Heillä kun ei ole mitään käsitystä parisuhteesta ja täydellisestä perheestä, niin he eivät suo sitä muillekkaan. Vinks vinks.
Nyksien elämän suurin ongelma
on hän itse
26832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
itselleen vakuuttaa että muilla on ongelmia mutta nyksillä ei. Ex vaimot ovat kuitenkin ykkset, ja heidän ei tarvi korvaansa lotkauttaa muiden jutuille! Antaa huudattaa, nykstä tekee itsensä vaan tyhmäksi, moisella narinalla.
Koska olen tehnyt miesystävälleni selväksi että hänen kakaransa ex-liitosta ei minun kotini ovia aukaise.Hoitakoon se ex-rouva heidän kakaransa miten parhaaksi näkee.Itsepä tuo ne penskat halusi ja minulle se sopi mainiosti ja nyt on nyxäni samaa mieltä.Pilannut tuo exä jo on nekin mukulat....ei siis minkäänlaista kasvatusta ole osannut antaa kun isä on ollut pois kohta kolme vuotta.VINKS,VINKS JA ONNEA,ONNEA ONNEA VAAN.
kun sanot etä exät on ne ykköset???Me nyxäthän niitä ykkösiä ollaan ja ta exät toiseksi jääneitä KAKKOSIA.HURLUMLEI.
Onneksi aina joku muu tietää toisten elämän, parisuhteen ja perhe-elämän paremmin kuin ne, jotka sitä itse elävät.
Kiitos kovasti kun kerroit, minäkin ihan luulin tähän asti että meillä on onnellinen perhe, uusperhe, jossa kaikki pidämme huolta toisistamme ja parisuhde, jossa rakastamme toisiamme. Eikä exäkään ole aiheuttanut mitään ongelmia. Onneksi kerroit että oikeasti tämä kaikki on täyttä väärinkäsitystä. Heti huomenna muutamme erillemme ja alamme siis elää ihan oikeaa elämää.
Hih hih hih hiii hi hiii... Voi sinun kanssasi. Lohdutatko itseäsi näillä kirjoituksillasi, vai yritätkö provosoida tai viihdyttää muita palstalaisia? Huvinsa kullakin.
yhtä katkeria kuin sinä. Voi kuvitella mitä vaan, mutta harva uskoo moiseen.
Ihanaa kun on tuollainen ihmisasiantuntija tänne palstalle eksynyt. Onneksi nyt sitten tiedän että olen katkerakin, outoa tosiaan, etten sitä aiemmin ole huomannut. :-D
Harva uskoo moiseen tarkoittaa siis että sinä et usko, etkä soisi kenenkään muunkaan uskovan? Auttaako se sinua paljonkin? Ikävää kun luulet että se mitä toisilla voi olla, olisi sinulta pois. Jos muilla ei olisi sitä mitä niin kiivaasti vastustat, olisiko se sinulla, tai olisitko jotenkin onnellisempi?
Nooh, sinun kannattaa sitten vaan pitää se herne polvien välissä ja vältellä miehiä, ettei sinusta vain tule se luuseri nyxä....
Voisit muuten menettää käsityksen parisuhteesta ja siitä täydellisestä perheestä..... vink vink...
että sinulle se "parisuhde" ja "täydellinen perhe" on historiaa??? Menikö jotain pieleen? Vinks vinks...
säälittäneet, kunjäivät ilman isää hyvin pieninä, silloin kun he vielä isää tarvitsivat, ei ollut, kun isä hylkäsi, ja vaihtoi katkeraan säälijä naikkoseen!
Tuollasella isällä ei oikeesti tee mitään, joka lapset hylkää ja vaihtaa heidät lapsettomaan lumpukkaan!
