Yön pimeänä hetkenä.
Tyyny ystävänä.
Kertaan mielessä menneen.
Kaiken kadonneen.
Uskoin oikeaan.
Toivoin unelmaa.
Jota kohti kulkea sain.
Kappaleen matkaa vain.
Voi kuinka rakastin.
Rakastin niin että tuunustin.
Sisimpäni herkän mielen.
Paljastin kielen.
Miten kävikään.
Kyy istui kivellään ja ilkkui.
Kaikki on unta vain.
Katso taakse peilin.
Uskot kai.
Silloin paljastuu totuus.
Elämän moninaisuus.
Uskoni, toivoni.
Jota rakastin.
Vajoan yöhöni.
Tyyny kaverinani.
Itkien typeryydelleni.
Tyyny ystävänä.
Kertaan mielessä menneen.
Kaiken kadonneen.
Uskoin oikeaan.
Toivoin unelmaa.
Jota kohti kulkea sain.
Kappaleen matkaa vain.
Voi kuinka rakastin.
Rakastin niin että tuunustin.
Sisimpäni herkän mielen.
Paljastin kielen.
Miten kävikään.
Kyy istui kivellään ja ilkkui.
Kaikki on unta vain.
Katso taakse peilin.
Uskot kai.
Silloin paljastuu totuus.
Elämän moninaisuus.
Uskoni, toivoni.
Jota rakastin.
Vajoan yöhöni.
Tyyny kaverinani.
Itkien typeryydelleni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elämänmakuinen runosi kaikkea tuota, uskoa, toivo ja rakkautta siihen kuuluu,
mutta niin myös tuota surua ja kyyneleitä,,,
Vaan yhdessä Gitta eteenpäin, eikö niin,
uuteen pvään uskoen, toivoen ja - rakastaen..! :)
Olet jälleen herkin kielin soinu,
kielet ne soi säkynein sävelin.
Yöt jos kertoa vois,
sielä syvimmät itkut nyyhkytykset.
Magitta
surrullinen on runos
kyllä Liisa ymmärtää
nuorin poikani kun pois lähti,
antoi minulle nallensa.
Muistot-joskus niin
satuttavia....
Margitta sinä olet
kauniilla tavalla
kirjoittanut yön pimeyden
tuskasta, muistojen kyyneleistä..