevät jo uutta..(tyttö on ennestään tuttu)miehellä paljon nuorempia kavereita,joihin tytsky kuuluu,kaverinsa ex-tyttöystävä...voi hyvänen aika...
nyt olen jo hieman rauhoittunut,mutta myönnän exsänä,että kyllä naksahti,todella...haukuin lyttyyn,uhkasin lapsilla,sorruin kaikkeen sontaan,mihin ei pitäisi..lapsille en näyttänyt pahaa oloani,enkä kertonut asiasta,mutta äijä sai kyllä huutoa ja vittuilua...ja itkin kyllä katkerasti..
Myönnän olen juuri nyt erittäin katkera,en pysty sulattamaan asiaa,enkä tiedä miten pystyn siihen sopeutumaan...
kertokaa kuinka tuosta pääsee yli, ero sattui,lapsilla on sopeutuminen ja heti uusi nuori tyttö ystävä,eikä edes paljon vanhempi vanhimmasta lapsesta...haluaisin hänelle hyvää,mutta en nyt vain pysty näin pian sopeutumaan ja koska likka oli saanu tammikuussa keskenmenon,niin se on ollut jo yhdessä ollessamme,meillä oli riitaa ja mies kävi kurkusta kii minua,halusin,että lähtee ja katsotaan jatkoa, tässä ollaan,kertokaa nyt miten helkutissa tälläisestä selviää????
Eli itse olen 37v,ex-mies pari vuotta nuorempi,"taiteilija-sielu".
Meillä 4-lasta vanhin 14v,nuorin 5v.
Meille tuli ero tammikuun alussa,mies oli 2vko pois,sitten viikon vietti meidän luona,kunnes sai asunnon.
Lapsia on käynyt pääasiassa tapaamassa meillä kotona,tulin siihen tulokseen,että on keksinyt, että kun käy ke ja to tapaa muutaman tunnin lapsia, niin sitten pääsee vkl, viettään omaa aikaa ja mä en pääse mihinkään jollen hanki hoitajaa.Ei ota vastaan kommentteja,kun sanon viikonlopusta,on vastaus,katsotaan..
Mies käy kyläilemässä meillä ja muistaa vongata... ja olla niin marttyyri,kun minä halusin erota,koska petti.
Lapsille kertoo,että äiti halusi,että isi lähtee.Osaa olla sellainen,että olen elänyt huonon oman tunnon kanssa,säälinyt ja auttanut..vaikka petti..
No nyt oli lapset hiihtolomalla kaksi päivää isän luona.
Kertoivat,että isillä on tyttö ystävä.2kk erosta ja jo majaili siellä.
Kysäisin sitten yhteiseltä tutulta asiasta, no voin kertoa,että oli kuin nyrkin isku,kun kuulin,että on 20v tytön kanssa ja tyttö oli tullut heti raskaaksi saanut keskenmenon ja nyt tekeevät jo uutta..(tyttö on ennestään tuttu)miehellä paljon nuorempia kavereita,joihin tytsky kuuluu,kaverinsa ex-tyttöystävä...voi hyvänen aika...
nyt olen jo hieman rauhoittunut,mutta myönnän exsänä,että kyllä naksahti,todella...haukuin lyttyyn,uhkasin lapsilla,sorruin kaikkeen sontaan,mihin ei pitäisi..lapsille en näyttänyt pahaa oloani,enkä kertonut asiasta,mutta äijä sai kyllä huutoa ja vittuilua...ja itkin kyllä katkerasti..
Myönnän olen juuri nyt erittäin katkera,en pysty sulattamaan asiaa,enkä tiedä miten pystyn siihen sopeutumaan...
kertokaa kuinka tuosta pääsee yli, ero sattui,lapsilla on sopeutuminen ja heti uusi nuori tyttö ystävä,eikä edes paljon vanhempi vanhimmasta lapsesta...haluaisin hänelle hyvää,mutta en nyt vain pysty näin pian sopeutumaan ja koska likka oli saanu tammikuussa keskenmenon,niin se on ollut jo yhdessä ollessamme,meillä oli riitaa ja mies kävi kurkusta kii minua,halusin,että lähtee ja katsotaan jatkoa, tässä ollaan,kertokaa nyt miten helkutissa tälläisestä selviää????
