Koskaan en saa tietää
mikä on se salaisuus
jota selkäsi takana piilotat.
Sinä et saa tietää
kuinka käsiäni taskussa puristan
etteivät kyyneleeni näkyisi.
Kukaan ei saa tietää,
kuinka suuresti
toisiamme rakastamme.
Tämän tarinan ikävin sävy on se,
ettemme ehkä saa tietää sitä edes itse.
Sinä olet sinä,
minä olen minä,
pääsemmekö ikinä pisteeseen ME?
mikä on se salaisuus
jota selkäsi takana piilotat.
Sinä et saa tietää
kuinka käsiäni taskussa puristan
etteivät kyyneleeni näkyisi.
Kukaan ei saa tietää,
kuinka suuresti
toisiamme rakastamme.
Tämän tarinan ikävin sävy on se,
ettemme ehkä saa tietää sitä edes itse.
Sinä olet sinä,
minä olen minä,
pääsemmekö ikinä pisteeseen ME?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jooovain siitähän tulee myö. Joten aurinko
paistaa viimein risukasaankin.
savolaishuumorin tähän, ei hassumpaa! Kiitos.
Murteet on todellinen rikkaus suomenmaassa ja niin paljon ku suomalaiset muun maan kieliä kieliä osaavatkiksi niin savolaisten ja karjalaisten oman maan kieltä ei muut suomalsiet tunnista vaan aina tuntuu karjalaisista tulevan savolaisia Suomen kamaralla. Liekö nuo ihmiset jo venäjäläisten valloituksia uumoilevan kun karjalaiset on ajatuksisaan jo evakkoon vissiin savonmaalle siirretty. Mutta vaikka se viimeinen juna ois jo vislannu pois sieltä kymenlaakson mailta kohti savonmaata ja sen kauniita hilimoja niin kyllä ne karjalaiset vielä ainakin tänä päivänä karjalan kunnailla ihan vaikka omaksi ilokseen kukkuvat ja karjahtelevat.
Mutta ole ystävä hyvä ihan rauhassa siellä vielä, jos oli savolaisesta rakkaasta kyse. Kun ne savvolaiset kaaikkea kaaikessa raauhassa viääntää ja kiääntää oman aikaasa nii sielläpäin saa varmaan sitä heijän omaa me-muotoa oottaa ehkä hieman kaauemmin kuin ehkä tooisaalla puoolen Suoomen muata. Mut tokko tykkänään jos sie oot karjasta ittelles heiliä tai sitä niitten herrasmiestä kahellu nii niillä ku siel karjalas o sil taval sukkelaa se kielenkäyttö ja haastaavat siin sivus viel vaikka naapuriukon aianvierustatkin nii voihan se olla niinkii että et oo ehtiny siin räpätyksessä itte ees huomaamaan ku se sitä niitten omaa myö-sanaa siinä papattaessa jatkuvasti viljelöi. Ja eipä se varmaa ois ollunna ihmekkää jos vaikkapa vaihatte päivittäi sanasäiläänne keskenänne niin voihan nuo mennä myö ja työ sanat esimerkiks äkkipäitää sekasi. Tai sitten voiskoha se olla varmaa mahollista sekkii et ku se siun murus on nii paljon puhunu omiaa siulle nii ethän sie oo ehkä siihe vällii ees kerenny suunvuoroo saamaan ja sitä kautta sit siulta on jääny se tärkiä asia etteenpäi vietyä. Jos näin on päässy käymää ikävästi nii ota härkää sarvista ja tartu sitä omaa murua käjestä kii ja suikkaa suuta vaikka iha heti sekä vie vikkelästi vedylle nii siel saat sopivan aasinsillan ittelles kysyäkses että josko voitais sopia keskenää että siun piirakan vällii ei sitten laitettaas ennää ku miun makkaroita (tai toisinpäin jos oot nainen ite). Nii eiköhä se siitä sitte helepommi ala mennä etteepäi iha omall painollaa.
Ei muuta sitten ku lykkyä tykö vaa uuvelle yritykselle, ko yrittänyttähä ei laiteta, mut sitä iha kokonaa yrittämättä jättänyttä ei kellekkää naiteta.
melekkosen naururemaka sait tänne!
Kyl se kulta Karjalast o llöyvyttävä, vaik taetaap käyvä nii ettei suuvuoroo tuu.
Miehä on kaksikerroi kommenttis ies, ja viel huomenakkii nauran...
toivoton sävy kirjoittamassasi. En oikein yltiöpositiivisena haluaisi nähdä asioita noin mustina. Intensiivinen on runosi, ja ehkä tuo ME on tavoittelemisen arvoinen, sinä sen kirjoittajana tiedät, kuin myös sen oliko runosi faktaa vai fiktiota.:)
positiivinen perusvire, vaikkei ihan yltiöpäinen, tämä fakta... tai fiktio, ken sen tietää?
Tämä on hieno runo rakkauden
eräästä koetinkivistä ja
runosi ydin on juuri
tuo ME - henki,joka pitäisi
yhdessä omistaa että toimien
sen mukaan.
Rakkaus on niin kaunista ja helppoa
mutta kuitenkin välillä niin
"tuntematonta",jota on vaikea
tavoittaa.
Maaliskuu on kuitenkin
toivoa täynnä ja sille
kuin runollesi - kippis -
sillä hyvällä tarkoitettuna.
myös sinulle. Ensi kuun jälkeen on toukokuu...
Totta puhut, kaunis ja helppo, mutta voi, miten paljon on tietämätöntä ja tiedostamatonta.
Kiitos kun pidit tästä tiivistelmästä, ja siitä että kävit harvinaisena vieraanani, t. KK.
Sinulle Kiitos,kun vastaan otit
Aina tulevaisuus on tutkimaton
kuin tietämätön alue,jota ei
etukäteen tiedä mitä sisältää.
Tunsin tarvetta käydä
luonasi ja hyvältä
tuntui.
Hyvää alkavaa
viikkoa.