Minä olen ex, jätetty, petetty ja huonoksi todettu. Äidin rooli minulle jäi ja senkin kyseenalaistetaan ainakin täällä. Haluaisin kysyä teiltä nyxät, miksi ihmettelette ex:ien katkeruutta. Ei nimittäin ole helppoa sulattaa teitä lasten elämään. Saatoit olla se joka osaltaan aiheutti perheemme hajoamisen. Nyt minun pitäisi hymyillen hyväksyä sinut lasteni elämään ja antaa sinun leikkiä uusio perhettä. On aika kova paikka kohdata teidät isin viikonloppuna esim yhteisellä ostosreissullanne. Tiedätkös miltä se tuntuu, teillähän on nyt pienen hetken perhe, nauraen teette yhdessä shoppailujanne ja minä pakenen paikalta, kun en kestä katsoa teitä. Nielen kyyneleitä ja koetan olla ajattelematta, että minun pitäisi vain hyväksyä se. Kun lapset palaavat kotiin ja arki alkaa, saan kuulla että isin uusi on aina nätisti, ei huuda eikä näytä rupsahtaneelta ja ostelee kaikkea. Niin, minulla ei ole tarjota kuin tavallinen arki ja yhden hengen rahavarat. Miksi kuvittelet, että hyväksyisin sinut. Naisen, jolla ei ole mitään muuta yhteistä nimittäjää lapsiini kuin se että olet se uusin ja kenties kotimme rikkoja. Mietittekö koskaan, miltä minusta tuntuu? Sen tiedän, ettei ainakaan täällä majailevat uusiot pysty ajattelemaan kuin omaa erinomaisuuttaan.
Katkeruuden vankilassa
Ei helppoa
632248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
jätetty nuo tunteet. mutta täällä tuntuu rienaavan sellaiset ihmiset jotka on eronnut vuosia sitten ja kun kumppani on uuden löytänyt johan alkaa piina.
tai nekin jotka itse pettänyt ja jättänyt ja kun elämä ei olekkaan niin ruusuista niin käydään haikailemaan vanhan perään ja kun ei onnistu käydään kiristämään lapsilla.
itsekkään äitinä en kyllä lastani tietenkään haluaisi päästää jos miehen uusiopuoliso olisi ilkeä. (kun niitäkin täältä saa lukea en halua mieheni lapsia tänne ja jäk jäk) mutta jos uusio olisi kiva mikä ettei kun tietää minne lapsensa päästää:)..
Minä en edes halua lapsiasi, halusin vain miehesi. Lapset tulivat "miehen mukana", mutta saisit kyllä pitää heidät ihan omanasi.
pointti vaan:P
Meillä kävi näin että isä menetti lapsensa rakkauden ja luottamuksen kun löysi uuden onnensa. Isällä ei ole nyt lapsia muuta kuin uuden naisensa lapset. Onkohan vielä yhtä onnellinen ja tyytyväinen ratkaisuunsa..
Mielenkiinnosta kysyn, miten olette onnistuneet tukemaan lapsianne säilyttämään suhteensa isäänsä, jos eronne on ollut ikävä ja jättänyt "pahaa verta" välillenne? Miten olette onnistuneet pitämään lapsenne poissa parisuhderiidoista, jotka eivät lapsille kuulu? Miten olette onnistuneet suojelemaan lapsianne omalta pahalta ololtanne, kyenneet antamaan heille vapauden elää omaa elämäänsä eteenpäin, vailla syyllisyyttä tai pelkoa toisen vanhemman loukkaamisesta? Miten olette onnistuneet auttamaan lapsianne säilyttämään persoonan kehityksensä kannalta tärkeän ihmisen elämässään, eli heidän isänsä?
Vanhempiensa parisuhdeasiat eivät kuulu keskenkasvuisille lapsille, tai edes aikuisille lapsille. Rakkauden tai kunnioituksen ei pitäisi olla ehdollista.
Ettei äiti olisi vaan manipuloinut lastaan? ;)
Ensinnäkin en ihmettele. En tosin ihmettele sitäkään, että niiden jopa pettäjienkin tulevia UO:ita (ei siis näitä, jotka mukana pettämisessä) harmittaa jos katkeruus kohdistuu juuri heihin. Ihan samalla tavalla he ovat potentiaalisia petoksen kohteita. Oletko varma, että tuolla naisella on mitään osaa tai arpaa eroonne?
Mutta siis nainen! Miten annat pettäjän määrittää sitä oletko huono vai hyvä? Minusta exäsi ei ole yhtään hyvä henkilö olemaan peilikuva sinun arvollesi ihmisenä. Usein pettämisen syyt lähtevät ihan siitä pettäjän ongelmista ja heikkouksista - ei petetyn. Ja tiedätkö; niin olen joutunut petetyksi entisessä suhteessa (ei onneksi lapsia ja pääsi siten mokomasta helposti lopullisesti eroon). Samoin on miestäni petetty hänen exän toimesta. Se sitten oli hankalampaa aluksi, kun joutui olemaan tekemisissä lapsen kautta. Eli kyllä muillakin osapuolilla valitettavan usein kokemusta tuosta petetyksi tulemisesta.
Siihen kestää aikansa ja anna itsellesi aika käsitellä asioita. Jos tykkäät kirjoittamalla järjestellä ajatuksiasi, niin ehkä kannattaisi harkita jotain asiallisempaa palstaa sitä varten, jossa ihmiset osaavat vähän vastuullisemmin keskustella. Mutta usko pois, ajan mittaan nuo tunteet haalistuu. Vähitellen alkaa se kuva itsestä ja pettäjästä hahmottumaan oikeammille raiteille. Täältä toivon, ettet missään nimessä anna exäsi menneiden touhujen pilata elämääsi. Ehkä joku päivä huomaat, ettei ole mitään syytä kadehtia tai haikailla eloa parisuhteessa, jossa toinen oli pettämiseen taipuvainen. Ja lohduttavana kokemuksena: Kaikesta historiasta huolimatta mieheni ja exänsä ovat pystyneet jo pitkään hoitamaan kommunikoinnit hyvin ja viha haihtunut täysin pois. Se katkeruus ja inho voi haihtua ja välit palautua asiallisiksi ja "välinpitämättömiksi".
Vähän loukkaantuneena täytyy kuitenkin todeta viimeiseen kanettiisi, että kyllä noita tilanteitakin on tullut ajateltua. Niin omakohtaisesti kuin puolisoni osalta - hänkin on kokenut ihan saman kuin sinä. Ei noita kohtaloita voi määrittää vain sen mukaan onko nykyinen vai entinen, nainen vai mies.