Pieleen meni, mutta se on vielä vähintä, mutta se että miehen itse tunto romahti, ja mielenterveys retkahti, omaa syytään, on jo paha! Mutta siitä mies voi syyttää vain itseään! Onneksi lapset ymmärsivät että vika ei ollut heissä, vaan isässä itsessään, ja eivät sure häntä lainkaan. Jos isä on valmis vaihtamaan lapet vieraaseen lumpukkaan niin ei sille mitään arvoa voi antaa. Mitä kuuluu miehelle nyt, sitä kukaan tiedä ei, onneksi. Meillä ei kuulu periaatteisiin sääliä ja anteeksi antaa omia tyhmyyksiä, jos ne tieten tahtoen tehdään. Meillä perhe toimii nyt paremmin, kun ei ole tarvinnut riidellä huonosta miehestä ja isästä, vaan meidät on annettu olla rauhassa. Niin mekin ollaan annettu isän olla rauhassa, ja oikein toivottu, ettei tulekkaan sotkemaan meidän hyvää elämää. Kyllä vanhana sitten ymmärtää, mitä on itse tehnyt ja aiheuttanut, mutta kuka siitä sitten enää välittää... ei kukaan. Mies katuu, mutta se on myöhäistä.
katkera säälijä naikkonen?
vuodatuksesi ei liity sitten pätkääkään tekemääsi aloitukseen. Huomaatko Lissukka kuinka vuoron perään täällä haukut sekä "naikkoset" että exäsi, nytkään et taas osaa päättää että kenessä se vika oikein oli... Itsessäsi ei tietenkään.
Säälin sinua ja epätoivoasi kun et näin vuosienkaan jälkeen osaa elää omaa elämääsi, vaan päivästä/ viikosta/ kuukaudesta/ vuodesta toiseen jaksat jankuttaa samoja asioita.
Lueppa tuo kysymykseni parisuhteesta ja täydellisestä perheestä uudelleen, ja vastaa jos kykenet...
tähän vastaamaan, sillä hänen mielenterveytensä retkahti juuri äsken.
Eikö ole mitään pakkohoitolakia tuollaselle sairaalle skitsolle?
Ihan pelottaa (itsensä ja aikuisten lastensa ja lastenlastensa) puolesta Lissun mielentila nykyään.
Sellasella apinan raivolla, vihalla ja inholla kirjoittaa, että on varmasti ympäristölleen vaarallinen vapaana.
Yksinäinen pullamössöpunkero, kädetön luuseri, joka roikkuu koneellaan aamusta iltaan ja kostaa kaikille naisille sen, ettei ole saanut kuin kerran ja senkin rahalla.
Sori.
Monella meistä nyksistä on joskus ollut parisuhde ja täydellinen perhe.Olet sen verran itsevarma,jotta kannattaa vaalia sitä täydellistä perhettä ja ennen kaikkea sitä parisuhdetta.Minä kun aavistelen ettei se sun parisuhde olekaan enään KOVIN TÄYDELLINEN ja sinusta voipi tulla exä.vonks,vonks.
elämä,ja ihan oikeat lapsetkin ennen kuin uuspeheemme muodostui.
Mikä ihme se on ettei kukaan tajua että tällä palstalla on myös eronneita,joilla aiemmasta liitostaan syntyneet lapset..ja sitten myöhemmin kun ovat menneet uudelleen naimisiin HE ovat muodostaneet oikean UUSPERHEEN.
Itse olin ennen tätä uusperhettä liitossa 18 vuotta..ja lapsiakin oli,Joten tiedän oikeesti mikä on täydellinen tai ydinperhe!!!!!!!!!!!!!!
Mee hoitoon moisten kommenttien kanssa!
tukeutumista toiseen, mies elättää ja nainen pesee pyykkiä ja siivoaa. Siinä kaksi epäonnistunutta ihmistä menee yhteen tukeakseen toista kun elämä koettelee. Kaksin aina kaunihimpi, sanotaa, rakkaudd ei ole se oikea sana.
Kun kaski eronnutta menee yhteen he kumpakin tahollaan suree edellistä puolisoa ja lapsia. Khadestaan eron tuska onhelpompikestää. Ei siinä rakkautta tarvita, paksu lompsa ja se on sillä hyvä. Eläminen on halvempaa kun on kaksi.