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sorry, että kirjoitan käskymuodossa, mutta voit valita, jos jostain olisi apua.
- Ole tyytyväinen, että keskenkasvuinen luikeromiehesi vaihtoi osoitetta.
- Heti avioerohakemus. Mustaa valkoiselle.
- Heti yhteys lastenvalvojaan lasten huollosta ja tapaamisesta sopimiseksi. Selvät ajat jolloin lapsilla on oikeus tavata isäänsä. Jos isä niistä luistaa, valitettavasti et voi mitään. Mutta mustaa valkoiselle. Ja elatusmaksut mustaa valkoiselle. Jos mies luistaa, saat kunnalta elatustuen
- Ositus käyntiin, oikeusaputoimisto tai jos olet varoissasi asianajaja. Mustaa valkoiselle.
- Mieleltä avaimet pois.
- Älä raivoa ja keljuile,hoida mahd. asiallisesti.
- Älä mustamaalaa isää lapsille. Äläkä muillekaan, ihmiset tekevät itse johtopäätöksensä.
- Tue lapsia tapaamisiin, kun saatte tapaamissopimuksen aikaiseksi.
- Huolehdi itsestäsi. Kanavoi paha olosi esim. liikuntaan.
- Hanki lastenhoitoapua. Sukulaiset, järjestöt, vuorottelu lasten kaverien vanhempien kanssa.
- Selvät rajat ex-mieheesi. Asiallinen ja johdonmukainen linja.
- Näin on käynyt, nyt eletään uutta aikaa. Sinulla on ihanat lapset. Lapsilla on oikeus isään. Hän ei ole ex-isä, ja varmaan hänessä on hyviäkin puolia ja välittää lapsistaan.
- Sinä selviät !
Kerrankin tuollaista positiivista neuvoa =) vaikka en olekaan ap, niin mukavaa että tämäkin palsta saa sen oikean merkityksen ettei vaan niitä iänikuisia taisteluja.
Tsemppiä kaikille ja pää pystyyn, kyllä kaikki selviävät tavalla tai toisella!!!
Kai se nyt on todellakin niin,että käskytystä tarvitseekin..
on ollut vähän hutera olo ja on,kuin tuuliajolla,onneksi oli lomaviikko,käyn töissä ja jäin vanhaan isoon taloon,missä piisaa töitä.
Olen tosiaan tuon päätösen tehnyt,että hakee lapset meiltä pe iltana kello 18.oo ja palauttaa kotiin su kello 18.00, saa itse valita onko se joka toinen vai joka neljäs vkl.Viikolla ei enää ramppaa,jollei sitten sovitusti hae ja tuo takaisin.
On lasten edun mukaista,että tietävät koska isä tulee,eikä silloin,kun hänelle sopii..
Olen onneksi saanut talon kanssa apua,lämmityksessä jne..samoin nuorimman hoidossa,kun en aina itse kerkiä,töistä päiväkodin kii menoon.
Tuon tyttö-ystävän ja vauva jutun julki tulon jälkeen myös pistin viestiä,että en halua nähdä vähään aikaan häntä,että sopudun,enkä sekoile,yritän,
Ihminen on kummallinen,kun sortuu sellaiseen,vaikka olisi,kuinka ollut periaatteita,mutta satutettuna,tekee,näköjään kaikenlaista.
kiitos listastasi, tulostan sen =)
näin aamusta on parempi olo,yöllä en saanut nukuttua ja yöllä kaikki tuntuu pahemmalta.
Nyt hoen itselleni "OLEN TYYTYVÄINEN KUN KESKENKASVUINEN LUIKERO MIES VAIHTOI OSOITETTA"
=)
Tajusin myös sen,että siksi alkoi rähjämään ja syyttelemään mua,koska itse petti ja se pistää tietysti epälemään toistakin..
Meinasi elämä romahtaa,mutta onneks on lapset..ja olen pystynyt olemaan niin,etten heille näytä pahaa oloa,on vain touhuttu kamalasti kaikkea..nyt lähdemme uimahalliin.
hyviä neuvoja. Ota niistä vaari ja ole johdonmukainen ja järkevä alusta asti. Kaikesta todellakin mustaa valkoiselle, vaikka mies lupailisi mitä.
Sinuun sattuu nyt ja pahasti, mutta sinä selviät tästä kyllä. Aika parantaa pahimmat haavat ja kohta huomaat olevasi vahvempi ihminen kuin koskaan ennen.