Muista kuitenkin, että eivät kaikki tämän palstan "nyxät" ole sotkeneet kenenkään liittoja.
Itse en varattuihin sekaantuisi.
Sitä ymmärtää tuskasi. Elämä on epäreilua.
Kuitenkin sanoisin tuskassasi näet asioista vain suppean puolen.
Olet tärkein lapsillesi vaikka kuinka he kehusisvat sitä nyxää. Niinhän lapset ihastuvat uuteen kivaan tarhatätiinkin.
Omaa äitiä ja hänen rakkauttaan tai rakkaudettomuuttaan ei korvaa mikään. Itse joudun näkemään mieheni lapsessa tämän. Ikävöi äitiään jolla aina kiire eikä aikaa hänelle.
Siis usko minua ja koita antaa mukavaakin aikaa lapsille vaikka arki raskasta.
Ja arki tulee kaikkiin suhteisiin, myös ex miehesi nykyiseen usko myös se.
Naivius on joskus huvittavaa. Valitettavasti moni mies valehtelee olevansa vapaa tai elävänsä kylmässä liitossa. Kun uusi on nalkissa on hyvä potkaista entinen pihalle. Kuinka moni uusio suhde on alkanut näin. Niin, tekeekö se uusio perheestä paremman? Minun ex-puolisoni kuljettaa lastamme uusionsa kanssa ja ei ole minustakaan kiva katsella kun kävellään käsikädessä ja näytetään onnellista uusio perhettä. Entisen perheen kanssa, hyvä jos samalle kadulle mahduttiin, mutta vika olikin minussa. Eihän tällaisen rupsahtaneen akantekeleen kanssa ilkeä kävellä, pitäähän se olla jotakin mitä voi ylpeillen näyttää ja lapsi siinä sivussa. Olen katkera ja vituttaa. Meitä varmasti riittää ja nyxät vain viilailevat kynsiään.
Itse tiesin, että tässä asiassa mies ainakin luotettava koska meillä oli yhteiset ystävät. He seuranneet miehen elämää.
Jos johonkuhun muuten tutustuu järkevä ihminen katselee hieman ennenkuin kaiken uskoo.
Mihinkään "kun vaimo ei ymmärrä" juttuihin en ainakaan itse uskoisi.
Huomionarvoista on myös se, että valitettavasti monissa liitoissa nainen on suhteesta tätä mieltä, mies sitä mieltä. Kuka on sanomaan, kumman totuus ja kokemus asioista on oikeampi? Onko siis niin, että koska nainen sanoo, että liitto ei ole kylmä, mies on tietenkin väärässä, jos kokee toisin? Eiköhän vika ole silloin vuorovaikutuksessa ja toisen ymmärtämisessä. Miten toinen voi olla onnellinen, jos toinen ei sitä ole? Miksi onnellinen mies menisi ja valehtelisi jollekin elävänsä kylmässä liitossa?
Jos mies vain kalastaa uusia, ole onnellinen että hänestä pääsit, silloin hänestä ei ollut miestä sinulle, eikä kenellekään muullekaan.
Jos mies ei kestä arkea ja siksi haki uuden, älä murehdi, sekin tulee aina uudelleen eteen, eikä miehestä edelleenkään ollut miestä sinulle, eikä kenellekään muullekaan.
Jos taas olitte kertakaikkisen vailla yhteisymmärrystä toistenne suhteen ja parisuhteen kanssa, olisiko vain aika myöntää että olitte väärät toisillenne, mutta jollekin muulle oikeat? Antaa syyttelyiden ja syyllisyyden olla, ja nähdä kuitenkin se hyvä mitä teidän parisuhteestanne syntyi - lapsi. Jos olittekin puolisoina väärät toisillenne, lapsellenne olette aina juuri oikeat vanhemmat. Toivottavasti toimitte sen mukaan.
Ei se uusi siellä sinua korvaa. Ei hän ole jokin viritellympi malli sinusta. Hän on täysin eri ihminen, joka on osa lapsesi elämää, koska lapsen isä niin valitsee. Jonain päivänä sinullakin voi olla rinnallasi mies, jonka itse olet valinnut myös sinun ja lapsesi elämään. Ja huomaat silloin, että ei se ole sama asia lapselle, mikään ei silti lapselle korvaa hänen omaa äitiä ja isäänsä.
Jakakaa vanhemmuus, vaikka parisuhdetta ette enää jaakaan. Te olette lapsenne tärkeimmät aikuiset, muita kivoja tätejä / setiä voi sitten tulla niin koulussa, harrastuksissa kuin vanhemman uutena kumppaninakin vastaan. Eihän he ikinä ole itsellekään lapsuudessa olleet silti omaa vanhempaa rakkaampia ja tärkeämpiä.
Jos mies yhtään ajattelee itse, ei hän tuottaisi tuskaa exälleen, ja leikkisi uuden naisensa kanssa kotia, toisen naisen lapsilla! Aivan järjetöntä. Usein vaan exät kiltisti antaa niin tapahtua.
Minä en ole antanut koskaan kenenkään miehen uusion puuttua lapsiini tai leikkiä kotia heidän kanssaan. Lapset ovat minun ja mieheni, joten he eivät ole syyllisiä siihen että uusikko rikkoi kotimme, ja palkaksi saisi leikkiä lasten kanssa kotia! Lapsemme eikoskaan ole tavanneet isän naisia, eikä tapaa. Minulla on hyvä mieli siitä, että lapseni ovat fiksuja, eikä heitä kukaan vieras ole päässyt kiusaamaan ja haukkumaan ja viemään väärille teille. En uskalla edes ajatella, millaista olisi, jos he olisivat pienestä pitäen joutuneet olemaan isänsä naisten kanssa, luulisin että en tuntisi enää lapsiani omiksi, ja heillä olisi valtavsti ongelmia itsensä ja muiden kanssa. Minä suojelin lapsiani vieraiden vaikutteilta, joten nyt he ovat aikuisia ja menestyviä. Ja siitä voi kiittää minua, sillä olen kaikkeni tehnyt heidän eteen, yksin. Ja kaiken kukkuraksi, lapsetkin ovat sanoneet minun olevan paras äiti. Tiedän onnistuneeni.
