Sinä tarjosit minulle kätesi
Kätesi pakkasyönä
Kun tähdet oli taivahan kattona
Ja Onni oli meille myötä
Minä sormeni pujotin käteesi
Käteesi vahvaan tuohon
Auringon tunsin kasvoillain
Ja nenässäin tuoksusen ruohon
Sinä unelmaan kannoit käsilläs
Käsilläs graniitin vahvoin
Mitä Sä pyysitkään katseellas
Kaiken sen Sinulle annoin
Syömmet sykkivät kädelläs
Kädelläs kultaisella
Tää on utuinen uneni
Jonka täytit Sä rakkaudella
Uni on turvassa käsissäs
Käsissäs vahvoilla noilla
Kun kuljen ma maailman turuilla
Vierailla vainioilla
Kätesi pakkasyönä
Kun tähdet oli taivahan kattona
Ja Onni oli meille myötä
Minä sormeni pujotin käteesi
Käteesi vahvaan tuohon
Auringon tunsin kasvoillain
Ja nenässäin tuoksusen ruohon
Sinä unelmaan kannoit käsilläs
Käsilläs graniitin vahvoin
Mitä Sä pyysitkään katseellas
Kaiken sen Sinulle annoin
Syömmet sykkivät kädelläs
Kädelläs kultaisella
Tää on utuinen uneni
Jonka täytit Sä rakkaudella
Uni on turvassa käsissäs
Käsissäs vahvoilla noilla
Kun kuljen ma maailman turuilla
Vierailla vainioilla
Vastaukset 38
Vanhimmat
Aamun kätesi on ojentanut
lämpimän kuin hellän
otteesi lukijoihin.
Hyvää tätä päivää.
Huomenta Ystäväni
Uskaltauduit käymään päiväunessani :)))
Lämmöllä vastaanotan viestisi
....vaikka aapani verhoutuvatkin
utuiseen valkeaan lumeen..
haluaisin toivottaa sinulle aurinkoista päivää
Kuvittele, että nenäpäähäsi
sulava lumikide
olisikin kutitteleva auringonsäde :D :D
Nyt kuvittelen auringonsädettäsi,
on pakko kun ei taivaalla
luo säteitään.
Yritän pehmein askelin tulla
että sivistyksen mittareilla
sanojani luoda
mutta tarpeen vaatiessa muuttuvat
teräviksi että läpitunkeviksi
veitsin terin varustettuna
että pauhulla rauhan sekoittaen.
Kun omaa luonteen lujan ja vahvan
Mielen oikeudenmukaisuuden
On sanan säilääkin käytettävä
Yli mielisten mukavuuden
Välillä askeleet pehmeiksi painaa
Huulet supisten kuiskaella
Sitten antaa verensä pauhaa
Ja sanasten singahdella
Mieltä mun lämmittää tietenkin
Jos kuvittelit tuota
Että auringonsäde kuitenkin
Lähetettiin mun luota :))))
Lepposia lukemia mittariisi
toivottaa -tytteli-
Löysin kuin sattumalta viestisi toisesta
osoitteestani ja pirskatti oli laitettu
roskapostiksi...nyt muutin hiukan tuota,
ettei niin höveliksi tämä muuttuisi.
Oli muitakin tänne joukkoon
mennyt mutta onneksi katsoin.
Kiitos tästä ja toivoa sopii
ettei minuakin roskikseen
upotettaisi...oikeastaan kai
sinne joutaisinkin.
Viisauttako lienee
vai ennustetta
että roskapostiksi...
Hmmm...
Kiitos kun katsoit :)) :D))
Ilmeisesti liian tiukka suodatin,
joten eiköhän se tästä ala taas
tervehtimään.
Pikku häikkää oli tuossa,joka
pitäisi olla nyt kunnossa.
Kyllä siinä häikät häviää
kun ammattilaisen ottein
suorittaa säätimet kohdalleen :)
Kuules jotain pientä kuitenkin
aina välillä ja toisinaan kuin
-arpaa heittäis;klikkauksilla-
...ai ammattimiestä - etsitäänkö
puuseppää...aina tarvitaan...
nyt on taas mentävä,ei ole aikaa
enempää..toisten lisää.
