Haluaisin nostaa vakavan keskustelun sen ilmiön sisällöstä jota täällä on sanottu vilkutteluksi. Seurapenkissä istuva nostaa kätensä ylös ja pappi/puhuja sanoo että usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jollain tapaa kädennostaja on epävarma siitä että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut. Hänen täytyy kuulla jonkun toisen sanovan nuo synninpäästön sanat jotta hän voisi kokea että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut.
Miksi pelkkä Raamattu ei riitä tai kelpaa, vaikka siellä on selvästi luvattu syntien anteeksiantamus? Arvelen että se johtuu siitä että Raamatussa synnin päästölle on laitettu eräs ehto, nimittäin että sen joka on syntinsä anteeksi saanut on annettava anteeksi myös lähimmäisilleen. Hän ei saa ajatella tuomitsevasti toisista ihmisistä, tai muuten hän menettää mielenrauhansa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan toisista ihmisistä että he ovat joko uskomassa tai sitten eivät kun he ovat vanhoillislestadiolaiia tai eivät ole vanhoillislestadiolaisia. Niille jotka eivät ole vanhoilliselstadiolaisia ei omassa ajattelussa suoda syntien anteeksiantamusta. Tämä vie mielenrauhan koska se on tuomitsemista.
Vanhoillislestadiolainen pysyy siis noidankehässä. Anteeksiantoa on Raamatun mukaan mahdoton uskoa omalle kohdalle, koska Raamattu laittaa sille ehdon jota ei haluta täyttää. Keinona on pyytää anteeksiantamusta toiselta vanhoillislestadiolaiselta joka antaa synnit anteeksi ilman tuota Raamatun laittamaa ehtoa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on myös se erikoinen piirre, että opetetaan ettei sitä edes saa uskoa syntejään anteeksi (eikä toisenkaan syntejä) ellei ole kysynyt tähän lupaa joltakin vanhoillislestadiolaiselta.
Vanhoillislestadiolaisuus opettaa tässä asiassa eri tavoin kuin Raamattu.
Jollain tapaa kädennostaja on epävarma siitä että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut. Hänen täytyy kuulla jonkun toisen sanovan nuo synninpäästön sanat jotta hän voisi kokea että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut.
Miksi pelkkä Raamattu ei riitä tai kelpaa, vaikka siellä on selvästi luvattu syntien anteeksiantamus? Arvelen että se johtuu siitä että Raamatussa synnin päästölle on laitettu eräs ehto, nimittäin että sen joka on syntinsä anteeksi saanut on annettava anteeksi myös lähimmäisilleen. Hän ei saa ajatella tuomitsevasti toisista ihmisistä, tai muuten hän menettää mielenrauhansa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan toisista ihmisistä että he ovat joko uskomassa tai sitten eivät kun he ovat vanhoillislestadiolaiia tai eivät ole vanhoillislestadiolaisia. Niille jotka eivät ole vanhoilliselstadiolaisia ei omassa ajattelussa suoda syntien anteeksiantamusta. Tämä vie mielenrauhan koska se on tuomitsemista.
Vanhoillislestadiolainen pysyy siis noidankehässä. Anteeksiantoa on Raamatun mukaan mahdoton uskoa omalle kohdalle, koska Raamattu laittaa sille ehdon jota ei haluta täyttää. Keinona on pyytää anteeksiantamusta toiselta vanhoillislestadiolaiselta joka antaa synnit anteeksi ilman tuota Raamatun laittamaa ehtoa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on myös se erikoinen piirre, että opetetaan ettei sitä edes saa uskoa syntejään anteeksi (eikä toisenkaan syntejä) ellei ole kysynyt tähän lupaa joltakin vanhoillislestadiolaiselta.
Vanhoillislestadiolaisuus opettaa tässä asiassa eri tavoin kuin Raamattu.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En minä vaan ole koskaan kättäni nostanut seuroissa. No ehkä joskus lapsena vähän "härnättiin" puhujaa.
Anteeksi olen pyytänyt ihmisiltä silloin, kun olen heitä vastaan rikkonut. En oikein itse ymmärrä, että miksi miksi "täyspäisen" ihmisen pitäisi pyytää erikseen anteeksi sellaisia asioita mitä ei edes tiedä tapahtuneen? Jos taas tietää esim. kohdelleensa kaltoin jotain, niin sellaisesta asiasta on hyvä käydä sopimaan.