Minäkin olisin halunnut pitää lapseni erossa ex:n uusilta, mutta ei onnistunut. Olimme jopa oikeudessa ja hävisin. Lapsen pitää saada elää sitä arkea, mitä isä elää ja jos siihen kuuluu nyxiä, niin ne kuuluu lapsenkin elämään. Valitettavasti, nyt joka toinen viikonloppu on sama taisto. Minä en pysty hyväksymään nyxää ja lapset joutuvat tahtomattaan sen välikädeksi. Niin aikuinen en pysty olemaan, että pystyisin nielemään kiukkuni. Mieheni, ei välitä paskaakaan minun tai lastemme tunteista. Hän haluaa koko paketin, vaikka kärsijöinä on ne viattomimmat ja minä lisään siinä mukana heidän tuskaansa.
Miten lapset siitä kärsisivät jos exälläsi on uusi VAKITUINEN kumppani jonka kanssa ovat olleet jo jonkin aikaa yhdessä ja luovat tulevaisuutta.
Sen ymmärrän, että jos naikkonen vaihtuu joka vkl, niin en kyllä silloin itsekään antaisi mahdollisia lapsiani miehelle, mutta tilanne jossa exän elämä on jo vakaalla pohjalla uuden naisen kanssa.
Kohteleeko uusi nainen kaltoin lapsianne vai mikä mättää????
Miksi nyx kuuluu lasten elämään? Isä on valinnut nyxän, mutta onko kukaan kysynnyt lapsilta haluavatko he nyxän? Ei, vaan heidän on vaan elettevä sitä, mitä vanhemmat sanelevat. Eihän lapset valitse vanhempiakaan, he vaan syntyvät heille. Miten nyxä?
Ongelmahan on siinä, että lapset hyväksyvät nyksän ja sinä et. Sinä olet se joka ei pysty nielemään katkeruuttaan ja pitämään naamansa kiinni edes lapsille siitä että et isän nykyistä hyväksy. MIKSIKKÄHÄN LAPSET JOUTUVAT VÄLIKÄDEKSI? Ja sitten nämä jotkut naiset vielä sanovat että ajattelevat lapsen parasta...
Jokainen avioliitto on kahden kauppa, niin myös ero.
Eli, tulin vaan utelijaisuudesta tsekkaamaan tätäkin palstaa kun aihe koskettaa siskoani sekä useampaa ystävääni ihan molempien merkityksessä.
Pienet lapset sopeutuvat hyvin uuteen asetelmaan, kuhan perheessä ei taistella mikä vaikuttaa lapsiin hyvinkin negatiivisesti. Teini ikäisillä voipi olla vaikeuksia sopeutua/hyväksyä äidin/isän uutta kumppania, varsinkin jos vanhemmat ovat olleet lapsen/lapsien aikana kauan yhdessä.
Olen puoluueeton tässä asetelmassa, eli en mene exien puolelle enkä myöskään nykyisten, koska en ole kokenut tätä eron mylläkkää kera lapset enkä uusioperhe elämää.
Jos lapsia ei satuteta tällaisessa uusioperhe hässäkässä, niin en kyllä näe siihen mitään ongelmaa exien puolelta. Miksi kiusata itseään asialla, johon ei voi mitään???
Erottu on ja jatkakaa elämäänne, etsikää uusi rakkaus niin se exä sekä hänen uusi kumppani unohtuu. Teette tuolla kiusaamisella puoli ja toisin, vain ja ainoastaan hallaa omille lapsillenne!!!
Kysyit, että miksi nykyinen kuuluu lapsen elämään.. No siksi kun lasten isä on löytänyt uuden rakkauden, ja jos homma toimii hyvin heillä niin miksi vaikeuttaa sitä kaiken tavoin??
Kaikki tuo haukkuminen kuulostaa siltä, että ollaan katkeria. Mutta miksi?? Siksikö, että lapsi saa uuden aikuisen elämäänsä??? Voihan lapsi kiintyä hoitopaikan hoitajaankin, onko hän sitten teille uhka???
Suostua siihen että lasten äiti ei anna oikean isän tavata lapsiaan,vaikka itse on jo jopa kihloissa uuden ukon kanssa.Siellä lasten kotona löhöää tuo uusio-ukko joka komentelee näitä lapsia ja äiti ei todellakaan uskalla puhaltaa peliä poikki ,koska uskoo että on taas pian se exä.Oikea lasten isä ei voi puuttua asiaan koska kiltti äiti on hommannut jo lähestymiskiellon hänelle,ja vain siksi että tuo uusio-ukko uskalsi muuttaa tämän äitylin luo.Kyllä tämäkin isä lapsiaan puolustaa loppuun saakka,mutta tällä hetkellä vitsit ja keinot in vähissä.Ap.kirjoittajalle voimia ja usko vaan,,,paistaa se päivä vielä risukasaankin ja sinä selviät elämässäsi eteenpäin.
mun mielestä määrätä lapsistasi, ei uudien onnien! Onnkesi mun exä oli fiksu, ja ymmärsi ollatuomatta naikkosia meille ja lasten lähelle. Mun exä ymmärsi lasten parhaan.
En ymmärrä mihin lapset tarvii isien uusia onneja elämässään?
Jos lapset alkavat oirehtia, on hyvä syyttää sitten uutta onnea.
Jos meillä olisi pakotettu lapset näkemään uusia onneja, olisin minä kadonnut lasteni elämästä, sillä eiväthän he silloin olisi minua tarvinneet enää. Enkä olisi voinut nähdä lasteni kärsivän, joten olisin unohtanut heidät kokonaan elämästäni.
Minä en olisi sekoittanut lasten maailmaa enempää. Olisihan se ollut raskas päätös, kadota lasteni elmästä kokonaan, mutta silloin ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa.
Onneksi niin ei käynyt, ja minä olen yhä lasteni tärkein ihminen. Me emme ole koskaan tarvinneet ex miehen uusia naikkosia yhtään mihinkään. En ymmärrä, miksi siitä pitää käydä moista sotaa? Lapsen vanhemmathan ne ovat tärkeimmät ihmiset, ei suinkaan ne vieraan naiset!
otsikos tulikin kaikki mitä haluan
olet toiminut viisaasti Jos siis ex miehesi oli epäluotettava ja ei osaa suojella lapsiaan.
Muussa tapauksessa olet kaventanut lastesi maailmaa.
On hiukan epärealistista kuvitella, että toinen nainen haluaisi kaapata lapsesi. Todellisuus on se, että tämä nainen mielellään viettää omaa aikaansa. Ongelma on usein mies joka yrittää lykätä vastuuta lasten hoidosta totutusti naisen niskoille. Tämä aiheuttaa eripuraa.
Jos mies huolehtii itse lapsistaa uusikko mielellään on mukva mutta hoeman etäisempi.
