Aika tuoreena palstan seuraajana ihmettelen alituista keskustelua veneiden ominaisuuksista ja nopeuksista. Kilpailun ymmärrän, mutta jos ollaan lomalla, niin kuin kai useimmat ovat, niin eikö ole aika sama kulkeeko paatti 5, 6 vai 7 solmua. Jos on matkalla viikon, ja palaa lähtösatamaan, niin kuin kai useimmat meistä tekevät, niin eikö ole aika yhdentekevää onko takana 100, 200 vain 500 mailia?
Mistä pääsen itse aiheeseen: Eikö olisi fiksumpaa pitää vaikka sapattivuosi vanhalla hitaalla veneellä sen sijaan, että investoi uuteen hienompaan ja nopeampaan. Ei se siitä sen paremmaksi muutu, päinvastoin, velat kasvavat stressi lisääntyy ja loma menee sen kaiken purkamiseen, millä uusi vene on maksettu, toki tietysti hienommissa puitteissa.
Hidastakaa hyvät ihmiset! Sen sijaan, että ostatte uuden high-tech-messuhienouden hiilikuiduilla ja kevlareilla, kunnostakaa vanha paatti, ihan itse, omin käsin. Veneillä on sielu ja vanha vene on aina kunnostamisen arvoinen. Kunnostaessa oppi arvostamaan veneitä yksilöinä, ei vain tuotteina, suoritusarvoina tai vertailuina muihin.
Veneilyssä yhä toteutuu se, mikä muualla yhteiskunnassamme on harvinaista kokea - kun köysi laiturista irtoaa, niin kiire lakkaa. Miksi ihmeessä pilata tämä arvokas asia kiirehtimällä jonnekin, ja sitten sieltä pois, sitä en ymmärrä.
Pahoittelen hieman kaljahuuruista vuodatustani, mutta minulla on kova ikävä mennyttä maailmaa, jolloin kaikkea ei mitattu ja vertailtu, jolloin asioilla oli vielä itseisarvo. No, olen optimisti ja uskon lamaan. Se pysäyttää meidät ajattelemaan, mikä on tärkeää ja mikä ei, vesilläkin.
Mukavaa kesän odotusta itse kullekin. Lukekaa joutessanne hieno kirja: Pekka Parikan "Myrskylintu nousee siivilleen", häivähdys toisenlaisesta maailmasta.
Lupaan kirjoittaa asiaakin, joskus...
Mistä pääsen itse aiheeseen: Eikö olisi fiksumpaa pitää vaikka sapattivuosi vanhalla hitaalla veneellä sen sijaan, että investoi uuteen hienompaan ja nopeampaan. Ei se siitä sen paremmaksi muutu, päinvastoin, velat kasvavat stressi lisääntyy ja loma menee sen kaiken purkamiseen, millä uusi vene on maksettu, toki tietysti hienommissa puitteissa.
Hidastakaa hyvät ihmiset! Sen sijaan, että ostatte uuden high-tech-messuhienouden hiilikuiduilla ja kevlareilla, kunnostakaa vanha paatti, ihan itse, omin käsin. Veneillä on sielu ja vanha vene on aina kunnostamisen arvoinen. Kunnostaessa oppi arvostamaan veneitä yksilöinä, ei vain tuotteina, suoritusarvoina tai vertailuina muihin.
Veneilyssä yhä toteutuu se, mikä muualla yhteiskunnassamme on harvinaista kokea - kun köysi laiturista irtoaa, niin kiire lakkaa. Miksi ihmeessä pilata tämä arvokas asia kiirehtimällä jonnekin, ja sitten sieltä pois, sitä en ymmärrä.
Pahoittelen hieman kaljahuuruista vuodatustani, mutta minulla on kova ikävä mennyttä maailmaa, jolloin kaikkea ei mitattu ja vertailtu, jolloin asioilla oli vielä itseisarvo. No, olen optimisti ja uskon lamaan. Se pysäyttää meidät ajattelemaan, mikä on tärkeää ja mikä ei, vesilläkin.
Mukavaa kesän odotusta itse kullekin. Lukekaa joutessanne hieno kirja: Pekka Parikan "Myrskylintu nousee siivilleen", häivähdys toisenlaisesta maailmasta.
Lupaan kirjoittaa asiaakin, joskus...
Vastaukset 54
Vanhimmat
eihän niitä riitä kaikille
Scyllalla, se on saletti! Vaikka velkarahalla.
Vietin viime kesänä kiireettömän loman Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla. Kiireettömyyteen ei vaikuttanut veneen nopeus, vaan sopiva reittisuunnitelma.
Itse nautin myös vauhdista, joten kyllä muutamat solmut vaikuttavat. Rentoudun parhaiten purjehtiessa enkä aurinkoa ottaessa. Lisäksi ehtii nähdä enemmän, kun matka taittuu ripeästi. Voi tehdä väljän aikataulun ja silti ehtii "suhteellisen kauas."
Jos joku ostaa kalliin veneen, niin se ei aina tarkoita kerskailua ja näyttäytymisen halua. Purjehdus voi olla ihan vain harrastus siinä missä sauvakävely.
Tulevan kesänä aion pitää viisi viikkoa lomaa ja purjehtia mahdollisimman paljon ja kovaa. Ilman stressiä. :)
"mahdollisimman paljon ja kovaa. Ilman stressiä"
joopajoo, hieno yhtälö sulla tossa. Pikku paineita jo etukäteen ?
jos yksiköissäkin? Tarkoitatko km/h vai kn eli solmuja? 1 kn = 1 mpk/h = 1.852 km/h. Eikö vain?
