Haluaisin tietää, onko minulla mhdollisesti masennusta, minkä tyyppistä jos on ja onko mahdollisesti jollakin juuri samankaltaisia oireita/ongelmia.
Olen kyllä varannut ajan psykiatrille mutta haluaisin kuulla myös jonkun muun mielipiteen:-)
Elikkä, oireet/tuntemukset alkoivat vuonna 2006 loppuv vuodesta, samana vuonna silloinen poikaystäväni kuoli.
Aluksi olo oli ihan normaali niinkuin aina ennenkin. Yhtäkkiä syksypimeällä minulle tuli kauhea itkukohtaus, en tiennyt mistä se johtui.
Sen jälkeen,alkoivat kaikki muut.
Eli sain mahdollisesti paniikkikohtauksia, olin menossa nukkumaan kun tuli kylmähiki, tuntui että en tuntenut vartaloani ollenkaan, oli sellainen olo että kuolee.
Sen jälkeen, aloin tutkiskella itseäni, milloin oli mikäkin tauti/sairaus mukamas. No silloin kyllä muutenkin sairastelin kovasti flunssaa yms. Oli epätodellisia oloja, ei jaksanut pitää yhteyttä ystäviin, pelotti iltaisin, tuntui ihmeellistä "käsien tunnottomuutta", yhtäkkisiä huono-olo kohtauksia, hirveä into oli ostaa ja saada uutta. no sitten kun sitä sai osteltua yms. olo oli ok, mutta viikko sen jälkeen alkoi taas. Elämä oli yhtä vuoristorataa, ja eniten vitutti tuo tunne että koko ajan on päällä jokin tauti, syöpä, raskaus ymym. Vuoden verran olo oli suht normaali, mitä nyt välillä pelotti ja olo oli todella tylsistynyt ja innoton. Ajattelin että tämä oli vain jotain kuoleman jälkeistä surua. No, nyt sitten 2008, alkoi taas sama, sanoisinko että pahempana. Ollaan ravattu jos jonkinlaisissa testeissä ja kokeissa sairaalassa kun olen kuvitellut että milloin on mahassa patti, tissit kipeät, oksettaa, heikottaa, käsistä menee tunto, huimaa, ei pysty puhumaan ym. käyn töissä kyllä mutta esim. päivään ennen työvuoron alkua alkaa se saakelinmoinen manaaminen, kuinka ei jaksa, tosi iso kynnys siis tehdä asioita vaikka mieli tekisi. Sitten kun saa jonkin asian aloitettua onnistuu se hyvin. Minulla ei ole ollut minkäänlaista sosiaalista pelkoa, työnikin on asiakaspalvelua. Vituttaa myös että olen todella kiukkunen ja äkkipikainen nykyään, mieleni muuttuu todella herkästi ja aamuisin varsinkin. Inhottaa kun avomies joutuu kärsimään tällaisesta, joskus haluan vain olla hiljaa, ei jaksa kertakaikkiaan. Yöni nukun ihan hyvin, stressaan helposti ja turhista asioista, haluan olla paras ja tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista kaikissa asioissa, vaikka joku asia/homma olisikin niin pirun epämiellyttävää minulle. Tällaisita asioista stressaan todella. ennen olen ollut todellinen suupaltti, nykyään puhun mutta en ole enään niin sana valmis kuin ennen. En halua käydä viikonloppusin viihteellä, mieluummin olen kotona ja katson telkkaria. Hymy töissäkin on kovin kivenalla, vetelä, epätodellinen ja saamaton olo.
Onko kenelläkään moisia oireita ja olisi mukavaa kuulla mielipiteitä tekstistäni sekä omakohtaisia kokemuksia masennuksesta yms.
Olen kyllä varannut ajan psykiatrille mutta haluaisin kuulla myös jonkun muun mielipiteen:-)
Elikkä, oireet/tuntemukset alkoivat vuonna 2006 loppuv vuodesta, samana vuonna silloinen poikaystäväni kuoli.
Aluksi olo oli ihan normaali niinkuin aina ennenkin. Yhtäkkiä syksypimeällä minulle tuli kauhea itkukohtaus, en tiennyt mistä se johtui.