Mitä tulee sitten käsien nosteluun, niin kyllähän se nykypänä on aika vähäistä. Pikkuhiljaa se vaan vähenee. Muistelisin, että 80-luvulla varmaan yli puolet seuraväestä pyysi syntejään anteeksi puhujalta.
"En oikein itse ymmärrä, että miksi miksi "täyspäisen" ihmisen pitäisi pyytää erikseen anteeksi sellaisia asioita mitä ei edes tiedä tapahtuneen?"
Tämä johtuu peloista ja hoitamattomista syyllisyydentunteista, joita kaikilla ihmisillä on jossain muodossa. Ihminen pelkää helvettiä ja kuolemaa ja seurapuheet erityisesti nostavat nämä asiat pintaan. Psyykkiseen kipuun yritetään saada lievitystä, vaikkakin vanhoillislestadiolaisten tapauksessa menetelmä ei ole toimivin mahdollinen. Ja kuten avauksestani tuli ilmi opissa on piirteitä jotka suorastaan estävät ihmisten mielenrauhan saavuttamisen. Ihminen ei voi kokea itseään täysin armahdettuna vain joihinkin (toisiin uskomassoihin) ja sotajalalla muita kohtaan (ei-uskomassoja). Tällainen ulkonaisen maailman pirstova ajattelu riistää vanhoillislestadiolaisilta sisäisen rauhan jonka puolestaan Jeesuksen opettama anteeksianto toisi. Raamattu opettaa että sillä mitalla millä te mittaatte, teille mitataan. Joko annat anteeksi kaiken kaikille, ja saat täydellisen armahduksen tai eväät jotain joiltakin jolloin sinulta evätään täydellinen armon kokeminen.
epäraamatullinen sosiaalinen "leikki", jolla korostetaan omaa "uskoa" näkyvästi yhteisön keskellä - kuinkahan vastattaisiin esim penkkinaapurin uteluihin niitä tehdyistä ja anteeksi pyydettävistä synneistä? Vedottaisiinko siinäkin rippisalaisuuteen, vaikka "veressä-hokeman" lausunutkaan ei tiedä sysimustienkaan syntien syvyyttä ja niitä voi taas huoletonna jatkaa seuraavaan "vilkutteluun" saakka puhtain mielin!?
..voisi kysyä että onko joku jota et sydämestäsi pidä armahdettuna. Ja kun tämän tuomitsemisensa tunnustaisi ja hylkäisi, voisi saada armon.
puhummekohan me nyt samasta ihmisryhmästä? En nimittäin tunnista itseäni enkä lähimmäisiäni, kun kirjoitat sisäisen rauhan puutteesta. Päinvastoin. Olen itse kokenut ja kuullut muiltakin miten evankeliumin saarnaaminen sitä pyytävälle tuo juuri sitä sisäistä rauhaa kummallekin osapuolelle.
Päätelmäsi sisäisen rauhattomuuden syistä oli kyllä ihan looginen, mutta se ei ilmeisesti kuitenkaan mene ihan niin.
Tai ehkä tuo "rauhattomuus" sanana ei oikein kuvaa vl ihmisen sisäistä tilaa.
>>Jollain tapaa kädennostaja on epävarma siitä että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut.>>
Näin on ja varmuus ei edes tule täydelliseksi ennen kuin viimeisenä päivänä. Toisaalta kun ihminen tekee syntiä koko ajan, niin sellaista varmuutta ei voi edes tulla - korkeintaan pätkittäin.
>>Hänen täytyy kuulla jonkun toisen sanovan nuo synninpäästön sanat jotta hän voisi kokea että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut.>>
Niin kuullakin. Myös uskoa siihen, että toisella on sisällä Se, mitä suulla antaa ymmärtää.
>>Miksi pelkkä Raamattu ei riitä tai kelpaa, vaikka siellä on selvästi luvattu syntien anteeksiantamus?>>
Siellä on myös kerrottu tuon mainitsemasi lisäksi se miten ne käytännössä saa anteeksi. Raamatussa aivan oikein sanotaan, että Jeesus sovitti synnit. Sit vaaditaan vielä usko siihen. Ok, uskoa on monenlaista, kuitenkin tuo on kaikkein selvimmin Raamatussa kerrottu että miten ja kuka saa luvan uskoa "oikein". Pirukin kuulemma uskoo, muttei tunnusta.