Tulet vielä rakastumaan ja olemaan onnellinen, mutta älä kiirehdi sitä. Sure tuskasi ensin pois.
Äläkä missään nimessä ota entistä miestäsi takaisin, tiikeri ei pääse juovistaan.
Toivon sinulle voimia tuleviin päiviin!
villitys ennen kuin hän ehti kasvaa edes aikuiseksi.
Sinä kyllä pärjäät, elämäsihän helpottuu, mutta kuinkahan käy sen 20-vuotiaan sellaisen taiteilijasielun kanssa, joka on jättänyt jo yhdet lapsensa ja käynyt eukkoaan kurkusta kiinni?
No, veronmaksaja pääsee taas maksamaan, arvaan.
narsisti??
suomeksi sanottuna maanis-debressiivinen,hörhö.
olen myös pohtinut tuota narsisti juttua,piirteitä löytyy,elämään on mahtunut vuosien saatossa jos jonkinlaista ylä ja alamäkeä.
Paljon on koettu,en olisi halunnut sen loppuvan noin,mutta täytyy itselle aina muistutella,NIITÄ JUTTUJA MIKS ERO TULI,
sinänsä että lähti. koska loput elämästäsi voit elää ihan mukavasti normi parisuhteessa:) ajattele asia niin..
se on ennemminkin lottovoitto päästä tuollaisesta ihmisestä eroon. (narsisti maanis-depressiivinen).
no jaa, nuo diagnoosit ovat vähän huvittavia. ei niitä pysty kukaan täältä netin kautta tekemään. lisäksi jos lukee lääkärikirjaa, niin kaikista meistä löytyy jotain piirteitä... ja kaikki tekevät virheitä jne. en toki halua mitätöidä ap:n kokemuksia, mutta halusin vain sanoa, kun tuossa tunteiden mylläkässä tulee itsekin tehtyä ylilyöntejä niin helposti.
mutta itse asiaan.
pahinta mitä voit eksällesi tehdä on kylmä välinpitämättömyys. koita siis hoitaa asiat rauhallisesti ja asiallisesti. hae sitten apua itsellesi joko ystävien tai vaikka ammattiauttajan kautta. siitä se elämä pikku hiljaa lähtee sujumaan.
sait jo hyviä neuvoja, en lähde niitä toistamaan. halusin vain tuoda ilmi, että täällä on ihmisiä, joilla on kokemusta tämän tyyppisistä asioista (ei kellään tietysi ihan samat) ja tietoa, että vaikeasta alusta huolimatta tulet pärjäämään ja jonain päivänä nautit elämästä taas.
miehellä on diagnoosi,maanis-debressiivisyydestä ja koitin ymmärtää ja auttaa,miten paljon koitinkin..
Kyllä järki sanoo mitä pitäis tehdä,mutta se on helpompi teoriassa,kuin käytännössä, ahdistaa..
sitä halusi luottaa toiseen ja uskoa,piti ottaa,etäisyyttä ja tosiaan etäisyys otettiin..
Aloin heti aamusta hoitamaan, asioita kuntoon,tapaamiset,avioero,ym..
Mutta en halua nähdä,tätä miestä,enkä kuulla,laitoin asiat sähköpostina ja lapsilla on puhelimia..
tarvitsen nyt aikaa itselleni,sopeutua asioihin,,,raskasta, mutta en hakenut sairaslomaa.
tietää... mut tiedän, tulee päivä jolloin huomaat, että selvisit ja kelpaat kelle vaan, Juha Tapion laulusta
tulee se päivä, jolloin aloittaja ja me kaikki kelpaamme itsellemme, niin ettei arvoamme tarvitse mitata jonkun tai joidenkuiden muiden hyväksymisellä tai hylkäämisellä.
On se kumma, jos joku kuvittelee naisen arvon riippuvan siitä, kelpaako hän jollekin esim. aloittajan kuvaaman kaltaiselle jästipäälle.
Minä ainakin huolestuisin, jos moinen hörhö pitäisi minua sielunkumppaninaan.