27 km/h eli n. 14 kn on tavanomaisilla veneillä surffinopeus spinnulla, VOR-raasereilla keskimääräinen tai hidas. Niillä kovimpien vuorokausien keskivauhti on ollut lähellä 27 kn luokkaa! Se on todennäköisesti stressiä, kovaa työtä, epämukavuutta, äärirajoilla kestämistä.
Etkö ymmärrä, että jotkut meistä pitävät vauhdista?
En minä stressaa tai ota mitään paineita nopeudesta, vaikka pyrinkin purjehtimaan vauhdikkaasti.
En aseta lomalle tai purjehduskaudelle mitään mailitavoitetta. Pyrin vain hyödyntämään kulloinkin vallitsevia olosuhteita mahdollisimman hyvin ja nautin siitä.
Toiset nauttivat hitaasta etenemisestä, viinistä ja auringonotosta. Minäkin pidän siitä välillä, mutta toisinaan haluan purjehtia kovaa. Kun vene kulkee nätisti ja reippaasti, niin nautin siitä. Jos ei kulje (esim. ei oikein tuule riittävästi), niin sitten mennä hitaammin.
No, turha kai tätä on enempää selitellä. Taitaa olla ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää joillekin.
"Etkö ymmärrä, että jotkut meistä pitävät vauhdista? "
Jos todella pitää vauhdista, niin purjevene on totaalisen väärä vempele. Käytännössä kaikki Suomenlahden laitureissa olevat purkkarit menevät sellaista vauhtia, että koska tahansa ihan tavallinen matti/maija meikäläinen ajaisi polkupyörällä purkkarista ohitse.
Siis jos sen veneen rinnalla voisi ajaa pyörällä ;)
Ja varmuudeksi toinenkin ;) niin ehkäistään ehkä ennalta jonkun herneen meno johonkin nenään ;)
Jos sen sijaan nauttii _vauhdin tunteesta_ niin purjevene on vallan mainio vehje, koska se löysä fillarointivauhti tuntuu joskus ihan hirveän kovalta menolta. Tämä tunne ei vaan riipu venemallista eikä niistä todellisista solmuista, se tulee silloin kun vene kulkee omaa huippuvauhtiaan, joka on yhdelle veneelle 4 solmua, toiselle 14. (Oikeastaan pienessä ja siis hitaassa veneessä tuntuu vauhti kovemmalta, koska vesi on lähempänä ja liikkeet tuntuvat enemmän kuin isommassa. ruotsinlaivassa ei tunnu 20 solmua yhtään miltään).
Ilman mitään vertailukohtaa ja mittaria on purjeveneen todellista vauhtia kokeneenkaan purjehtijan todella vaikea arvioida. Tätä voi kokeilla menemällä outoon veneeseen, joka on vähän eri kokoinen ja eri tyyppinen kuin oma vene (jotta oman veneen kokemukset eivät auta) ja yrittämällä ilman mittareita, vauhtia suhteessa muihin veneisiin, vanaveden muotoa yms. arvioida veneen vauhtia.
Todellista , solmuilla mitattavaa nopeutta (kilpailujen ulkopuolella) purjeveneessä tarvitsee vain jos haluaa ohittaa muita purjehtijoita ja nauttii siitä että muut eivät mene itsestä ohi. Vauhdin hurman saan aikaan hitaallakin veneellä.
Tarkoitan matkapurjehdusvauhtia.
1. Sopiva matkavauhti
Omasta mielestäni leppoisin ja silti riittävä vauhti on 100 mpk/vrk, optimaalisin olisi ehkä 120-160 mpk/vrk. Sitä jaksaa ylläpitää pienellä miehistöllä (kaksistaan seilatessa) tai yksinpurjehduksilla vaikka useita vuorokausia pysähtymättä.
2. Liian kova
Vauhti, jossa vene kulkee 200 mpk/vrk tai yli on erittäin rasittava pienelle miehistölle. Jo ensimmäisen vrk:n jälkeen alkaa väsymys painaa. Veneen liikkeet ovat rajuja, aallokon iskut kovia. Mitä enemmän g-voimia sitä herkemmin myös meritautia. Voin kuvitella miten raju on VOR-veneiden yli 500 mpk/vrk.
3. Liian hidas
vauhti selvästi alle 100 mpk/vrk, esim. 60-80/vrk, on aika tuskastuttava, koska matka ei tunnu edistyvän eikä purjehtimisessa ole minkäänlaista "kulkemisen meininkiä".
Ilman kiirettä ehtii mainiosti tehdä melko pitkiäkin purjehduksia, sitä pitempiä mitä vähemmän oleilee satamissa. Se on taas toinen juttu, mistä kukin tykkää. Jollekin riittää lyhyet päivämatkat ja se on heille antoisaa. Niitä jaksaa tehdä nopealla raaserillakin.
Mitä pienempi vene, sitä hitaammin ja poukkavammin mennään.
Jos veneen mitta on aallonpituuden luokkaa, vene koukkii joka aallon pohjan. Jos sen mitalle mahtuu yli 2 aallonpituutta, vene kulkee aivan tasaisesti.
Suomenlahdella joku alle 30 jalkainen kulkee reilussa vastaisessa 4 solmun vauhdilla ja noukkii inhottavati jokaisen aallonpohjan, samaan aikaan ison Balticin avotilan kallistetulla pöydän reunalevyllä shampanjalasi pysyy pystyssä 10 solmun vauhdissa.
Tuolle pikkuveneelle se 100 nm vrk-matka voi olla saavutus, isolle 200 mailia leppoisaa menoa.