Esim kaste on asia josta helposti tulee kinaa, koska se ei ole ymmärrettävästi kerrottu, ainakaan kaikki eivät sitä ymmärrä. Mutta se ei olekaan autuuden kanssa niin isossa roolissa, joten voisi ajatella siten, ettei sillä kasteella ole haluttukaan kovin paljon rummuttaa Raamatussa, etteivät ihmiset alkais uskomaan kasteen olevan se pelastava tekijä. Niin, tunneppa Luojan ajatukset tuossakin asiassa...
""Arvelen että se johtuu siitä että Raamatussa synnin päästölle on laitettu eräs ehto, nimittäin että sen joka on syntinsä anteeksi saanut on annettava anteeksi myös lähimmäisilleen."!
Ilman muuta, elä edes epäile tuota.
""Hän ei saa ajatella tuomitsevasti toisista ihmisistä, tai muuten hän menettää mielenrauhansa.""
Juuri noin. Hänen on tuotava kaikki vaihtoehdot esiin. Mitään ei saa piilottaa. Kerrottava että on usko ja epäusko. Taivas ja helvetti.
"Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan toisista ihmisistä että he ovat joko uskomassa tai sitten eivät kun he ovat vanhoillislestadiolaiia tai eivät ole vanhoillislestadiolaisia."
Nimi asioilla on oltava, että ymmärretään mistä on puhe. Elä jää sanojen vangiksi. Joko uskot että olet uskomassa, tai et.
Jos uskot että olet, niin uskosi kyllä valottaa sinulle sen miksi joku toinen ei ole.
__Ellei valota, niin turhaan uskot kun et omaa tilaasi erota ei-uskovista.___
>>Niille jotka eivät ole vanhoilliselstadiolaisia ei omassa ajattelussa suoda syntien anteeksiantamusta.>>
Elä sano väärää todistusta lähimmäisestä. Kyllä suodaan.
>Tämä vie mielenrauhan koska se on tuomitsemista.>>
Olisi jos ei soisi, mutta kyllä se suodaan.
"Vanhoillislestadiolaisuudessa on myös se erikoinen piirre, että opetetaan ettei sitä edes saa uskoa syntejään anteeksi (eikä toisenkaan syntejä) ellei ole kysynyt tähän lupaa joltakin vanhoillislestadiolaiselta."
Elä jää sanojen vangiksi. Sama miten asian ilmaisee, pääasia että sydän huutaa apua ja että siihen apua saa oikeasta paikasta.
""Vanhoillislestadiolaisuus opettaa tässä asiassa eri tavoin kuin Raamattu.""
Joutuvatko vanhoillislestadiolaiset mielestäsi helvettiin?
""Hän ei saa ajatella tuomitsevasti toisista ihmisistä, tai muuten hän menettää mielenrauhansa.""
Vastasit ylläolevaan näin:
Juuri noin. Hänen on tuotava kaikki vaihtoehdot esiin. Mitään ei saa piilottaa. Kerrottava että on usko ja epäusko. Taivas ja helvetti.
Miten tämä liittyy siihen mitä sanoin? Minä tarkoitin että ihmisen on sydämessään nähtävä kaikki armahdettuina jotta voisi säilyttää mielenrauhansa.
"Joutuvatko vanhoillislestadiolaiset mielestäsi helvettiin? "
Eivät, vaan paremminkin ovat helvetissä, josta he tulevat aikanaan pääsemään pois.
""Hän ei saa ajatella tuomitsevasti toisista ihmisistä, tai muuten hän menettää mielenrauhansa.""
Vastasit ylläolevaan näin:
Juuri noin. Hänen on tuotava kaikki vaihtoehdot esiin. Mitään ei saa piilottaa. Kerrottava että on usko ja epäusko. Taivas ja helvetti.
***Miten tämä liittyy siihen mitä sanoin?***
Voi olla ettei liity yhtään mitenkään. Selitän kuitenkin mitä tarkoitin.
""Hän ei saa ajatella tuomitsevasti toisista ihmisistä, tai muuten hän menettää mielenrauhansa.""
Minä tarkoitin sitä, että ei pidä ketään tuomita, ihmisellä ei ole koskaan valtaakaan siihen. Sen sijaan ihmisen on rakastettava lähimmäistä kuin itseään ja tuotava oman ymmärryksen ja uskontilansa suomin voimavaroin kaikki tosi-asiat ja vaihtoehdot pöydälle; Että miten käy ellei usko (Raamatun mukaan) ja miten käy jos uskoo (Raamatun mukaan).