Hyvää viikonloppua Sinulle.
...puusepän töitä..
No,kyllä ois :)
...Kiitos toivotuksistasi
..minun "tavallansa"
jo tuolla taaempana
Sinulle toivotettuna
aiemmin kirjattuna....
... ja minä kuin pollarina
etsimään koloon piiloitettua
aarretta...
mitenhän tämänkin
käynee...
ja Hyvää naistenpv.
Kiitokseni lämmöllä lähetän
toivotuksistas tämän päivän
Sinun tervehdyksesi hetkeksi
häivyttää mun mielestän suruisan häivän
Tää elonkulku kun yllättää
myös huolilla arkisilla
on hyvä kun hetkeks voi unhoittaa
Sun sanoillas parahilla
Sori...nyt onnahti tosi pahasti
tää lyriikka
Mutta sanojen viesti on aitoa :)
- Nyt pitää minun askareihini rientää
Hyvää yötä
Lempeitä unia Sinulle
Hienoa että ylevää lukea lyriikkaa,
joka ei ole niitä helpoimpia,jos
haluaa luoda sulavaa tekstiä.
Uutta virtaa päivääsi
toivotan.
Tuo on totta :
jos sulavaa, kauniisti keinuvaa
haluaa tehdä
vaikeutta on...
Muutoin
hmmm."ei niin vaikeaa" :))
Kiitos
päivässäni todella oli tänään virtaa...
Toivon Sinulla olleen
myönteisten muistojen päivä
Kaunis oli kertoma jonka tänne
laitoit ja nytkö voin mennä
ajan taakse - muistoihin - että
miten takaisin löytäisin
tähän aikaan...sekä että on
elämämme taival.
Olet kaunis ihminen
että hyvät yöt.
Hei Ystäväni :)
Minä arvostan ihmisessä eniten hänen sieluaan
Siksipä
uskon Sinunkin tarkoittavan
minun sieluani maisemaa
kun käytät sanaa kaunis
Punehtunein poskin olen hiljaa
...sieluni Sinua kiittää
----
Kun viittasit kertomaani
lienetkö tarkoittanut
tuota s.32 (tai jotain).... :)
---
Sinun runosi Kaikuja
Miten se onkaan
että runosi koskettaa sieluani
kuin haavan tehden
tuottaen samalla sekä kipua, että iloa....
Runosi soljuaa kauniisti
- Kun luen sitä ääneen
sen rytmiikka kantaa itseään
Ja luonto
luonto on runossasi läsnä
Jotenkin koen
voimakkaita tuntoja sielussani
kun luen runosi loppua...
- Sinun runosi -
- On kaunis -
Kerro omin sanoin että miten kuvaat
sielun,lyhyesti kuin nasevasti ja
uskotko siihen.
Jokainen on tavallaan kaunis mutta
mitä tapahtuu -syntymän,elämän kuin
kuoleman välillä-...muokkaa minämme
ja moninaiset eri tekijät.
-hivenen jarruttaa tuo 32...-kun
ei ota nyt päälle.
Mitä - osaanko jo kirjoittaa runoja?
Minä olen vain niin "vahva"niiden
kirjoittaja kuin eläjäkin,siitä se
kumpuaa jo lapsuudesta lähtien.
Kiitos Sinulle...tämä oli eilen
jo tulollaan että aiemmin jo
pyrkinyt ulos.
Voi Hyvä Ystäväni
Miten ajatteletkaan
että minä -tytteli- voisin jotakin
lyhyesti kertoa :D
Sielu ...hmmmm
Sillähän me tunnistamme ihmismerestä heidät
jotka meille tärkeitä ovat
Jokaisen ihmisen elämä tärkeä
mutta meille itsellemme merkityksellisiä
eivät kuitenkaan kaikki
Lohtua , iloa, hyväksymisen tunnetta kaipaamme
- kun sielu toisen samanlaisen tunnistaa
Ei aina sanojakaan tarvita
- Ei kuulla
- Ei nähdä
toista välttämättä tarvitse
-----
Sielu tunnistaa ikävän , kaipuun
- ja huolen
Sielu antaa meille myös surun ja murheen
Mutta voidaksemme tunnistaa aidon ilon
On meidän tunnettava myös murhe...