Haastatko nyt omia samppakaljahöyryisiä purjehduskokemuksia, 10 knotsia kryssissä Suomenlahdella, yli kahden aallonpituuden mittainen (yli 80 ft) alus. Taisi olla Tallinkin Romantica?
100 nm vuorokausimatka on hyvä suunnittelun perusta lys 1,0 veneelle, joku 30 jalkanen on hyvinkin lys 1,1 joten keskimatkaksi voi ennustaa 110 nm.
Vai meinaatkos että VOR70 veneissä se samppapikari pysyy helposti pystyssä, niille voisi arvioida noita "leppoisaa menoa 200 nm/vrk" juttuja. Lys-taulukosta äkkiä kattoen esmes X-512 lys on 1,41 joten siinä missä Folkkari taittaa sata mailia vuorokaudessa, tuo menisi 141 mailia. Siis suunnillensa näin, mutta heitäs nyt kertoen, millä 200 mailia/vrk paatilla sinä oikein seilailet?
Katso mihin vastasin. Kirjoittaja asetti yksioikoisia mailirajoja vrk-matkoille. Lapsikin ymmärtää, että veneen koko vaikuttaa asiaan. Havainnollisesti se tulee esiin, kun hieman kärjistetään. Hyvin pieni ja hyvin iso ja ikävästi pienen menoa hidastava aallon koko.
LYS:istä on turha tässä puhua, jos samalla LYS-luvulla olevat pitkä ja lyhyt vene luovivat, toinen voi olla paljonkin nopeampi kuten hyvin tiedät. Ihan vaan sopivan aallon korkeuden/pituuden mukaan.
"heitäs nyt kertoen, millä 200 mailia/vrk paatilla sinä oikein seilailet? "
Sanoinko seilaavani tuollaisella?
Joo, niinpä näyttää. Molemmat pistivät vaan jotain teoreettista horsenkakkaa, oliskos epämukavaa luovia 200 mailia vuorokaudessa -periaatteella. Heh, heh...
Muuten, tuo lys-luku on ihan käyttökelpoinen ennakkosuunnitteluun. Tietysti olosuhteet vaikuttavat, tuulensuunta, aallonkorkeus ja etenkin tuulen nopeus. Sitten voi vielä tehdä peltigenuakorjauksen tuohon lyssiin. Mutta loppujen lopuksi asia on kuiteskin niin että Avance 36 on puolet nopeampi kun Havsfidra, eli kahden vrk reissu Avancella = kolmen vuorokauden reissu Fidralla. Näihän se menee, teoreettisesti ja myös käytännössä keskimäärin.
näkyy olevan sinullakin
"Joo, niinpä näyttää. Molemmat pistivät vaan jotain teoreettista horsenkakkaa"
kun jatkat toteamalla, että se Avance 36 Havsfidraa puolta isompana on "puolet nopeampi kun Havsfidra, eli kahden vrk reissu Avancella = kolmen vuorokauden reissu Fidralla. Näihän se menee, teoreettisesti"
Lisäisin vielä, että reissu tuolla Avance 36:lla on myös puolet mukavampi kuin Havsfidralla.
Koolla on väliä. Teoriassa ja käytännössä.
Perustelen nyt aikaisemmassa viestissä esittämääni käsitystä, koska asia tuntui herättäneen ristiriitaa.
Käsitykseni on syntynyt kahdeksan erityyppisen 30-43 ft veneeni perusteella. Jokaisella tuli seilattua aika paljon ja useita vuosia.
Jos vene on niin pieni tai hidas, ettei sillä pysty ylläpitämään 100 mpk/vrk avomerivauhtia, pidän sitä matkapurjehdukseen hiukan huonona. Reissut jäävät lyhyiksi. Kesälomalla ei esim. ole mahdollisuutta ehtiä Itämerta kauemmaksi.
Jos vene on niin nopea ja iso, että 200 mpk/vrk onnistuu melko helposti, se on liian rasittava pienen miehistön hallittavaksi. Pitkien purjehdusten tavallisin miehistön koko on kaksi henkeä. Kilpareissut on eri asia.
Oma ennätykseni on ollut 220 mpk/24 h (myrskyisellä valtamerilegillä). 190-200 mpk/vrk on täyttynyt useita kertoja. Tuollaisten nopeuksien saavuttaminen on edellyttänyt kovaa tuulta ja lähes jatkuvaa surffinopeutta. Meno on hyvin kaukana miellyttävästä. Siksi pidän sitä liiallisena vauhtina matkapurjehdukseen - tai ko vauhti edellyttää hyvin isoa venettä, joka taas ei ole pienelle miehistölle mukavin.
Purjehdus kovassa tuulessa muuttuu heti mukavammaksi, kun vauhdin pudottaa.
Näistä syistä en tarkoituksellisesti maininnut veneen kokoa enkä tyyppiä. Sata mailia vuorokaudessa on siis sopiva ja siihen pystyy monella erikokoisella veneellä. Tämä on minun käsitykseni pitkiltä matkapurjehduksilta.
Jokaisella tietenkin on oma mielipiteensä.
Elä höpötä. Merellä iso aallokko viskoo ihmistä oli alla sitten mikä tahansa "normaalikokoinen" pursi. Neljän metrin aallokko nostaa ihmistä neljä metriä ylös, ja laskee saman verran alas, monta kertaa minuutissa. Näin ainakin Avance 36 sitlootassa. Vähän sama kuin olisi Linnanmäellä joutunut vempeleeseen jonka masinisti unohti päälle lähtiessään kotiin vuoron päättyessä.