Vanhoillislestadiolaisuuden helmasynti on ns. rippioppi ja siihen ajautuvan ihmisen rippikierre. Ihminen pyytää jatkuvasti anteeksi olemattomania syntejä ollakseen puhdas.
Homman eteneminen: Vl-saarnaajat antavat puheissaan ymmärtää lähes kaiken inhimillisen toiminnan olevan syntiä. Ihminen seurapenkissä ottaa kaiken saarnaajan puheesta todesta ja muistaa kuinka keskiviikkona uutisten jälkeen radio oli jäänyt auki ja sieltä oli kerennyt soida rock-musiikkia. Vl-uskovainen tuntee itsensä syntiseksi kun ei heti ollut sulkenut radiota ja nostaa kätensä pystyyn saadakseen synnin anteeksi ja säilyäkseen "pienen" paikalla rauhanyhdistyksen jäsenenä.
Sama homma toistuu viikosta ja vuodesta toiseen ja synnin tunto saadaan säilymään kaventamalla tarvittaessa entisestään taivastietä jolla jäsenet saadaan tuntemaan itsensä epäonnistuneiksi ja vajavaisiksi uskovaisiksi jotka ovat tehneet syntiä.
Vl-ihmiset vilkuttelevat myös esim. saadakseen helpotusta mielenterveyden ahdistuksiin tai vaikkapa ajallisen opiskelun tai työn paineiden kestämiseen. Tämä on pohjimmiltaan täysin vääristynyttä syntikäsityksen ja anteeksi annon käyttötarkoitusta.
Raamattu tuntee synniksi vain 10 käskysanan lain, muu on ihmisten keksintöä.
Montakohan avausta acimlaiselle on tarpeen tästä kädennostosta, kun jälleen uusi piti tehdä. Olisit nyt keskustellut tuossa aiemmassa avauksessas. Samoja asioita kukaan jaksa moneen kertaan.
vastaan ovat rikkoneet vaan vaikka ihan ventovieraalta saarnamieheltä? Miten ihmeessä vl-saarnamies voi antaa anteeksi jonkun toisen puolesta?
Eihän kristillinen elämä oikeastaan mitään muuta olekaan kuin yhtä jokapäiväistä kastetta, joka on kerran alkanut ja jatkuu alati. Sillä kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhaan ihmiseen, täytyy lakkaamatta perata pois, ja tilalle on saatava sitä, mikä kuuluu uuteen ihmiseen. Mikä sitten on vanha ihminen? Se on itsekäs minämme, jonka olemme perineet Aadamilta. Se on täynnä vihaa, kiivautta, kateutta, siveettömyyttä, ahneutta, laiskuutta, ylpeyttä ja ennen kaikkea epäuskoa. Sen täyttävät kaikenlaiset paheet, eikä siinä ole luonnostaan mitään hyvää. Mutta kun olemme päässeet Kristuksen valtakuntaan, tuon kaiken pitää joka päivä vähentyä, niin että ajan mittaan tulemme yhä lempeämmiksi, kärsivällisimmiksi ja sovinnollisemmiksi sekä teemme ahneudesta, vihasta, kateudesta ja ylpeydestä yhä selvemmän pesäeron.
Näin kristityt käyttävät kastetta oikein, ja juuri tätä vedellä kastaminen merkitsee. Ellei näin tapahdu, vaan vanhan ihmisen ohjaukset päästetään löyhälle, niin että sen vauhti vain kiihtyy, silloin ei kaste ole käytössä, vaan ponnistellaan kastetta vastaan. Sillä ne, jotka elävät erossa Kristuksesta, eivät muuta voi kuin tulla päivä päivältä pahemmiksi. Sananlaskukin lausuu tämän totuuden: "Aina entistä pahempi, iän myötä ilkeämpi." Jos joku oli vuosi sitten ylpeä ja ahne, tänä vuonna hän on paljon ylpeämpi ja ahneempi. Näin kelvottomuus kasvaa ja edistyy ihmisessä nuoruudesta asti. Pikkulapsessa ei ole vielä mitään erityisiä paheita, mutta kun hän varttuu, hänessä ilmenee kurittomuutta ja siveettömyyttä. Kun hän tulee täysi-ikäiseksi mieheksi, esiin alkaa nousta yhä enemmän todellisia paheita. Jos siis kaste voimineen ei ole torjumassa ja tukahduttamassa vanhaa ihmistä, tämä seuraa luontoaan ja jatkaa hurjastelevaa elämää. Mutta siellä, missä ihmiset ovat tulleet kristityiksi, vanha ihminen heikkenee päivä päivältä, kunnes vihdoin häviää kokonaan. Tätä on oikea nöyrtyminen kasteeseen ja nouseminen siitä joka päivä jälleen ylös. Ulkonaista merkkiä ei siis ole asetettu vain vaikuttamaan voimakkaasti, vaan myös jotakin julistamaan. Milloin uskoa harjoitetaan niin, että se tuottaa hedelmää, kaste ei ole tyhjä vertauskuva, vaan siihen liittyy myös vaikutus. Mutta jos uskoa ei ole, se jää pelkästään hedelmättömäksi merkiksi.
