Olen yksinhuoltaja. Minulla on 4-vuotias lapsi ensimmäisestä avoliitostani. Olen nyt sinkkuna ja suoraansanottuna sitä herra oikeaa tai "kunnollista" ei ole löytynyt.
Minulla on paljon kystia kohdussani ja munajohtimessani. Toinen munasarjani ja munajohtimeni on poistettu kystan aiheuttaman kuolion takia. Kohtuni tullaan poistamaan noin kolmen vuoden kuluttua (plus/miinus riippuu paheneeko oireet jne jne jne). Saan helposti keskenmenoja, raskaus on vaikea ja "seurattava" ja lapsella on mahdollisuus syntyä liian aikaisin. Viimmeksi olin sairaalassa lepäilemässä 7 kuulla.
Ongelma on vauvakuumeeni. Olen aina halunnut enemmän kuin yhden. Lähipiirini sanoo että yhden on riitettävä sillä aika loppuu kesken ja toinen "isätön" mukula on väärin. Minun PITÄISI olla onnellinen ainokaisestani.
Vauvakuumeeni paheni nyt puolen vuoden sisään. Lähipiiriin on syntynyt parisen vauvaa ja oma tyttäreni on alkanut tahtomaan sisarusta (sanoo et tahtoo esim serkkuni 2kk ikäisen kuopuksen viedä kotiin). Toiseksi kuumettani pahentaa se kun aika loppuu..
Tää on niin helvettiä. Voisko joku täyspäinen kertoo millä vauvakuumeen saa loppumaan? Minun tunteet ja järki eivät kule nyt käsi käessä. Millä tunteet saa loppumaan? Joskus tuntuu et pitäs mennä suoraa revittää se kohtu pois ni ei tarviis ees haaveilla.
Minulla on paljon kystia kohdussani ja munajohtimessani. Toinen munasarjani ja munajohtimeni on poistettu kystan aiheuttaman kuolion takia. Kohtuni tullaan poistamaan noin kolmen vuoden kuluttua (plus/miinus riippuu paheneeko oireet jne jne jne). Saan helposti keskenmenoja, raskaus on vaikea ja "seurattava" ja lapsella on mahdollisuus syntyä liian aikaisin. Viimmeksi olin sairaalassa lepäilemässä 7 kuulla.
Ongelma on vauvakuumeeni. Olen aina halunnut enemmän kuin yhden. Lähipiirini sanoo että yhden on riitettävä sillä aika loppuu kesken ja toinen "isätön" mukula on väärin. Minun PITÄISI olla onnellinen ainokaisestani.
Vauvakuumeeni paheni nyt puolen vuoden sisään. Lähipiiriin on syntynyt parisen vauvaa ja oma tyttäreni on alkanut tahtomaan sisarusta (sanoo et tahtoo esim serkkuni 2kk ikäisen kuopuksen viedä kotiin). Toiseksi kuumettani pahentaa se kun aika loppuu..
Tää on niin helvettiä. Voisko joku täyspäinen kertoo millä vauvakuumeen saa loppumaan? Minun tunteet ja järki eivät kule nyt käsi käessä. Millä tunteet saa loppumaan? Joskus tuntuu et pitäs mennä suoraa revittää se kohtu pois ni ei tarviis ees haaveilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oisko ihan kauhee ajatus jos kuitenkin tekisit vielä yhden? Hmm.. millä keinon.. en osaa vastata.. itse jos olisin samassa tilanteessa niin en kyllä järkeä osaisi kuunnelle mutta toisaalta taas en nyt ihan yhdenillan juttuakaan kannata.. eikö ole mitään "tuttua" miestä? Hehe.. olipas taas teksti.. joku vetää taatusti herneet nenään mutta minkäs teet. Vauvanteko hommiin siis!
Vauvakuume on tunne joka johtuu hormooneistasi. Järjen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Mieti esikoistasi. Mihin nakkaisit hänet vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi, jos joudut sairaalaan? Tajuaako sisarusta pyytävä lapsesi todella mitä pyytää? Luulempa ettei. Pystytkö olemaan hyvä äiti esikoiselle toistuvien keskenmenojen aikana tai kun olet koko ajan hyvin huolissasi?
Vauvakuume loppuu kun todella tiedostat ettei uusi raskaus ole mahdollinen. Nyt pidät itselläsi takaporttia koko ajan auki, etkä sure asiaa loppuun.
mitä luulet pärjäätkö yksin kahden kanssa? jos mulla olisi viimenen mahdollisuus saada vielä niin kyllä sen käyttäisin... kyllä niitä miehiä vastaan vielä tulee.. mitä sitten siihen raskauden vaikeuteen tulee niin on mietittävä ottaako sen riskin ja oisiko joku siinä tukemassa... ja mitä kavereihin tulee niin he voivat vaan sanoa omia mielipiteitään, mutta ei sitä mikä on väärin ja mikä oikein. mutta kuitenkin voimia sulle ja mieti tarkkaan kuitenkin ettei sitten kaduta myöhemmin.
Oikein onnistunut lapsi siitä tuli, terve ja reipas. Oikea ilopilleri. Kertaakaan en ole katunut. Isänsäkin on aivan myyty lapselle. (joskaan paria meistä ei tule, koskapa emme sovi yhteen)
Mutta me molemmat rakastamme tuota ihmeellistä lasta yli kaiken, ja se saa meidät tulemaan toimeen toistemme kanssa kuin hyvät ystävät. Ei tämä ole paha tilanne lainkaan.
nii en tiiä sitte.. ihan perseestä koko homma. tulee vaan mieleen et miks aina minä..miksei mulla voi joskus ees olla helpompaa..tosin sama se varmaa on monella muulla..
by the way en mä ollu viimme raskaudessa 3kk sairaalassa..olin kaks viikkoa lepäilemässä. vauva syntyi 2 pv yliaikaisena..taisin ilmaista asian epäselvästi.
jos syksyyn asti jaksais..kattoo sitte tilannetta uudellee..tällä ajatusmaailmalla mä olen jaksanu taas pari päivää