Olen 17-vuotias tyttö, täytän kohta 18. Aloitin opinnot viime syksynä, kun peruskoulun jälkeen opinnoista ei tullut mitään, eli pidin ns. "välivuoden" noista opiskeluista. Nyt kun olen viimeinkin päässyt kunnolla opiskeluun mukaan, tuli heti lisää ongelmia. Tein nimittäin toissapäivänä raskaustestin, ja kappas vaan, positiivista näytti. Olen kyllä käyttänyt e-pilleireitä, ja ottanut jokaisen pillerin joka päivä samaan aikaan, eli tämä tuli aivan täytenä yllätyksenä, eikä ole lainkaan odotettavissa ollut asia.
Nyt en tiedä mitä tekisin, olen hieman järkyttynyt. Tein n. vuosi sitten abortin, enkä ole vieläkään päässyt kunnolla siitä yli. En todellakaan haluasi tehdä nyt uudestaan aborttia, en todellakaan tiedä selviäisinkö siitä. Tunnen kyllä, että olisin jokseenkin valmis äidiksi, mutta toisaalta en ole. Kun on oma elämä nyt niin pahasti kesken, opiskelut ja kaikki. Kyllähän tietysti opiskelut voi aloittaa uudestaan sitten kun lapsi on isompi, mutta en nyt tiedä...
Olen vähän shokissa, ja ajattelin vaan kirjoittaa tänne jos jollain olisi samantapaisia kokemuksia, ja haluaisin kuulla miten olette tilanteesta selvinneet/mihin ratkaisuun päätyneet.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Nyt en tiedä mitä tekisin, olen hieman järkyttynyt. Tein n. vuosi sitten abortin, enkä ole vieläkään päässyt kunnolla siitä yli. En todellakaan haluasi tehdä nyt uudestaan aborttia, en todellakaan tiedä selviäisinkö siitä. Tunnen kyllä, että olisin jokseenkin valmis äidiksi, mutta toisaalta en ole. Kun on oma elämä nyt niin pahasti kesken, opiskelut ja kaikki. Kyllähän tietysti opiskelut voi aloittaa uudestaan sitten kun lapsi on isompi, mutta en nyt tiedä...
Olen vähän shokissa, ja ajattelin vaan kirjoittaa tänne jos jollain olisi samantapaisia kokemuksia, ja haluaisin kuulla miten olette tilanteesta selvinneet/mihin ratkaisuun päätyneet.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei abortti tai lapsen synnyttäminen ole ainoa vaihtohtos. Voit antaa adoptioon. Onhan niitä lapsettomia pariskuntia, jotka tekevät mitä vain saadakseen lapsen.
mutta en tiedä pystynkö siihekään :D Kuitenkin kun vauva kasvaa ensin 9kk sisälläni ja varmasi kiinnyn siihen ainakin jollain tapaa, tai tulee jonkinlainen tunneside siihen, niin voi olla varmaan tosi vaikketa antaa se sitten pois. Luulen että sitä katuisin jälkeenpäin vielä enemmän kuin esimmerkiksi aborttia. Tää on nyt aikamoinen pattitilanne.
Mun mielestä abortin tekeminen siksi kun ei pystyis antamaan lasta adoptioon on aika itsekästä. Mieti nyt vähän, tapat ennemmin lapsesi kun soisit sille elämän, koska sinä "et kykene siihen"... No huh huh. Ymmärrän et vaikeeta se olis, mut mieti vähän, onko hieman itsekästä päätyä aborttiin, koska sulle olis liian vaikeeta, että lapsi asuis jonkun muun kanssa, joka soisi sille todennäköisesti ihanan elämän... Eli tilanne on tavallaan se, että "itse en halua, mutta toisellekaan en anna".
Ensin täällä käy haukkuu niitä katkeria lapsettomia naisia " LAPSI TEKEE LAPSI ja ikä tekee huono äiti"
sitten tulee niitä lapsettomia jotka yrittävät tehdä bisnestä "teini äitejen kanssa" ja käyttää termin:
aika itsekästä, kykenet saamaan lasta, mutta mielummin teet abortin,kun antaisi sen pois "vaik..MULLE joka kipeästi tarvii)
menettäisin enemmän, jos adopioon annan.
Koulunkäynti ei kunnolla onnistu kun odottaa, sit
Pilaan vartaloani 20kg lihoomisella, raskausarvet ja kaikkee paskaa mielialan ongelmii mitä raskaus tuo mukanaan, sitten 9kk lopputulos menee jollekin. se on aborti tai lapsi ITSELLENI.