Eikä Fidra ole ensinkään epämukavimmasta päästä, ainaskaan kryssillä! Lenssillä se tietty rullaa kuin pitkäkölinen, mutta sen kryssivauhti on sen verran maltillinen ja runkomuoto vasta-aallot pehmeästi ottava. Ei se ryski vasta-aaltoon tai sukella läpi kuten ns. hyvä kryssipaatti. Korkeutta kannattaa yrittää max 50 astetta, jopa vähemmän jos on hyydyttävä keli. Se mukeltaa aaltojen välissä, veikkaan että se motion comfort factor Havsfidralla on Itämeren aallokossa parempi kuin Avancella, ihan noin perstuntumalta ja aika kultaa muistot periaatteella.
Mitäs sinä tiedä Havsfidran avomerikryssistä? Oletko kokeillut?
Nyt ymmärsin mitä yrität kertoa.
Ehken noin, mutta toisaalta vaikuttaa usein siltä että veneen koko ja kesäloman pituus ovat kääntäen verrannollisia. Siis, mitä kalliimpi vene sitä vähemmin aikaa koska kaikki aika menee rahan hankitaan tai hallintaan.
Parasta tietysti on jos on rajattomasti vapaa-aikaa purjehdukseen jolloin veneen kokokaan ei enää pahasti rajoita reissun pituutta. Jos lisäksi on rajattomasti rahaa, niin tuolla lys 1,3 paikkeilla saa vielä kivasti yksinpurjehdittavia veneitä, ja ehtii tosi kauas...
Meneepä filosofiseksi jauhannaksi - kaksi kuukautta vesillelaskuun...
"Veneillä on sielu ja vanha vene on aina kunnostamisen arvoinen."
Ei, wanha wene ei ole aina kunnostamisen arvoinen, joskus purrellakin on viimeinen legi, kuten meillä ihmisilläkin ja hän on ikuisen leponsa ansainnut.
Mutta, tietenkin veneellä on sielu. Tai, ei ole aina, tai kaikilla, tai oikeastaan kaikilla on mutta veneen sielu herää henkiin vain päästessään yhteyteen kipparin sielun kanssa. Siis eräänlainen symbioosi? Ja sielujen yhteyteen tietysti pääsee kun on riittävästi fyysisessä yhteydessä, kun saavuttaa nautinnon huipun niin rakkaus herää välttämättä, eikä enää pyri esineellistämään kumppaniaan merellä!
Kyllä minä taputan purteni kylkeä pitkän reissun jälkeen ja kiitän siitä että hän toi meidät taas perille!
Näin sen tietysti pitäisi olla, mutta jotenkin se kilpailuhenki elää meissä monissa purjehtiessakin...
Oikeastaan tuo kilpailuhenki tai oman purren nopeusresurssien täysi hyödyntäminen, eihän se ole "vauhtisokeutta". Kuten joku aiemmin kirjoitti 100 mpk/vrk on OK, mutta parempi olisi 120 mkp/vrk nopeus. Näinhän se on, eikä myöskään hitauden ihannointi istu sielukkaaseen sitlootaan. Olkoon alla vaikka Havsfidra, merten rättisitikka, niin silläkin pitää seilata tyylillä, trimmit kohdallaan ja vauhti parhaana mahdollisena (keskimäärin 80 nm/vrk). Toisaalta jos vene onkin Avance 33, niin sama juttu (keskimäärin 114 nm/vrk) tai Sirena 44 (keskimäärin 134 nm/vrk).
Oleellista on se, että ei homma ole rahasta kiinni - ollaan me purjehtijat vaan niin varakkaita että kuljetaan sillä kalustolla jolla halutaan ja riittävästi jokainen saa kulumaan kevätkunnostuksen aikaan, jotta mieli pysyy hyvänä ja sielukas venesuhde kunnossa ;-)
Noiden päivämatkojen, eli miten pitkälle päivässä pitää päästä ovat minulle käsittämätön asia?
Minä en esimerkiksi ymmärrä trimmistä yhtään mitään. Nostan lakanat kun lähdetään, reivaan jos tuulee "liikaa" ja lasken purjeet kun olen siellä minne ajauduin. Niin kuin moni sanoo olen perillä kun köydet irtoaa. Jos näen jonkin mielenkiintoisen kohteen pysähdyn tutkimaan sitä eikä kiinnosta saanko sen 100m täyteen vai en. Pitäisi ottaa myös muut veneessä olijat huomioon. Jos matkassa on lapsia tai lemmikkejä pitää pysähdyksiä olla useampia kuin vain aikuisten matkatessa. Ikinä en ole maileja mitannut, enkä mittaa. Mielestäni mailit ovat lomapurjehduksessa merkityksettömiä. Pääasia olkoot viihtymisessä.
Et oikein kuulosta avomeriseilorilta "Ikinä en ole maileja mitannut enkä mittaa" - tuo periaate hankaloittaa jo navigointiakin aika lailla.
Mutta, mikäs siinä, ja onkos sitä purjettakaan nyt niin nökönuukaa nostaa - voisi katella jotta mihinkäs sitä tänään ajelehditaan. No, ihan tosissaan, mitäpä tuo ketään haittaa miten sinä purjehdit, etenkin jos nuo muut veneessä olijat, lapset ja lemmikit eivät kaipaa yhtään sen nopeammin seuraavaan satamaan, niin antaa lillua vaan "iskä on jo perillä". Oikeastaan olen vähän kateellinen, minulla on välillä aina näitä "laita josekone käymään!" -juttuja silloin kun en ole ykkösluokan reissulla
Eihän tuossa ollut puhe siitä, miten pitkiä päivämatkojen tulisi saaristossa olla. Vuorokausimatkoista puhutaan vain silloin, kun avomerellä vähintään muutaman vuorokauden pituisia legejä heitellään. Siinä kyllä useimpia kiinnostaa, olemmeko perillä tänään vai huomenna. Saaristossa se seuraava hyvä paikka pysähtyä voi olla ihan nurkan takana ja pohdinta koskee sitä, jaksaako lakanoita kaivaa esiin niin lyhyttä pätkää varten.
