On jo kymmenen vuotta siitä, kun kauan kaivattu toinen lapsemme ilmoitti tulostaan.
Olin onneni kukkuloilla, tutkin heti raskauksista kertovat kirjat ja ajattelin tulevaa lasta.
Yllättäen mies sanoikin, ettei hän halua tätä lasta. Jos sen teen, hän ei sitä tunnusta, ei välitä koskaan siitä, ei auta minua mitenkään. Hän haluaa abortin!
Tämän jälkeen tulin tosi huonoon kuntoon. En pysynyt pystyssä, itkin vain ja oksensin. Päässä pyöri ja jouduin sairaslomalle töistä.
Mies jatkoi vaatimustaan tunteettomasti ja ankarasti, oloni sen kun paheni.
Varasin toimenpiteeseen ajan kuin sumussa. Muistan sen päivän, kun sinne menin. Jouduin vähän väliä menemään johonkin piiloon ja itkin suoraan huutoa ja tuskaa siellä.
Nukahdin nukutusaineeseenkin kyyneleet silmissä. Eikö kukaan nähnyt tuskaani, ja ottanut minua hetkiseksi keskusteluun...
Kun heräsin, itkin...
Näin jälkeenpäin voi ajatella, että miksen jättänyt sitä äijää ja kasvattunut lapset yksin.
Mutta se olo olii siinä pakottamistilanteessa niin hirveä, että en voinut muuta...ja ikinä en anna itselleni anteeksi!
Tämä mies sanoi, ettei halua enää koskaan keskustella tästä tilanteesta. Kerran yritin ja hän raivostui, sanoi, että itsehän sitä halusit!!!!!
Olen mielessäni viettänyt hänen kaikki syntymäpäivät ja koulun aloitukset ja kauhulla olen ajatellut sitä aikaa, kun olen vanha. Miten se silloin saattaakaan ahdistaa!?
Olin onneni kukkuloilla, tutkin heti raskauksista kertovat kirjat ja ajattelin tulevaa lasta.
Yllättäen mies sanoikin, ettei hän halua tätä lasta. Jos sen teen, hän ei sitä tunnusta, ei välitä koskaan siitä, ei auta minua mitenkään. Hän haluaa abortin!
Tämän jälkeen tulin tosi huonoon kuntoon. En pysynyt pystyssä, itkin vain ja oksensin. Päässä pyöri ja jouduin sairaslomalle töistä.
Mies jatkoi vaatimustaan tunteettomasti ja ankarasti, oloni sen kun paheni.
Varasin toimenpiteeseen ajan kuin sumussa. Muistan sen päivän, kun sinne menin. Jouduin vähän väliä menemään johonkin piiloon ja itkin suoraan huutoa ja tuskaa siellä.
Nukahdin nukutusaineeseenkin kyyneleet silmissä. Eikö kukaan nähnyt tuskaani, ja ottanut minua hetkiseksi keskusteluun...
Kun heräsin, itkin...
Näin jälkeenpäin voi ajatella, että miksen jättänyt sitä äijää ja kasvattunut lapset yksin.
Mutta se olo olii siinä pakottamistilanteessa niin hirveä, että en voinut muuta...ja ikinä en anna itselleni anteeksi!
Tämä mies sanoi, ettei halua enää koskaan keskustella tästä tilanteesta. Kerran yritin ja hän raivostui, sanoi, että itsehän sitä halusit!!!!!
Olen mielessäni viettänyt hänen kaikki syntymäpäivät ja koulun aloitukset ja kauhulla olen ajatellut sitä aikaa, kun olen vanha. Miten se silloin saattaakaan ahdistaa!?
Vastaukset 11
Vanhimmat
..MURHAAJA!
että kasva muutama vuosi ja tule sitten näille palstoille uudestaan.
Näille keskustelupalstoille pitäisi olla joku alaikä rajoitus, ei voisi mitä tahansa paskaa syytää päin toisen naamaa.
Häpeän puolestasi.