En tiiä miten kukakin lapsensa hoitaa, mutta yleensä ne jää sille vahvemmalle puolisolle, joka myös hoitaa lpset hyvin. Toinen voi jättää herkästi eikä jaksa.
kirjoittelevat täällä, tosin käytännöt ovat hieman edenneet jo agraariajoista.
Toivon, että rakkaudd tulee vielä elämääsi ja saat itsetuntosi kohdalleen.
Voi olla että joku noinkin toimii. Sitten on niitä, jotka ovat joko menneet liian nuorina naimisiin ymmärtääkseen mitä rakkaus tarkoittaa ja mitä itse tarvitsee, ja niitä, jotka eivät vain ole osanneet hoitaa rakkautta välillään. On se sitten sitä, että persoonat ovat liian erilaiset jotta itse kyettäisiin selvittämään hankalatkin kohdat normaalista elämästä, eikä ulkopuolista apua ylpeyden tähden oteta vastaan, tai sitä että pidetään itsestäänselvyytenä ja luullaan toisen ajattelevan kaikesta samalla tavoin kuin itse ja yllätytään että oho - sillä olikin ihan omat ajatukset, eikä minun kanssa jaetut, joista olisi voinut olla hyvä puhua, että kumpikin ne tiedostaisi.
No, tämä palsta ei kai kuitenkaan ole tarkoitettu vaikeiden erokokemusten ja eroprosessoinnin käsittelyyn ensisijaisesti, silti on ihan mielenkiintoista havaita, miten eri tavoin ihmiset sitten niitä asioitaan käsittelevät.
Yksi tapa käsitellä asiaa, on vähätellä entisensä uusi suhde - eihän se voi olla mitään oikeaa, eihän se entinen voi olla onnellinen kenenkään kanssa, jos ei itsenkään kanssa ollut. Niin ajattelu voi hetken helpottaa, mutta pitkälle se ei kanna. Samahan on silloin jo itselle tuomiona - kun en onnistunut entiseni kanssa, en voi enää ikinä onnistua kenenkään kanssa. Pitkä ja kurja on elämä edessä, jos niin päättää uskoa.
Avioero voi nostaa pintaan epäonnistumisen, syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunteita. Olet itse avainasemassa päästämään itsesi niistä irti. Mennyt on mennyt kuten on, sitä ei enää voi muuttaa. Se ei tee sinusta huonompaa ihmistä, se on vain valitettavaa nykypäivää. Joka toinen liitto päätyy eroon. Kyse on siis eniten siitä, että nykymaailmamme on kaikkea muuta kuin perhekeskeinen, kaikkea pitäisi olla statuksen vuoksi, työelämä vaatii, tuloksia ja tehokkuutta ja pärjäämistä vaaditaan niin paljon, että siitä on vaikea irrottautua näkemään, mikä on ihan oikeasti tärkeää. Pitäisi siis saada kokonaisen yhteiskunnan arvoja muutettua perhekeskeisimmiksi, saada pareille avioitumisvaiheessa ja äitiysneuvolassa jo suuret tujaukset valistusta siitä, miten suhdetta hoidetaan, tuoda se arvokeskustelu pintaan.
Eronnut ei ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan, hän voi olla jopa selkeämmin perillä siitä, mikä on tärkeää, koska on sen kerran menettänyt. Ikävää vain, että suomen kansa niin suurelta osin joutuu sen asian oppimaan kantapään
kautta.
