sairastan paniikkihäiriötä. kolme vuotta sitten aloitin lääkkeet, mutta kun aloitin ne, oireet pahenivat niin hirveiksi että pelästyin, ja päätin lopettaa ne (tiedän että ei olisi pitänyt) mutta sitten tulin raskaaksi ja yritin unohtaa koko asian. olin vain kotona. kun sukulaisiin piti mennä, se tuntui aivan kauhealta, tai että jos joku tuli meille kylään. unohdin jo itsekkin tässä kolmen vuoden aikana että voisiko olla se paniikki häiriö. mutta nyt se tuli luultavasti takaisin pahemman kerran. sain yksi ilta niin kauhean kohtauksen että huusin ja itkin. huusin kaiken lisäksi ihmiselle kuka ei ollut paikalla, entiselle poikaystävälleni joka oli narsisti ja hakkasi minua. voiko tälläiset oireet olla myös paniikkihairiötä, vai onko minulla vielä jokin muu?
kamala kohtaus
minä hullu...
5676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luulenpa että sulla on paljon käsittelemättömiä asioita, traumoja, jotka sun pitäisi saada käsiteltyä. Käytkö missään juttelemassa?
en kyllä käy missään, joskus teininä yritin mennä,sen jälkeen kun kaveri kuoli, mutta tuli tyly vastaus koulu kuraattorilta että johan siitä on aikaa(6kk) ei pitäis enää vaikuttaa. ja silloin kun en osannut ajatella että kyseinen poikaystävä ei tee mitään väärää, niin en niistä osannut silloin kelleen puhua. no nyt kun meen lääkäriin, kai ne mut passittaa jonnekkin jutteleen jonkun kanssa.. onhan näitä patoutumia jo ehtinyt kertyyn.. mutta voiko paniikkihäiriö ilmentyä niin pahana että näkee harhoja??
Ehdottomasti menet jollekin juttelemaan, sulla on rankkoja kokemuksia takana joista et nyt varmaan omin voimin selviä vaan kummittelevat siellä mielessä!
Kun paniikki häiriö on oikeen pahimmillaan, niin ei pysty kohtaamaan, kuin ne ihmiset, jotka asuvat saman katon alla.
Silloin, kun aloittaa lääkityksen, niin näin voi käydä.
Käyt vaan uudestaan lääkärillä juttelemassa ja sovit jatkosta.
Itse lopetin aikoinaan lääkityksen, koska kaikki tuttavat sanoi, että niihin jää kiikkiin.
Kun oireet tuli takaisin, niin hain heti apua ja onneksi en ollut heittännyt lääkkeitä menemään.
Minulla kesti kaksi viikkoa päästä lääkärille, joten olin syönnyt niitä lääkkeitä jo sen ajan, ku eka kerran menin lääkärille.
Nyt menee taas ihan hyvin ja käyn kuukauden välein seuranta käynneillä.
Itku on yksi keino purkaa mielipahaa.
Silloin se vasta tuntuu pahalle, kun olo on paha, mutttei itkua tule.
Jos sinulla on mahdollisuus, niin kokeilehan sauvakävelyä jossain hiljaisessa paikassa.
Semmoisessa oikeen mäkisessä maastossa.
Kato aina, kun alkaa tulla mieleen pahat ajatukset, niin lisäät ylämäessä pökköä pesään.
Sitten, kun tulee itku, niin itket sen pois ja jatkat matkaa.
Tulet sitten kotiin ihan eri ihmisenä.
Näin pidät kodin paikkana, missä ei itketä vaan rentoudutaan ja metsää paikkana mihin jätetään paha olo ja itku.
Suomalaisethan ovat aina hakeneet turvaa metsästä.
Yleensä ihmiset, joilla on traumoja lapsuudessa, saa paniikkihäiriön aikuisena. Ne joita on lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi on 13 kertainen mahdollisuus sairastua paniikkihäiriöön aikuisena.
Yleensä myös luullaan, että paniikkihäiriöstä voi "parantua" mutta kyllä paniikkihäiriö kestää koko loppuelämän. Tosin se voi olla pois muutaman vuoden, kun syö lääkkeitä, mutta kun tulee immuuneiksi lääkkeille, niin siinä sitä sitten taas ollaan... Tsemppiä! :)