---
Minä olen samaa mieltä
Me kaikki olemme kauniita
- kuin omalla tavallamme
Sielu -sielukkuus
näkyy myös meissä
Kutsuttakoon sitä sitten vaikka kauneudeksi
Monasti ihmisessä näkyvä eletty elämä
antaa hänelle kauneuden
Hmmm... kysyt osaatko kirjoittaa runoja
Mitä arvelisit minun tähän vastaavan .. :D
Sibä sisimmässäsi itsekin tiedät vastauksen
- jopa tiedostaenkin täysin sen
Vai mitä :D:D
Kerrohan Sinäkin mietteitäsi
sielusta…...
Mieluusti kuulisin ..
Ps. Laitoinpa tähän samaan jo tuon toisenkin viestin
…minkä siirtona tein…
PsPs…Luen myöhemmin uudestaan
Tuon toisen viestisi
…nyt on taas aika
…mennä…
Hyvää Yötä
Luin runosi oikeastaan sattumalta, koska sillä oli sama nimi kuin itse joskus kirjoittamallani.
En silti lainkaan turhaan. Runossasi on mielenkiintoinen naisellinen näkökulma samaan aiheeseen. Viehättävä.
Kaunis kiitos Sinulle :)
...kädet..kätemme...
Niiden kautta kulkee paljon viestejä...
Sinun tiellesi toivotan
käsiä helliä :)
...ja näin sanoen jatkan :
Olipa meillä tässä päivänä muuanna puhetta
arkipäivän murheista
siksipä tällaiset aatokset alkoivat päässäni virrata
Ja Sinulle ne kirjasin
Toin ne sieltä "takaa " nyt tähän
Ja se "paikka 32" jääköön sinne olemahan....
Nyt oomma täs...:)
_____----______----_______-----
Sinäkin kirjasit"tämä aika on nyt...jne..."
Tulvehtipa mieleeni tällaiset sanat :
Tämä elomme valtameri nostattaa
joskus suuriakin vaahtopäitä
Ottakaamme
tiukemmin kiinni peräsimeen
- Nokka kohti kuohuja
Reivatkaamme suuri purje
- antaa tuulen pullistaa se
Kääntäkäämme ruoria
uskaliaasti päin käyden
Jos karit ja kivet kolhaisevat
kolhaiskoon
Jos virtaukset vauhtiamme hiljentävät
hiljentäkööt
Jatkakaame kulkuamme
omaa horisonttiamme kohti
- myrskyn ja sateen
tummien pilvien jälkeenkin
Nousee taas aurinko
Kuulemme lintujen laulun
Näemme sateenkaaren taivaalla
perhosten tanssin
ja viherjöivän maan
Ja ennenkuin huomaammekaan
silmämme siristyvät
kasvoillemme nousseesta hymystä :)
terveisin
-tytteli-
____-------_______------_______------
Että tämmönen pläjäys tässä
sulle pureskeltavaksi :D :D
Niin ylevää kuin kaunista tekstiä
Sinulta että hierarkiakin katsoi
parhaaksi silmänsä siihen ujuttaa.
Eikö mikään voi jäädä
meidän väliseksi...
nyt hymyä huuleen
vaikka mieli ajatuksen
asteikolla astelee.
Päivääsi kirkkautta,vaika
sitten lumenvalolla häikäistäen.
On aika
minun
kuin peiliin katsoa
ja nähdä
minun käyttäneen
sanojen sanomaa
niin
että havahtumista
niiden vähentämisenn
jo tullut on....
En aina itsé sitä huomaa..
vaan nyt
sanon siis
Hyv´Yötä
Kerro kerro kuvastin
ken on maassa kaunehin
-naamion toiseltakin
puolelta kuin meistä
kaikistakin-
ulospäin näyttäytyvää
sielujen maisemaa.
Kuvastin taskupeilin kaltainen
-kuin simpukka,
helmen sisäänsä kätkien
Naamiot riisuttuna
peilinsä sisällä,
kadotettuaan sielunsa
elämän julmassa pelissä.
