Että otin ihan tietoisesti (rahallisesti) takkiini, kun aikoinani hyväksyin alhaisimmat elarit.
Yhteenvetona todettakoon, että kannatti siitä maksaakkin, että etän sai pedattua pois elämästä, kokonansa. (eivät tavanneet lasten kanssa)
Ei ollut enää mitään riitaa, ja lapset saivat kasvaa tasapainoisina ja onnellisina. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia, voin vain todeta, että oikein tein. Ja hyvin meni. Isyys on kokolailla yliarvostettu ilmiö. Monien tuttujenkin perheissä, mies aiheuttaa vain riitaa ja vahinkoa kasvaville lapsilleen. Toki toimiva isä-lapsi suhde voi olla hyvä. En vain ole nähnyt sellaista kellään tutulla.
Yhteenvetona todettakoon, että kannatti siitä maksaakkin, että etän sai pedattua pois elämästä, kokonansa. (eivät tavanneet lasten kanssa)
Ei ollut enää mitään riitaa, ja lapset saivat kasvaa tasapainoisina ja onnellisina. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia, voin vain todeta, että oikein tein. Ja hyvin meni. Isyys on kokolailla yliarvostettu ilmiö. Monien tuttujenkin perheissä, mies aiheuttaa vain riitaa ja vahinkoa kasvaville lapsilleen. Toki toimiva isä-lapsi suhde voi olla hyvä. En vain ole nähnyt sellaista kellään tutulla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Riitaan tarvitaan aina kaksi :P
Isä on lapsille yhtälailla tärkeä kuin äitikin.
Ihme, että noin ajatteleevia ylipäätään löytyy...
Mulla on yksinhuoltaja isukki kaverina. Se pärjää paremmin kuin sen lapsen äiti, joka on suoraa sanottuna aikamoinen hunsvotti. Se on paljon hellempi ja ymmärtäväisempi sen tytärtä kohtaan kuin minä omaa poikaani kohtaan. Oha se tyttö (4v) tietty herkempiki ottaa itteesä.
Että höpönlöpö jutut sulla.
Minäkin sain exän häipymään elämästämme ja olen siitä onnellinen. Ei se helppoa alkuun ollut, kun exä yritti kiusata minua ja lapsia; soitteli jatkuvasti ja yritti väkisin tulla lapsia tapaamaan.
Luulen, että meitä on monia, jotka ovat tyytyväisiä, että saamme elää rauhassa lastemme kanssa. Sitä ei vain saisi ääneen sanoa.
minäkin tein ja ukko lähti ulkoruokintaan. Ei ole uskaltanut tulla edes ovelle kelloa soittamaan tai saisi poliisit peräänsä. Onpahan ollut rauhallista elämää, eikä kukaan ole kiusannut. Toisinaan on yrittänyt aloittaa häiriköinnin, mutta olen paiskannut saman tien täysillä takaisin.
Nyt meilläkn lapset ovat lähes aikuisia. Tapaavat harvakseltaan ja ihan omasta vapaasta tahdosta ja juuri niin pitkään kuin sietävät isäänsä.
Päätös heivata etä oli aivan oikea ja takasi rayhallisen kasvuympäristön, hairiöttömät koulumatkat ja puhelinliikenteen, johon ei kuulunut häiriösoittoja katkeralta isältä. Esitti nimittäin lapsille kateellisia kommentteja televisioista ja neteistä, joita kotona oli ja uhkasi sossuilla ja solvasi minua.
Joku kirjoittaa, että riitaan tarvitaan kaksi osapuolta. Se on pinttynyt klishee, joka ei juurikaan pidä paikkaansa. Jos rehellisesti katsoo ympärilleen voi löytää yllättävän paljon rajattomia ihmisiä, jotka kylvävät pahaamieltä ja kiusaavat ihmisiä. He käyttävät hienosti hyväkseen tätä yleistä totuutta ja voivat pahimmillaan esittää jopa kiusattua uhria saadakseen toiste huomion käännettyä siihen jota kiusaavat. Näitä kiusaajia on myös puolisoissa. Suuri kysymys onkin onko tämä häiriökäyttäytyminen lisääntynty ja kuinka paljon eroista johtuu siitä.
