Ministeri Hyssälä on sitä mieltä, että on. Ja että ne pitää korjata, jos eläkeikää nostetaan.
Mitähän vikoja niitä on?
Mitähän vikoja niitä on?
Onko meillä vikoja työoloissa?
Tilja
19506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tämä Hyssälän höpinä. Vikaa varmaan on paljonkin monella työpaikallaan, mutta miten tää Hyssälä nyt korjaisi esim. kirvesmiehen töitä. Pistäisikö välillä kirvesmiehen koulutukseen esim palkanlaskijaksi?
Pöydän takaa ministerien on niin helppo jauhaa potaskaa.
oisko enstex toi ministerin duunin siirto sinne kalakukkokaupunkiin.
Vaikee mennä duuniin sinne asti, ku toinen tääl duunis ja tenavat skoles tääl.
Ja kämppäkö pitäis pilkkahinnal sit vex lahjoittaa. Kuka ostaa nykytilantees?
On. Voin vastata että Markkinatalous tuli ja pilasi kaiken
Ihmissuhteet, lähimmäisenrakkauden.
Toi eriarvoisuuden mikä herättää katkeruutta, syvää.
Saunalisä y.m. vastaavat lisät ovat panneet paperiteollisuuden ulkoistamaan toimiaan Kiinaankin?
-Tilja-
Tarvitseeko 60 erilaista johtamiskulttuuria kuin esim. 30 ?
Mielestäni tarvitsee.
Aika on niin kiireinen ja uutta sataa koko ajan "tuutin täydeltä."
En ole varma onko johtajakoulutuksissa huomioitu
ikääntyvän työtekijän tarpeet ja kokemus?
En kuitenkaan arvostele nuorille kohdennettuja vaatimuksia itse rakentamamme "hyvinvointivaltion"
takia.
Jäikö meiltä jotakin kesken?
Ylempään keskijohtoon eteneminen tapahtuu olemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja raportoimalla esimiehelleen häntä miellyttäviä asioita.
Ylimmästä johdosta minulla on vain sivullisen havaintoja.
Siellä tarttee kai ryhtyä mielistelemään omistajia ja/tai poliitikkoja?
Ei mitään ikälokeroivaa kulttuuria tarvita.
Ihmisten yksilöllisten ominaisuuksien ja tarpeiden huomiointi mahdollisuuksien mukaan riittää.
"Ei mitään ikälokeroivaa kulttuuria tarvita."
Niinpä.
"Ihmisten yksilöllisten ominaisuuksien ja tarpeiden huomiointi mahdollisuuksien mukaan riittää"
Riippuu huomioitsijan "kyvystä, taidosta
ja koetellusta kansalaiskunnosta."
Eli on johtamistaidoista kysymys ikäryhmistä riippumatta?
Ps.Pohdiskeluni liittyy esillä olevaan eläkeuudistukseen sekä
omiin kokemuksiini erilaisista johtamistavoista ja-kyvyistä.
Juuri noin edetään, kunnes olet eri mieltä, alkaa takaa-ajo.
Ylemmän johdon periaatteet olisi syytä tarkistaa alaisilta, mitä mieltä ovat pomostaan. Sieltä se selviäisi.
Joustavuutta tasapuolisesti, se riittäisi. Kannustusta ja yhteinen päämäärä. Siinä se.
Eikä tarvitse itseään korottaa, arvostus joko tulee tai on tulematta.
Hyvässä työpaikassa on pieni vaihtuvuus...
70-luvulla oltiin huolestuneita henkilöstön sitoutumisesta yrityksen tavoitteisiin ja järjestettiin kaikenlaisia hengenkohotus-, yhteistoiminta-, tavoitejohtamis-, transaktioanalyysi- ym.koulutuksia.
Pyrittiin yksilölliseen työn muotoiluun.
Suoritusportaan työsisältöä kehitettiin lisäämällä, yhteistyöryhmissä suunnitellen, sinne enemmän omaa työtä koskevaa suunnittelu- ja päätösvaltaa.
Tehtiin kaikkia henkilöstöryhmiä koskevia kehitys-ja koulutussuunnitelmia.
Laajennettiin tietämystä oman työn osuudesta ja merkityksestä kokonaisuuden kannalta.
Fyysisestä ympäristöstä puhumattakaan.
Työvoiman pysyvyys oli huolen aiheena.
Tyytymätömyys purkautui poikkeuksetta rahaa tai muita konkreettisia etuuksia koskevina vaatimuksina mutta melkein poikkeuksetta takaa löytyi muita syitä tai ainakin tunnetta epäoikeudenmukaisuudesta.
Keskenään kilpailevat poliittiset suuntaukset käyttivät häikäilemättä hyväkseen tälläisen työnantajaosapuolen hempeyden.