Äiti 19 8kk vauva.
Jos et nimimerkistäni saa selvää, niin en ole lapseton. Minulla on 1 lapsi. En ole myöskään missään vaiheessa haukkunut "niitä katkeria lapsettomia". Mun mielestä on itsekästä tappaa toinen ihminen sen vuoksi, ettei omaan elämäntilanteeseen sovi, kun on paljon niitä, jotka haluavat ja joiden elämäntilanteeseen sopii. Se, että tappaa ihmisalun antamatta sille mitään mahdollisuutta elää on epäreilua.
Huomaatko että kaikki mitä sinäkin ajattelet on oma napasi "menettäisin enemmän, jos adoptioon annan", eikös siinä vaiheessa kun saa tietää olevansa raskaana kuulu ensisijaisesti ajatella vauvaa? Ja mityen niin koulunkäynti ei kunnolla onnistu? Mulla onnistu oikein hyvin, jos sulla ei onnistunu, ni ei tarvii tulla yleistämään. Kaikki ei lihoo raskausaikana 20 kg ja jotkut eivät saa edes arven arpea. Mulle ei pahempia mieliala ongelmia tullu, eikä raskausarpiakaan kuin muutama reisiin. Huomaatkos miten itsekeskeinen olet? "se on joko abortti tai lapsi ITSELLENI" vielä oikein isoilla kirjaimilla SINULLE. Millainen äiti oikein olet jos oma napasi on kaiken keskipiste?
Ja nuorena niistä raskauskiloistakin pääsee suht helposti eroon (ainakin näin on mulle toitotettu ja itseni ja toisten nuorten äitien joita tunnen, kohdalla se on pitänyt paikkaansa)
Olisikin niiiin kiva elää noin mustavalkosessa maailmassa maailmassa. :) En ole missään vaiheessa sanonut tekeväni aborttia. Mutta tilanne on juuri niin että jos pitää valita, niin mielummin abortti kuin adoptioon antaminen, ainakin minukohdallani. Oli sinun mielipiteesi asiasta sitten mikä vaan :)
Tämä nyt menee jo vähän aiheen vierestä, mutta olet siis sitä mieltä, että kaikki ei-toivotut lapset pitäisi synnytttää tähän maailmaan. Luulenpa tosiaan että abortti on "pienempi paha" niin äidin kuin tulevan lapsen kannalta. Aborttissa alkio ei tiedosta odotettavissa olevaa elämäänsä, ei tunne tai ymmärrä. Joten en usko että se elämänsä menetystä jäisi suremaan.
Kun taas adoptioon lapsen antaessa, äidille voi tulla ikävä jo OLEMASSA OLEVAA lastaan, äiti voi masentua, tai vaikkapa tappaa itsensä, joka ei sekään ole mitenkään kovin kaukaa haettua. Ja sitten kun lapsi kasvaa, ja murrosiässä haluaa tietää oikeat vanhempansa.
Ota huomioon, että jos sinun koulunkäynti oikein hyvin, ja sinä et lihonut paljoa raskausaikana, etkä sinä saanut arpia, tai jos ei sinnulle mitään mielialaongelmia tullut, niin tarkoittaako tämä sitä että jokainen on samanlainen kuin juuri sinä.
"Huomaatkos miten itsekeskeinen olet?"
Noin kirjoitit edelliselle kirjoittajalle. Jos et sinä sattunut huomaamaan, niin itse toistat koko ajan tota "minäminäminäminä"-fraasia.
Neiti on nyt hyvä ja miettii vähän itseäänkin. :)
...ja mitä ikinä teetkin, niin se on todennäköisesti oikea ratkaisu sinun kohdallasi. Tarkoitan vaan sitä, että mielestäni on itsekästä tehdä abortti siksi, että "itse en halua, mutta toiselle en anna. ennemmin tapan lapseni"
...siitä että "itse en halua mutta toiselle en anna", vaan siitä, että kun tuollaiset asiat eivät ole niitä päivänselviä, eikä ole myöskään niin helppoa kun miltä kuulostaa. Ainakaan minulle, muista en tiedä.
En väitäkään, että sinun tilanteessasi kyse olisi siitä. Ilmaisin mielipiteeni, että jos kyseessä sattuu olemaan sellainen tilanne, niin olen sitä mieltä. Eivät tuollaiset ratkaisut olekaan helppoja, muistan hyvin, kun oman mieheni kanssa pohdimme mitä tekisimme. Kaikki vaihtoehdot tuli käytyä läpi, myös se adoptioon antaminen, mutta ensimmäisen ultran jälkeen teimme lopullisen päätöksen pitää oma pieni rakkaudenhedelmämme. Toivotan sulle tsemppiä ja hyvää loppuelämää, mitä ikinä sitten päätätkin tehdä.
