Osaako kukaaan auttaa mua? En tiedä onko tämä paniikkihäiriötä vai mitä.
Elikkä kaikki alkoi lähes vuosi sitten vatsan oireilulla. Aluksi luulin,että mulla olis stressivatsa,kun tuntui,että aina kun oli jotain menoa tai mitä tahansa tapahtumaa,niin vatsani meni sekaisin. Viime kesän etelän loma meni ihan pilanne,kun aamuisin istuin vessassa ikuisuuden,ennen kuin pääsi lähtemään. ja iltaisin tuntui,ettei voinut kauaa istua ravintolassa, kun tunsin jo tarvetta lähteä hotellille :( olen kokeillut sekä gluteiinittoman,että laktoosittoman ruokavalion,enkä ole huomannut mitään eroa vatsani toiminnassa..
vatsa toimii lähes normaalisti,kun olen kotona, mutta jos tiedossa on joku meno,niin johan se alkaa oireilemaan. en ole enää aikoihin pystynyt lähtemään julkisilla(Bussilla,taksilla,edes kävellen) liikenteeseen,vaikka kysymys olisi pelkästä kauppareissusta saatika sitten jos pitäisi lähteä vaikka leffaan tai baariin julkisilla,niin ei tule kuuloonkaan. olin joku aika sitten autolla käymässä ostoksilla ja kävin sitten ystäväni kanssa limulla baarissa. kun olin vähän aikaa istunut siellä, alkoi pelottamaan ja käteni hikoilivat ja "tunsin/luulin tuntevani" vatsassani kipeyttä ja jännitystä. oli vaikea pysyä paikallaaan ja rupesin tärisyttämään jalkaani hermostuneesti. Jouduinkin sitten sanomaan ystävälleni,että nyt lähdetään. Baarista ulos päästessäni,ei ollu mitää hätää, Nykyään tämä häiritsee jo pahasti jokapäiväistä elämääni. tunnen olevani neljän seinän sisällä jatkuvasti. Olen vasta 22 vuotias,enkä halua tälläistä elämää!! haluan mennä ja nauttia!
jouduin vähän aikaa sitten työttömäksi ja nyt tuntuu vaikealta hakea uutta paikkaa,kun pelkään etten pysty olemaan töissä vatsani oireilujen takia. elän nykyään pelkästään vatsani ehdoilla ja sen pitäisi olla toistepäin!! alan pikkuhiljaan väsymään tähän tilanteeseen!! jos joku muu oireilee samalla tavalla tai osaa kertoa minulle,mitä ihmettä tämä oikein on, niin kirjoitelkaa ihmeessä tänne minulle!!
Elikkä kaikki alkoi lähes vuosi sitten vatsan oireilulla. Aluksi luulin,että mulla olis stressivatsa,kun tuntui,että aina kun oli jotain menoa tai mitä tahansa tapahtumaa,niin vatsani meni sekaisin. Viime kesän etelän loma meni ihan pilanne,kun aamuisin istuin vessassa ikuisuuden,ennen kuin pääsi lähtemään. ja iltaisin tuntui,ettei voinut kauaa istua ravintolassa, kun tunsin jo tarvetta lähteä hotellille :( olen kokeillut sekä gluteiinittoman,että laktoosittoman ruokavalion,enkä ole huomannut mitään eroa vatsani toiminnassa..
vatsa toimii lähes normaalisti,kun olen kotona, mutta jos tiedossa on joku meno,niin johan se alkaa oireilemaan. en ole enää aikoihin pystynyt lähtemään julkisilla(Bussilla,taksilla,edes kävellen) liikenteeseen,vaikka kysymys olisi pelkästä kauppareissusta saatika sitten jos pitäisi lähteä vaikka leffaan tai baariin julkisilla,niin ei tule kuuloonkaan. olin joku aika sitten autolla käymässä ostoksilla ja kävin sitten ystäväni kanssa limulla baarissa. kun olin vähän aikaa istunut siellä, alkoi pelottamaan ja käteni hikoilivat ja "tunsin/luulin tuntevani" vatsassani kipeyttä ja jännitystä. oli vaikea pysyä paikallaaan ja rupesin tärisyttämään jalkaani hermostuneesti. Jouduinkin sitten sanomaan ystävälleni,että nyt lähdetään. Baarista ulos päästessäni,ei ollu mitää hätää, Nykyään tämä häiritsee jo pahasti jokapäiväistä elämääni. tunnen olevani neljän seinän sisällä jatkuvasti. Olen vasta 22 vuotias,enkä halua tälläistä elämää!! haluan mennä ja nauttia!
