Lääkkeellisen pas:n jälkeen

joo tuota jaksamisjuttua olen kyllä miettinyt. Toki olisi hyvä, että hormoonit poistuis elimistöstä mutta entä henkinen puoli. Kun kuulin hoitajalta tästä välikierrosta, itkin koko loppupäivän, jotenkin vaan otti niiiin koville, että taas tulee pitkä tauko ja sit hoidot jatkuu ja taas erilaiset sulut ja lomat sekoittaa kuvioita. Että vaakakupissa on sekä henkinen että fyysinen puoli. Mulla alkaa kyllä tuntumaan että henkinen puoli alkaa olla aika huonossa jamassa. Fyysiset oireet kyllä kestää, mutta itkusta kun ei meinaa tulla loppua vaikka mitä tekis...

alkuperäinen... kirjoitti:

joo tuota jaksamisjuttua olen kyllä miettinyt. Toki olisi hyvä, että hormoonit poistuis elimistöstä mutta entä henkinen puoli. Kun kuulin hoitajalta tästä välikierrosta, itkin koko loppupäivän, jotenkin vaan otti niiiin koville, että taas tulee pitkä tauko ja sit hoidot jatkuu ja taas erilaiset sulut ja lomat sekoittaa kuvioita. Että vaakakupissa on sekä henkinen että fyysinen puoli. Mulla alkaa kyllä tuntumaan että henkinen puoli alkaa olla aika huonossa jamassa. Fyysiset oireet kyllä kestää, mutta itkusta kun ei meinaa tulla loppua vaikka mitä tekis...

Sama tunne myös täällä. Itkua kyllä riittää. Minulle lupasivat kyllä että heti kun vuoto vain alkaa niin aloitetaan uusi ivf- hoito. Mulla kun pakkasessa ei ole enää mitä ottaa. Ja ivf- hoitokin on jo kolmas ja käsittääkseni julkisella eivät useampaa tee. Joten toivo alkaa olla tosi vähissä, varsinkin kun 1. ivf:stä ei yhtään pakkaseen ja 2. ivf:stä vain 1 alkoio pakkaseen, joka siis pari viikkoa sitten siirrettiin ja negat. oli testi.

Mistähän voimi sais? En vain tahtois taukojakaan pitää. Ja toisaalta pelottaa kun hoitoja ei ole paljon jäljellä.