Peilinsä sisään turvaan jää.
- Ei jaksa elon rulettia enempää
Peilin kannessa
nukke jatkaa tanssiaan
Säveleet tummat
ilmaan jäävät kaikumaan.
Soitto soi ja soi, aina vaan
Mutta peilin sisällä
tyttö jatkaa uniaan.
Ei soitto,
ei tanssi häntä herätä.
Liikaako
elonmyrskyjä lie hän pelätä.
Ikuisestiko
neito tuo vaikenee
Kyllä -jos ei
kukaan hälle taikojaan tee.....
Olen nyt sanaton ja suo
tämä nyt Anteeksi
sillä olet yksi tosi harvoista,
joka ymmärtää elämän toistakin
puolta niin vakavuudella
kuin huumorillakin.
Kiitos - ja hyvältä
tämä aika on kanssasi
täällä tuntunut
- kaikesta muusta
huolimatta.
Lämmintä kuin turvallista
yötä kohti aamua.
Hyvästein kaikuja
...aistinko
Ehkäpä toivoisin
....jotakin sanovanikin
Mutta
tässäkö...täällä...
Ehkä en kuitenkaan...
- Turvallista matkaa yössäsi -
Tämä on kuin vuoristojunarataa ajelisi,
välillä maisemat kuin maastot vaihtuvat
kuin matkustajatkin,jotka saapuvat että
lähtevät...enkä minäkään omaa
pysäkkiäni ole lukkoon lyönyt
ja missä pois voisin jäädä ?
Huomenia aamuusi.
Huomenet Sinulle myös
Mainitsit “elämän toisen puolen”
- varmaankin noita tummia virtoja tarkoitit
Niiden syövereissä uineena
- ehkäpä joskus jopa miltei hukkuneenakin
on oppinut
siihen vakavuudella, surulla
-mutta- myös huumorilla suhtautumaan
Kuin pelastusrenkaana tummana ärjyviä aaltoja vastaan…
…minä ehkä miltei kysymyksen Sinulle esitin
- ehkäpä jonkin verran verhotun
Ja nyt ikään kuin tunnen, että vastauksen minulle annoit…
Sanasi kuin kertoivat :
että olisi minun aikani
- vuoristojunasta nousta…
Laskea laukkuni tälle seisakkeelle
Virittää nuotio…muistojen lehdillä….
Luoda katseeni kaukaisuuteen…
….mitä sitten ??
- en vielä tiedä….
... juuri elämän tummia
vellovia tuntoja tässä
ajassa...
Tunnistan pelastusrenkaasi
läheisyyden vahvana.
Täytyy nyt Itse soveltaa
virran voimakkuus oikeissa
mittasuhteissa...omaani.
Missä loimun lämpö
että huomenen voitto
tästä välietapista...
...
en minäkään tiedä vielä ?
Hei
Jotenkin
koen
tämän runosi (Kevään naamio)
"erilaiseksi"…....
Pidän tämän vahvuudesta
Sanojen takana kuin naamioihin piilotettuna paljon, paljon…
Tässä on väkevyyttä
Kuin uhmaa (sori “uhma” ei ehkä oikea sana, mutta jotakin kuitenkin sellaista…)
Jotenkin koen että tästä runostasi
en voisi sanoa “tykkään tästä"
Vaan !!!
Että tunnen
tätä runoa itsessäni….
Kuitenkin runosi päättyy
sanoihin ; “kevään oraassa”
Sen kautta jää ajatus toivosta
Ja tulevaisuudesta
... kuitenkin...
ps.enpä tiedä olenko jo pudonnut junasta....
yritänpä kuitenkin tämän morsettaa...:)
Oikein...uhmaa tässä on,joka
saattaa muodostua ns.akilleen
kantapääksi - tarvittaessa - ettei
hempeys ole aina sitä todellista
voimaa...kun sitä todella tarvitaan.
...kevään ohra on Tarkoituksella
tähän sommiteltu...
