Olen 7 kk vanhan pojan äiti jonka mies jätti meidät 2 vkoa sitten. Puhelinsoitolla. Tuli sen jälkeen palauttamaan auton kotiin ja lähti. Sen jälkeen on selvittänyt ensin miten rakkautta ei ehkä olekaan riittävästi avioliittoon ja asuntoon, sen jälkeen ettei oikeastaan ole rakastanut enää aikoihin ja sen jälkeen perunut senkin ja sanonut ettei osaa sanoa eron syytä. Ei suostu terapiaan, ei suostu mihinkään. Hokee vain eroa. Tämä tuli minulle kuin salamana kirkkaalta taivaalta, yhtään merkkiä en ollut huomannut. Oli kuulemma sanonut rakastavansa etten olisi aavistanut että suunnittelee eroa. Huomioni on toki viime aikoina kohdistunut isän sijasta vauvaan mutta miten sokea ihminen oikein voi olla? Meillä menee kuulemma hyvin mutta se "jokin" puuttuu.
Olen vihainen, surullinen, pettynyt, epätoivoinen, väsynyt. Silloin kun itse on kaikkein haavoittuvaisin niin toinen jättää. Ei ole halunnut hoitaa vauvaa lähdettyään koska se kuulemma sattuu liikaa kun siitä tulee meidän yhteinen elämä mieleen. Jep. Ja mulla ei tule? Jätetäänkö lapsi yksin kotiin? Menenkö itsekin jonkun kaverin kämpille patjalle makaamaan? Illalla ravintolaan? Toisille tuollainen ei vaan ole mahdollista.
En tiedä mitä tekisin. Pitäisi hommata meille asunto ja hoitaa kaikki taloudelliset asiat. Olen ollut katsomassa asuntoa mutta kun viimeiset 2 vuotta olemme etsineet yhdessä asuntoa perheellemme niin atuntonäytössä tuntuu siltä kuin etsisin asuntoa jollekin toiselle. En voi mitenkään käsittää miten tässä kävi näin. Katson itseäni ulkopuolisena, yksin jaksaisin ehkä tätä käsitellä, mutta vauvasta pitää kuitenkin pitää huoli eikä voi käpertyä itseensä.
Tekisi mieli luovuttaa. Mutta en pysty. En pysty uskomaan ettei hän rakasta minua enää. Enkä pysty kuvittelemaan miten pystyisin enää ikinä luottaa kehenkään. Jos sanoo rakastavansa ja on yhdessä yhtä mukavaa kuin ennenkin niin mistä voi ikinä tietää mikä on se päivä kun toinen lähtee?
Olen vihainen, surullinen, pettynyt, epätoivoinen, väsynyt. Silloin kun itse on kaikkein haavoittuvaisin niin toinen jättää. Ei ole halunnut hoitaa vauvaa lähdettyään koska se kuulemma sattuu liikaa kun siitä tulee meidän yhteinen elämä mieleen. Jep. Ja mulla ei tule? Jätetäänkö lapsi yksin kotiin? Menenkö itsekin jonkun kaverin kämpille patjalle makaamaan? Illalla ravintolaan? Toisille tuollainen ei vaan ole mahdollista.
En tiedä mitä tekisin. Pitäisi hommata meille asunto ja hoitaa kaikki taloudelliset asiat. Olen ollut katsomassa asuntoa mutta kun viimeiset 2 vuotta olemme etsineet yhdessä asuntoa perheellemme niin atuntonäytössä tuntuu siltä kuin etsisin asuntoa jollekin toiselle. En voi mitenkään käsittää miten tässä kävi näin. Katson itseäni ulkopuolisena, yksin jaksaisin ehkä tätä käsitellä, mutta vauvasta pitää kuitenkin pitää huoli eikä voi käpertyä itseensä.
Tekisi mieli luovuttaa. Mutta en pysty. En pysty uskomaan ettei hän rakasta minua enää. Enkä pysty kuvittelemaan miten pystyisin enää ikinä luottaa kehenkään. Jos sanoo rakastavansa ja on yhdessä yhtä mukavaa kuin ennenkin niin mistä voi ikinä tietää mikä on se päivä kun toinen lähtee?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulle kävi vähän noin kaksi vuotta sitten.Kovasti oli mies lähdössä vaan pois,hoki eroa ja karkasi ryyppäämään.
Lapsemme oli alle 2v silloin.Selvisi että hänellä oli sutinaa jonkun tytön kanssa.
Epäilyttää kovasti että sinunkin miehesi on ihastunut toiseen.Tee niin kuin minä.Vaihdata lukot ja sano että pakkaa tavaransa ja häipyy.Sano että lapsen asioista pitää sopia perheneuvojalla ja että mies saa pitää lasta kun saa hankittua oman asunnon.
Hanki itsellesi apua.Arjessa jaksamiseen.Pidä itsestäsi ja lapsestasi huolta.
Miehesi on vastuuntunnoton paska.
Niinkuin miehenikin silloin.Meillä alkoi siitä kriisistä uusi aika,mies kävi yksikseen terapiassa(lapsuuden kipeitä asioita.Ei halunnutkaan erota).Minä annoin anteeksi.
Meillä on mennyt hienosti nää vuodet sen jälkeen.
Rakastamme toisiamme ja lasta yli kaiken ja perhe on meille kaikista tärkeintä.
Muista että sinulla on oikeus onneen,jos miehesi ei sitä halua antaa,saat sen vielä.Muistuta miestäsi että joku toinen mies saa vielä(aikanaan) peitellä lapsenne sinun kanssasi nukkumaan.Voimia ja jätä se paska alkutöiksesi.
Sinun on aluksi järjestettävä itsellesi ja lapsellesi toimeentulo ja asunto. Sosiaalitoimen kautta löytyy varmaankin jokin taho, josta saat apua ja neuvoja. Kyllä se siitä sitten lähtee menemään.
Itse olen ollut jo kauan sitä mieltä, että avuttoman perheen hylkääminen olisi säädettävä rangaistavaksi teoksi. Laiskat ja selkärangattomat miehet pakenevat mielellään vastuuta, usein vielä moraalittomien naisten myötävaikutuksella, jos heille annetaan siihen oikeus ja vapaus. Häpeällistä touhua.
Ja veronmaksaja huokaa syvään.
Tuo on sangen yleinen ilmiö synnytyksen jälkeen. Vastuu iskee vastoin kasvoja kuin märkä tiskirätti. Miehen ennen niin helppo elämä vaihtuu lapsen huutoon. Helppohan siitä on lähteä vieraaseen syliin hakemaan vähän lohtua.
ÄLÄ VAAN HUOLI KUSIPÄÄTÄ ENÄÄ TAKAISIN!
Onnea vaan tulevaan elämääsi, kyllä se siitä lähtee rullaamaan ihan ilman miestäkin.
Kun vain olisit niin viisas, ettet uutta miestä alkais kattelemaan, vaan tajuaisit elää lapsellesi.
vienyt pois kaikki kamansa,vaatteet,laskunsa, kaikki??
Ellei niin VAADI että hakee ne MAHDOLLISIMMAN pian.Voit lapsesi kanssa mennä vaikka vuorokaudeksi pois kotoa (onhan sinulla tukiverkko,onhan?) ystävän tai vaikka vanhempien luo ja antaa miehen sillä aikaa tyhjentää asunto kamoistaan.
ELLEI ole vienyt tavaroitaan niin hän TODELLA vain pakoilee vastuutaan ja pitää teitä "varalla".
Laita kova kovaa vastaan!
Kerro myös lähimmille että mies otti hatkat.Ei sinun tarvitse hävetä sitä vaan hänen.