Itse olen eronnut ja uuden onnen löytänyt. Verratessani sitä kuinka selvillä jälkimmäisessä tilanteessa olin siitä, mitä myös itse tarvitsen ja mihin olen valmis sitoutumaan, mikä ihan oikeasti on tärkeää, voin vilpittömästi sanoa, että nyt vasta tiedän mitä on rakkaus. Kuvaamasi asia toinen toisensa tukemisesta on yksi tärkeä osa sitä, että parisuhteessa pyritään yhteiseen hyvään ja kummankin onnellisuuteen, on aika tärkeä osa sitä asiaa. Toinen tärkeä osa on se, että ennen kuin uuteen suhteeseen ryhtyy, on osattava olla onnellinen myös siinä elämäntilanteessa missä kumppania ei ole. Onnellisuus ei voi koskaan rakentua pelkästään sen varaan, että toinen ihminen on siitä vastuussa. Itse olemme itsestämme vastuussa. Ja parisuhteesta tulee juuri niin hyvä kuin sen osapuolet ovat valmiit siitä avoimen arvokeskustelun ja toisensa huomioimisen myötä tekemään. Periaatteella - mitä vain minä tarvitsen tai muuten nalkutan tai pidän mykkäkoulua - ei mikään suhde, kavereista ja parisuhteesta lähtien voi toimia.
Onnellisemmaksi on mahdollista tulla, kunhan lopettaa sen epäonnistumisen tunteen pyörittämisen, syyllisten etsimisen ja tapahtuneen kieltämisen. Kaikki ei ole eikä ole ollut kokonaan pahaa tai kokonaan hyvää, elämä ylipäätään on tasapainottelua hyvien ja huonojen asioiden välillä. Onneksi kuitenkin meistä jokainen voi vaikuttaa siihen, miten päättää elämään asennoitua, mitä lähtee tavoittelemaan ja mitä itsessään päättää muuttaa.
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo kauan, ja molemmilla on takanaan entisiä suhteita.
Molemmilla myös lapset niistä.
Mieheni on kokenut vasta minun kanssani onnistuneensa, lapsensa äidin kanssa hän koki olevansa pakosta.
Lapsi oli vahinko, eikä lapsen äiti halunnut aborttia (ihan hyvä), ja mieheni oli hänen kanssaan, koska koki sen velvollisuudekseen.
Mutta eihän sellainen liitto loputtomiin kestä.
No lapsestaan hän kyllä edelleen huolehtii, lapsi asuu meidän luonamme.
Minun edellinen suhteeni lasten isään taas oli suuri virhe, sokeaa
ensihuumaa, joka loppui mieheni mustasukkaisuuden ja omistushalun vuoksi.
Lapsiinsa on silti yhteydessä ja hyvin olemme puheväleissä.
Mutta kyllä se usein todellakin niin menee, että liittoja solmitaan liian nopeasti, ja sitten huomataan että ihan väärän ihmisen kanssa.
Mies oli ihana oikea perheen isä ja hyvä mies. Mutta päässä naksahti ja yhden illan vahinko suhde oli mulle liikaa. Vaikka mies kuinka vakuutti että se oli vahinko , niin mulle riitti.
Toinen kun tuli väliin ja halusi viedä mieheni ja lasteni isän, niin minkä minä sille voin. En huoli takasin miestä, joka loukkaa minua ja lapsiani.
Nyt mies joutuu käyttämään mieliala lääkkeitä, kun retkahti yhteen, tai ties kuin monta ollut on, naiseen, ja hylkäsi lapsensa. Toisaalta on hyvä, jos mies on noinkin heikkoluonteinen, niin ei ole hyvä olla lasten kanssa.
Jos joku nainen ei ymmärrä että miehellä on perhe, niin se on hänen häpeänsä.
Lapset eivät kaipaa huono esimerkkiä, ja pärjäävät paremmin, kun ovat luotettavan ihmisen kanssa. Meille vieras nainen tuli väliin, ja rikkoi aivan ihanan perheen, joka olisi koossa edelleenkin. Vika oli täysin siinänaisessa, ja osa miehessä, joka ei jaksanut lapsiaan enää, vaan valitsi helpoimman tien.
...siis tiesit,että tämä nainen tiesi miehellä olevan vaimo ja lapsi ennen kuin rikkoi teidän liiton???