Viikonloppuasia on vähän ikävä. Kiikutat lapset hänen ovensa taakse perjantaina ja sano että koetappa pärjätä. Tottakai pysyt siinä tilassa että hädässä voit hakea takaisin. Tai hae tapaamisoikeudet johon on määritelty myös viikonloppuja TAI aikuisina ihmisinä varmaankin osaatte miehen kanssa laittaa paperille keskenännekin tämän asian. Elatusapujahan miehen on maksettava, joten kysäseppä jos joku ihana sukulaistyttö sattuis kattoo korvauksesta. Vaadi myös että mies osallistuu hoitajan maksuun.
Toisaalta tuohon pettämisasiaan, pettäminen ei ole maailmanloppu. Tarkoitus ei ole syyllistää, mutta siihen varmaankin oli syy miksi petti... Ehkä teidän täytyisi kuitenkin jutella asiat selviksi. Miehen kanssa juttelu voisi helpottaa ja avata sinulle tilannetta. Toisaalta jos haluaa taistella perheen puolesta, ymmärrän ettei pettämistä voi helposti antaa anteeksi, mutta asian kanssa ehkä olisi vielä voinut yhdessä taistella. Toisaalta mies ei ole väärässä että sinähän se käskit lähtemään (käsitykseni mukaan ilman muttia...) mutta väärin on lapsille sanoa että äiti on tehnyt väärin.
Sitten tähän uuteen tyttöystävään. 2 kk erosta, jossa sinä et huolinut häntä takaisin. Sinulle ei kuulu vaikka hän siellä majailee. He ilmeisesti seurustelevat ja sinä et halunnut miestä takaisin. Vaikka itsetunnon päälle ottaa, sinulle ei kuulu hänen ikänsä myöskään. Olen tavannut erittäin lapsellisia 37 vuotiaita ja erittäin aikuismaisia 20 vuotiaita. Ja toisinpäin. Voi olla että nainen on halunnut lapsen ja miehesi toimii siittäjänä yhteisestä sopimuksesta. Asiaan ei kuulu myöskään se oli hän kaverin tai kenen tahansa exä. Miehesi on toisinsanoen päässyt sinusta yli. Vaikka hän yrittää sinua vielä, hänen käytöksensä osoittaa että vaikket takaisin ota, hänen elämänsä ei siihen kaadu.
Sortumisesi sontaan on TÄYSIN OIKEUTETTUA. Vaikka olen sitä mieltä että ehkä olisitte voineet edes yrittää sopia tilanteen, ymmärrän v*tutuksen. Jos hän vetoaa marttyyriasenteella siihen että sinä olet jättänyt, vetoa marttyyriasenteella siihen, että mies osallistuu maksuihin ja lasten hoitoon. Ala itse marttyyriksi!
En halua vähätellä että mies kävi kurkkuun kiinni, mutta mielestäni on ehkä suhteellista, kuinka kovaa, oletko siinä asiassa ehkä itse marttyyri. Kuinka uhkaava tilanne todellisuudessa oli? Voin väkivaltaisessa liitossa eläneenä sanoa, että en itse pienestä hätkähdä, joten saatan vähätellä. Pahoitteluni siitä.
ensimmäinen kerta,kun petti aiemmin oli 19v,tyttö.tarkoitin sitä,että hän on jotenkin taantunut ajan kanssa tai sitten ei kasvanut aikuiseksi,kun kaveri porukkaan kuuluu nuoria, sama se on onko se 20 vai 50 pahalta se tuntui..
tulin pikkujouluista,kun kävi kurkusta kiinni ja joulun jälkeen heitti sohvan yli lattiaan lasten nähden.
maanikko on maanikko eikä välttämättä ymmärrä väärää..
pelkästään paha,oli meillä hyviä,hetkiä, tämä vain oli isku,kun suoraan meni meiltä sen tytön luo,perustamaan perhettä.
halusin vain kysyä,kuinka siitä selviää,kun se tuntuu niin pahalta, koko tämän ajan on meillä käynyt ja valehdellut, unohti kertoa,ettei asu yksin, etäisyyttä lähdettiin alunperin ottamaan..
mutta eiköhän se tästä,otin nyt myös sitä etäisyyttä,tähän asti on puhuttu puhelimessa ja hän on käynyt meillä lapsia tapaamassa.
aina syy kahdessa on en kiellä, tämän ylimeno vain oli se pointti..kun ahdistaa ja lasten aikana
ei voi näyttää pahaa oloa