Tällä hetkellä mietin mitä ihmettä teen exäni kanssa, kun hän ei ymmärrä selkeällä suomen kielellä kerrottua viestiä, ettei lapsille voi näiden äitiä haukkua joka kerta kun tapaa heitä.
Hain lapset eilen isältään, niin välittömästi kun auto liikahti, 12v. lapsi alkaa itkemään ja toinen lapsi selventää että se johtuu siitä kun isi haukkuu jatkuvasti äitiä. "Äitinne on ryömijä, laiska rasvapallo, iljettävä, laiska paska, hyi saatana! - puhutteko taas siitä jonka luona asutte, rahanahne työtävieroksuva läski" muutamia mainitakseni.
Olen ylipainoinen, käyn säännöllisesti töissä (kahdessa), en ole haukkunut häntä tai vaatinut kohtuuttomia elareita. Olen hoitanut lapset hyvin ja taas hirvittävän surullinen lasten puolesta enkä voi sanoa etteikö harmittaisi kun erosta on jo 10 vuotta mutta mies vaan jatkaa tällä tiellä. Sanoin lapsille; "ei me voida sille mitään, millainen hän on, pääasia on ettette provosoi häntä ja tottelette, ja jos ette halua mennä, en pakota. Saatte itse päättää ja kerrotte äidille kun teillä on pahamieli, OK"
Tämä sama toistuu isoimman lapsen kohdalla myös. Tyttö sanoi, ettei halua enää lähteä isän kanssa shoppailemaan, kun hänestä tuntuu että tapaamisen tarkoitus on vaan haukkua äitiä.
Jumaliste sydän on raskas, mitä ihmettä mä teen. Laihdutan, otan kolmannen työn, kieltäydyn elatustuesta ja vedän itseni omppupuun oksaan keinumaan... sittenkö tämä loppuu.
Työnnä mokoma mielestäsi ja jatka elämää eteenpäin. Isä pilaa ihan itse suhteet lapsiinsa jos jatkaa tuota rataa. Tue lapsia tekemään oma päätös ja puolusta heitä jos siihen tulee jossain vaiheessa tarvetta. Kyllä asia selviää.
Meillä isä on tehnyt ihan samaa. Minä lopetin naamani näyttämisen lasten hakutilanteissa, koska huuto alkoi jo matkan päästä kun hän näki minut. Nyt ei olla nähty vuosiin. Numeron laitoin salaiseksi, koska isä soitteli lapsille ja painosti luokseen ja haukkui minua samalla. Nyt on yhteys vain kirjeitse tai sähköpostilla. Hänelle on luotu oma meili, ettei pääse häiriköimään muihin osoitteisiimme. Muutaman kerran on käyty sossussa selvittämässä kun isä on nostanut hälyn, mutta koska en estä tapaamisia millään tavalla ei niistä ole mitään juttua syntynyt.
Pidä pää pystyssä ja ajattele, että hullu mikä hullu. Katkeruuttaan se siellä haukkuu ja sitä, ettei kymmeneen vuoteenkaan ole pystynyt parempaa naista löytämään.
tulee samalla kielenkäyttökin todistettua!!!
jos sellaiseen on aihetta!
Huvittavinta asiassa on se, ettemme tapaa koskaan, emme ole tavanneet vuosikausiin, emme soittele, eikä hänellä ole mitään tietoa elämästäni. Haukkuminen koskettaa minua äitinä, ei naisena ja vain lasten mielipahan kautta, mutta se onkin enää hänen ainoa keinonsa satuttaa minua.
Onneksi on teitä ihmisiä ja samankokeneita, jotka ymmärrätte, ettei riitaan aina tarvita kahta.
tapauksia, yhtä monta kuin ihmisiäkin. Minä erosin lapseni isästä 8 vuotta sitten. Hän halusi silloin "lyödä hanskat tiskiin". Minä "pakotin" hänet tapaamaan tytärtään. On ihan hyvä isä silloin tällöin ja kiinnostunut tytön asioista. Mutta mutta... minua haukkuu ja arvostelee jatkuvasti. Kaikki nämä 8 vuotta olen saanut kuulla kunniani n. kk välein. Hänellä on vaimo joka tuskin tietää näistä asioista tuon taivaallista. Vaimo on mukava ihminen. Isä tapaa lasta erittäin epäsäännöllisesti ja lapseni kärsii tästä paljon. Itkee usein isää. Mietinkin siis (kait lopun elämääni) että teinkö oikein, vai olisiko pitänyt antaa mennä vaan. Lapseni oli tuolloin niin pieni, että olisi varmaan unohtanut ja tottunut elämään ilman isiä.