...toivon kuin epäsoinnun yhdistelmiä
liikkuu täällä ja murisee kynnet
valmiina,jos niitä tarvitaan
-empaattisuus kuin kriittisyys-
säkenöi tähtiään taivaalle.
Ystävä hyvä,et ole tippunut veneestä
vaan pysytkö kyydissä ja en minä
uppoa,ei en lainkaan,vaan piilossa
olevat peitset ovat saaneet ehkä
näkyvämmän roolin.
Morsetan tätä aamuusi.
Kun runon-oras rauhassa kasvaa saa
Tulee kukinnostansa kaunista, kuin parempaa
Mutta jos sanan säilä -kuin halla - koskettaa
Sen kasvustonsa noin lopettaa
Vaikka jo ”kahdella karvalla” ollut ois
Sanat tylyt voi sen kuihduttaa pois
Ken ”pakkasen” jälkeen auringon lois
Ja uuden alun sen myötä oraalle sois.
Sanat versoais kauniisti ,
voimia antais
Sen kukinnot eteenpäin auttais,
näin kantais
Siis jatka Sa
sanojen kudelmaa
Tee runoistas
Rakkauden unelmaa…..
Ps…..- jälleen siis Ps…:)
”putosinpa ” junasta tälle seisakkeelle
Mutta
jostakin syystä juna ei vielä ole jatkanut matkaansa
- liekö jokin laitevika…
Siks` minulla hetkinen aikaa hengähtää
Ja miettiä
onkon minulla vielä sijaa junassa
vai onko ”minun paikkani” tällä seisakkeella….
ps.ps. Anteeksi!!! että vastaan taas "loppusoinnullisilla" riveillä
Uskon tietäväni, että se on ärsyttävää
Mutta!!!
Sepä "sisäsyntyinen vika" minussa on...
Kauniilla kosketuksin sanoilla luot
tunnelmaa tämän matkasi varrella,
joka saa oman sijansa lukijankin
ajan hermoilla - oraaksi.
Valon kudelmaa hiljaisuuden
pehmein narskuvin askelilla
voinen astella...liukasta
tosin kun tutustuin juuri
painovoiman lakeihin.
Hyvä välillä seisakkeilla on
punniten tunnustellen
omaa ääntänsä.
Sointuja tai ei mutta jos
aallot kuljettavat bittien
tunnelmaa suosiollisesti,
niin yhteinen oras saa
siitä oman kasvunvoimansa.
Uskomuksesi tuomitsen ja totean,
että kovin väärässä siinä olet.
Hei
Ethän loukannut itseäsi
kun
tutustuit painovoimain lakeihin??
Kaunis ajatus
..tuo oras..
..ja..
..kasvuvoima.. :)
.... Tuomitsetko ***nyt hymyilen***
ja siis väittäisit että väärässä
tyystin olisin
No, tämähän johtuu vain siitä
että Sinä olet niin kiltti :)))
Hei
ei mitään,vain huvitti kuin
hymyilin itselleni,no tännekö
tuo loppu ylpeyskin sitten karisi
...ei ollut kiirettä ylösnousuun.
Minäkö kiltti,no suotakoon tuo
kunnia minulle...ahistuksen päälle.
Kiva yksilö naisena olet.
Huomenta
Kiva kuulla Sinusta :D
...minulla hirrrrmuinen kiirus....
..Nähdään tuonnenpana...:)
...meillä kun tää huumori natsaa...
niin...
uskaltaudun sanomaan
että miltei luin
piip,piip.. naiseksi olet :)
vaan ..sanoitkin..naisena
Kunpa näkisit miten hymyilen :) :)
Ota Sina vain vastahan
kun sanotaan...:)
tottuuksiahan minä vaan sanon
Sie oot kiltti..;)
- On tää vaan jännä paikka
tässä vanhetessansakin saa
vaan huomata
jotta välillä tuo elon tiimalasi
pistää hiekkansa valumahan siihen malliin
ettei taho vattan-alusessa juoksuelimet piisata
Nytkin saan taas mennä
ja rivakasti sittenkin!!
Ehinpä kuiteskin tervehdyksein laittaa
Hyvän mielen iltaa Sinulle
Toivottaen -tytteli-