ette näköjään muuta osaa kuin valittaa ja tinistä, äyskiä ja marista. Kiukuttelua ja kitinää riittää.
Mikään ei ole oikein, mikään ei kelpaa, kukaan ei ymmärrä...
No voi voi. LUUSERIT!
Ottakaa itseänne niskastsa kiinni.
Kukaan ei halua olla itseään säälivän surkimuksen kanssa.
Tuskin edes toinen surkimus.
Mikään ei ole oikein, mikään ei kelpaa, kukaan ei ymmärrä...
No voi voi. LUUSERIT!
Ottakaa itseänne niskastsa kiinni.
Kukaan ei halua olla itseään säälivän surkimuksen kanssa.
Tuskin edes toinen surkimus.
Vastaukset 20
Vanhimmat
hiukan sivistää itseäsi...Kaikille ei ole vain niin helppoa se tutustuminen. Jotkut eivät mahda ujoudelleen mitään, ja jos on koulukiusattu ja kohdeltu kaltoin jatkuvasti, niin jää jatkuva pelko, että milloin tulee taas laimilyödyksi ja nöyryytetyksi...
ujouden jalaåsuuden aiheuttamat traumat ymmärrän.
Mutta kuin helvetin moni täällä narisee kun ei oo ketää kenen kainaloon kapsahtaa.
No hei: EI TEITÄ KUKAAN TUU SIELTÄ OMASTA LUUKUSTA HAKEMAAN!
Jos haluu tutustuu ihmisiin, pitää tehdä vähän ITTEKIN asian eteen.
Jä vituilijoille ja päänaukojille on sanottava saman verran takaisin. Mieluummin tuplaten.
Aluks jos pelottaa tai ujostuttaa, niin kerran kun sen saa tehtyä, uskaltaa jo seuraavan kerran rohkeemmin.
Maailma ON vitumainen paikka.
Ketään ei kohdella niinkuin prinsessaa ja prinssiä.
Ei edes prinsessaa ja prinssiä.
Viestin piti alkaa:
Kyllä ma ujouden ja lapsuuden aiheuttamat traumat ymmärrän...
semmottista asioista kuin sympatia ja empatia?
Säkin varmaan tiedät ettei sen enempää sympatialla kuin empatiallakaan pitkälle porskita.
Nääs. ^__^
Onhan se joskus niinkin.
mutta ne on sellaisia asioita joista en luopuisi missään nimessä. En halua heittää viimeisiä inhimillisyyden rippeitä pois vain sen takia että olen syntynyt kylmään länsimaahan jossa yhteiskunta painostaa sinua menestymään ja ajattelemaan itseäsi. Toivottavasti en ikinä jätä noita kahta asiaa elämästäni. Ikinä.
Mä taas aion selvitä hengissä omin voimin ja muille valittamatta.
Mä en ehkä hirveästi sympatisoi, mutta enpä odota myötätuntoa toisiltakaan.
Minä olen sympaattisuuden ja empaattisuuden perikuva, joka on ikävässä asemassa. Kaikki eivät ole yhtä mukavia ja kilttejä kuin minä.
Itselläni on pari "ystävää"/"kaveria" tiedä sitten kumpia kun nykyaikana tuntuu olevan vaikeaa tietää miten kauan on kenenkin kanssa väleissä...
Myönnettäköön että monella tämän palstan lukijoista/kirjoittajista saattaa olla tuo ongelma. Toisaalta esim. itsekin olen kyllä yrittänyt varsin aktiivisesti saada seuraa ja pari henkilöä on tuon kovan yrittämisen kautta löytynytkin... Tosin tiukkaa se on tosiaan tehnyt.
Ongelma vain tuntuu olevan siinä että riippuu varsin paljon alueesta ja yhteyksistäkin tuo seuran saaminen.. Jos ei ole niitä kavereita tai ystäviä jo entuudestaan niin uusiin tutustuminen on erittäin vaikeaa..
Netti on yksi helpoimmista tutustumiskanavista mutta vaikka olen itsekin ottanut kontaktia yli satoihin ihmisiin niin siltikään 99% ei ole tullut yhtään mitään.. Harvoin edes sitä ensimmäistä vastausta.
Toki kovaa yrittämistä tuo vaatii ja yleensä parhaimmassa asemassa ovat ne joilla on jo entuudestaan nuo ns. perusasiat kunnossa. En ole itsen kovin hyvässä asemassa tuossa "seuran saamisessa". Toisaalta osaan kyllä puhua melko hyvin ja huumoriakin osaan käyttää joten jos vain pääsisi juttuun niin varmaan tutustuminenkin onnistuisi...
Suurin ongelma vain tuntuu tosiaan olevan tuossa että ei saa usein sitä ensimmäistäkään kontaktia vastapuoleen joten silloin on varsin vaikeaa päästä mihinkään väleihinkään...
Sekin vielä vaikuttaa että jos ei täytä niitä "miljooni kriteereitä" niin on varsin vaikeaa päästä edes siihen ensikohtaamiseen.. Ei ole myöskään oikein paikkoja missä ns. "yksinäiset" voisivat kohdata.. Ainoa paikka tuntuu olevan ihmisten ilmoilla ja pitää vain törmätä ns. samanhenkisiin.. Se tosin onnistuu vain siihen varatuissa paikoissa.. Jossakin kirjastossa tai muualla se on erittäin erittäin epätodennäköistä.
tai semmosiin?
Älä aloita liian innokkaasti.
Ja usko itseesi.
Se on totta, että monella alueella ei niitä tapaamismahdollisuuksia ole.
Netissä minäkin tapaan ihmisiä, muuhun ei ole aikaa.
Minä en kyllä etsu seurustelukaveria, joten siitä ei tarvitse murehtia.
Sinun kannattaa koettaa etsiä ihmisiä joilla on samanlaisia intressejä ja mielipiteitä.
Verkoston luominen on työlästä, se on myos tosiasia.
Nyky-yhteiskunta on kova paika elää.
provo
Minkäs mahdat.
pitäsikin tappaa itsensä...
itteäni, enkä muita.
Enkä estä toisia, ellei ne tule yrittämään minua.
Minä en valita yksinäisyydestä, vaan rakastan sitä. Viihdyn yksin, enkä etsi netin ulkopuolista seuraa.
Täällä netissä ihmiset ovat epäaidoimmillaan ja väittävät olevansa sitten ihan mitä vaan, paitsi sitä mitä ovat. Minä tykkään enemmän nettinickeistä kuin normaaleista ihmisistä.
on mahdollista että joku tykkää yksinäisyydestä?
Ikävä fakta että nykysin ihmiset on kusipäitä eikä sille voi mitään, suosittelen kirkkoa / moskeijaa. Enimmäkseen hyviä ihmisiä
on monesti Varsin ahdasmielistä sakkia.
Poikkeuksia ei sallita ja laumassa pitää kulkea.
Minäkin olen omaehtoisesti yksin ja nautin suuresti yksinäisyydestä.
Oma tupa, oma lupa.
Minä en pelkästään tykkää yksinäisyydestä, minä rakastan sitä.
Olet veikkoseni oikeilla jäljillä, tunnen tuon tyyppisiä, karkottavat toiset ihmiset ympäriltään, kun sellaisen kanssa ei ole hyvä olla.
Tunnusta myös havainneeni itsessä noita piirteitä. Yritän karistaa pahimpia pois sillä ihmisen ei ole hyvä olla yksin..