Sen jälkeen,alkoivat kaikki muut.
Eli sain mahdollisesti paniikkikohtauksia, olin menossa nukkumaan kun tuli kylmähiki, tuntui että en tuntenut vartaloani ollenkaan, oli sellainen olo että kuolee.
Sen jälkeen, aloin tutkiskella itseäni, milloin oli mikäkin tauti/sairaus mukamas. No silloin kyllä muutenkin sairastelin kovasti flunssaa yms. Oli epätodellisia oloja, ei jaksanut pitää yhteyttä ystäviin, pelotti iltaisin, tuntui ihmeellistä "käsien tunnottomuutta", yhtäkkisiä huono-olo kohtauksia, hirveä into oli ostaa ja saada uutta. no sitten kun sitä sai osteltua yms. olo oli ok, mutta viikko sen jälkeen alkoi taas. Elämä oli yhtä vuoristorataa, ja eniten vitutti tuo tunne että koko ajan on päällä jokin tauti, syöpä, raskaus ymym. Vuoden verran olo oli suht normaali, mitä nyt välillä pelotti ja olo oli todella tylsistynyt ja innoton. Ajattelin että tämä oli vain jotain kuoleman jälkeistä surua. No, nyt sitten 2008, alkoi taas sama, sanoisinko että pahempana. Ollaan ravattu jos jonkinlaisissa testeissä ja kokeissa sairaalassa kun olen kuvitellut että milloin on mahassa patti, tissit kipeät, oksettaa, heikottaa, käsistä menee tunto, huimaa, ei pysty puhumaan ym. käyn töissä kyllä mutta esim. päivään ennen työvuoron alkua alkaa se saakelinmoinen manaaminen, kuinka ei jaksa, tosi iso kynnys siis tehdä asioita vaikka mieli tekisi. Sitten kun saa jonkin asian aloitettua onnistuu se hyvin. Minulla ei ole ollut minkäänlaista sosiaalista pelkoa, työnikin on asiakaspalvelua. Vituttaa myös että olen todella kiukkunen ja äkkipikainen nykyään, mieleni muuttuu todella herkästi ja aamuisin varsinkin. Inhottaa kun avomies joutuu kärsimään tällaisesta, joskus haluan vain olla hiljaa, ei jaksa kertakaikkiaan. Yöni nukun ihan hyvin, stressaan helposti ja turhista asioista, haluan olla paras ja tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista kaikissa asioissa, vaikka joku asia/homma olisikin niin pirun epämiellyttävää minulle. Tällaisita asioista stressaan todella. ennen olen ollut todellinen suupaltti, nykyään puhun mutta en ole enään niin sana valmis kuin ennen. En halua käydä viikonloppusin viihteellä, mieluummin olen kotona ja katson telkkaria. Hymy töissäkin on kovin kivenalla, vetelä, epätodellinen ja saamaton olo.
Onko kenelläkään moisia oireita ja olisi mukavaa kuulla mielipiteitä tekstistäni sekä omakohtaisia kokemuksia masennuksesta yms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oireita vakavassa kaamosmasennuksessa,mutta muutakin voi olla.Kaamosmasennuksessa minulla oli itkukohtauksia ja voimaton,masentunut olo.Jos masennus pääsee voimakkaaksi voi tulla ihan karsee just tollanen olo kun sulla.Syvässä depiksessä syksyllä ja talvella voi tosiaan tulla psykoottisia oireita.Jutteleppa psykiatrisi kanssa.Minulla on fluoksetin lääke ja kirkasvalohoito lisäksi ja nim.omaan kirkas eli päivänvalo aamuisin on paras apu.Täytyy muistaa ottaa säännöllisesti joka aamulla varsinkin syys-loka-marras joulu ja tammikuun loppuun.Tämä on vain yksi esimerkki,mutta masennus alkaa tosiaan silloin tässä häiriössä syksyllä ja jatkuu melko pitkälle kevättalveen,kenellä mitenkin.Jotta silleen.
Kiitos sinulle vastauksestasi, en edes osannut ajatella että tuollaistakin olisi!