Edellisestä huomaat, että kasteen vaikutus ja merkitys sisältävät myös kolmannen sakramentin, josta on käytetty nimitystä katumus, mutta joka oikeastaan ei ole muuta kuin kaste. Mitä muuta näet katumus on kuin ankaraa hyökkäämistä vanhan ihmisen kimppuun ja astumista uuteen elämään? Eläessäsi katumuksessa sinä siis harjoitat kastetta, joka ei ainoastaan julista uutta elämää, vaan myös vaikuttaa sen. Kaste aloittaa sen ja edistää sitä. Kasteessa näet annetaan armo, henki ja voima, jotka nujertavat vanhaa ihmistä, niin että uusi pääsee nousemaan esiin ja vahvistumaan. Siksi kaste pysyy aina voimassa. Vaikka joku meistä luopuisikin siitä ja lankeaisi syntiin, meillä on kuitenkin aina avoin tie siihen takaisin, jotta vanha ihmisemme saataisiin jälleen nujerretuksi. Mutta vedellä meitä ei enää tarvitse valella. Sillä vaikka joku antaisi upottaa itsensä veteen sata kertaa, kaste on silti vain yksi. Kasteen vaikutus ja merkitys säilyvät jatkuvasti. Katumus ei siis ole mitään muuta kuin paluuta takaisin kasteeseen, jotta siinä ja alkanut uusi elämä, josta on luovuttu, parantuisi entiselleen ja menestyisi.
kastettu lapsena?
"Katumus ei siis ole mitään muuta kuin paluuta takaisin kasteeseen, jotta siinä ja alkanut uusi elämä, josta on luovuttu, parantuisi entiselleen ja menestyisi."
palaat takaisin kasteen armoon ja jos sinua ei ole kastettu ollenkaan, saat kyllä halutessasi itsesi kastetuksi.
NOIN 4 VUOTTA SITTEN JUMALA ALKOI MINULLE PUHUMAAN, ETTÄ NÄISTÄ PITÄÄ KIRJOITTAA, JA NÄKEMÄNI UNI VAATI TULENARASTA AIHEESTA HUOLIMATTA NIIN MYÖS TODELLA TEKEMÄÄN. TÄSSÄ TULOS, JOKA EI TULLUT HELPOLLA, OLI SEURAAVA:
VANHOILLISLAESTADIOLAISTEN SYNTIEN ANTEEKSIJULISTAMISKÄYTÄNTÖ ON HARHAOPPI
Kotimaa n:o 1 (4.1.2008), vain vanhoillislaestadiolaisten mukaisen opetuksen mukaan voi pelastua (Aimo HAUTAMÄKI, Olavi VOITTONEN). – Muut eivät opeta kuten he, joten vain he pelastuvat?
Kyseisen suunnan mukaan uskomaton ihminen saa uskoessaan kaikki siihenastiset syntinsä anteeksi vain heidän kätten päällepanemisen kautta ja samalla julistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi, 1 ja anteeksiantaja on Pyhä Henki, joten EI TOTEUDU raamatun kohta MINKÄ TE PÄÄSTÄTTE ja kätten päällepaneminen EI OLE välttämätöntä, 2 ja muutkin uudestisyntyneet kuin he voivat sen tehdä. – Yksinkin ollessaan voi uskomaton saada kaikki syntinsä anteeksi jos hän tietää oikean tien anteeksiantamukseen. 3
Samoin kaikki uskoontulon jälkeiset synnit täytyy jonkun heidän joukostaan julistaa toiselle heihin kuuluvalle anteeksi, mutta yleensä eivät kehoita menemään sopimaan ja vaikka kehoittavatkin, ei aina tule mentyä ja sellaisessa tapauksessa EI JUMALA ANNA anteeksi, sillä rikkomuksen kohdehan aina kärsii rikkomuksesta. Ei Jumala ole epäoikeudenmukainen ja siinä tulisi sellaisia mutkiakin, joita raamattu ei opeta – Siis myös itseen ja Jumalaan kohdistuvat synnit he julistavat toisilleen anteeksi.