jouduin vähän aikaa sitten työttömäksi ja nyt tuntuu vaikealta hakea uutta paikkaa,kun pelkään etten pysty olemaan töissä vatsani oireilujen takia. elän nykyään pelkästään vatsani ehdoilla ja sen pitäisi olla toistepäin!! alan pikkuhiljaan väsymään tähän tilanteeseen!! jos joku muu oireilee samalla tavalla tai osaa kertoa minulle,mitä ihmettä tämä oikein on, niin kirjoitelkaa ihmeessä tänne minulle!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
maallikkona sanoisin että voisi olla kyse tuosta hypokondriasta tai sitten kuten arvelitkin paniikkihäiriöstä. jos et halua lähteä lääkärille tai mielenterveys ihmisten puheille niin kokeile kirjaa nimeltä perhosia vatsassa (ben furman, tammi 2002). se on mielestäni suhteellisen hyvä itsehoito kirja jos kyse on paniikkihäiriöstä tai muusta sen kanssa läheisestä vaivasta.
No ei sulla hypokondriaa eli luulosairautta ole, todennäköisesti sulla on just tuo stressivatsa mitä itsekin epäilit! Hypokondriahan on luulosairautta, eli terve ihminen kuvittelee sairastavansa vakavaa sairautta. Mutta sinähän et kuvittele sairastavasi esimerkiksi syöpää, vaan itsekin mietit että sulla olisi stressivatsa.
Tapahtuiko vuosi sitten jotain erityistä kun vatsa alkoi oireilemaan? Minulla on samaa kokemusta kuin sinulla, kaikki alkoi siitä kun yhdellä lomalla meni vatsa aivan yllättäen sekaisin niin että tuli kiire vessaan. :D
Myöhemmin aloin sitten jännittämään että mitä jos niin käy taas, eikä vessaa olekaan lähettyvillä. Julkisilla paikoilla liikkuminen alkoi pelottamaan, ja minäkin aloin KUVITTELEMAAN vaikka missä että vatsassa tuntui hassulta, ja sitten kun pääsi jostain tilanteesta pois niin tuntuikin aivan normaalilta, ei mitään hätää. Eli jännittämällä aiheutin itse vatsaongelmani.
On hankalaa kun kroppa ja mieli on niin vahvasti yhteydessä toisiinsa, eli kun jännität ja tarkkailet vatsaasi, niin oireet taatusti tulevat. On vaikea yrittää saada sitä kierrettä katkeamaan, mutta täytyisi vain yrittää saada itsensä uskomaan että mahassa ei ole mitään vikaa, ja jos ei jännitä niin mitään oireita ei tule.
Tottakai on hyvä tarkistaa ettei vatsassa oikeastikaan mitään vikaa ole, laktoosi, keliakia sun muut!
Mutta jos vatsa oireilee vain silloin kun on menoa jonnekin, kotona ollessa ei niinkään, niin stressivatsaltahan se vaikuttaa.
Stressivatsaan on olemassa lääkkeitä. Reseptillä Librax-niminen, joka rauhoittaa sekä vatsaa että mieltä. On olemassa myös kaikenlaisia valmisteita joiden pitäisi tasapainottaa vatsaa. Monet ovat kehuneet esimerkiksi sellaista tuotetta kuin Agiocur. Toiset ovat turvautuneet jopa ripulilääkkeeseen (Imodium) aina kun on ollut pakko mennä jonnekin.