Kyllä mä lihosin. Melkeinpä ne 20 kg. En väitä, että kaikkien raskaus tulisi sujumaan yhtä hyvin kuin omani, mutta on turha tulla selittämään myös sitä, miten kamalaa raskausaika on kun se on jokaisella yksilöllistä. Jokainen raskaus on erilainen, samoin niitten kilojen, arpien yms. määrä...
Mutta kieltämättä vaikutat siltä...
Viestistäsi sai vain vähän sellaisen "minäminä"-vaikutelman. Mutta et varmaan tarkotuksella niin sitä kirjottanut. Niin, raskauksia on yhtä monta erilaista kuin on odottajaa :) Jokainen on erilainen ihan joka suunnasta katsottuna.
Tiedän, että ilmaisit vain mielipiteesi ja hyvä niin, melkeinpä sitä vartenhan nämä palstat on olemassa :)
Niin, ei tosiaan ole helppoja, abortin tehneenä tiedän, kun minäkin mietin silloin vaihtoehtona adoptioon antamista, mutta päädyin valitettavasti aborttiin, koska olin sitä mieltä etten pysty antamaan lasta pois, enkä itse ole lähellekkään valmis ottamaan täyttä vastuuta toisesta elämästä. Jälkeen päin abortti kaduttaa, mutta tiedän kuitenkin että tein oikean ratkaisun siihe tilanteeseen jossa silloin elin.
Ei minun elämäni kyllä viimeisen vuoden aikana ole niinkään paljoa muuttunut, ettäkö olisin nyt TÄYSIN valmis olemaan äiti, mutta abortti ei tunnu tällä kertaa yhtään oikelta tai hyvältä vaihtoehdolta. Ei todellakaan. Enemmän sen tuntuu vastenmieliseltä ja hölmöltä touhulta. Ehkä virheistä oppineena näin :) Eikä adoptioon antaminenkaan sinäänsä oikein houkuta, siihen en ihan uskalla ryhtyä. Joten minusta tulee äiti :)
Miten sinä 16-v. äiti olet pärjännyt noin nuorena äitinä, tai siis miten on sujunut lapsen kanssa, onko ollut vaikeaa? Olisi kiva kuulla jotain pientä :)
No se ei todellakaan ollut tarkoitus :). Mutta itse sain siitä edellisestä viestistä sellaisen vaikutelman, että täällä yritetään mustamaalata miten kamalaa raskaus on. Toki joillain se on kamalaa, mutta ei kaikilla. Ja kuten totesitkin, niin jokainen odotus on erilainen. :)
Jotkut tykkää ja jotkut ei. Joidenkin mielestä on varmasti ihanaa ja mahtavaa olla raskaana, jotkut eivät edes ikänä elämässään halua tulla raskaaksi. :) Kaikilla on omat mielipiteet iha kaikista asiosta, eli eiköhän se niin ole, että myös ihan kaikista asiosta saa aikaiseksi jonkinnäköisiä erimielisyyksiä (ja väärinkäsityksiä) :)
Ainahan niitä on parempia ja huonompia päiviä, mutta ihan hyvin meillä on menny. Meillä on kuitenkin "helppo" vauva, joka nukkuu ja syö hyvin. Vaikein aika tähän mennessä oli, kun neidillä alko 6-viikkosena kauheet ilmavaivat ja se niitä sitte öisin huus, mutta niihin onneksi löytyi lääke (cuplaton) ja saimme taas jälleen nukkua yömme.
En nyt tälleen osaa oikein kertoa mitään, tavallista arkea kun elelemme, sitä samaa vaipanvaihtoa ja ruoan laittoa tää on ku niillä 26-v. vanhemmilla...
Mutta jos sulla on kysyttävää, niin kysyhän toki. :)
juttu on niin selkeä kun vaan voi olla.
Mä en koe enkä nää mitään järkeä pitää lasta, jos tietää että sen antaa pois heti kun syntyy???
"juu, saa paremman elämän, kun mä en voi antaa sille kaiken"?? se on täys paskaa ja lapselle koko elämä on valhetta, kunnes joku KAUNIS päivä saa kuulla et äitini on mua hylkäny vauvana. Jossain määrin koen tehneeni ehkä oikein, mutta PARASTA LAPSELLE on olla ikioman vanhemman rinnalla. eikä saa mielirauha koskaan, kun tiettää että lapseni elää jossain tuolla maailmassa mutta en voi, enkä saa halata sitä tai olla yhteydessä koska on nyt toisen OMA ja "odotetaan se oikea aika milloin hänelle kerrotaan että sun biologinen äiti elää, vaikka mä tiesin hänen olemassa oloa about 15v sitten" KURJAA!.