Syntien anteeksijulistamisessa he vetoavat Raamatun kohtaan, jossa Jeesus sanoo: ”kaikki minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassakin” (Matt. 18:18, 16:19; Joh. 20:23). – Mutta tämä raamatun kohta on yleisesti tulkittu väärin.
Ja asiani ydin:kyseinen kohta on tarkoitettu nimenomaan ja AINOASTAAN USKOVIEN keskinäisten rikkomusten sopimiseen, EI YLEISEEN syntien anteeksijulistamiseen, vaan sitä tulisi soveltaa raamatun kohtaan: mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin (Matt:18:15).
LÄHIMMÄISEEN, ITSEEN TAI JUMALAANHAN RIKKOMUKSEMME YLEENSÄ KOHDISTUU.
PERUSTELUT: Jos minä uskovana rikon sinua vastaan, tuota rikkomusta EI ANNA ANTEEKSI MINULLE JUMALA, eikä PYHÄ HENKI, vaan kun minä katuvana ja mahdollisimman eritellysti pyydän sinulta anteeksi ja kun sinä sitten annat rikkomukseni Jeesuksen nimessä anteeksi eli päästät, se on samalla hetkellä päästetty taivaassakin ja TOTEUTUU raamatun kohta – MINKÄ TE PÄÄSTÄTTE. – Edellä mainitunlaisissa tapauksissa TULEE AINA TOIMIA NOIN (Matt. 18:15), JOTA KOHTAA KYSEINEN SUUNTA SOVELTAA VIRHEELLISESTI LANKEEMUKSIIN YLEENSÄ (KOTIMAA 24.7.2008, Marko HEIMONEN). SITÄ SE EI TARKOITA.
Joskus asioitten sopimiseen saattaa syntyä erilaisia kiemuroita, kuten esim. jos rikkomuksen konteena ollut ihminen on jo kuollut. Mutta kun AINA HETI sopii rikkomuksensa, tällaisia kiemuroita ei pääse syntymään.
Itseen ja Jumalaan kohdistuvat synnit pyydetään Isältä 4 tai Jeesukselta anteeksi. 5 – Tulee tällekin Raamatun kohdalle 4 käyttöä.
Kyseisen suunnan mukaan Isältä pyydetään vain tietämättään tehtyjä syntejä anteeksi, mutta Raamattu EI OPETA missään noin. Heidän mukaansa Lutherin isoa katekismusta saammekin tästä syyttää.
HUOM! ON TÄRKEÄÄ VIELÄ MAINITA, ETTÄ USKOONTULON JÄLKEEN TULISI JOKAINEN SYNTI PYYTÄÄ ERIKSEEN ANTEEKSI, JA ETTÄ YLEENSÄ VAIN USKOMATTOMALLE IHMISELLE VOIDAAN JULISTAA KAIKKI SYNNIT ANTEEKSI.
Vanhoillislaestadiolaiset ovat kovia lausumaan kadotustuomioita ja olen erittäin valmis vaatimaan julkista anteeksipyyntöä tällaisten lausumien johdosta ja pitäytymään tässäkin Raamatun opetuksessa (Jaak. 4:12 ja Luuk. 6:37).
Vain silloin kun toimimme tässä antamieni ohjeiden mukaan, pysyy uskovan "pöytä puhtaana" joka suuntaan ja PÄÄSEE TOTEUTUMAAN Raamatun suurimman ja ensimmäisen käskyn vertainen käsky: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Matt. 22:37-39).
SIUNAUSTA KAIKILLE! Viitteet:
1) Ap.t. 9:17. 2) Ap.t. 2:41, 10:44. 3) Ap.t. 26:18. 4) Matt. 6:12.
ERKKI KEKOLAHTI 5) Mark. 2:5,10.
YLIVIESKA Lainaukset UT v. 1938
seillä on monelle asia kirkastunut ellei kerralla niin pikkuhiljaa. synnintuntohan se on oltava kuitenkin.