Miten niihin trimmeihin suhtautuu, on tietysti jokaiselle aivan henkilökohtainen kysymys. Minulle se on se oleellinen ero moottoriveneeseen. Se on se, mikä tekee matkanteon mielenkiintoiseksi, eikä aika koskaan tule matkalla pitkäksi. Maileista viis, niillä ei ole itseisarvoa, sillä on kyllä väliä, miten ne mailit tehdään.
Tulipas taas aukaistua turpansa paikassa jossa olisi pitänyt pitää se kiinni. En todellakaan ole avomeripurjehtija. Ruotsia kauempana en ole purjehtinut ja sitähän ei voi pitää edes ulkomaana.
Pohjanlahdella ja päijänteellä pääasiassa pysyttelen. Ei meillä mukulat(3) juurikaan kusele, että kauanko vielä. Osaksi johtunee siitä, että katselen ja kuuntelen koko ajan miltä meno maistuu ja kun olen haistavinani kyllästymistä keksin jotain aikaa vievää tekemistä ja samalla mietin mihin rantaudumme.
Hidas vene on vähän niinkuin voitelemattomat sukset. Ei sillä ole mitään väliä, kulkeeko vene 5 vai 7 solmua. 7 solmua kulkeva jättimäinen lahna voi olla paljon "hitaampi" kuin 5 solmua kulkeva pienehkö vene. Kyse on purjehdusominaisuuksista ja nopeudesta suhteessa veneen kokoon, yleensä nopea vene on hyvä purjehtia, siitä on kysymys, ei nopeudesta sinänsä.
Ihan vastaavasti voisi ihmetellä, että miksi suksia pitäisi voidella. Paremminhan sitä saa lenkillä hien pintaan, jos sukset ei toimi. Ja mitä väliä sillä on ehtiikö hiihtämään 5 vai 8 kilometrin lenkin, kun takaisin tullaan kuitenkin. Nopea vene on vähän niinkuin hyvin toimivat sukset hiihdossa, sillä on kiva purjehtia.
Jees, näin on näppylät ja joka hommaan kannattaa ottaa omanlaisensa. Harrastin aikoinaan umpihankihiihtoa, ja 280 cm pitkät, kolmisen tuumaa leveät Lahdenperät olivat ehdottaman hyvät vehkeet siihen. Näihin verrattuna Suomen armeijan halot olivat kuin tuo nätti Swan 43 vs Merivuokko ;-)
Eikä kilpavehkeitä, Karhuja, Atomikkeja ja Vissereitä kannattanut ajatellakaan. Täysin mitääntekemättömiä rimpuloita, jos kevyttä pakkaslunta oli lähellekään metriä :-D
Hiihtäminen on fyysistä kun purjehdus taas henkistä toimintaa.
Jos sukset on oikein voideltu fyysinen rasitus on kevyempää ja hommasta nauttii eikä tule niin kovin hiki, mutta jos vene on tappiin trimmattu ja on ajettava "trimmi pohjassa" kasvaa stressi ja tulee kovin hiki.
Miksi ihmeessä sielu suhtautuisi menoon toisin kuin ruumis? Tappiin trimmattu vene on juuri se, mikä saa sielun lepäämään. Hyvin voideltu suksikaan ei etene ilman ponnistuksia, aivan kuten tappiin trimmattu venekään ei etene aivoja käyttämättä. Aivojen käyttö ja stressi taas eivät ole missään tekemisissä keskenään. Harvemmin siinä ruumillekaan hiki tulee, mutta puutumisen välttää.
asia rantapurjehtijoilla. Vedeppä tappiin trimmatulla veneellä yksin (tai vaikka yhden gastin kanssa) aluksi vaikka parin vuorokauden legi ja mieti sitten veneen toimivuutta. Koneella-ajettaessa tyynessä toimii.
Mites ihmeessä veneen toimivuus tähän liittyy? Totta kai pienellä miehistöllä tulee hyvinkin tingittyä joistakin asioista, mutta miksi trimmeistä, sehän on vain erinomaista ajankulua pidemmälläkin legillä. Eihän tappiin trimmattu suinkaan edellytä maksimaalista purjepinta-alaakaan, vain käytössä olevan setin trimmit. Ja pitkä tai lyhyt matka, oikeissa trimmeissä oleva vene kulkee mukavimmin, kevyimmin sekä miehistölle että ohjaukselle, jota kuitenkin tekee enimmäkseen tuuli- tai sähkökäyttö.
Koneella tyynessä ajaen paras trimmi ainakin minulla tarkoittaa sen verran kevennettyä kaasua, että peräpeili juuri ja juuri pysyy kuivana. Ja silloin tingitään muutoin käyttökelpoisesta matkanopeudesta puolisen solmua. Mitä muuta trimmi koneajossa voisi tarkoittaa? Ja ajaako joku tosiaan koneella niitä vuorokausia?
ensin määritellä tuo "Tappiin trimmattu" vene ennen kuin jatketaan. Minä en nyt jaksa moista soopaa alkaa kirjoittamaan.
jatka ihmeessä!
Mielenkiintoisia mietteitä on herättänyt tuo yöllinen kirjoitukseni - kiva niin.