Jos kyse oli yhden illan naksahduksesta jota mies kuitenkin katui, itse kertoi ja olisi ollut valmis tekemään töitä sen eteen (avioliittoneuvoja) että suhteestanne olisi voinut vain tulla lopulta parempi, olisikohan kuitenkin pitänyt harkita ja välttää sitä omaa naksahdusta vihasta omassa päässään? Jos kuitenkin lasten etua puhutaan ja sitä että toinen näki oman virheensä ja katui sitä.
Olen melko varma että olen lukenut tuon kyseisen kirjoittajan tekstejä täällä ennemminkin, ja olen sitä mieltä, että hänen useamman vuoden tarpeensa toistaa samaa, kertoo juuri siitä, että syvällä sisimmässään hän tietää itsekin, että anteeksi antamalla, hänellä voisi olla hyvinkin onnellinen parisuhde sen miehen kanssa. Jonkun naisen syyttely kertoo lisäksi sen, että entinen mies on yhä niin rakas, ettei häntä edes voi syyttää valinnastaan parisuhteen osapuolena, vaan siitä syytetään ihmistä, joka ei kirjoittajalle koskaan ole uskollisuutta luvannutkaan.
Niitä naisia on maailma täynnä, jotka ovat valmiita myös suhteeseen, jossa mies palaa oman vaimonsa viereen nukkumaan. Se on harmillista, mutta huomionarvoista kuitenkin siinä on se, että miehestä itsestään on kiinni, tarttuuko hän tilaisuuteen vai ei. Kaikki miehet kun eivät tartu. Sama pätee toisinpäin vaimojenkin kohdalla, kyllä niitä miehiä on yhtälailla, joille ei ole merkitystä, onko toinen liitossa vai ei. Eihän se ulkopuolisille kuulu, vaikka siihen suostuminen jotain hänestä kertookin, liitossa eläjän on kuitenkin vastuu.
Ainoastaan se joka on liiton solminutkin, voi siis sen rikkoa, ihan omilla valinnoillaan.
Surullista hänelle, joka tuota täällä toistaa vuodesta toiseen. Hän ei pääse asiasta yli eikä ympäri ehkä koskaan. Toisaalta hyvä että kirjoittelee, siitä voi saada hyviä vinkkejä, miten ei ainakaan itse halua toimia, jos elämä niitä epämielyttävimpiä asioita eteen tuo.
voisit olla mun nyksän exä.Tämä mun nyxä on ollut oikea perheen isä ja huolehti sinunkin hyvinvoinnistasi.Sinä teit virheen teidän reilut 20v.kestäneessä avioliitossa.Vangitsit hänet???.Nyxäni ei saanut mennä edes samassa kaupungissa asuvalle veljelleen kylään.Jos hän lähti,soitit viimeistään puolen tunnin kuluttua hänet kotiin ja kun se ei tepsinyt,pistit lapset soittamaan hänet kotiin.Jos tuossa ei mies tukehdu niin ei sitten missään.Tiedät missä minä tapasin exäsi,mutta teidän liittonne oli jo silloin karilla ja itse olet halunnut poistaa tämän isän lasten elämästä.
liittoa ei ulkopuolinen riko. Siinä,kun se vaikean ajan hetki tulee,se kysyy molemmilta osapuolilta selkärankaa.
Silloin,kun ns. kolmas osapuoli "rikkoo" liiton,niin kyllä se jo on ollut kuralla eikä asioita ole saatu selvitettyä taikka kumpikaan ei ole tullut toista puolimatkaan vastaan tai jompi kumpi mielummin heittää helposti pyyhkeen kehään.
Jokainen meistä petetyistä,jätetyistä ja pettävistä voisi miettiä miksi liitto hajosi...? Ei se aina ole yhden syy,vaan muissakin voi olla vikaa..
Ei todellakaan pysty kolmas pyörä rikkomaan.Turhaa yrittääkkään syyttää ketään avioerosta,se on kahden kauppa ja jos pari on onnellinen ei siiheen väliin mikään kiila sovi.