Nostan hattua, niille äidille jotka niin pystyvät
(tilanne eri jos asuisimme jossain erittäin köyhässä maassa ja tulevaisuus on tuntematon).
Mutta niin kauan kun minä elään, olkoon tilanne mikä tahansa..pidän lasta ja tietona että olen kans se kasvattaja! lasta ei muille tehdä, vaan itselleen. sen takia toi MINÄ muoto tulee vähän liikaakin käytetty.
btw.älä ota liian kirjaimellisesti "raskauden huonot puolet" helppo raskaus mulla täälläkin oli..
mutta ei se diettia ole, se on lihoominen ja synnytys, ei helppo asia!.sen takia yleistin.
Olet pian 18-vuotias nuori naisen alku. Olet juuri aloittanut opinnot peruskoulun jälkeen. Hienoa ja onneksi olkoon opiskelupaikasta ja -innosta! :)
Sanoisin, että harkitse tarkkaan, mitä seuraavaksi teet. Ovatko ainoat vaihdoehdot sinulle abortti tai lapsen pitäminen (luin tuon viestin adoptiosta)?
Mutta älä syytä itseäsi, pillerit pettävät. Ne ovat kuitenkin vain 99 % varmoja. Äläkä ota ihmisten syytteilyitä vastaan siitä, kuinka nuori ja holtiton ihminen olet! Kuullostat fiksulta kirjoituksesi perusteella ja olet tosiaan miettinyt.
Ensinäkin;
1. Onko sinulla poikaystävää? Jos on, oletko kertonut hänelle? Mitä mieltä hän on asiasta? Raskaus on varmasti hänellekin suuri shokki, joten antaisin neuvon teille kummallekin, että mietitte asiaa tarkasti ja harkiten. Jos kuitenkin päädyt raskauden jatkamiseen ja lapsen pitämiseen, niin se on sinun päätöksesi. Sinä vastaat kehostasi ja kukaan muu ei voi sinua pakottaa aborttiin. Ja kuitenkin tiedät jo mitä se on, kun kerran olet käynyt sen jo lävitse.
2. Rahatilanne.
Olet todennäköisesti toisen asteen oppilaitoksessa, joten opintotuet eivät ole suuret. Olitko töissä ennen amikseen menoa? Se saattaa nostaa äitiyspäivärahoja, mutta varmaksi en osaa sanoa, jos palkkasi on ollut pieni. Meillä Suomessa kuitenkin jokainen äidiksi tullut ja lapsen saanut nainen saa äitiysloman ajan tukea KELAlta. Sossuun menoa ei mielestäni tarvitse hävetä, koska tiedän ettei KELAn rahoilla paljoa pärjäile, mutta olet kuitenkin koulussa ja varmasti lapsen kasvettua jatkat opiskeluita ja pääset työelämään, josta maksat sitten veroja. :) Yritä olla välittämättä näistä nipoista, jotka valittavat että elät heidän verorahoillaan. Se summa mitä he maksavat yksinään on pieni ja suurempi osa niistä verorahoista käytetään kaikkeen muuhun kuin äitiys- ja sosiaaliavustuksiin.
3. Elämä on kesken.
Koska elämä ei olisi kesken? Varmaankin kuoleman jälkeen enää ei ole mitään tehtävissä. Mielestäni, kaikki tulee ajallaan. Ja kaikella on tarkoituksensa.
Vauva kasvattaa hyvin paljon jo pelkästään mahassa. Hänestä tulee sinun elämäsi pitkäksi aikaa (tietysti pitää muistaa oman itsensä hoitaminenkin ;)), olet kiinni pienessä vauvassa paljon. Silloin tukiverkko on tarpeen ja sellainen kannattaa rakentaa hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Omaa aikaa tarvitsee kuitenkin aina. Jos ei sitä ole, niin kyllä sitä pian masentuu ja siitä ei hyvä seuraa.
