Sana sunnuntaiksi: Jumala antaa voimaa kestää kiusauksissa
Jeesus paastosi erämaassa neljäkymmentä vuorokautta. Vaikka hän oli nälissään, hän torjui Saatanan ehdotuksen eikä muuttanut kiviä leiviksi. Tällä hän toi esille asioiden arvojärjestyksen: tärkeintä ovat iankaikkiset asiat; ajalliset ovat vasta toisella sijalla. ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4). Tässä kiireisessä maailmassa on yksi, joka pysyy: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” (Luuk. 21:33.) Jumalan sanan arvoa tulee korostaa tänäkin päivänä.
Paavali kirjoitti roomalaisille, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta (Room. 10:17). Jumalan sanan kuulossa saamme rukoilla, että Jumala antaisi meille kuulevat korvat ja kätkevän sydämen. Olemme saaneet kokea Jumalan lasten kokoontumisissa, että Herra Jeesus on elämän leipä, joka tuli alas taivaasta (Joh. 6:51). Hän on ruoka, jota sielumme tarvitsee.
Herran rukouksessa pyydämme, että Jumala antaisi meille jokapäiväisen leivän (Matt. 6:11). Luther on selittänyt Vähässä katekismuksessa: ”Me anomme tässä rukouksessa, että hän opettaisi meitä tuntemaan tämän hyvyyden ja kiittäen vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme.” Kaikki ajallinen on lahjaa, josta meidän tulisi kiittää yksin niiden antajaa, taivaan Isää. Jumalan sana rohkaisee kiitollisuuteen ja tyytyväisyyteen: ”Mutta se on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa” (1. Tim. 6:6).
Perkele vei Jeesuksen Jerusalemin temppelimuurin harjalle ja sanoi: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas. Onhan kirjoitettu: Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” (Luuk. 4:9–11.) Perkele vetosi psalmiin 91. Nykyäänkin sielunvihollinen saattaa yrittää vääristellä Raamatun kirjoituksia ja puolustella niillä syntielämää. Jeesus torjui Perkeleen ja sanoi: ”Sanottu on: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.” (Luuk. 4:12.)
Usko kantaa vaikeuksissakin
Jeesus torjui kaikki vihollisen kolme kiusausta. Hän piti tärkeimpänä täyttää taivaan Isän tahdon. Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa: ”Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa ja nyt istuu oikealla kädellä Jumalan istuimella” (Hepr. 12:2). Myös nuori Mooses näki ajalliset aarteet halpana uskon rinnalla. Hän ”luki suuremmaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkan kuin Egyptin tavarat; sillä hän katsoi palkan maksua” (Hepr. 11:26). Mooseskin iloitsi uskosta Jumalan kansan kanssa. Usko kantoi häntä vaikeuksienkin keskellä.
Mooses ei pystynyt tekemään oikeita valintoja omalla viisaudellaan ja voimallaan. Jumalan armo opetti häntä, niin kuin se opettaa meitäkin, ”kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tit. 2:12). Jumalan armon saamme omistaa evankeliumissa.
Jeesus on kanssamme
Sielunvihollinen kiusaa Jumalan lasta. Apostoli Jaakob neuvoo, ettei kenenkään tule sanoa, että Jumala kiusaa häntä. Sielunvihollinen, maailma ja oma turmeltunut liha on houkuttelemassa Jumalan lasta syntiin. ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.” (Jaak. 1:13–14.)
Jeesus on yksin kulkenut virheettömät askeleet. Hän oli kuuliainen Isän tahdolle aina ristin kuolemaan asti ja sovitti koko maailman synnit (Fil. 2:8).
Jumalan lapsen ei tarvitse kilvoitella omin voimin. Jumala on luvannut: ”Minä tahdon teitä kantaa hamaan vanhuuteen, ja siihen asti kuin te harmaiksi tulette; minä sen teen, minä nostan, kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4.) Jeesus, kiusausten voittaja, on luvannut lohduttaa murheellisia: ”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:4.) Jeesus on kanssamme joka hetki. Häneltä saamme voimaa kestää kiusauksissa.