Mies ei halua maksaa ikinä mitään ja minimielarit ovat usein ulosotossa, niin nytkin.
ettei aina voi antaa periksi ja alistua.
miesten maailmassa eläneenä tiedän,ettei ne miehet aina ole niin mukavia!
naisista en oikeastaan tiedä,mutta olen kuullut juttuja että heittää se isopyörä niilläkin!
ja kaikken pelottavinta on juuri tuollainen "loppuelämänkiusaaja" ja kun eroon ei pääse!
huomasin aikoinaan itsekkin,että kun tarpeeks haukutaan,niin sitä vain kuvittelee olevansa niin huono ihminen. vaatii paljon,että siitä pystyy irrottautumaan!
jos lapset itkee isältä tullessaan-paha
tosi paha!!
kysyn vaan,pitääkö alistua???
tsemppiä ja symppistä teille kaikille!!!
toivon todella,ett löydätte ratkaisun ääliöiden hiljentämiseen..
leijonaemot kehiin!!!!
Kerrankin uskalletaan ja saadaan suoraan sanoa, että on haluttu lasten isä häippäsemään lasten ja omasta elämästä.
Mitä väliä sillä, millaisia keinoja siinä käyttää, kunhan se koituu lapsen ja äidin parhaaksi.
Miksi lasten pitäisi joutua kärsimään typerästä ex-miehestä, vain siksi, että se sattuu olemaan heidän ns. biologinen isä.
Riitaan ei tarvita tosiaan kahta. Minä en koskaan ole riitaa haastanut, en olisi halunnut olla missään tekemisissä exäni kanssa. Vaihdoin oman ja lasteni puhelimet salaisiksi, jotta riidoilta ja selkkauksilta vältyttäisiin. Ja rauhoittui se exäkin, vaikka alkuun uhkasi oikeudella ja laukkasi sossussa valittamassa, ettei saa tavata lapsiaan, niin kuin muka olisi oikeasti halunnut.
vanhempia, joiden ei pitäisi vanhempia ollakaan. On monia, joita ilman lapsensa pärjäisivät paremmin kuin heidän kanssaan. Mutta on kyllä monia hyviäkin isejä ja äitejä, joita lapset tarvitsevat. Eivätköhän ne ole jopa vielä yleisempiä kuin huonot.
Kiva kun te saitte elämänne järjestykseen ja asiat kuntoon. Toivottavasti muutkin. Ei se isän pitäminen lasten elämässä kuitenkaan aina ole pahasta. Todennäköisesti useimmissa tapauksissa on lapsille vain hyväksi.
kirjoituksestasi! Meillä tilanne on se, että isä ei oo tavannut lapsiaan (5 ja 6 v.) pahimmillaan seitsemään viikkoon. Ja aina kun saadaan lasten kanssa "elämä taas mallilleen" niin isä tulee ns. sotkemaan arkea. Eli hän käy just silloin kun HÄNELLE sopii. Lapset eivät siis vietä aikaansa isänsä luona, tyttäremme ei ole tavannut isäänsä viime elokuun jälkeen (hän on tapaamisten aikana yksin huoneessaan) ja poikakin varmistelee aina että minä olen lähellä kun isä käy kylässä. Joka kerta kun isä käy, tyttärelle tulee fyysisiä oireita (maha- ja pääsärkyä) ja poika saa melkein aina tapaamisten jälkeen yöllisiä kauhukohtauksia.
Olen vain miettinyt että kauanko tätä pitää katsoa? Ja onko mitään keinoa jolla isän saisi kokonaan pois lasten elämästä koska isä ei selvästikään ole halukas olemaan lastensa kanssa (vaikka muuta väittääkin)? Tätä on meillä jatkunut nyt vuoden eikä tilanne ole muuttunut miksikään. Itse olen parhaani mukaan kannustanut sekä isää että lapsia olemaan toistensa kanssa mutta olen viimein tajunnut etten voi tehdä toisen puolesta mitään, voin ainoastaan pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvä äiti lapsilleni.