En ala kinaamaan kanssanne oikeasta nopeudesta tai päivämatkoista, mutta käytännön elämä on osoittanut, että hyvin monelle veneloma, niin kuin mikä tahansa muukin loma, on suoritus. Homma suunnitellaan päivämatkoja, tekemisiä ja pysähdyksiä vaille valmiiksi ja sitten kun kesäloma koittaa, se suoritetaan läpi.
Mutta toisikin voi tehdä. Voi vain lähteä ja tulla loman loputtua takaisin. Jos on hyvä tuuli ja kaunis ilma, mennään kauemmas, jos ei, pyöritään lähialueilla. Kumman sitkeässä on käsitys, että vain valtameripurjehdus on oikeaa purjehdusta. Sanoisin, että rannikkopurjehdus on tuhansia vuosia vanhempi laji, avomeripurjehdus paljon nuorempi, ja omasta mielestäni varsin tylsä harrastus. Saaret ja rannikot ovat paljon mielenkiintoisempia, vaikka niiden lomassa ei niin pääsekään rohkeuttaan osoittamaan.
Joku mainitsi, ettei hitaalla veneellä ehdi niin kauas. Epäilemättä totta, jos käytössä on sama aika, mutta hitaan veneen omistajalla saattaa hyvin olla enemmän aikaa, kun ei ole niin paljoa velkaa. Ja toisaalta, miksi pitäisi ehtiä niin kauas? Kauasmatkaajat eivät helposti huomaa, että vauhtisokeudessaan he purjehtivat monen mielenkiintoisen kohteen ohi.
On myös taito osata pysähtyä, vietää päivä tai pari juuri etenemättä, ihan vain olla. Tämä on tosin vaikeaa, jos alla on uusi huippunopea vene, josta on otettava kaikki irti, ikään kuin todostaakseen itselleen, ettei se ollut huono ostos, tai että on ainakin parempi kuin vanha vene, nopeampi.
Mutta kukin tyylillään. Toisille pallonkierto on tärkeää, minulle sellainen olisi vain suoritus, joka tehdään siksi, että voi sanoa tehneensä sen. Minulle veneessä oleminen ja päivästä nauttiminen on tärkeää, ja sitä ei tarvitse hakea kaukaa maailman ääristä.
ja ihan sivuhuomautuksena, nuo mainitsemani mailit olivat viikkomatkoja, eivät päivämatkoja...:)
Aikoinaan tehtiin noin, tarkka suunnitelma: reitti, kohdesatamat, purjehduspäivät, kelivarapäivät, jne. Viime vuosina kuitenkin on mennyt aika löperöksi, kesälomalla on aikaa kolme viikkoa /- viikko, seilaillaan minne sattuu menemään. Tosin alkuun parin vuorokauden avomerilegi on aika hyvä, sen avulla pääsee todellakin irti maallisista asioista ja purjehduksen rytmiin.
Saaristossa lötköily on jees, mutta minkäs sille voi että auringon nousun katselu aavalla ulapalla on nähtävä vähintään kerran vuodessa. Eikä se ole "suoritus" - pelkästään minun korvieni välissä oleva nautinto...
Purjevene on hidas kulkuneuvo, pitkien matkojen taittaminen vaatii noita avomerilegejä. Onhan se kiva välillä käydä pois kotinurkista, vaikka samalla jättää taakseen varmaan tosi hienon purjehdusvesistön ja saaret. Niistä ehtii nauttimaan viikonloppukeikoilla - siinä ehken tuon perverssin avomeripurjehdusnautinnon lisäksi toinen syy siihen että lomareissut suuntautuvat aina "maailman (Itämeren) ääriin".
tekee mieli katsomaan mitä sen toisella puolella on. Meret on sitä varten, että ne ylitetään! Elämässä on aina haasteita ja yrittämistä.
Ei siinä sen kummempaa "suoritusta" ole eikä kiirettä tarvitse pitää - eikä edes kannata.
Miksi käyt hölkkälenkillä? Siksi, että tulee hyvä olo!
Kiirettä pidetään vain jos kisataan tai jos sattuu olemaan joku tiukka aikataulu. Mutta ei sekään ole hullumpaa. Nuorena käväistiin kahden viikon kesälomalla Christinasöllä, oikein kiva retki sekin. Asenne ratkaisee. Joskus etsittiin kiirettä ja ilmoittaudutaan jokaiseen avomerikisaan...
Minulle olisi kärsimys, jos joutuisin paria päivää pitempään istumaan jossain luodolla...
Kumma juttu. Kun on kauan merellä, tekee mieli maihin. Kun on kauan maissa, tekee mieli merelle.
Hienoa, että on erilaisuutta. Hienoa, että on erilaisia veneitä ja erilaisia tapoja veneen käyttämisessä. Minua ei haittaa eikä kiinnostakaan, vaikka et tykkää avomerireissuista etkä haaveile kaukopurjehduksista.
Siksi, että oletan siitä olevan terveydelle hyötyä. Mitään hyvää oloa siitä ei tosiaankaan tule eikä ole ikinä tullut.
Näin kait se on, että paratiisiinkaan ei pidä jäädä makaaman liian pitkäksi aikaa. Matka on päämäärä.
Erilaiset veneet ja erilaiset miehistöt kippareista puhumattakaan värittävät luotoja ja laitureita ja tottakai aavoja ulapoita. Olemme riittävän samanlaisia ja samalla riittävän erilaisia.
Onhan maratooni toki kärsimystä, mutta hyvä olo siitäkin tulee jälkeenpäin.