Jeesus paastosi erämaassa neljäkymmentä vuorokautta. Vaikka hän oli nälissään, hän torjui Saatanan ehdotuksen eikä muuttanut kiviä leiviksi. Tällä hän toi esille asioiden arvojärjestyksen: tärkeintä ovat iankaikkiset asiat; ajalliset ovat vasta toisella sijalla. ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4). Tässä kiireisessä maailmassa on yksi, joka pysyy: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” (Luuk. 21:33.) Jumalan sanan arvoa tulee korostaa tänäkin päivänä.
Paavali kirjoitti roomalaisille, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta (Room. 10:17). Jumalan sanan kuulossa saamme rukoilla, että Jumala antaisi meille kuulevat korvat ja kätkevän sydämen. Olemme saaneet kokea Jumalan lasten kokoontumisissa, että Herra Jeesus on elämän leipä, joka tuli alas taivaasta (Joh. 6:51). Hän on ruoka, jota sielumme tarvitsee.
Herran rukouksessa pyydämme, että Jumala antaisi meille jokapäiväisen leivän (Matt. 6:11). Luther on selittänyt Vähässä katekismuksessa: ”Me anomme tässä rukouksessa, että hän opettaisi meitä tuntemaan tämän hyvyyden ja kiittäen vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme.” Kaikki ajallinen on lahjaa, josta meidän tulisi kiittää yksin niiden antajaa, taivaan Isää. Jumalan sana rohkaisee kiitollisuuteen ja tyytyväisyyteen: ”Mutta se on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa” (1. Tim. 6:6).
Perkele vei Jeesuksen Jerusalemin temppelimuurin harjalle ja sanoi: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas. Onhan kirjoitettu: Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” (Luuk. 4:9–11.) Perkele vetosi psalmiin 91. Nykyäänkin sielunvihollinen saattaa yrittää vääristellä Raamatun kirjoituksia ja puolustella niillä syntielämää. Jeesus torjui Perkeleen ja sanoi: ”Sanottu on: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.” (Luuk. 4:12.)
Usko kantaa vaikeuksissakin
Jeesus torjui kaikki vihollisen kolme kiusausta. Hän piti tärkeimpänä täyttää taivaan Isän tahdon. Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa: ”Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa ja nyt istuu oikealla kädellä Jumalan istuimella” (Hepr. 12:2). Myös nuori Mooses näki ajalliset aarteet halpana uskon rinnalla. Hän ”luki suuremmaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkan kuin Egyptin tavarat; sillä hän katsoi palkan maksua” (Hepr. 11:26). Mooseskin iloitsi uskosta Jumalan kansan kanssa. Usko kantoi häntä vaikeuksienkin keskellä.
Mooses ei pystynyt tekemään oikeita valintoja omalla viisaudellaan ja voimallaan. Jumalan armo opetti häntä, niin kuin se opettaa meitäkin, ”kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tit. 2:12). Jumalan armon saamme omistaa evankeliumissa.
Jeesus on kanssamme
Sielunvihollinen kiusaa Jumalan lasta. Apostoli Jaakob neuvoo, ettei kenenkään tule sanoa, että Jumala kiusaa häntä. Sielunvihollinen, maailma ja oma turmeltunut liha on houkuttelemassa Jumalan lasta syntiin. ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.” (Jaak. 1:13–14.)
Jeesus on yksin kulkenut virheettömät askeleet. Hän oli kuuliainen Isän tahdolle aina ristin kuolemaan asti ja sovitti koko maailman synnit (Fil. 2:8).
Jumalan lapsen ei tarvitse kilvoitella omin voimin. Jumala on luvannut: ”Minä tahdon teitä kantaa hamaan vanhuuteen, ja siihen asti kuin te harmaiksi tulette; minä sen teen, minä nostan, kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4.) Jeesus, kiusausten voittaja, on luvannut lohduttaa murheellisia: ”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:4.) Jeesus on kanssamme joka hetki. Häneltä saamme voimaa kestää kiusauksissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
SRK on pahin sielunvihollinen.
saatanan mielestä :-)
hyvin lyhyellä aasinsillalla päästy itse lempiaiheeseen - otamme vastaan kaikki lapset. Vai eikö enää tarvitse mainitakaan, vaan osataan automaattisesti yhdistää, kun himoista puhutaan?