Nykyajan ihmisen addiktioista puhutaan paljon. Yleensä puhujat ovat ns. sohvaperunoita, jotka pyrkivät laiskuutta puolustavaan joukkoonsa värväämään mahdollisimman suuren joukon muita samanhenkisiä, jotta määrällä voisivat puolustella kuuluvansa "normaaleihin". Vastakkaiseen ryhmään kuuluvat heidän himoliikkujiksi nimeämänsä porukka. Nämä "normaalit" yleensä sairastavat tietoisesti tai tietämättään 2.diabetestä ja elävät suuren osan elämästään terveyskeskuksissa ja lääkärijonoissa liikkumattomuudesta johtuvien oireiden tai sairastumisien ansiosta. Naapuri ja entinen luokkakaveri käy salilla, hiihtää ja pyöräilee, oma keskivartalo kuitenkin vain leviää. Vähemmästäkin mieli synkistyy ja masentuu niin, että itseä on pakko yhä useammin helliä. Pitää saada jotain hyvää ja hankkia hyvä punaviiniä. "Rentoutua pitää, ystävien kesken."
- Elämäntapoja määrittävät eniten ystävät, parisuhde sekä kotoa saatu perimä.
Ystäväpiiri on usein se tekijä, joka estää uusien elämäntapojen omaksumisen. Ensimmäinen askel hyvinvoinnin lisäämiseen on tiedostaa, että liikuntaharrastuksen myötä avautuu uusi raikas elämä, joka hyvin nopeasti täyttyy samanhenkisestä uudesta ystäväpiiristä. Vanhat ystävät ovat silti yhä yhtä tärkeitä kuin ennenkin, vaikka mässäilyt ja juhlimiset eivät enää kiinnostaisi. Raikas olo elimistössä on tavoiteltavampi vaihtoehto, kun sen oppii löytämään. Ulkoilma luomueliksiirinä antaa paremman hyvänolon tunteen kuin suklaa tai viini. Alkoholin tiedetään tehokkaasti aiheuttavan masennusta.
Negatiivinen mieli aiheuttaa samalla lailla elimistön tunkkaantumisia kuin lääkkeet ja kemikaalit.
Parisuhteessaan pettynyt, aiemmin normaalimukavasta ihmisestä saattaa tulla kostonhimoinen haukka, jos tilanne pitkittyy. Kostokierteen pitkittyessä valitettavasti oppii kiusaamisen eri muodot, josta tavasta sitten onkin vaikeata päästä irti. Kyse on mielialahäiriöstä, jolla on taipumus aiheuttaa mm. psyko-somaattisia oireita, joihin ei fyysisiä syitä löydetä.
Miksi polttaa kynttiläänsä molemmista päistä? On tärkeää elää tätä hetkeä hyvinvoivana, kuunnella omaa kehoaan ja sitten elinkaaren loppupuolella nauttia elämästään terveenä. Terveet elämäntavat antavat mallia seuraavalla sukupolvelle. Viimeistään keski-ikäisenä huomaa toimivansa samalla lailla kuin vanhempansa aikoinaan. Tuolloin on todella harmi, jos vanhemmiltaan on perinyt negatiivisen mielen ja sairaalloisen elimistön, vai mitä?
- Elämäntapoja määrittävät eniten ystävät, parisuhde sekä kotoa saatu perimä.
Ystäväpiiri on usein se tekijä, joka estää uusien elämäntapojen omaksumisen. Ensimmäinen askel hyvinvoinnin lisäämiseen on tiedostaa, että liikuntaharrastuksen myötä avautuu uusi raikas elämä, joka hyvin nopeasti täyttyy samanhenkisestä uudesta ystäväpiiristä. Vanhat ystävät ovat silti yhä yhtä tärkeitä kuin ennenkin, vaikka mässäilyt ja juhlimiset eivät enää kiinnostaisi. Raikas olo elimistössä on tavoiteltavampi vaihtoehto, kun sen oppii löytämään. Ulkoilma luomueliksiirinä antaa paremman hyvänolon tunteen kuin suklaa tai viini. Alkoholin tiedetään tehokkaasti aiheuttavan masennusta.
Negatiivinen mieli aiheuttaa samalla lailla elimistön tunkkaantumisia kuin lääkkeet ja kemikaalit.