Rauhallinen kuntohölkkä on eri asia. Jos olosi on huono, todennäköisesti kuntosi on vielä heikohko. Hölkkää enemmän, kunto ja olo paranee. Sama on muuten avomerilegit purjehduksessa. Alkaa tuntua elämältä, kun "pääsee juonesta kiinni". Pari pv voi mennä oksentaessa, sitten elämä voittaa. Jälkeenpäin tulee koettelemuksitakin hyvä mieli. Ehkä ei kaikille?
että jotkut on veneilleet Suomen rannikolla pienen ikänsä. Tällöin ei samat paikat jaksa kiinnostaa vuodesta toiseen. Paljon kivempi on vetäistä Gotlannin kautta Bornholmiin ja vaikka Saksaan ja pysähtyä pariksi päiväksi siellä. Puolentoistavuorokauden legi ei ole mitään.
Noista velkajutuista ei kannat sun murehtia. Kaikki veneet ei ole velaksi ostettu ja jos on velkaa otettu, voi se olla jo pois maksettu.
Pitkänmatkanpurjehtijat ovat eri sakkia kuin vierassataman lautirilla tärisevät kovaa (7 m/s) tuulta pelkäävät.
Yksi asia näyttää myös jääneen turhan vähälle huomiolle. Nopeuden ohella tärkeää on myös menemisen mukavuus.
Oma purteni ei ole erityisen nopea. Loppujäykkä matkapursi, jossa maljamainen runko. Parasta paatissa on miellyttävät kryssiominaisuudet: vasta-aalto ei hakkaa, vaan runko kulkee sutjakkaasti veden halki.
Itse ainakin arvostan rauhallista ja levollista käyttäytymistä enemmän, kuin absoluuttista vauhtia. Yhtä tärkeää on tasapainoiset ohjausominaiauudet. Trimmin pitää ola kohdallaan ja ohjausvoimien kohtuulliset.
se ilmentää, jos koettelemuksista tulee jälkeenpäinkään hyvä mieli. Ei masokismi ole ihmisen normaali ominaisuus.
Ihan kun jiiärrän suusta...
on nimenomaan ihmiselle (todennäköisesti muillekin ihmisenkaltaisille elämänmuodoille) luonnollinen olotila. Ponnistelun ja tai adrenaliini-erityksen kiihtymisen jälkeen ihminen palautuu fyysisesti ja henkisesti euforisessa olotilassa.
olisi tietysti hauska saada jotain lähdeviitettä. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, ettei epämukavasta ponnistelusta palautumisessa ole mitään euforiaa.
erilaisia. Toisille tuntuu tuo adrenaliini olevan kuin huumetta, mutta itse kuulun rauhallisempaan kastiin. En juuri nauti keinotekoisten vaikeuksien voittamisesta, kun minusta niitä aitojakin joiden kanssa painiskella, on ihan riittävästi.
Jos jollekulle purjehdus on vain haaste selvitä ylityksistä tai pallonkierron nautinto tulee jälkijunassa, niin suosittelisin kyllä kriittistä itsetutkiskelua. Mikä tahansa harrastus muuttuu paljon mielekkäämmäksi, kun se ei ole vain väline jonkun fiiliksen tai maineen saavuttamiseksi, vaan itseisarvo sinänsä.
vaikka hitaalla Scyllalla, tai vaikka välimerelle. Ei se ole veneen nopeudesta kiinni. Mutta siinä on iso ero, meneekö jonnekin sen paikan takia, vaiko vain etenee päättömänä paikasta toiseen, kun ei osaa pysähtyä. Paikoillaanolo on yllättävän vaikeaa, kun joutuu helposti olemaan itsensä kanssa.
Ehkä olennainen pointti tässä koko keskustelussa on se, jonka joku hyvin mainitsi, että jos pitää vauhdista, kannattaa ostaa moottorivene. Purjehduksen olennainen pointti on taas aika, aika olla vesillä ja elää veneessä, jolloin etenemisen määrä on hyvin toissijainen.
Kysypä itseltäsi, millainen oli viime purjehduksesi, xx päivää vai xxx merimailia? Oletko pitkänmatkanpurjehtija, kuten edellinen kirjoittaja ilmaisi olevansa, vai pitkänajanpurjehtija?
Tuo ketjun aloittanut yöllä pikkupäissäsi kirjoittamasi juttu oli ihan positiivinen ja mukava.
Mutta nyt täällä kehoittelet ihmisiä itsetutkiskeluun sen vuoksi että he ovat jossain suhteessa erilaisia, eri asioista nauttivia, eri elämänasenteella kuin sinä - "wäärin weneilty", sano luodolla istuja! Aikamoinen jessesyndrooma
:-(
Voi, voi.... onko päämäärä tärkeää vai liike? Vai pitääkö jäädä paikalleen luodollensa istumaan, jos siitä liikahdat niin luullaan ettet osaa kohdata itseäsi.
Ikään kuin et ymmärtäisi merestä mitään? Et arvosta purjehtimista, et halua istua sitlootassa vaan luodolla? Purjehtiminen on hienoa, meri on mahtava elementti. Mutta rannalla ruikuttaen voi kohdata vain itsensä tukevasti persie kivellä, meren keskellä voi kohdata jotain ihan muuta, löytää jopa uutta itsestään kun sitlootasta et lähekkään läpsyttelemään ennen kuin seuraavassa satamassa. Tajuatko ensinkään mitä haastan?
Olen kanssasi samaa mieltä, että meren keskeltä voi löytää itsensä, purjehdus on siihen erinomainen harrastus, etenkin yksinpurjehdus.