Sitä voisi ajatella, että kun tuo vaiva on kuitenkin todennäköisesti jännittämisestä kiinni, niin alkaisi hoitamaan omaa mieltään ensin eikä sitä itse vaivaa! Yrittää rentoutua, rauhoittua, välttää kaikkea stressiä. Jos sulla alkaa olla tuon takia jo paniikinomaisia oireita, niin paniikkilääkityskin voisi parantaa oloasi, fyysistäkin!
Ymmärrän hyvin sua, itse vietin pitkän aikaa lähes täysin neljän seinän sisällä, masentuneena, nimenomaan maha määräsi elämääni!
Nyt olen toipumassa ja alkanut taas elää. On ihanaa kun voi käydä kaupassa, kirjastossa, tapaamassa ystäviä, lenkillä... Luulin jo että normaali elämä on mun osalta ohitse! Tämän ongelman vakavuutta on vaikea ymmärtää ennen kuin itse kokee sen, eihän sitä vatsan toimintaa tule edes ajatelleeksi silloin kun se toimii normaalisti. Mutta vatsa voi todellakin rajoittaa elämää todella pahasti!
Uskot nyt vain että tuostakin vaivasta voi parantua! :)
Kiitos vaan kovasti vastanneille! ja itsekin sen tiedän,ettei mulla ole luulosairautta sillä, joudun ihan oikeasti juoksemaan sinne vessaan. mutta kun sanoin että "tunnen/luulin tuntevani" tarkoitan vaan sitä,että koko ajan mietin,että meneekö se sekaisin vai ei yms.. ja sittehän se oravanpyörä on valmis! ja itse sen aiheutan. Olen huomenna menossa TAAS lääkäriin,mutta tällä kertaa vaadin että se ohjaa mut eteenpäin!eli ei ole kyse siitä,etten haluaisi mennä lääkäriiin---siellä on juostu!!
Ja noista lääkkeistä vielä sen verran,että olen tosiaan käynyt yksityisel lääkärillä useampaan otteeseen ja myös yleisellä. Olen kokeillut Vi- Siblinit, Libraxit, immodiumit ja kohta varmaan immodium Plussan(huvittavaa,miten ne mainoksessa mainostaa,kuinka helppoo on ripulissakin vaan ottaa immodium ja naps vaan se helpottaa!!!) mutta tämä on menny jo niin pahasti korvien väliin,että ei auta vaikka tiedän ottaneeni immodiumin,pelkään silti! nykyään vatsa ei edes niin kovin usein ole enää löysällä,mutta kun ollaan johonki lähössä,niin odotan koko ajan että kohta se menee sekaisin!!vaikkei menisikään...
Epäilyttää vaan toi,et oisko tää paniikkihäiriötä,koska se mitä olen siitä lukenut,niin paniikkihäiriö potilas tietää tarkalleen koska kohtaus alkaa ja koska se loppuu! en tunne erikseen mitää kohtausta,tuntuu et jännitän koko ajan! mut ehkä tää huomenna sitten selviää!
Tiedän tarkalleen tuon tunteen, että mietit ja pelkäät jatkuvasti että meneekö maha sekaisin ja tarkkailet jatkuvasti vatsaasi. Juuri se aiheuttaa oireita!
Minullakin oli ensin kuukausia jatkuva jännitys päällä, ja lopulta tämä johti paniikkihäiriöön. Älä päästä tilannetta niin pitkälle!
Ja mielestäni lääkäreillä on turha käydä tämän asian kanssa, jos mitään fyysistä vikaa ei ole löytynyt vaan vika tosiaan on siellä korvien välissä. Itsekin kävin moneen otteeseen lääkärillä, mutta fyysistä vikaa ei löytynyt ja tiesin kyllä itsekin että omilla ajatuksillani aiheutin tuon vaivan itselleni.
Sen takia kehotankin sua kiinnittämään nyt vatsan sijasta huomion henkiseen hyvinvointiin. Sillä vatsassahan se varsinainen vika ei ole. Itsekin kokeilin vaikka mitä lääkkeitä, mutta lopulta ymmärsin, että mun täytyy keskittyä vaivan aiheuttajaan eikä niihin oireisiin.
