Olen rv 5 3 ja olen ollut vähän allapäin. Lapsi on odotettu mutta jotenkin on tuntunut tosi pelottavalta ja välillä tuntuu et onko siihen lapseen valmis??? Ärsyttää tilanne koska haluaisin olla superonnellinen (ja tää hemmetin pahaolo ei tee asiasta yhtään helpompaa)..
alkuraskaus ja pelko
mie vaan
5881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei oo tosikaan! En tapaa näillä keskustelu sivuilla paljonkaan vierailla, mut nyt jotenkin ei kiinnostaisi nää työt ollenkaan?! Heti näin siis ton sun viestis ja ajattelin et pakko vastata jotain. Tein nimittäin tänään ruokatunnilla testin ja kaks viivaahan sieltä tuli. Soitin neuvolaan josta kerrottiin et olen rv 5 2. Mulla taitaa olla vähän samat fiilarit. Lasta on odotettu ja yritetty ja tottakai olen onnellinen, mutta jotenkin pelkään jos jotain sattuu. Miten nopeesti kehtaa kellekään kertoa, jos se onkin vaikka tuulimuna tai jotain?!? No ei kai täs auta ku toivoo parasta ja pelätä pahinta!!! Hyvää jatkoa sulle! =)
Itse olin ensimmäisinä viikkoina myös hieman allapäin. Tavallaan ajatus lapsesta oli ihana, mutta kuitenkin pelotti ja huoletti työ- ja raha-asiat ja parisuhteen muuttuminenkin. Kaikki on ollut niin turvallista viimeiset kymmenen vuotta, kun ollaan oltu vain kahdestaan.
Nyt olen rv10 5, pelko on muuttunut huoleksi siitä, että onko kaikki kunnossa. Olemme kyllä molemmat tosi onnellisia raskaudesta ja odotamme aprin vkon päästä olevaa ultraa, mutta haluaisi vaan tietää että kaikki on varmasti kunnossa. Koko ajan kuuntelee kehoaan ja miettii jokaista vatsan väännettä.
Kaipa alkuraskauteen aina liittyy omat pelkonsa, odotuksensa ja jännityksensä. Kyllä se siitä helpottaa, äidiksi kasvaa kyllä raskauden aikana. Tuskin valmiita äitejä onkaan, eiköhän siihen mene koko elinikä.
Onnea raskauteen! :)
Muistan kun itse tein testin, niin heti mieleni valtasi pelko (eihän tule keskenmeno, pärjäänkö vauvan kanssa, yms.). Olen nyt rv 13 6 ja pelot ovat vähentyneet, mutta ei kokonaan poistuneet. Uskon että sinäkin pääset peloistasi tai saat ne ainakin vähenemään =) Kerkeät kyllä olla superonnellinen vielä raskaudestasi, älä huoli. Luulen että pelot ovat ihan normaaleja ja oikeutettuja. Tsemppiä sinulle! =)
et ole ainoa.. minä itkin hysteerisesti kun tein testin ja mies rauhoitteli minkä ehti. sovittiin aikaisemmin että tulee jos tulee.. olen ollut ihan poissa tolaltani pari viikkoa. kai tähän kohta tottuu.. =)
moikka, sain varmuuden että olen raskaana tuossa 3 päivää sitten.
olin yrittänyt tulla raskaaksi 9 vuotta ilman ulkopuolista apua. totuttelin ajatukseen että minusta ei tule äitiä koskaan. sitten vain hups luulin oksennustaudin yrittävän kimppuuni, mutta ei , sehän onkin toukka mahassani. olin toivonut ns. maailman eniten vauvaa ainaiset vuodet.
nyt kun minulla on koko ajan valveilla ollessani uskomattoman paha olo päivästä toiseen, päässäni pyörii vaan että haluanko edes lasta?olenko onnellinen mieheni kanssa?osaanko kasvattaa? onko terve? entä synnytys? taitaa olla nuppi sekaisin hormooneista ja kova masennus päällä..
tsemppiä, piristytään : )