Onko teillä muilla samoja kokemuksia? Vanhemmat, jotka viis veisaavat omasta terveydestään?
Olen lähes sekoamispisteessä, enkä tiedä mitä enää tekisin, ilmeisesti vain lyön hanskat tiskiin.
Isäni (75v) sairastaa sydän- ja verisuonitautia, siihen lääkitys ollut jo vuosia. Saanut aivoverenvuodon, halvaanut toiselta puolelta. Näin elämä jatkunut jo kymmeniä vuosia.
Mutta onko hän oikeasti tehnyt mitään oman kuntonsa tai terveytensä hyväksi? EI OLE.
Ei ole auttaneet jumppaohjeet, puolipakolla vienti fysioterapiaan, kuntopyörän osto kotiin jne jne.
Nykyään suurin liikunta tapahtuu sohvan, TV:n jääkaapin ja tietokoneen välillä. Ne harvat kerrat, kun hänet saa ulos ovesta, seisoo pihalla sen 5-10min, siinä kaikki suuri kuntoilu ja ulkoilu.
Entä äitini. Todettu hiljattain diabetes ja korkea verenpaine, todennäköisesti silmässäkin jo muhinut retinopatiaa. Eli ollut satavarmasti jo vuosia piilevänä kaikki.
Tuli hänelle itselleen suurena yllätyksenä, minä taas ihmettelin, että vastako nyt, kun sain viimein väkisin raahattua terveystarkastukseen.
Entä, miten hoitaa itseään? Lääkäriltä sai purkin diabetestabletteja, siinä suuri hoito.
Ei veren sokerin mittausta (tämän tärkeydestä ei muuten lääkäri sanonut sanaakaan), ei sovittua aikaa seuraavaan kontrolliin. Kuulemma nyt on lääke, mitä sinne lääkäriin jatkuvasti ramppaamaan.
Yhtä liikkumaton kun isäni, liikuntaa en ole ikinä nähnyt harrastavan, ulos kävelylle saa raahattua ehkä kerran kuussa.
Molemmilla läskiä liikaa 10-20kg, mutta mitään ei tehdä ruokavalion muutoksen eteen.
Kastikeet ui kermassa, sämpylät on valkoista pullamössä, päivittäin vedetään suklaata ja muita makeisia.
Olen saarnannut heille elintavoista viimeiset 10-15 vuotta, ei tulosta. Yrittänyt ystävällisesti, vähemmän ystävällisesti, omalla esimerkillä, omilla ruokaohjeilla, kokkauksilla, vaikka millä.
En ole painostanut, että alkaisivat totaalisesti kasvissyöjiksi (itse olen), vaan että miettisivät vähän ruokailuaan ja tekisivät edes pieniä muutoksia.
Molemmat vanhempani ovat kuitenkin muuten hyvinkin fiksuja, korkealle koulutettuja, asioita ja uutisia seuraavia.
Miksi ihmeessä tätä sukupolvea (1935-syntyneitä) ei silti kiinnosta pätkääkään oma terveys?
Eikö olisi kivampaa viettää elämän viimeiset vuodet niin hyväkuntoisena kun mahdollista.
Omaa ruhoa ei jakseta liikuttaa mihinkään, vaikka edes pienillä teoilla ja askelilla elämänlaatu voisi parantua molemmilla huimasti.
Olen lopen kyllästynyt, lyön hanskat naulaan.
Vetäkööt munkkipossua ja suklaata, syökööt kermaläskisoosinsa. Omapa on sitten valintansa.
Silti äärettömän ikävää, koska olisi kivaa pitää vielä vanhemmat muutamia vuosia mukana elämässä, tätä rataa tuskin elävät edes paria vuotta lisää.
Olisin halunnut, että näkisivät lastenlastensa kasvun ja kenties rippijulhat ja yo-juhlat.
Eikö edes tuo motivoi ikäihmisiä? Mikä heitä sitten motivoi?
Mikä ihmisiä näitä ja tätä sukupolvea vaivaa, oletteko muut koskaan painineet samojen ongelmien kanssa? Vai olenko ainoa kyseiset hälläväliä-vanhempien omaava?
Olen lähes sekoamispisteessä, enkä tiedä mitä enää tekisin, ilmeisesti vain lyön hanskat tiskiin.
Isäni (75v) sairastaa sydän- ja verisuonitautia, siihen lääkitys ollut jo vuosia. Saanut aivoverenvuodon, halvaanut toiselta puolelta. Näin elämä jatkunut jo kymmeniä vuosia.
Mutta onko hän oikeasti tehnyt mitään oman kuntonsa tai terveytensä hyväksi? EI OLE.
Ei ole auttaneet jumppaohjeet, puolipakolla vienti fysioterapiaan, kuntopyörän osto kotiin jne jne.
Nykyään suurin liikunta tapahtuu sohvan, TV:n jääkaapin ja tietokoneen välillä. Ne harvat kerrat, kun hänet saa ulos ovesta, seisoo pihalla sen 5-10min, siinä kaikki suuri kuntoilu ja ulkoilu.