Parisuhteessaan pettynyt, aiemmin normaalimukavasta ihmisestä saattaa tulla kostonhimoinen haukka, jos tilanne pitkittyy. Kostokierteen pitkittyessä valitettavasti oppii kiusaamisen eri muodot, josta tavasta sitten onkin vaikeata päästä irti. Kyse on mielialahäiriöstä, jolla on taipumus aiheuttaa mm. psyko-somaattisia oireita, joihin ei fyysisiä syitä löydetä.
Miksi polttaa kynttiläänsä molemmista päistä? On tärkeää elää tätä hetkeä hyvinvoivana, kuunnella omaa kehoaan ja sitten elinkaaren loppupuolella nauttia elämästään terveenä. Terveet elämäntavat antavat mallia seuraavalla sukupolvelle. Viimeistään keski-ikäisenä huomaa toimivansa samalla lailla kuin vanhempansa aikoinaan. Tuolloin on todella harmi, jos vanhemmiltaan on perinyt negatiivisen mielen ja sairaalloisen elimistön, vai mitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu, noin sitä voisi luulla, mutta luulo ei ole tiedon arvoista. Ei ole mitään addiktioita, ei vatsankumparetta, ei alkoholin käyttöä, ei tupakointia, ei kahvia. On säännölliset elämäntavat. Ei ole televisiota, en makaa sohvalla, vaan sängyssäni. Teen ruumiillista työtä, olen tehnyt koko ikäni. En ole ollut masennuksen vuoksi sairauslomalla, vaikka olen masentunut. Roikun työssäni, etten uppoaisi kokonaan. Perheeni ei ole masentunut, vain minä olen. Ei ole masentuneita ihmisiä ympärilläni. Kaikki veriarvoni ovat hyvät, ei ole tietoakaan diabeteksesta. On vain tämä masennus.
Olen siis masentunut. Syön masennuslääkettä ja käyn viikoittain terapiassa. Psykiatri ja terapeuttini eivät ole syyttäneet, että olen syyllinen masennukseeni. Ei niin ollenkaan. Terapeuttini sanoi, että kokemillani traumoilla olisi jokainen ihminen vaurioitunut. Se tarkoittaa, että myös sinä, joka julistat, että masennus ei suunnilleen ole tottakaan, olisit vahingoittunut ja mahdollisesti masentunut. Jokaisella ihmisellä on sietokykynsä rajat, eikä hän kestä niiden ylittämistä, vaan vaurioituu, myös sinä. Tarvitsen nyt jatkuvaa psykiatrista hoitoa, voidakseni päästä tästä eteenpäin. Minun oikeastaan pitäisi lopettaa kaikki ponnistelu, säännoissä ja työssä roikkuminen. Pitäsi päästää masennus tulemaan täydellä voimalla. Mutta rimpuilen vastaan ja roikun työssä ja rutiineissa, kun pelkään masennuksen täydellistä syvyyttä. Sen vuoksi toipuminenkin hidastuu.
Jokainen ihminen voi kokea elämässään niin rankkoja asioita, että mieli murtuu. Myös sinä. Toisia elämä kohtelee hellästi, toisia silitetään niin kovasti, että luu alkaa paistaa. Kuka tahansa voi joutua masentuneeksi. Siinä ei kysytä, tahtooko vai ei. Tuskin kukaan tahtoo tähän alennustilaan joutua, johon minäkin olen joutunut.
Onko pointtisi siis se että masennus on itseaiheutettu sairaus?
Työssäni nökötän toimistossa. Asiakastyötä, jossa heilutan turpavärkkiä, kynää ja näppistäkin tulee näppäiltyä puolen romaanin verran/päivä, melkein!