Ihmisellä on omiin lapsiin eri suhde kun vieraisiin. On harvinasita, että joku oikein haluaa lisä työtä elämäänsä vaikka lapsista pitäisikin.
sinulta mahdollisen tulevan miesystävän.
Rakastuisit, mutta ex miehesi kieltäisi sinua muuttamasta yhteen koska ei halua, että lapset tapaavat häntä?
Sinun miehesi on vastuuton tossukka.
Mutta on joukko mieheiä jotka haluavat vastuun kantaa lapsistaan ja ovat aivan yhtä oikeutettuja tekemään päätöksiä.
Näitä kun lukee alkaa ymmärtää miesliikettä joka ajaa miesten oikeuksia.
MEIDÄT JÄTETTIIN. Silloin miehelle ei kuulu mitä me teemme elämällämme! Itse hän ei halunnut kuulua enää perheseemme. Jos inä rakastun minulla on oikeus ottaa mies rinnalleni, minä en ole hylännyt ketään! Mutta se että vaihtaa perheensä lapsettomaan naikkoseen, ei oikeuta pitämään yhteisiä lapsiamme naikkosen kanssa! Lapet ovat minun,joten minä päätän. Jos minä olisin miehen hylännyt, asia olisi eri, mutta kun en ole.
Lapset ei saakärsiä siitä, että naista voi vaihtaa kuin paitaa, eikä heidän kuulu isälle anteeksi antaa sitä, että miski äiti ei isälle kelvannut,m utta uusi naikkonen kelpaa? Se on säälittävä piirre miehessä, jos niin uskoo.
ilman minun valvovaa silmää olisi tekemisissä minun lasteni kanssa. Se olisi kauhea tilanne, ja olisin kuin tulisilla hiilillä sen ajan, kun joku vieras sählää lasteni kanssa.
Ja millaisia lapsia heistä kasvaisi, jos vieras ihminen, säätäisi heidän elämää.Jos isä on yhtään mies, hoitaa lapset ilman vierasta ihmistä, mutta ellei osaa, äiti on aina olemasa.
Kuin moni äiti oikeesti uskaltaa antaa lapsensa vieraalle? Minä en ainakaan kuulu siihen sarjaan.
Se joka haluaa olla lasten kanssa tekemisissä, tekee lapset itse. En minäkään ottanut naapureilta lapsia itselleni silloin, kun ei ollut omia. En vainjaksa käsittää, miksi isän naisista pitää tehdä ongelma, ja lapsille pakko!! Ei ihme että lapset voivat pahoin, kun joutuvat pakolla vieraiden naisten käsittelyyn. Onneksi meillä lapset eivät ole joutuneet. Täällä luettua näitä juttuja, olene enemmän kuin onnellinen!
jakaudut lastesi koululuokkiin vahtimaan opettajia, vai käyvätkö lapsesi koulua eri päivinä? Ja entä harrastuksissa? Käyvätkö lapset ikinä koulukavereilla? Entä myöhemmin opiskelu- ja työelämässä, käytkö vahtimassa päivittäin, keitä lasten työpaikoilla oikein luuraa?
Oot aika superäiti.
joka mun pitäis olla jos olisin sun uusikon exän exä.....mä oon nainen ja narttu uskon sinunkin olevan.
Tuo on pelkkää katkeruutta isolla koolla...
Sinunlaisia akkoja on aivan liikaa, turha valittaa ja parkua jos mies ei ole kiinnostunut lapsistanne koska sinä olet sen aikaan saanut!!!
Siinä tilanteessa kun erotaan on aivan sama kuka jätti ja kuka oli jätetty. Lapsille teet hallaa itse ja ei sinullekaan kuulu jos ex-miehesi on löytänut uuden rakkauden oli naisella lapsia tai ei. Heidän elämänsä ei kuulu exille, koita ymmärtää!!
ainakaan saa käydä kavereilla.joilla on uusperhe.Saisivat ties mitä kauhistuttavia vaikutteita.Parasta pysytellä vain neljän seinän sisäällä.
lapsesi kärsiä myös sinun uudesta rakkaastasi.Turha sanoa,että sinulla olisi oikeus uuteen mieheen,älä järkytä lapsia uudella miehellä,mihin he sitä tarvitsisivat.Elä yksin.
ymmärrä. Mikäli tuo miehesi nainen, ei ole syy eroonne, niin miksi ihmeessä hänelle vihoittelet ?
Ex-miehesihän on säätänyt ja sinulle tuottanut tuskaa ei hänen naisensa.
Ja jos nyt vielä sattuu että lastesi isän nainen tulee hyvin lastesi kanssa juttuun, niin pistä kuule kädet kyynerpäitä myöten ristiin ja ole kiitollinen !
Lueppa näitä juttuja, niin ymmärrät kyllä mitä tarkoitan.
Minusta ei ole myöskään hyvä näyttää lapsille että jos ero tulee niin jäädään tuleen makaamaan, vaan pitääkin näyttää että vaikka takkiin tulee niin ylös on aina noustava.
Uskon että sinusta masentuneena ja ahdistuneena on enemmän lapsillesi haittaa kun siitä että heidän elämässään on myös isän nainen joka kohtelee heitä hyvin.
Itse en ole ollut mitenkään mustasukkainen ex-puolisoni vaimolle, miksi olisin, kun tiedän ettei kukaan horjuta asemaani lapseni silmissä !
Ei lapsi omaa äitiään unohda, mutta jos äiti toimii itsekkäästi ja lapselliseti varmasti aikuisena ei niin mielellään tule äitiään katsomaan.
On helppo manipuloida lapsi joka on riippuvainen, mutta maskun aika koitaa myöhemmin...
Mutta tällä kirjoittajalla terveitsetunto. Ei uusikko oikeaa äitiä korvaa vaikka olisi itse täydellisyys. Mutta omalla idioottimaisella käytöksellä voi tuhota paljon.
ja minun periaatteisiini kuuluu että lapsiani ei kiusaa kukaan. Toisaalta en ymmärrä, miksi annat periksi asiassa, joka sotii sua vastaan? Sinähän olet lasten äiti ja vastuussa heistä. Kerro exällesi, että et halua että hänen naiet ovat tekemisissä lastenne kanssa, sillä silloin sinä voit huonosti kun pelkäät lastesi puolesta. Kunnon mies ymmärtää, ja järjestää aikaa itselle ja lapsilleen keskenään. Ei siinä isän uusikoita tarvi. Jos uusikot pakolla tulee, mene sinäkin mukaan! Sulla on suurempi oikeus olla yhdessä exän ja lasten kanssa kuin tälllä uusikolla. Minä olisin aina peloissani, jos tietäisin että lapset ovat huonossa seurassa.