Entä äitini. Todettu hiljattain diabetes ja korkea verenpaine, todennäköisesti silmässäkin jo muhinut retinopatiaa. Eli ollut satavarmasti jo vuosia piilevänä kaikki.
Tuli hänelle itselleen suurena yllätyksenä, minä taas ihmettelin, että vastako nyt, kun sain viimein väkisin raahattua terveystarkastukseen.
Entä, miten hoitaa itseään? Lääkäriltä sai purkin diabetestabletteja, siinä suuri hoito.
Ei veren sokerin mittausta (tämän tärkeydestä ei muuten lääkäri sanonut sanaakaan), ei sovittua aikaa seuraavaan kontrolliin. Kuulemma nyt on lääke, mitä sinne lääkäriin jatkuvasti ramppaamaan.
Yhtä liikkumaton kun isäni, liikuntaa en ole ikinä nähnyt harrastavan, ulos kävelylle saa raahattua ehkä kerran kuussa.
Molemmilla läskiä liikaa 10-20kg, mutta mitään ei tehdä ruokavalion muutoksen eteen.
Kastikeet ui kermassa, sämpylät on valkoista pullamössä, päivittäin vedetään suklaata ja muita makeisia.
Olen saarnannut heille elintavoista viimeiset 10-15 vuotta, ei tulosta. Yrittänyt ystävällisesti, vähemmän ystävällisesti, omalla esimerkillä, omilla ruokaohjeilla, kokkauksilla, vaikka millä.
En ole painostanut, että alkaisivat totaalisesti kasvissyöjiksi (itse olen), vaan että miettisivät vähän ruokailuaan ja tekisivät edes pieniä muutoksia.
Molemmat vanhempani ovat kuitenkin muuten hyvinkin fiksuja, korkealle koulutettuja, asioita ja uutisia seuraavia.
Miksi ihmeessä tätä sukupolvea (1935-syntyneitä) ei silti kiinnosta pätkääkään oma terveys?
Eikö olisi kivampaa viettää elämän viimeiset vuodet niin hyväkuntoisena kun mahdollista.
Omaa ruhoa ei jakseta liikuttaa mihinkään, vaikka edes pienillä teoilla ja askelilla elämänlaatu voisi parantua molemmilla huimasti.
Olen lopen kyllästynyt, lyön hanskat naulaan.
Vetäkööt munkkipossua ja suklaata, syökööt kermaläskisoosinsa. Omapa on sitten valintansa.
Silti äärettömän ikävää, koska olisi kivaa pitää vielä vanhemmat muutamia vuosia mukana elämässä, tätä rataa tuskin elävät edes paria vuotta lisää.
Olisin halunnut, että näkisivät lastenlastensa kasvun ja kenties rippijulhat ja yo-juhlat.
Eikö edes tuo motivoi ikäihmisiä? Mikä heitä sitten motivoi?
Mikä ihmisiä näitä ja tätä sukupolvea vaivaa, oletteko muut koskaan painineet samojen ongelmien kanssa? Vai olenko ainoa kyseiset hälläväliä-vanhempien omaava?
Vastaukset 16
Vanhimmat
..haluu vaan elää täysil paskaakaan välittämättä mitä syö niin mäkin tekisin jos oisin vanha.
bulgarian jogurtin kautta. Verenpaineet normalisoituu pikkuhiljaa noiden bakteereiden saannin myötä, joten jos he ovat vp-lääkityksellä, niin v-paineita tulisi seurata ja vähentää vp-lääkkeitä paineen mukaan!
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Kadonneiden_mh-bakteereiden_arvoitus.html
on kolme lasta ja tietysti vaimo.mul on ykkös tyypi diabetes,yks veri tulppa v-99.verenpaine oli 2002 lähtien noin 170-115,nyttemmi syöny diovan80mg,ni on se hiuka laskenu.en pelkää elää enkä kuolla mut jos luoja suo ni vihannekset on vaa lisuke,eihä niis oo edes elin tärkeitä hiilareita eli mite niil vois nostaa sokrui silloi ku ne putoo.tavallaan ymmärrän huolesi mu esikoine 20v akateemikko on kans heittäny hanskat tiskii.ollaa silti väleis ja se on ihanaa.Shalom .(ps;jos ruuas ei oo suolaa tai voita,ni herää mitä se muka on .oon ite joskus raksoil syönny päivittäi kuivaa reissarii ,mut jos on mahis laittaa voita ni voita ei mikää voita)
noi kolestroolit on viel sekasi, emmä noist luvuist ymmärrä vaik oonki terkkari poika.joku oli 7,6 ja sit hyvät oli huonoi ja huonot viel huonompii.saa koht lääkkeet niihiki mut lekuri sano et ku on kuiteki jonkuverra fyysinen duuni ni katellaa eli bissee pitäis vähentää.silti mul ei oo hällä välii tyyli enkä usko et sun vanhemmilkaa on.jos olisi isäs sanoisi et anna mu elää ja pidä mulle vaik seuraa ,eli heitä läppää tai kuuntele stoorei koska mitä sitä hosuu valmiis maailmas.Shalom
tuntuu! Ehkäpä vanhempasi ajattelevat kuten omanikin että ovat jo "laina-ajalla" kun ovat eläneet reilusti vanhemmiksi kuin omat vanhempansa. Ajattelevat siis että joutavat jo pois tästä maailmasta. Mutta ajattele sitäkin että ovat eläneet noinkin iäkkäiksi noin huonoilla elintavoilla. Näin minä ajattelen, kun omat vanhempani on kymmenkunta vuotta vanhempia kuin sinun (isä kuoli juuri syöpään johon elämäntavat eivät vaikuttaneet). Lohduttaudun itse että ehkäpä elän yhtä vanhaksi kun vanhempani kun huolehdin sentään terveydestäni hieman paremmin.
