lähes läpeensä puhuttu svt vaivaa.Te muut joilla on tätä samaa "maanvaivaa", kertoisitteko mitä muuta
"omia hoitoja " käytätte kun toi pullo.( siis tyhjä).Miten elätte kun tilanne on päällä, onko
joillakin verpamil lääkitys auttanut.
Olen jo 60 vanha äijä, eikä ne lääkärit näin vanhoista taida välittää.Joten kaikki kotikonstit vaan käyttöön....kiitos
"omia hoitoja " käytätte kun toi pullo.( siis tyhjä).Miten elätte kun tilanne on päällä, onko
joillakin verpamil lääkitys auttanut.
Olen jo 60 vanha äijä, eikä ne lääkärit näin vanhoista taida välittää.Joten kaikki kotikonstit vaan käyttöön....kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle tulee svt-kohtauksia harvakseltaan, kerran pari vuodessa rasituksessa. Näiden kokemusten puitteissa olen havainnut veden siemailun ainakin helpottavan tilanteen sietämistä, jos nyt ei suoraan katkaisevan kohtausta. Rytyytyksen alkaessa koitan rauhoittua ja lopetan rehkimisen. Usein kävellä köpöttelen rauhallisesti ympäriinsä, seison ja juon tai nojailen polviin, paikallaan oleminen tuntuu tuolloin tukalalta. En esim. koe mielekkääksi käydä makuulle tms., kun sydän lyö miljoonaa. En tiedä, olisiko se suositeltavaa. Kohtaukset menevät tällä tapaa ohitse yhtä äkkiseltään ja itsekseen kuin alkoivatkin eli käytännössä ne päättyvät johonkin rinnassa muljahtavaan lisälyöntiin muutaman minuutin kuluessa.
Lääkityksenä minulla on ollut bisoprololi (joka siis ei ole kohtauksia kokonaan ehkäissyt) ja nyt verpamiili, jonka tehoa odotellaan. Olen myös ollut pariin otteeseen ablaatio-tutkailtavana, mutta häiriöni sijaitsee sen verran kinkkisessä paikassa, ettei sitä operoida. Olen kohtausten myötä jonkun verran alkanut rajoittaa raskaampaa urheilua, vaikka siihen ei kai periaatteessa olisi syytä muuta kuin kohtauksen iskiessä. Koitan tämän verpamiilin kanssa taas hiostaa itseäni enemmän minulle rakkaissa, mutta svt:n kannalta hankalissa pallo- ja mailapeleissä. Sitten selviää tuo lääkkeen tehokin paremmin. Olen siis aika liikunnallinen tyyppi, joten omalla kohdallani näen tärkeäksi tämän ”urheilureviirin säilyttämisen” (ikää vähän vajaa 30 v.) - eli jos lääke pelaa heikosti, pitää varmaan kehitellä uusia tai tehokkaampia kotikonsteja :). Tällaisia keinoja ja ajatuksia kohtausten ehkäisemisestä minulla.
..kun oli vielä siis kohdussa.ennen sitä oli pikkuisellani ollut taukoja sydämen sykkeessä ja sitten muuttuikin svt:ksi.vauvaa lääkittiin minun kautta jollain dio...millä lie lääkkeellä,en muista nimeä ja samoin jatkettiin vauvalle samaa lääkettä vuoden ajan kun oli syntynyt.Nyt terve urheilullinen poika.Ei valita sydäntänsä.Ei tarvnnut onneksi operoida.
Esim. nenästä kiinni pitäminen ja suun kautta ilman hitaasti puhaltaminen jopa 15 sek., ja lopussa vielä kova henkäys (jos pystyy). Burana 800:n puolikaskin on joskus auttanut. Propral auttoi aikoinaan, mutta nykyään sen teho ei juuri vaikuta pastillia enempää.
Kasvojen valeleminen kylmällä vedellä, tai märän pyyhkeen paiskaaminen kasvoille (shokki).
Svt on kuulemma syntymä- ja sukuvika, tyttärellänikin on. Tuntuu olevan aika yleinen vaiva ainakin tätä palstaa lukiessa. Itselläni alkoi kolmekymppisenä, kohtaus kesti silloin vain muutaman sekunnin, mutta nyt kuuskymppisenä, sydän voi jyskyttää kolmekin vuorokautta. Enää en vaivaa kyllä niin kauaa pidä, vaan soitan ambulanssin kääntämään rytmin. Pystyvät tekemään sen kotonakin lääkkeellä suoraan suoneen.
Kardiologi muuten sanoi, että svt-vaivat häviävät iän myötä, että seitsemänkymmenen korvissa sen pitäisi helpottaa. Onkohan palstalla yli seitsemänkymppisiä svt:stä kärsiviä? Ilmoittautukaa.