Pieninä lapsillani oli kännyt mukana isän luona, ja käsikin heti soittaa, jos sinne ilmestyy isän naisia yhtään, ja olisin hakenut lapseni pois. Kertaakaan ei tarvinnut, sillä mies ymmärsi että hänen seuralaiset eivät ole hyvää seuraa lapsillemme, ja tottakai mies lapsiaan ajatteli ensisijaisesti. Kummahan olisikin, joe ei, ja väkisin olisi naiset tuppautuneet lastemme seuraan. Varmasti heitä suututti, kun ei päässyt lastemme seuraan, mutta mitä se meitä haittasi.
Kieltämään elää omaa elämää ja saada uuden rakkauden. Ei se ole sinulta pois jos lapsesi kiintyvät isän uuteen kumppaniin!!
Voi mies parka, millaisen ex vaimokkeen on sinusta saanut, katkeran sellaisen...
Lapsia voi suojella muilta vierailta ihmisiltä. Äidin sana painaa paljon. En käsitä miksi joku vieras nainen olisi niin kiinnostunut toisten lapsista, että väkisin tunkee heidän maailmaan. Siinä on koira haudattuna. Minä en ole koskaan tunkenut väkisin itseäni kenenkään lapsen elämään.
Meillekkään ei ole kellään vieraalla naiselle lupa tulla, eikä ilman minun tarkkailuani ole lupa edes lasten elämää sotkea.
Ihan sama miltä miehestä nyt tuntuu, ei kuulu mulle hänen tunteet. Jos mies on yhtään mies, on samaam ieltä minun kanssani, sillä lapset ovat meille tärkeimmät ja heidän hyvä olonsa. Jos mies ei sitä ymmärrä, niin ei voi mitään. Jos väkisin tunkee vieraat naiset lasten elämään, niin se on niin että silloin olenm inäkin läsnä, ja minä sentään olen lasten äiti. Jos vieras sopii niin silloin sopii myös oma äiti!
Vinkki vitonen:
Mene puhumaan psykiatrille, tuollainen sairas ajatusmaailma on haitallista lapsillesi!!!!!
Et voi joka puolella vahtia lapsiasi, ja sinun kieroutunut omistushalu tekee hallaa lapsillesi, sinun opeilla he eivät opi luomaan hyvää suhdetta kehenkään ihmiseen!!!
lapsistasi vainiharhaisia ihan oman katkeruutesi takia.
niin on samaa mieltä kanssani.Kaikki toimii loistavasti niin kauan kun kukaan ei väitä sinulle vastaan.Olet itsekeskeinen,kaikki pyörii vain sinun napasi ympärillä.
Jos se en olisi minä, se olisi joku toinen. Ja vaikka minua ei olisikaan, ei teidän perheenne siltikään olisi onnellisesti kasassa. Tämän olen selvittänyt mieheltäni, koska minä en halua olla kenenkään lapsen ehjän kodin este. Haluan olla lapselle, joka on joutunut eron elämään läpi aikuinen, joka ei tee hänen elämästään kurjaa. Joskus olen jotain voinut ostaakin, yleensä jotain tarpeellista mitä häneltä on meidän kotoamme puuttunut. Kuitenkin tärkeämpänä pidän sitä, että lapsella on turvallista arkea myös meillä, hän saa tuntea olonsa tervetulleeksi, hän saa viettää aikaa myös kahden isänsä kanssa. Tiedän että hän on sinun lapsesi, enkä halua hänelle mitään pahaa, kuten en sinullekaan.
t.eräs nykyinen
Kiitokset avoimesta ja rohkeasta kirjoituksestasi. Tiedäthän, että vankilasi lukon avain on omissa käsissäsi?
Itse olen "nyksä", en aiheuttanut mieheni eroa hänen ensimmäisestä avioliitostaan. En hyväksy "varattuihin sekaantumista". Oman tonttini olen aina pitänyt puhtaana.
Kun tapasin mieheni, oli haasteellista kuulla että hänellä on lapsi. Mies on elämäni rakkaus ja hänet hyväksyin kokonaisena, tähän pakettiin kuului siis myös lapsi. Tämä puolestaan on täysin syytön vanhempiensa erimielisyyksiin. Päätin olla hänelle hyvä aikuinen ja toivottaa hänet tervetulleeksi omaan maailmaani. Annan isälle ja lapselle omaa aikaa, mutta lapsi lähestyi myös minua, enkä voinut häntä torjua.
Nuo ostosreissut ainakin meillä olivat aluksi käytäntönä, sillä kaikenlaisia tarvikkeita piti hankkia. Mikä lapselle mukavampaa kuin saada ilmoittaa oma mielipiteensä vaikkapa hammasharjansa väristä? Ja kun kokataan yhdessä, shopataan myös. Ei se ole sen kummempaa.
Ja jos rehellisesti ajattelet, olisiko onnellisempi lastesi puolesta, jos näkisit heidät riitelevän tai murjottavan perheen jaloissa, ulkopuolisina ja murheellisina?
Ymmärrettävää on, että itse haluaisit olla tuossa onnellisessa kuvassa nykyisen naisen paikalla. Se on täysin luonnollista, mutta mitä voit tehdä? Vähän sama tilanne kuin että olisit lotonnut kaikki numerot voittorivin vierestä ja arvonnan jälkeen vaatisit uutta tilaisuutta, sillä meni vain ihan vähän viereen.
Tunnut käsittelevän tuntojasi järkevästi, ehkä sinussa olisi voimia myös ottaa yhteyttä tähän naiseen ja kertoa, miltä sinusta tuntuu? Itse ainakin olisin arvostanut mieheni exän avautumista. On täysin järkeenkäypää, että jätetty ei toivu hetkessä. Asiasta avoimesti puhumalla voisi myös välttää turhaa veitsen kääntämistä haavassa. Kukaan ei voi ketään väkipakolla viedä, vaikka sellaista täällä joku illuusioissaan väittääkin.