Olin itse tosiaan lähes vankina omassa kodissani, koska pelkäsin niin kovasti sitä vatsan sekaisin menoa, etten uskaltanut lähteä minnekään. Lopulta pelkkä ajatus uloslähdöstä sai minulla aikaan paniikkikohtauksen.
Kuten sinulla, minullakin tämä kaikki alkoi vain lievästä jännityksestä, mutta lopulta se meni vain pahemmaksi ja pahemmaksi, kunnes kerran sitten sain kunnon paniikkikohtauksen ja lopulta sain niitä monta kertaa viikossa ja melkein aina kun piti jonnekin lähteä.
Peruin monia menoja vatsan takia, aina kun oli jonnekin lähtö lähellä, niin kyllä vatsa oireili ja tuntui että vatsassa velloo urakalla, mutta kun peruin menon, niin vatsa rauhoittui saman tien.
Luulin etten ikinä parane tästä vaivasta ja mietin tosiaan että tätäkö loppuelämä on, ja onko elämä enää edes elämisen arvoista.
Hoida itseäsi henkisesti, äläkä vain niitä oireita. Niin minä lopulta aloin toipua kun ymmärsin ettei minua auta kaiken maailman kuitulisät, ripulilääkkeet, vaan se että rauhoitun mieleltäni ja lakkaan jännittämästä ja miettimästä pakonomaisesti vatsaani. Hoidat siis kuntoon oireiden syyn etkä pelkkiä oireita.
Minä pärjään nyt hyvin ilman mitään ravintolisiä ja lääkkeitä. :)
...en tosiaan tarkoita että kuvittelisit nuo oireet, ne oireet ovat todellisia. Halusin vain tarkentaa. :)
..että joku on päässyt itse eroon tästä kamalasta elämää rajoittavasta ongelmasta!olen varannut itselle psykiatrin ensi viikolle ja toivon ja luulen että siitä voisi olla apua minulle!kerrot että pääsit eroon vaivasta hoitamalla ns. sen korvien välissä olevan ongelman. mutta miten sen teit?? lähtikö se pienistä asioista?? miten aloitit "parantumisen"?
Minä kärsin paniikkihäiriöistä 10 vuotta sitten. Ne kestivät vuosikausia. Kamalia olivat, vatsalla en reagoinut, muuten kyllä: hiki virtasi, kamala pelkotila päällä, joskus huusin hysteerisesti.
Minä pääsin niistä eroon siten, että ensin kävin psykiatrilla. Valitettavasti ei hänestä muuta apua ollut kuin lääkkeet alkuhätään. Käytin niitä niin harvoin, että menivät vanhaksi, ja lopulta heitin ne pois.
Aloin parantaa itse itseäni lukemalla valtavat määrät asiasta kertovia kirjoja. Kävin myös paljon keskusteluja muiden paniikkihäiriöisten kanssa. Otin itselleni silloin tällöin terapeuttisia hoitoja, jotka rentouttivat.
Pikkuhiljaa kohtaukset vähenivät, ja nyt 10 vuoden jälkeen kärsin enää lentopelosta, johon sain rauhoittavia pillereitä ihan tavalliselta terv.keskuslääkäriltä. Koska lennän harvoin, en katso tätäkään enää ongelmaksi, sillä pikkupilleri auttaa kuitenkin.
Tiedän siis, että paniikkihäiriöistä parantuu. Itse on tehtävä sen eteen paljon, mutta mahdotonta se ei ole.
Voimia teille, ja kaunista kevättä !
Kerronpa vähän omasta tilanteestani. Todennäköisesti tämä kuulostaa naurettavalta sellaisista ihmisistä jotka eivät tätä ongelmaa ole itse kokeneet, mutta siinäpähän kuulostaa. :D
Minähän olin siis tosiaan lähes 24/7 neljän seinän sisällä. Aloitin käymällä päivisin lenkillä sellaisella lenkkipolulla jossa ei paljoa porukkaa liikkunut ja oli sopivasti puskia. :D Puskaan ei tarvinnut koskaan turvautua sentään, mutta pelkkä tieto niiden olemassaolosta rauhoitti mieltä.