Nyt kupit näyttävät kääntyneen täysin ympäri?
Olen edelleen vakuuttunut noiden 70 ja 80-lukujen periaatteiden hyödyllisyydestä myös työnantajien etujen mukaisina ajatellen kannattavuutta pitemmälläkin tähtäyksellä.
Henkilöstön ikäkysymys ei noilla periaatteilla toimien ole mikään erillinen ongelma vaan luonnollinen osa normaalia toimintaa.
Pitkästä litaniasta on helppo päätellä minun eläneen pari vuosikymmentä hyvin kiinteästi noiden asioiden ja henkilöiden parissa.
käy selvästi ilmi ja on helppo olla samaa mieltä kanssasi.
Muistatko sattumoisin, millä vuosikymmenellä Sensitivity Training saavutti Suomessa uskomattoman suosion ja kaikenlaisia fyysiseen läheisyyteen perustuvia harjoituksia kehiteltiin erilaisille työpaikkaryhmille? Osa oli ihastuksissaan ja (luultavasti suurempi) osa kauhuissaan.
S-T edusti lajinsa extreme tasoa.
Lienee ollut voimissaan 80-luvulla.
Eräällä työnantajallani kokeiltiin sen lievempää muotoa jollain toisella nimellä.
Alkuasetelmassa valitsimme tuntemattomuusperiaatteella kaverin ja sitten kahden kesken spontaanisti kertoilemaan mielipiteitä tästä ulkonäkötutusta.
Kahden motellipäivän ja välisen yön aikana tapahtui yksi huoneeseen murtautuminen koska sessio oli jäänyt kesken.
Pienempinä vaurioina respa-aulan särkynyt lasiseinä ja -ovi.
Poliisitkin nähtiin.
Palattuamme intoa ja optimismia puhkuen työpaikoillemme ilmoitti esimiehemme palattavaksi normaaliin päiväjärjestykseen.
Luotan eniten työpaikoilla tapahtuvaan ammatilliseen yhteistyöhön jossa kaikki oleelliset sidosryhmät ja välittömien päätösten tarvitsemat valtuudet ovat edustettuina.
Helpointa oli toimia suoritusportaan kanssa koska heillä oli eniten todellista muutoshalua eikä juurikaan reviirejään puolustettavinaan.
Mitä ylemmäs mentiin, sitä vaikempaa oli.
ollenkaan.
ruotsissa pääsee paljon helpommin tutkimuksiin ja saa viettää sairauspäiviä kunhan vaan ilmoittaa,
ei tarvis sairaana lähteä arvauskeskukseen ja vielä rasittua matkalla ja saada pahemman flunssa, kuumeen tai vatsataudin.
Myös palkkataso on parempi, saa helpommalla ostettua 35000 € Volvon kuin suomalainen 22 000 tojotan, kun tulee enemmän, voi ottaa rennommin koko ajan.
tuollasia työoloja!
Teillä käy lekurit näköjään kotona koska sinne keskukseenkaan ei tarvitse mennä sairaana rasittumaan!
Hieno järjestely!
Vielä enemmän pistää katteeks kun ajattelee että svedupalkoilla voisi täällä ostaa 1,5 tojotaa!
Olet löytänyt vihreän oksan.
Vilpittömät onnitteluni!
Yritetään me pitää tätä Ruotsi-Suomen itäosaa asuttuna tunkematta kaikki sinne.
se nyt niin heleppoa?
Ei tuo veljeni ole mahottomasti kehunut Volvon ostoillaan...
kaikkeen on tottunut, 44v aikana on jo 14 uutta autoa, ne on yhtä normaalia kuin syöminen.,
en nytkään ole paljoa räksyttänyt, vaikka ostin pari vuotta takaperin auton ja ajattelin sitä 10 v pitää, tulipas vaan eräs kaupungissa vastaa ja nyt on oikaistavana 3 viikkoa ja ajetaan vuokra-autolla.
Tuli kolari, ilmeisesti - otan osaa..
Maksoi kumman tahansa vakuutusyhtiö.
Ylimääräistä riesaa joka tapauksessa.
Kohdalleni osui saman tyyppinen tapaus.
Nykyinen eläkeajokkini oli ollut liikenteessä muutaman kuukauden kun kadulla seisovassa jonossa sen keulaan PERUUTETTIIN.
Setvimistä kuitenkin.
Vaihtotehokkuudessani en pärjää sinulle alkuunkaan.
44 vuotta ja vasta viides menossa.
Näistäkin vain kaksi viimeistä ostettu uusina.
Tekniikan kehitys ja näköni heikkeneminen ovat päättäneet puolestani periaatemuutoksesta.