Eli kun kasvaa isoksi hyväksyy murhan? Ainakaan sun kaltaiseksi isoksi en halua koskaan tulla. Säälin sinua.
on se, että abortti on pinenmpi paha, kuin se, että hankkii lapsen tilanteeseen, jossa toinen vanhempi ei sitä halua, tai muuten huonoihin oloihin.
eikös ole "enemmän murha" tehdä lapsi kärsimään. tuon äidin elämäntilanne oli sellainen, että tämä olisi joutunut lähtemään raskausaikana etsimään uutta kotia itselleen, jo syntyneelle lapselleen ja vielä tälle tulossaolevalle ja kasvattamaan nämä yksin. se olisi ollut rankkaa. rankkaa olisi myös ollut lapsella hyväksyä se, että isä tunnusti toisen lapsensa ja lapsi olisi lopun ikäänsä miettinyt miksi isä rakasti vain ensimmäistä lasta ja halusi tämän, mutta ei häntä.
raskauden keskeytykseen on ihmisillä yleensä syynsä.
tiedän kuitenkin nuoria tyttöjä, jotka eivät vain kehtaa varata aikaa gynekologilta ja hankkia luotettavaa ehkäisyä (e-pillerit) ja täten "leikittelevät" raskaaksitulemisella. se on mielstäni tuomittavaa ja osoittaa vastuuttomuutta. ihminen, joka ei ole kypsä huolehtimaan ehkäisystä, ei ole kypsä myöskään vanhemmaksi. eikö näissäkin tilanteissa abortti ole lapsen edun mukaista. noissa tilanteissa kuitenkin olisi järkevää varmaan jollain tapaa rangaista näitä "leikittelijöitä".
tuossa jokin aika sitten pikkusisareni juuri kertoi 15-vuotiaasta tyttökaveristaan, joka on raskaana (tai siis luuli olevansa). ei ollut vain khdannut varata aikaa gyneltä, eikä myöntää poikaystävälleen, ettei syö pillereitä. sairasta! sitten tämä tyttö luuli olevansa raskaana (onneksi ei ollut), eikä uskaltanut siitäkään kertoa kenellekään.
sitten ystäväni (miespuolinen) kertoi 20-vuotialle ex-tyttöystävälleen tehdyn 2 kertaa abortin lyhyen ajan sisällä. tämä oli jopa käynyt gynellä hakemassa reseptin, mutta ei ollut yksinkertaisesti VIITSINYT noutaa pillereitä apteekista! VIELÄ SAIRAAMPAA.
on eri asia tuomita nämä vastuuntunnottomat teinit, jotka ovat vielä itsekin niin lapsia, ettei näillä pitäisi olla oikeutta tehdä mikään, mikä voisi johtaa raskauteen, kuin tuomita lasta toivova äiti, joka elämäntilanteensa vuoksi joutuu tekemään abortin.
toisinaan niinkin synkkä teko, kuin raskauden keskeytys voi olla nimen omaan lapsen (syntymättömän siis) omaksi parhaaksi, jos hyviä elinoloja ei pystytä tälle turvaamaan.
tätä äitiä on ihan turha haukkua. hän teki sen, mikä siinä tilanteessa oli tehtävä ja hyvin raskasta. hän on kärsinyt ihan tarpeeksi ilman sinun haukkujasi. siirry mieluummin nuorten seksisivuille valistamaan ehkäisystä ja vapauteen (seksiin) sisältyvästä vastuusta. vain sillä voit saavuttaa jotain (ehkä).
t.noora 23 (mielestään riittävän iso hyväksymään maailman pahuuden, mutta myös olemaan empaattinen ja käsittämään ihmisten erilaisia elämäntilanteita)
lainkaan miestäsi, etkä varmaan itsekään.
Itse en suosi aborttia, mutta jollainlailla ymmärrän sinua, olit tosi ahdistavassa tilanteessa ja sekavassa mielentilassa jo senkin takia, että lapsi oli alunperin suunniteltu.
Olet tapauksesta kärsinyt jo tarpeeksi, eikä asia sillä kummene, että syyllistät itseäsi.
Suosittelen, että ottaisit yhteyttä ammattiauttajaan jonka kanssa puhuisit, se voisi helpottaa taakkaasi. Jatkuva sureminen kuluttaa vain turhaan voimasi.
Voimia sinulle.
Miehesi oli sairas tapaus. Et kai enää ole hänen kanssaan?
Todella sairasta suunnitella lasta ja sitten vaatia aborttia. Et ole ainoa ihminen joka joltain taholta pakotetaan abortti tekemään.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Suosittelen ammattiauttajalle puhumista. Ehkä tulevaisuudessa saat lapsen rakastavan miehen kanssa (tosin en tiedä minkä ikäinen olet) Et saa asiaa koskaan mielestäsi, mutta sen kanssa on opeteltava elämään.
mutta vielä enemmän sen miehen,joka on selvästikin tunteeton ja ymmärtämätön paskiainen.
