Pitkä tie masennuksen kanssa kuljettu vuosikymmen, joka on kolmasosa omasta elämästä. Lääkkeiden annostus on pysynyt korkeimpana mahdollisena jo 5 vuotta. Terapia vuosia en laske,niitä on, mutta apua minulle niistä ei ole. Aivokemiassa ja kemiassa sekä elämässä pitäisi tapahtua jotain suotuisaa. Se voisi auttaa. Mahdolliset hoidot on kokeiltu ja suljetullekin pääsen vain todella akuuteissa tilanteissa, tosin sinne helvettiin en edes halua.
Alkoholia en käytä, kofeiinia joskus hieman jos on pakko ehtiä esim lääkäriin. Ruokavalio on jotan noudatan ja paljon lisiä nautin.
Elämä on vuoristorataa, minulla siinä ei ole juuri nousuja ei laskuja, tasaista hidasvauhtista ahdistusta, masennusta, väsymystä jne... tylsä rata. Niin väsynyt on ettei jaksa hakea lääkkeitään tai reseptejään, ei jaksa soittaa lekurille testoarvoista, jotka ovat puolet alarajoista. Nekin olis pitäny jonkun hoitaa kuntoon aikoinaan. Toki silloin yritin, mutta ei silloin ne tuntuneet ammattilaisista vaativan hoitoa. Haukuttiin vaan.
Itsemurhaa ajattelin ennen säännöllisesti, mutta hylkäsin sen ajatuksen. Nyt kuitenkin alan olla siinä pisteessä, ettei nousumahdollisuuksia ole. Sairais on kroonistunut, eikä sen kanssa voi elää. Kuolema kiehtois. Se todella taas kiehtoo. Pitäis asia selittää puolisolle tai pyytää sitä lähtemään, kerran jo tein niin
Alkoholia en käytä, kofeiinia joskus hieman jos on pakko ehtiä esim lääkäriin. Ruokavalio on jotan noudatan ja paljon lisiä nautin.
Elämä on vuoristorataa, minulla siinä ei ole juuri nousuja ei laskuja, tasaista hidasvauhtista ahdistusta, masennusta, väsymystä jne... tylsä rata. Niin väsynyt on ettei jaksa hakea lääkkeitään tai reseptejään, ei jaksa soittaa lekurille testoarvoista, jotka ovat puolet alarajoista. Nekin olis pitäny jonkun hoitaa kuntoon aikoinaan. Toki silloin yritin, mutta ei silloin ne tuntuneet ammattilaisista vaativan hoitoa. Haukuttiin vaan.
Itsemurhaa ajattelin ennen säännöllisesti, mutta hylkäsin sen ajatuksen. Nyt kuitenkin alan olla siinä pisteessä, ettei nousumahdollisuuksia ole. Sairais on kroonistunut, eikä sen kanssa voi elää. Kuolema kiehtois. Se todella taas kiehtoo. Pitäis asia selittää puolisolle tai pyytää sitä lähtemään, kerran jo tein niin
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.