Lopuksi kirjoitat "kenties kotimme rikkojasta" ja "erinomaisuuttaan ajattelevista uusioista". Annoit viimeisessä lauseessa katkeruutesi tulla ilmoille. On hyvä päästellä höyryjä, mutta suosittelen editoimista niin tekstissä kuin oikeassa elämässäkin. Se on kasvamista ja itsensä voittamista! Pärjäät kyllä, paremmin kuin uskotkaan.
kirjoitus mutta näkee kirjoitustyylistä ettei kirjoittajalla ole hajuakaan mitä alkuperäinen kirjoittaja käy läpi. Kun näkee oman lapsensa tämän onnellisen uusioperheen keskellä ihan tavallisella kauppareissulla, on kuin joku työntäisi veitsen rinnasta sisään. Happi ei kulje, ei ajatus, ei jalat... kyllä se vaan on kauheaa vielä pitkään vaikka ne oman vapauden avaimet kuinka olisi omassa taskussa. Hyvähän se on onnellisena sanoa. Mikään mahti tässä maailmassa ei saisi minua ainakaan näyttämään saatikka kertomaan ex-mieheni nyxälle miten pahalta minusta tuntuu, ei hän ymmärtäisi kuitenkaan ja katkeraksi leimaisi.
tunnetiloja ei MISSÄÄN tapauksessa voi verrata lottoriviin! Tunne ei todellakaan ole sama, ei edes lähellä.
Näkee ettei tämän (sinänsä ihan hyvän ja inhimillisen kirjoituksen) kirjoittaja osaa samaistua ydinperheensä menettäneen exän tilanteeseen.
Kun on itse onnellinen, on helppo heitellä ilmaan fraaseja "ketään ei voi viedä väkisin", "itse olet vastuussa katkeruudestasi", "jatka elämääsi", "koita keskittyä johonkin muuhun" jne. Omasta mielestäni jokainen saa ja jokaisella on lupa käydä omaa rikkoutunutta elämäänsä läpi juuri siihen tahtiin kuin itse haluaa ja jaksaa. Avioliitto on joillekin suuri asia ja lapset siinä, kaikki eivät noin vain osaa ja jaksa jatkaa elämäänsä ja unohtaa. Kukin ajallaan.
Ehkä vertaus lottoamiseen oli hieman ontuva, yritin sillä sanoa että tehtyä ei saa tekemättömäksi ja että syyt eroon ovat pariskunnan yhteisissä toimissa ja valinnoissa. Kukaan ulkopuolinen ei pysty toimivaa liittoa rikkomaan.
Jokainen meistä täällä keskustellessaan puhuu omista kokemuksistaan. Olen nyt onnellinen, mutta olen kokenut toisenlaisiakin hetkiä ja niiden pohjalta täällä nyt kirjoitan.
Aiempi mieheni jätti minut ja tapaili eromme aikaan aktiivisesti muita naisia. Pian hän alkoi seurustella yhteisen tuttavamme, minua kauniimman, mukavan ja viehättävän naisen kanssa. Pian tämä alkoikin odottaa lasta. Usko tai älä, mutta kävin viemässä hänelle kukkia synnytyslaitokselle. Paluumatkalla itkin.
Näin toimimalla kuitenkin pystyin näkemään realiteetit, ymmärsin että itse en enää kuulunut miehen elämään ja että minun on aika koota palaset ja nilkuttaa omalle paikalleni. Ko. pari on yhä onnellisesti yhdessä kahden lapsensa kanssa, aina silloin tällöin tapaamme.
Luonnollisesti kaipasin miestä vielä pitkään, olihan hän ensirakkauteni, mutta vuosien kuluttua törmäsimme ja näin hänet eri valossa. Ymmärsin, ettei hän ollut muuttunut, minä olin.
Kului vielä useita vuosia, ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, tosirakkauteni. Olen kiitollinen hänestä, hän on viisas ja lempeä mies.
Mutta siinä olet oikeassa, että jokainen käy asiat läpi omalla tavallaan. Minun tapani on ottaa itseäni niskasta kiinni. Tiedän, että monella ei ole siihen kanttia, mutta minusta tuntuu, että tämän ketjun aloittajalla voisi olla.
halua leikkiä mitään perhettä lapsillasi. Minulla on omia kauniita lapsia ja heidän äitinään oleminen riittää minulle. Valitettavasti tuon nykyisen mukana tuli hänen entinen elämänsä ja sen kanssa on elettävä. Minulle riittää että tulen toimeen lastesi kanssa, heillä on hyvä äiti ja isä jotka pitävät heistä huolen.
Ajattelen usein sinua exä ja mietin, kuinka saisin sinulle kerrottua nämä asiat. Ymmärrän katkeruuttasi, olenhan itsekin exä, petetty sellainen ja vieras nainen tulee kasvattamaan minun lapseni puoleksi kanssani. Sinun ei sentään tarvitse antaa lapsiasi minun kasvatettavakseni, he käyvät meillä vain pari kertaa kuussa.
Tiesitkö, että minä en miestäsi vienyt? En edes ollut se ensimmäinen jälkeesi. Hän oli mennyt jo ajat sitten ennen kuin hän haki virallista eroa. Mutta koska minä olin ensimmäinen joka tuli "julkisuuteen" eikä eronne ollut vielä voimassa, saan syyt niskoilleni. Minähän se hänet vein ihan väkisin ja nyt yritän viedä lapsetkin. Surullista.
Meillä on exä hyvä enemmän yhteistä kuin mitä koskaan uskoisit, mutta valitettavasti en usko että koskaan tulet pystymään keskusteluun kanssani katkeruutesi vuoksi. Mutta toivon, että muistat että myös minä, se "uusi ja ihana" olen täysin tavis, älä aseta minua jonnekin korkeammalle jalustalle vain sen vuoksi että itse ette miehen kanssa onnistuneet. Samat ongelmat ne on kaikilla. Mitenkäs se sammakko prinssiksi olisi yhtäkkiä muuttunut, tai tuhkimo prinsessaksi?
Tuon yhden ihmisen kirjoituksesta paistaa kova katkeruus. Oikein pahaa tekee :( Lopeta hyvä ihminen! Sinä itse kärsit tuollaisesta asenteesta ja huonossa lykyssä käännät ajan saatossa lapset itseäsi vastaan.
Ole ja pyri itse onnellisuuteen ja anna exäsi olla onnellinen. Onnelliset ja tasapainoiset aikuiset ovat lasten kasvulle tärkeitä!
Omatkin lapset käy isän luona,jossa uusi vaimo ja minä olen onnellinen,että hänkin on siellä,koska lapset tykkäävät hänestä. Ei se minun äitiyttä huononna. Meillä se suhde ei toiminut ja se siitä. Siinä on vaan päästävä katkeruudesta eroon,hiljaa nieltävä ja katsottava eteenpäin.
Itsekkin olin katkera,vaikka ääneen en sitä sanonut. Otin itseäni niskasta kiinni,koska huomasin sen vaikuttavan moneen muuhun rakkaaseen..
olisin,jos lapseni olisivat suruissaan isällään ja jos tietäisin,että uusi isän kaveri halveksisi heitä ja käyttäytyisi ilkeästi.Sellaistakin voi tapahtua,kun näitä sivuja lueskelee.Vahvista itsetuntoasi ja iloitse siitä,että lapsiasi kohdellaan hyvin,vaikka tilanne varmasti onkin vaikea.
Omilla lapsilla on aika viileä suhde isän uuden rakkaan kanssa,mielummin soisin heille läheisemmät välit,ihan lasten takia.
Muistan itse nuo tunteet ja kauhun hetket kun exäni käveli lapseni ja uusikkonsa kanssa vastaan. Olivat niiiiiin onnellisia ja minä lähdin kotiin itkemään.
Kukaan ei voi sinulta vaatia hyväksyntää. Olet oikeutettu tunteisiisi! Täällä aika moni käskee unohtamaan, elämään elämääsi, haukkuu katkeraksi jne. Mutta muista, sinulla on oikeus tunteisiisi. Olet hyvä äiti, muista sekin. Vaikka olisitkin samalla ihminen.
Ja muista että aika parantaa. Ei ne uusikot ymmärrä, eikä voi vaatiakaan. Niitä saa vihata, kunhan et käännä vihaa teoiksi tai ilkeiksi sanoiksi. Ihmettelevät viileää käytöstä ja syyttävät katkeraksi jos et vielä muutaman vuodenkaan päästä ole unohtanut miten tuli avioliittosi väliin. Ei kukaan halua olla vihattu, mutta niin makaa kuin petaa.
Tsemppiä!
niputetaan kaikki "uusikot" perheen rikkojiksi ja väliintulijoiksi, mikä ei ainakaan omalla kohdallani pidä paikkaansa.
Aloittajan tekstistä ei aivan selkeästi käy ilmi, pettikö mies ap:tä vai alkoiko suhde vasta eron jälkeen. Jos ensimmäinen veikkaus on oikea, naisen tulisi vihata miestä, mutta luonnollisesti on helpompi "vihata" jotakuta tuntematonta.
En hyväksy pettämistä enkä koskaan ole 'sekaantunut' varattuun mieheen. Jos minua vihataan siksi, että olen vihdoin löytänyt onnen, tulkitsen sen kyllä kateudeksi.
Kun lukee tätä viestiketjua, huomaa sen, että nyxät ovat omalla kannalla ja ex:ät omalla kannalla. Lapsen etua kaikki toitottavat, mutta onko lapsen etu se, että uudet suhteet saavat aikaan sen että, lapset joutuvat elämään sen kaiken vihan keskellä. En ymmärrä, miksi elämää ei voi järjestää siten, että kuunneltaisiin myös lapsia. Uskon että lapset haluavat että heillä on molemmat vanhemmat, oli he eronneita tai ei. Miksi ihmeessä, emme voi järjestää elämäämme siten, että jos nyx oli se mies tai nainen, olisi takavasemmalla silloin kun lapsi tulee tapaamisiin. En usko että se olisi vaikea järjestää. Miksi ihmeessä, pitää ehdoin tahdoin kaivaa verta nenästään. Luulen, että lapsen etu on se, ettei hänen tarvitse nähdä tätä ja se on eronneiden vanhempien velvollisuus, edes lapsen takia yrittää kunnioittaa toista edes sen verran, että jos uusio aiheuttaa niin paljon agressioita, niin pitäsi tämän erossa lapsesta. Voihan olla, että aika teksi pikkuhiljaa tehtävänsä. Mutta ei, kaikki toitottavat vain omaa etuaan ja kaikki on tapahduttava hetkessä. En yhtään ihmettele nykylasten ongelmia, mutta sehän on aina sen toisen syy, mutta onkohan noin?
äiti asui jo yhdessä uuden avopuolisonsa kanssa kun isä tapasi minut. Kaikki oli tähän mennessä sujunut hyvin, sillä isä oli pysytelyt sinkkuna. Yhtäkkiä äidille ei sopinutkaan, että isälläkin oli uusi rakkaus. Itkuraivaripuheluita alkoi tulla, vuosia eron jälkeen.
Millä perusteella äiti on oikeutettu puolisoon mutta isä ei? Onko äidin poikaystävä hyväksi lapselle, mutta isän tyttöystävä ei?
Saattaa olla, ettet vastaa joten teen sen itse: hyvin useassa tapauksessa äiti/isä itse on lapselle haitallinen, eivät uudet puolisot.
ovat lapsellensa haitallisia? Missä helkutissa sä elät?? Kuulopuheissa vai onko kokemusta? Ei varmaan ole.
Luepa tätäkin ketjua, jossa ÄITI kirjoittaa olleensa valmis jättämään lapsensa, jos näiden isä olisi tavannut lapsensa uuden puolisonsa seurassa.
Miten luulet moisen uhkauksen lapsiin vaikuttavan? Kuulla, että äiti pystyisi unohtamaan heidät tuosta vain? Hämmästelen, että kukaan vanhempi pystyy edes ajattelemaan moista. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää:
"Jos meillä olisi pakotettu lapset näkemään uusia onneja, olisin minä kadonnut lasteni elämästä, sillä eiväthän he silloin olisi minua tarvinneet enää. Enkä olisi voinut nähdä lasteni kärsivän, joten olisin unohtanut heidät kokonaan elämästäni. "
Mihin sitä äitiä enää tarvii jos isä on ottanut uuden naisen itselleen? Jompi kumpi, äiti tai isin uusi nainen, molempia ei voi saada.
Lapsista viis, kunhan äiti saa määrätä miten isä lapsiaan tapaa. Eikä se isin uusi nainen ole edes optio. Kiristys ja manipulointi – siinä 'lapsiaan rakastavan' äidin keinot.
Käy ihan pohjattomasti sääliksi tällaisten ihmisten jälkeläiksi syntyneitä lapsiparkoja. Lasten tekemiseen pitäisi totta tosiaan tehdä edes alkeellinen soveltuvuustesti.
Siis ei voi sairaampaa sakkia olla,anteeksi nyt vain...
Äidillä saa olla uusi mies,mutta isällä ei???? Jos ei hyväksy exän nyksää,on sitten itse parempi olla itsekkin yksin. Samat säännöt molemmille,eikö?