Pikkuhiljaa laajensin näitä lenkkejä muuallekin, ihmisten ilmoille, ja mietin nämä reitit valmiiksi, aina oli ainakin yksi vessa matkan varrella. Vessaan ei tarvinnut ikinä turvautua, kaipa se oli tieto että vessaan pääsee pian joka rauhoitti mieltä ja vatsaa.
Kun huomasin että nämä lenkit sujuivat ongelmitta, sai siitä pientä itsevarmuutta.
Minulle oli kauhun paikka esimerkiksi isot marketit ja varsinkin pitkät kassajonot, siinä kassajonossa aina tuntui että nyt kyllä täytyy päästä vessaan ja äkkiä. Lopulta järkeilin asian itselleni, että hei haloo, nyt oot ollut pari tuntia jo liikkeellä, miten muka näiden parin minuutin aikana jotka joudut viettämään kassajonossa se hätä muka yhtäkkiä tulisi. Näin ajattelemalla ja väkisin kassajonossa seisoen nämäkin tilanteet alkoivat helpottaa. Monesti tuli tunne että nyt kyllä jätän ostokset tähän paikkaan ja juoksen pois, mutten onneksi niin tehnyt ikinä.
Monesti siellä kaupassa ollessa tuli mieleen että apua jos maha menee nyt sekaisin ja vessaan on niin pitkä matka, mutta lopulta aloin vain miettimään, että entä sitten? Hengittelin rauhallisesti, jännityksestä, tärinästä ja hikoilusta huolimatta se olo meni aina jossain vaiheessa ohitse. Ja jos ei mennyt niin sitten kävin siellä vessassa ja tulin takaisin. :)
Automatkat olivat minulle aivan kauhistus, lyhyetkin sellaiset. Siinä käytin samaa järkeilytaktiikkaa, että miten se hätä nyt tällä muutaman kilometrin matkalla niin yhtäkkiä iskisi, höpsis. Ja kyllä siitä autostakin aina pois pääsee tarvittaessa.
Tämä on se höpsöin juttu, mutta varauduin joissain tilanteissa siihenkin etten tosiaan ehdi vessaan. Laitoin parit ylimääräiset alushousut jalkaan ja kannoin mukanani aina varapöksyjä. :D Ja tosiaan, ikinä ei ole kyllä sellaista tilannetta tullut ettei sinne vessaan olisi ehtinyt. :)
Pidän hyvän huolen ruokavaliosta myös, ettei ainakaan sen takia tulisi mitään ylimääräisiä ongelmia vatsan kanssa.
Olen siis kai saanut itseni uskomaan, että höpsis, turhia pelkäät ja jännität, yritän olla rauhallisin mielin ja tämä on sitten rauhoittanut vatsaakin aika tavalla. Ja mitä rauhallisempi vatsa on, sitä vähemmän sitä sitten jännittää.
Toivottavasti tästä oli nyt jotain apua. :)
Aloin myös miettiä, että eikö elämä ole liian lyhyt tuhlattavaksi? Maailmassa on paljon nähtävää ja koettavaa, eikö olisi naurettavaa jättää ne kaikki väliin vain jonkun typerän pelon takia?
Kyllä sitä vanhana varmaan ketuttaisi kun miettisi miten tuhlasi nuoruutensa ja jätti elämää elämättä tällaisen asian takia, heh. :)
Olen samaa mieltä viimeisen kirjoittajan kanssa, että jännitys vatsa on nyt kyseessä.
Seuraat nyt vain liikaa omaa käyttäytymistäsi, mikä taas saa vatsan kipeäksi ja rinki on valmis.
Muistan, kuinka itselläni joskus vuosia sitten oli vatsalihakset aina aamuisin niin kipeät, että ei voinut muuttaa edes asentoa.
Kokeilet nuita lääkkeitä mitä tuolla jo sinulle ehdotettiin ja elät, kuin muutkin.