Mutta tätä ei suurin osa halua, vaan unohtaa itsensä ja keskittyä uusimpaan tekniikkaan, purjeiden trimmaamiseen, suorituskykyyn, maileihin ja muuhun (mielestäni) joutavaan. Näppärin keino tähän on pitää itsensä kiireisenä, jottei aika käy pitkäksi, lomallakin. Ja vaikeinta on pysähtyä ja istua aloillaan, vaikka sitten luodolla.
Pseudofilofiaa tai ei, kiire ja asioiden suorittaminen tuntuvat olevan monen nykyihmisen elämäntapa, ei vain välttämätön paha, vaan haluttu olotila, josta ei luovuta edes lomalla, ja joka helposti pilaa sen, mikä purjehduksessa on olennaista.
Jälleen kerran ajatukset loksahtavat samoille uomille Wikin kanssa. Tässä puhuttu vauhti- tai mailisokeus taitaa olla enemmän urbaania legendaa, ei ainakaan meidän seuran saunan lauteilla puhuta kesän maileista mitenkään vertaillen tai saavutuksena. Toisille niitä kertyy enemmän joka vuosi, toisille vähemmän, so what? Kun muutaman vuosikymmenen viettää kaiken vapaa-ajan vesillä, saa lähitienoilta uusia asioita etsiä jo hyvin tiheällä kammalla. Reviiriä laajentamalla uutta löytyy paljon helpommin. Lapsuuden mansikkapaikkoja uudelleen löytäessä taas aivan liian usein löytää vain mökkirannan.
Olisi jo itsekin pitänyt osata sulkea suunsa, sillä keskustelu jo kertaalleen tiivistettiin oivallisesti toteamukseen, kuinka pari päivää purjehdittuaan tekee mieli maihin ja vastaavasti parin päivän jälkeen merelle. Siinähän se koko juttu on.
Itsensä kohtaamisesta kyllä pitää todeta se, että paljon lähemmäs sitä olen aina päässyt veneessä. Niin nautinnollista kuin luodolla istuminenkin voi olla, se on vain...no sitä nautiskelua. Ja nautiskelu on aina enemmän ulkokohtaista.
"Jos jollekulle purjehdus on vain haaste selvitä ylityksistä tai pallonkierron nautinto tulee jälkijunassa" jne.
Yleensä iso porukka viisastelee kaukopurjehduksista ja maailmanympäripurjehduksista, mutta tekee sen pelkästään omien mielikuviensa perusteella. Hyvin pieni joukko on reissun kertaalleen toteuttanut ja osa heistä suunnittelee seuraavaa. Kuulun tähän hiljaiseen vähemmistöön ja tunnen useimmat muut samaan "kastiin" kuuluvat. Heiltä en ole kuullut sen kaltaisia ajatuksia, mitä nyt esität. Omasta mielestäni
- pallonkierto oli elämän hienointa aikaa, vaikka siihen väistämättä liittyi erilaisia koettelemuksia. Koettelemuksetkin kuuluvat elämään kuin suola soppaan
- "jälkijunassa" tulee kaiken koetun sulattelua ja elämyksien muistelemista ...sekä joillakin motivaatio uusien reissujen suunnitteluun (ellei ikä, terveys, työ tms ole tullut esteeksi).
- irtaantuminen arkihuolista on tehokkainta, kun irrottaa köydet ja lähtee suoraan merelle eikä jää löhöilemään lähisatamiin. Ehdottomasti paras tapa oman loman aloittamiseen on ollut muutaman vrk:n avomerilegi, joka on aloitettu jo samana iltana töistä päästyä. Vaimo on kannustanut samaan.
- harrastus on sitä mielekkäämpää mitä paremmin se auttaa irtaantumaan ammatin ja arjen huolista. Eläkeläisellä se on elämän tärkein sisältö. Jos on haasteita, se on pelkästään hyvä. Haasteet stimuloivat!
- merellä vaikeudet eivät ole "keinotekoisia", vaan hyvin realistisia. Niitä ei kukaan hae, vaan yrittää välttää. Silti tulee yllätyksiä, mutta niistä on selvittävä. Ainakin itselläni on kiva tunne jälkeenpäin, "kun siitäkin selvittiin".
Ehkä luodolla istujalle riittää elämän sisällöksi paikallaan olo. Kaikille se ei riitä.
itsutko samalla luodolla vaikkapa 30 tuntia yhtäjaksoisesti, kuten me, kun menemme Visbyyn? Vene liikkuu, mesiinä mukana, mutta veneen suhteen olemme paikoillamme ja rentoudumme.
kahdenlaisia. Niitä, joille rentoutuminen on sitä, etteivät he tee mitään, vaan esim. istuvat kivellä ja tuijottavat merelle jopa 8 tuntia putkeen. Olen tavannut tällaisen ihmisen. Hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 51 vuotiaana stressin takia.
Sitten on sellaisia, joille paras rentoutuminen on pieni puuhastelu, varsinkin silloin, kun tahdin saa itse määrätä. Itse kuulun tähän ryhmään. Saisin stressin, jos joutuisin vain olemaan, tekemättä mitään. Purjeiden säätö, vempaimien virittely jne. on parasta rentoutumista.
mutta ainakin sinä ymmärsit minut täysin väärin. Luepa tekstini uudelleen, ilman kiihkoa, niin ehkäpä ymmärrät mitä kirjoitin.
Tuskinpa aloittajalla oli pallonkiertäjät päällimmäisenä mielessään vuodatuksessaan vaan nämä itämerellä ja kotivesillä purjehtivat. Pallonkiertäjillä varmaankin, paitsi tietysti kilpailuihin osallistuvilla, on mielessä veneen käytännöllisyys ja turvallisuus etupäässä.