Meillä saapui n. viikko sitten 8vk ikäinen koiranpentu. Minusta tuntuu että pentu ei pidä minusta yhtä paljon kuin muista perheemme jäsenistä, vaikka minä ruokin, silittelen, leikin ja ulkoilutan sitä eniten, se jopa nukkuu kanssani. mutta silti kun tulen kotiin ei sen häntä ala heilumaan iloisesti niin kuin silloin kun joku muu tulee kotiin, eikä se säntää luokseni leikkimään :/ toinen koiramme oli pentuna hyvin kiintynyt minuun mutta nykyään on enemmän äitini koira :/ Voinko jotenkin vaikuttaa pentuun positiivisella tavalla, että se pitäisi minusta enemmän?
Kuinka lähentyä pennun kanssa?
jissy
2366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pentu pitää sinua vertaisenaan tai vähän alempana yksilönä. Sen ei tarvitse liehitellä sinua huomiota saadakseen. Kokeileppa muutama päivä jättää se vähemmälle huomiolle. Vaadi ruokintatilanteissa istuminen ja katsekontakti. Älä mene silittelemään äläkä paijaa sitä. Ulkoiluta, muttaälä lepertele ja osoita ylenmääräistä huomiota. Katso, muuttuuko pennun käytös.
Hmm...
Itsekkäistä syistä koira toki aina hankitaan mutta koitahan iloita siitä, että pentu tulee juttuun muiden perheenjäsenten kanssa. Sehän on ihana asia, vai mitä? Jospa keskittyisit nauttimaan uudesta pikkuruisesta, etkä vertailisi niin tarkoin sen hännän heilutteluja eri ihmisten kohdalla?
Jos sinulla on jo kokemusta koirista, tiedät niiden leikkivän myös eri koirien kanssa eri tavalla; toisten kanssa painitaan, toisten kanssa juostaan ja yhden kanssa vedetään sukkaa. Kaikki kaverit ovat silti omalla tavalla mieluisia.
Minä asun miehen kanssa ja minä hankin meille koiran muutama vuosi sitten. Koira on minun: ulkoilutan ja ruokin sen täysin yksin (näin sovittiin) mieheni ulkoilee vain toisinaan kanssamme, ruokaa antaa vain minun ollessani työmatkalla tms. Miehelleni koira silti laulaa kauneimmat tervetuliaislaulut ja heillä on aivan omat, rajut leikkinsä. Minä olen ihan tylsä koiran mielestä :)
Minusta tämä on upea juttu ja iloitsen kovasti heidän kohellusta seuratessani. Ei ole minulta pois, että viihtyvät keskenään; sehän on vain hieno asia!