Kyllähän se niin on,että juuri katkerat exät,oli se mies tai nainen aiheuttaa ongelmia lapsille,kun eivät osaa olla aikuisia.
Puhutaan pahoja valheita exän uudesta lapselle tai lasten kuullen tai haukutaan toista vanhempaa. Lapsi vaistoaa ja kuulee paljon vaikka aikuiset ei sitä huomaa.
Harvemmin lapsi inhoaa ketään ellei joku lietso sitä..
Eriasia on sitten,jos nyksät on inhottavia toisen lapsille,siinä vaiheessa lapsen vanhempi pitäisi herätä...
Toivottavasti jotkut kirjottaneista pääsee katkeruudestaan ajan kanssa,voimia siihen. Katkeruus saastuttaa itsensä ja vaikuttaa myös muihin...
Ja se,että muutaman vuoden päästä se lapsikin viihtyy siinä kodissa missä on tasapainoiset aikuiset..
on kihloissa,mutta minä en saisi olla tämän hänen ex-miehensä lähelläkään.Kaikki kapulat on jo heittänyt rattaisiin ja nyt on hänellä "pallo hukassa".Sellaiset kiusat teki että isä ei ole nähnyt lapsiaan kohta puoleen vuoteen.Tässä tapauksessa on jopa lastenvalvojat joutuneet huomauttamaan äidille,että tämä EI SAISI KUORMITTAA LAPSIA aikuisten asioilla mutta se on kuin tyhjään kuiluun huutaisi,tämä äiti jatkaa samaa paskanjauhamista "huonosta isästä joka jätti heidät".No,äiti on saanut tahtonsa läpi ja isää lapset eivät enään tapaile.
Että vanhempi käyttää lasta aseena toista vastaan. Ei ole sellainen käytös järkevää eikä siinä ajatella lapsen parasta vaikka lapsella se oikeus on molempiin vanhempiin. Ja mitäänhän väärää ei siinä näe itse...
Mun mielestä juuri tuollainen käytös on sitä huonoa vanhemmuutta,jossa lapsen tarpeet on jäänyt oman mielihalujen taakse. Mutta, sen minkä taakseen jättää,sen edestään löytää..
Edelliselle kirjoittajalle, TAISTELKAA!!! Älkää luovuttako...
Olet vaan sen verran narsisti,ettet ymmärrä,jos joku olisi kanssasi eri mieltä.
Minäkin sain kuulla, että käytän lasta aseena, kun en hyväksy isin uutta lapsen elämään. Itse asiassa en hyväksy edes isiä. Taisteluja on käyty ja jatkuu edelleen. Lastensuojelu on täysin isän puolella. Nyt tapaamisia on yritetty toteuttaa ja lapsi oirehtii entistä enemmän. Lapsi sanoo että kun isi kiusaa äitiä, niin äiti kiusaa häntä. Nyt kun lisäksi isi on päässyt kuvioihin takaisin mukaan, niin isi pääsee kiusaamaan äitiä myös lapsen kautta. Niin, äiti on syyllinen kaikkeen ja isi ja uusikko hymyilevät.
Miksi et hyväksy uutta isän elämään? vahingoittaako lastasi jotenkin tämä uusikko? Henkisesti? Fyysisesti? Miksi lapsi oirehtii? Teetkö itse lapselle selväksi ettet isän uutta hyväksy ja sitä kautta et tykkää lapsen vierailuita isän luona? Millä tavalla isä käyttää lasta sinua vastaan?
kaikki uusikot on sieltä ja syvältä,exät on maailman parhaita.... heh heh
Taidat puhua itsestäsi tuossa lauseessa? sairasta...
jota mainostetaan jopa LASTEN KAUPUNKINA ei ollut viime vuoden loppupuolella muka resursseja järjestää kolmea käräjä-oikeuden määräämää valvottua tapaamista isän ja lasten välillä.Täällä on melkein kaikki lastenvalvojat lapsettomia naisia ja valvonta sen mukaista.Yhtäköyttä-yhdistys on täällä lasten äidin ja lastenvalvojien teema.Isä jätetään täysin sivuun lasten asioista.Tässäkin tapauksessa löytyy jopa näyttöä,ettei se äiti ehkä olekaan näille lapsille paras lähivanhempi,mutta mitäs teet kun ei tämä kaupunki edes niitä kolmea valvottua tapaamista pystynyt MUKA järjestämään.
Hyvä katkeruuden vankilassa viruva exä. Ota avain omasta taskustasi ja tule pois jo sieltä sellistä, ei se exä tule enää takaisin. Eikä ne lapset tarkoita pahaa sillä että kehuvat uusiota, ovat ehkä tilanteesta hämillään ja haluavat puhua jotta saisivat piirretyksi itselleen kartan nykytilanteesta. Ole iloinen ettää kehuvat, eipä ainakaan ole kohdellut huonosti lapsiasi.
Ja muista että kaikki uusiot eivät ole rikkoneet liittoa, on myös niitä jotka ovat korjanneet hoiviinsa sinunkaltaisesi petetyn ja jätetyn, ja saaneet elämää kokeneen ja turvallisuutta arvostavan kumppanin. Ehkä niin voisi käydä sinullekin jos luopuisit haikailemasta menneitä ja alkaisit elää omaa elämääsi. Kaikkea hyvää sinulle.
Nyt unohdat katkeruuden ja nostat esiin oman ihanan itsesi. Älä ajattele sitä, että sinulle ei ole tarjota lapsille muuta kuin arki. Mutta se nimenomaan on paljon; tuttu ja turvallinen arki yhdessä sen "rupsahtaneen" äidin kanssa on lapsille parasta. Toki viikonloppu isän kotona on jotain hyvää mutta kaipaahan ihminen elämäänsä välillä "herkkuakin".
Minä olen kokenut tuon saman joten kirjoitan kokemuksesta. Pitkän tien olen kulkenut tähän päivään mutta jo eron alkuaikoina päätin että minä en "jää tuleen makaamaan". Päätin olla vahva, itsenäinen ja ennenkaikkea ihana nainen joka pärjää elämässään. Elämän onni on kiinni meistä itsestämme ja elämä on sitä mitä me haluamme. Aina kaikki mene meidän käsikirjoituksen mukaan mutta on vaihdettava vain suuntaa ja jatkettava elämää. Ehkä meitä molempia kohtaa uusi onni tulevaisuudessa tai sitten ei. Mutta viis siitä, me elämme onnellista ja mukavaa elämää itseksemme. Ja onhan meillä lapset ja tulevaisuudessa lapsenlapset.