Näitä hälläväliä ihmisiä on paljon ikään katsomatta. näin nuoren tunnen yhen kaveri tytön joka hoitaa diabetesta juuri tällä tyyliin ei mittailla verensokeria syödään millon ja mitä huvittaa sitä rataa. :S Vaikee sun on vaikuttaa mitä sun vanhemmat tekevät mun mummo on yli 80 ja vetää voita ja pekonia et sielu sietää on onneks terve varmaan terveempi kun mä. :D
kahdeksankymppistä käyttää lääkärissä ja todetaan esim. sydämen laajentumaa ym., niin lääkäri vaan sanoo, ettei hän sille enää mitään lääkkeitä määrä.
Tuttua tuo tarinasi. Mitä noille enää mahtaa. Mä en ainakaan enää jaksa oman sukuni kanssa.
Jos jotain ei kiinnosta terveys se on sitten sen oma vika. Terveyskeskus tuskin ottaa tosissaan ton ikäsiä. Tulee kunnille säästöä kun delaa nopeemmin. Mitä turhaan mittaamaan arvoja. Anna olla. Mä en kans jaksa enää.
SINÄ haluat, että vanhempasi elävät vielä vanhemmiksi. SINÄ haluat, että vanhempasi näkevät lapsenlapsesi. SINÄ SINÄ SINÄ!!!
Lopeta tuollainen itsekeskeisyys ja anna vanhempiesi elää niin kuin haluavat. Heillä aika on jo "kortilla" ja ihan heidän oma asiansa miten sen korttinsa pelaavat. Eri asia olisi, jos he valittaisivat vaivojaan ja sitä, että eivät saa niihin hoitoa.
Mitäpä jos keskittyisit omaan elämääsi. OTA PORKKANA :)
Jep, sitä parhaillaan yritän, elää omaa elämääni VÄLITTÄMÄTTÄ YHTÄÄN.
Hommassa kun on tuo ristiriita, että vanhempani jaksavat valittaa koko ajan sitä, miten huono olo heillä on.
Valittavat, miten eivät jaksa kulkea portaita. Miten sattuu sydämestä, miten hankalaa on pukea vaatteita, miten väsyttää, päätä särkee, olo on heikko ja sairas.
Ja ihan itse he valittavat, miten aika on vähissä, miten eivät enää huonolta ololtaan ehkä näe lapsenlapsiaan. Ihan itse sen tekevät, en minä.
Ihan itse jakasvat valittaa miten elää on tylsää, eivät käy missään koska eivät jaksa.
Eli minä, huono ja itsekäs tytär, jep jep. Teet niin tai näin, aina on tytär väärässä.
Eipä tuosta aloituksesta sellaista kuvaa saa, että vanhempasi itse olisivat huolissaan terveydestään. Sinähän siinä valitat, että he eivät ole kiinnostuneita käymään lääkärissä eivätkä halua muuttaa elämäntapojaan. Sanallakaan et mainitse, että valittaisivat olostaan.
Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että mitä sinä siitä huolta kannat. Sano suoraan, että jos ei mitään tee hyvinvointinsa eteen niin sitten voi pahoin. Thats it. OTA PORKKANA!!!!
järkeä. Eihän ne edes kuule mitään. vaarikin, joka nyt on 80v, heittää aina kourallisen suolaa joka ruokaan varmuuden vuoksi ennen kuin maistaakaan eikä osaa pestä hampaitaan.
Kiitos, näin se taitaa todella olla.
Paras heittää pyyhe kehään ja sulkea silmät ja korvat sairauksista valittamisesta jne.
Vaikka onkin vaikeaa sulkea korvansa läheisen ongelmilta, niin totuus on se, että jos he eivät itse aktivoidu ja saa jostain motivaatiota, niin mitään muutosta ei tule tapahtumaan. Voit itse olla tukena siinä vaiheessa jos he haluavat alkaa kohentaa elintapojaan, mutta tyrkyttämällä ja pakottamalla et heihin voi vaikuttaa. Vaikka sivusta katsominen kirpaisee, niin muuta et nyt voi.
tiedän omista vanhemistani jotain jos ovat yli 70-vuotiaita älä odota että saavat hoitoa kunta toivoo että kuolevat nopeasti rasite taloudelle diabetes tuhoo nopeasti vaikka voitaisi hoitaa kunnolla.
Jokainen elää elämänsä kuten haluaa. Mitäpä sitä puuttumaan aikuisten tekemisiin.
Antaa ihmisten nauttia loppuelämästä niin kuin haluavat.