Näetkö, enkelilapsi kulkee kanssasi. Uskon, että kohtaat hänet polun päässä. Hän rakastaa Sinua yhtä pajon kuin Sinä häntä.
Oli hyvä asia, että kirjoitit meille tarinasi.
Elä rohkeasti oma elämäsi. Moni lapsi voi olla juuri nyt apusi ja huolenpitosi tarpeessa.
Tosi kauniisti sanottu. Näin varmasti on!
Se vihaa äitiään, se vihaa sitä äitiään joka teki päätöksen tappaa lapsensa. Tappaa lapsi, joka olisi tahtonut elää.
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. Mieheni ei millään muotoa halunnut lasta, vaikka itse olin jo ehtinyt innostua raskaudestani, miettinyt lasten ikäeroa, sukupuolta jne. Olin valmis ottamaan lapsen vastaan, mutta toisin kävi. Mieheni sanoi ettei ole valmis vielä toiseen lapseen, hänen mielestään elämäntilanteemme ei ollut mitenkään ideaali siihen. Lisäksi miehelläni kävi mielessä epäilys ettei lapsi olekaan hänen, sillä olimme käyttäneet väliaikaisena ehkäisynä kondomia jonka pettämistä kumpikaan ei ollut huomannut. Tästä johtuen olimme molemmat yllättyneitä raskaudesta.
Minä suostuin lopulta aborttiin. Juuri samoin kuin sinä, olisin minäkin kaivannut että joku olisi keskustellut asiasta. Kukaan lääkäreistä ei kysynyt että "oletko nyt varma", olisin kaivannut pientä rohkaisua ja uskon että abortti olisi jäänyt tekemättä. Kun hain ensimmäistä pilleriä (tein pilleriabortin) lääkärillä oli kamala kiire ja hän hoputti minua nielemään tabletin. Minusta tuntui ettei tässä voi alkaa laisinkaan perumaan. Mietin vielä hetkisen ja lääkäri huokaili kyllästyneesti joten nielin lääkkeen ja lähdin vessan itkemään. Yritin vielä oksentaa vessassa että pilleri tulisi pois, jos asian olisi vielä voinut perua... Mutta ei voinut. Keskeytys oli yllättäen itselläni kivuton, sikiö tuli yhtenä "könttinä" vaippaani. Otin sen käteeni, muodottoman köntin josta sikiötä ei kylläkään erottanut. Pudotin sen vessanpyttyyn ja huuhtelin alas. Itkin hysteerisesti ja hoitajat tulivat antamaan rauhoittavaa. Illalla pääsin kotiin ja seuraavana aamuna alkoivat helvetilliset kivut.
Tekoni on vielä hyvin tuore, en tiedä miten tästä pääsen yli jos koskaan pääsen. Tiedän mitä hait takaa viestilläsi, kaipasit sitä että joku olisi keskustellut asiasta, että joku olisi kysynyt miksi näin. Lääkäri joka kirjoitti aborttilähetteen teki sen sosiaalisin perustein muttei pahemmin kysellyt siihen. Sanoin vain että kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja opiskelen. Lääkäri sanoi että sehän riittää ja allekirjoitus tähän.
Ei kukaan tee päätöstä kevein mielin, ja itsekin koen tehneeni murhan. Öisin näen painajaisia siitä miten otan sikiön käteeni, se on vaaleanpunainen ja ihmisen näköinen, sitten rusennan sen kouriini. Herään itkien tässä kohden.
Tuollaiset "murhaaja" ja "kasva aikuiseksi" viestit eivät helpota oloa, ymmärrän, heihin täytyy vain suhtautua oikealla tavalla. He itse eivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi, taitaa puuttua empatia tykkänään. Heille ei ole tullut eteen tilannetta jossa on kuin umpikujassa.
Minä koen myös, etten tehnyt päätöstä abortista itse, tai en tehnyt päätöstä laisinkaan. Mieheni tilasi minulle ajan lääkärille, tämä lääkäri kirjoitti aborttilähetteen. Mieheni oli mukana lääkärillä ja kertoi lääkärille että Me Haluamme abortin, minulta ei kysytty muuta kuin syitä ja perusteluita. Lääkäri otti yhteyttä sairaalaan josta minulle soitettiin että tulla käymään, siellä annettiinkin saman tien lääke ja "laitettiin tohisemaan".