Kotona on nykymittapuun mukaan melkoinen pesua. Töiden jälkeen on kuitenkin välittömästi siirryttävä ruokakauppaan. Ruokaa marketista, jossa saa n. 45 min. juosta pipo vinossa sapuskan perässä käytävältä toiselle. Sitten rahtaa ruuat autoon, josta sitten nopeampaa kuin valo kotiin. Lämmittämään liettä ja pöpöä pöytään, klo 17.15 on ehdoton takaraja tai ipanat syövät sinut! Sitten pitää syöttää kotielikot elikkä ihmisen parhaat ystävät. Laitan pyykki- ja astianpesukoneen pörräämään. Katson postin. Autan läksyissä lapsosia ja laitan semmoseen tusinaan lappuun nimmarini (voi kuvitella olevansa kuuluisakin!) kun opettajien pitää nyt joka ikinen urheilupäivä ja hilipali allekirjoituttaa kotona. Astiat kaappiin ja pyykit kuivumaan. Silitän samalla huomiset työvaatteet. Ipanat menevät pesulle ja kaikki eivät halua, seuraa kasvattava tuokio...sitten niillä on taas nälkä! Jotain iltapalaa heille. Sitten ikäänkun olisi se OMA hetki, että voisi suunnata peffaansa siihen sohvan suuntaan...vaan pääsetkö!? Ei mitään puhetta, siellä nuoriso katsoo jotain supermahtavaa realitysarjaa!! Klo 21 saan pestyä meikit naamarista ja karkaan makkariin lukemaan kirjaa. Uni tulee väkisten simmuun klo 21-22. Aamulla on herätys klo 6.00. Joka ikinen päivä lähes tämmönen. Jos ei oo ruokakauppaa...toimin taksina lasten kavereiden ja harrastusten perässä.
MINÄ en voi harrastaa liikuntaa, koska minulla ei ole aikaa. En ole lihava, enkä enimmäkseen masentunutkaan. Enkä ole perustanut mitään kerhoa/tai klubia, jossa yritän ihmisiä käännyttää elämään kuten minä. Yhtäkään perhe- tai naistenlehteä et kyllä avaa, ettei siinä ole jumppa- ja voimisteluohjetta. Olen hyvä kokki ja teen mielelläni ruokaa. Viiniäkin juon viikonloppuisin 1-2 lasillista. Jos se on paheellista rentoutumista, niin kadehtikaa rauhassa!
Yksi työkaverini ja ystävä erosi pari vuotta sitten, laihdutti 15 kg ja kuntoilee pakonomaisesti. Hän kuulemma sairastuu, jos ei pääse joka päivä lenkille. Hän vie lapset yökylään viikolla mummolaan usein ja viikonloppuisin isälle. Hän näyttää ikäistään 10 vuotta vanhemmalle. Hän oli alunperinkin normaalipainoinen. Käyttää mielialalääkitystä ja punaviini maistuu riisikeksin kanssa kuulemma joka ilta. Onnellinenko? Ei minusta.
"Parisuhteessaan pettynyt, aiemmin normaalimukavasta ihmisestä saattaa tulla kostonhimoinen haukka, jos tilanne pitkittyy." Tätä lausetta en tajua...miten se liittyy kirjoitukseesi liikunnan ihannuudesta ja puhdistavasta voimasta??!
Nim. Masentumaton kuullostaa minusta pelokkaalta (masentuneeltakin) keski-ikäiseltä yksinasuvalta tai ns. jollain tavalla perheensä hyljänneeltä mieheltä, jonka omat vanhemmat sairastavat kaikkia mahdollisia suomalaisia "perinne"tauteja (sydän-ja verisuoni, diabetes jne.) En tiedä osuiko ja upposi? Itsekkäältä ja itsekeskeiseltä, kuten useimmat ääriasioiden kanssa painivat.
Asia ei valitettavasti ole niin yksinkertainen. Niin tärkeää kuin liikunta onkin, se ei ole vastaus jokaiseen elämän ongelmaan. Ongelmat eivät ratkea vain lähtemällä lenkille ja terveessäkin ruumiissa saattaa sielu sairastua.
Liikunnan tarjoamisessa vastaukseksi jokaiseen pulmaan on kyllä humoristinenkin puolensa.
- "Rouva presidentti, huonoja uutisia! Maamme on joutunut hyökkäyksen kohteeksi!"
- "Selvä! Lähden heti lenkille!"
Heh heh...
balettia, lenkkeilen ja kuntopyöräilen. Lähimmistä ystävistäni kaikki paitsi yksi ovat laihtuneet vuoden 2008 aikana yli kymmenen kiloa. Olet varmasti oikeassa siinä, että liikunta auttaa jossain määrin masennukseen. Eniten pidän itsessäni ulkonäöstäni. Se ei kuitenkaan paljoa lohduta, koska sillä saa seksiä ja ilmaisia asioita, muttei rakkautta.
Eli hyvä kunto ja kaunis/terve kroppa eivät paranna masennuksesta. Olet kuitenkin osittain oikeassa, koska tanssiminen kieltämättä piristää, ja suosittelen liikuntaa kaikille!