Eilinen

Sotalasten tarina
aukes syvät haavat

Sotalasten sotaorpojen
itkuista kasvannu meri
sen meren mainingit
korkeina käyneet
soineet syvin verisin kielin

Särkynein kantelein
tiellään kulkeneet
kantaneet itkevää lasta
kelle sitä kertoa vois
metsänpuille taivaanlinnuille
kukkasille sateille tuulille
vainneille kiville

Veljeni
miten olet minulle rakas
meissäki soi sotaorpojen
sävelet eikä ne vaikene
särkyi lapsuutemme
eikö taivas sitä nähny

Veljeni
mitä viisivuotiaana
saitkaa jo kokea
taivas minä itken
näkeehän taivas veljeni

Rakas Sinä olet jo poissa
on itkevän lapsen itku laannu
tuo itku
se särki rakas Sinun sydämen


Kuljin surussani Sinun lapsuuteen
tulen sinne kotiis Kainuun korpeen
lapsuute leikit viattomuutes sai
vamman jota hiljaa kannoit

Rakas meidän yhteinen laulu
on nimeltään häkkilinnut
sen sävel melangoolinen
jonka rakastava Isä sovitti

Minut asetettiin kulkemaan
keräämään miks siks
rakas monet solmut aukes
itkien kuljin lapsuudessas
Sinulla lappu kaulassa
juuriltas revittynä
nään Sinun itkus

Rakas
me molemmat kannoimme
itkevää lasta
rakas itkuista huolimatta
saimme elää suuren rakkauden

Eilinen näky
me hiljaiset häkkilinnut
tämä kirjoitus
kaikkia teitä sotalapsia ja
sotaorpoja näin muistan

Kasvojen pesua
aamun avautuneilla vesillä
taivas ylös rukous
rakkaista kaikista elää muisto
8272
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Kaunis muistelo veljestäsi
sain kulkea nuo tunteet kanssasi
Kiitos

Äänestä
  • Aloittaja

    Esiin nosti häkkilntujen lentoa
    sen lennon siivissämme tunnemme

    kaaru
    silmäni itkusta punaiset
    kiitos asetit jalkas näinki kipeälle tielle
    rakkaudella kiitos Sinulle..Liisa

    Äänestä

veljestäsi kulkee
sinun mukanasi..

Kauniisti kirjoitettua
Liisa=)))

Äänestä
  • Aloittaja

    Vasta nyt avautunnu ja
    kertonnu asioita
    joita ei voi runoks pukea.

    Tämä ajatukseni ketju
    siinä oli myös mieheni
    joka oli sotalapsi

    Olen kiitollinen
    on veli joka nyt minullekki
    kertoo yhdistää meitä

    Minänoita

    Liisalla tänää on nyt tämmönen päivä
    elän senki vaikka itkien
    olen kiitollinen jokaisesta tunteesta
    minkä koen, ne on siipieni niitten
    lentoa päivässä tässä
    kiitos Sinulle lämmin halaus
    sanoilles annan arvoa, kiitos.. Liisa

    Äänestä

Miksi rakas äiti lähettää pois.
Kerroit runossas tuskasta.
Silmät sumeaksi tulivat.
En kuvitella osaa osaasi.
Mut runosi oli kaunistakin kauniimpi.
Kiitos.
Moni kokenut kaiketi saman on.
Mut murheet huolet jo menneet on pois.
Vain jäljelle jäävien muistelo.
Kiitos.

En osaasi kadehdi.
Olen vain tukenasi.
Jos lohduttaa.
En elänyt ookkaan silloin vielä.
Kun lapsia lähetettiin Ruotsiin päin siellä.
Mut kuvia kertomuksia, runosi.
Kertoili tariinaa.
Mitä on tuska.

Kevääseen mennään.
Ei huolta kellään.
Toivon niin.
Kiitos.
Runosi oli ihana niin.

Äänestä
  • Aloittaja

    Elämän varjopuolia
    laps viaton on osana
    sodan julmuuksissa

    Margitta

    Sinun uuteen aamuus
    eilisestä vierailustas
    käden ojennus

    Liisa

    Äänestä

Jos jonkun runon äärelle hiljentyy, niin tämän!
Suuren sylin haluaisin omistaa....

Kiitos, tästä Liisa - herkästä hetkestä - elämässä!

Äänestä
  • Aloittaja

    Kiitos Sinä niin teit
    tämä oli pienen ihmisen
    osana monien muitten.
    Jotka sieltä sodan jaloista
    nousseet rakastamaan tätä maata.

    MURUKULTA

    Sinulle aamuiselle tielles
    täältä lumisateesta lämmin kiitos

    Liisa siipiään havisteleepi,
    porraspuita pitäs mennä siivoomaan

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


toivonliisa kirjoitti:

Sotalasten tarina
aukes syvät haavat

Sotalasten sotaorpojen
itkuista kasvannu meri
sen meren mainingit
korkeina käyneet
soineet syvin verisin kielin

Särkynein kantelein
tiellään kulkeneet
kantaneet itkevää lasta
kelle sitä kertoa vois
metsänpuille taivaanlinnuille
kukkasille sateille tuulille
vainneille kiville

Veljeni
miten olet minulle rakas
meissäki soi sotaorpojen
sävelet eikä ne vaikene
särkyi lapsuutemme
eikö taivas sitä nähny

Veljeni
mitä viisivuotiaana
saitkaa jo kokea
taivas minä itken
näkeehän taivas veljeni

Rakas Sinä olet jo poissa
on itkevän lapsen itku laannu
tuo itku
se särki rakas Sinun sydämen


Kuljin surussani Sinun lapsuuteen
tulen sinne kotiis Kainuun korpeen
lapsuute leikit viattomuutes sai
vamman jota hiljaa kannoit

Rakas meidän yhteinen laulu
on nimeltään häkkilinnut
sen sävel melangoolinen
jonka rakastava Isä sovitti

Minut asetettiin kulkemaan
keräämään miks siks
rakas monet solmut aukes
itkien kuljin lapsuudessas
Sinulla lappu kaulassa
juuriltas revittynä
nään Sinun itkus

Rakas
me molemmat kannoimme
itkevää lasta
rakas itkuista huolimatta
saimme elää suuren rakkauden

Eilinen näky
me hiljaiset häkkilinnut
tämä kirjoitus
kaikkia teitä sotalapsia ja
sotaorpoja näin muistan

Kasvojen pesua
aamun avautuneilla vesillä
taivas ylös rukous
rakkaista kaikista elää muisto

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu