Sotalasten tarina
aukes syvät haavat
Sotalasten sotaorpojen
itkuista kasvannu meri
sen meren mainingit
korkeina käyneet
soineet syvin verisin kielin
Särkynein kantelein
tiellään kulkeneet
kantaneet itkevää lasta
kelle sitä kertoa vois
metsänpuille taivaanlinnuille
kukkasille sateille tuulille
vainneille kiville
Veljeni
miten olet minulle rakas
meissäki soi sotaorpojen
sävelet eikä ne vaikene
särkyi lapsuutemme
eikö taivas sitä nähny
Veljeni
mitä viisivuotiaana
saitkaa jo kokea
taivas minä itken
näkeehän taivas veljeni
Rakas Sinä olet jo poissa
on itkevän lapsen itku laannu
tuo itku
se särki rakas Sinun sydämen
Kuljin surussani Sinun lapsuuteen
tulen sinne kotiis Kainuun korpeen
lapsuute leikit viattomuutes sai
vamman jota hiljaa kannoit
Rakas meidän yhteinen laulu
on nimeltään häkkilinnut
sen sävel melangoolinen
jonka rakastava Isä sovitti
Minut asetettiin kulkemaan
keräämään miks siks
rakas monet solmut aukes
itkien kuljin lapsuudessas
Sinulla lappu kaulassa
juuriltas revittynä
nään Sinun itkus
Rakas
me molemmat kannoimme
itkevää lasta
rakas itkuista huolimatta
saimme elää suuren rakkauden
Eilinen näky
me hiljaiset häkkilinnut
tämä kirjoitus
kaikkia teitä sotalapsia ja
sotaorpoja näin muistan
Kasvojen pesua
aamun avautuneilla vesillä
taivas ylös rukous
rakkaista kaikista elää muisto
Eilinen
8
251
Vastaukset
- kaaru
Kaunis muistelo veljestäsi
sain kulkea nuo tunteet kanssasi
KiitosEsiin nosti häkkilntujen lentoa
sen lennon siivissämme tunnemme
kaaru
silmäni itkusta punaiset
kiitos asetit jalkas näinki kipeälle tielle
rakkaudella kiitos Sinulle..Liisa
- Minanoita
veljestäsi kulkee
sinun mukanasi..
Kauniisti kirjoitettua
Liisa=)))Vasta nyt avautunnu ja
kertonnu asioita
joita ei voi runoks pukea.
Tämä ajatukseni ketju
siinä oli myös mieheni
joka oli sotalapsi
Olen kiitollinen
on veli joka nyt minullekki
kertoo yhdistää meitä
Minänoita
Liisalla tänää on nyt tämmönen päivä
elän senki vaikka itkien
olen kiitollinen jokaisesta tunteesta
minkä koen, ne on siipieni niitten
lentoa päivässä tässä
kiitos Sinulle lämmin halaus
sanoilles annan arvoa, kiitos.. Liisa
Miksi rakas äiti lähettää pois.
Kerroit runossas tuskasta.
Silmät sumeaksi tulivat.
En kuvitella osaa osaasi.
Mut runosi oli kaunistakin kauniimpi.
Kiitos.
Moni kokenut kaiketi saman on.
Mut murheet huolet jo menneet on pois.
Vain jäljelle jäävien muistelo.
Kiitos.
En osaasi kadehdi.
Olen vain tukenasi.
Jos lohduttaa.
En elänyt ookkaan silloin vielä.
Kun lapsia lähetettiin Ruotsiin päin siellä.
Mut kuvia kertomuksia, runosi.
Kertoili tariinaa.
Mitä on tuska.
Kevääseen mennään.
Ei huolta kellään.
Toivon niin.
Kiitos.
Runosi oli ihana niin.Elämän varjopuolia
laps viaton on osana
sodan julmuuksissa
Margitta
Sinun uuteen aamuus
eilisestä vierailustas
käden ojennus
Liisa
- *MURUKULTA*
Jos jonkun runon äärelle hiljentyy, niin tämän!
Suuren sylin haluaisin omistaa....
Kiitos, tästä Liisa - herkästä hetkestä - elämässä!Kiitos Sinä niin teit
tämä oli pienen ihmisen
osana monien muitten.
Jotka sieltä sodan jaloista
nousseet rakastamaan tätä maata.
MURUKULTA
Sinulle aamuiselle tielles
täältä lumisateesta lämmin kiitos
Liisa siipiään havisteleepi,
porraspuita pitäs mennä siivoomaan
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.316266- 394062
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833363- 132984
- 292302
- 122297
- 1621926
- 251822
- 281564
- 1051392