Mieti tarkkaan mitä tahdot. Olet tehnyt jo kerran suuren päätöksen abortista. Kannattaisiko hakeutua vaikka psykologin vastaaonotolle juttelemaan asiasta? Abortti on kuitenkin suuri stressitilanne niin fyysisesti kuin henkisesti. Psykologilla käymistä ei kannata hävetä, vaan päinvastoin, se helpottaa et on joku turvallinen aikuinen kelle puhua, mutta et kuitenkaan tunne häntä muuten elämäsi ulkopuolella. Häneltä voisit saada vastauksia elämäsi vaikeisiin tilanteisiin ja täten myös ehkäistään tulevia ongelmia. :)
Mutta teet mitä teet, toivon että sinulla on tukena perheesi ja ystäväsi. :)
Ensinnäkin kiitos vastauksestasi! Helpotti kummasti oloani :)
Joo, kyllä se vähän niin on että ne vaihtoehdot tässä minun tilanteessa on vaan ne abortti tai pitäminen.
1. On minulla poikaystävä, asun hänen kanssan yhdessä (ollaan asuttu n. vuosi), ja olemme seurustelleet 2 vuotta. Olen puhunut hänen kanssaan tästä asiasta jo paljon, kun se nyt on koko ajan mielessä :) Hän suhtautui hyvin asiaan, ja lupasi olla tukenani, mikä vaan päätökseni sitten onkaan. Hän on 26-vuotias, ja elämäntilanne on hänellä kunnossa, joten sen kannalta ei lapsen tulo haittaisi mitään.
2. Olin viime kesänä kesätöissä, ja käyn siellä samassa paikassa vieläkin muutaman kerran viikossa tekemmässä jotain hommia, sen minkä koulun ohella kerkeää. Palkka nyt ei siitä mitään suuri ole, mutta on sentään jotain. Minulla on säästössä jonkin verran rahaa, mutta ei niillä yksinään kyllä mitään lasta elätetä.
3. Olet oikessa. Elämähän on aina kesken :) On minulla kuitenkin kattava tukiverkko ympärilläni, jotka ovat varmasi tukenani ja auttavat lapsen synnyttyä. Omalle äidilleni kertominenkaan ei pelota tai jännitä, sillä hänen kanssaan voin muutenkin puhua ihan mistä vaan, ja kertoa ihan kaikki asiat. Olen siis äitini kanssa hyvissä väleissä, ja luulen, että hän suhtautuu tähän raskaus-uutiseen ihan hyvin. Ystäviäkin riittää tueksi, ja seuraksi.
Olen myös ajatellut, että olisihan se hyvä päästä jollekkin abortista puhumaan, kun se niin paljon miletä painaa. Mutta asian eteen jotain tekeminen on sitten se suurempi homma :)
Olemme nyt poikaystäväni kanssa tulleet siihen tulokseen että pidämme lapsen. Hän ymmärtää sen, että en toista aborttia yksinkertaisesti kestäisi enkä todellakaan edes halua sitä. Ei halua poikaystävänikään. Olemme jo miettineet asioita jonkin verran, että mitä se arki vauvan kanssa sitten on, ja ne yöiset heräilyt ja kaikki. Mutta olemme sitä mieltä, että yhdessä selvitään, vaikka tuleva jännittää ja pelottaakin nyt aika paljon.
Olen myös nyt alustavasti lukenut netistä tietoa raskauteen liittyvistä asioista, kuten ne kaikki "kielletyt ruoka-aineet" :) Olen ajatellut, että käyn koulua niin pitkään kun vaan pystyn, mutta mahdollisimman kauan kuitenkin. Sitten kun lapsi syntyy, niin on vähän taukoa, mutta ei se maailmaa kaada, kyllä se siitä sitten uudestaan käyntiin lähtee! :)
Hyvää kevään odotusta sinulle!
Onnea teille ja tulevalle pienokaiselle! Tsemppiä raskauteen ja toivottavasti kaikki menee hyvin! :)
Jep, toivotaan parasta :)
voit tehä etänä sen minkä jaksat ja pystyt tekemään. Ite oon YH ja toista ootan ja opiskelen. (Ensimmäistä ku aloin oottaan ni olin myös 18) Näillä näkymin valmistun muiden kanssa yhtä aikaa. Huonolla tuurilla kuukauden myöhemmin :D
Ja ihan hyvä vaan että sulla kuitenki on alulla se koulu, siitä on tosi helppo jatkaa sitten ku se lapsi on isompi. Ihan tasan omasta asenteesta kiinni. Ei se lapsi sun elämää pilaa, päinvastoin. Kyllä se opiskelu varmasti sujuu omalla painollaan. Sulla on kuitenki koko ikä aikaa opiskella ja tehdä töitä, mutta lapsia voit saada vaan pienen hetken siitä ajasta. Että mietihän sitäki :D
Ja sitten niille moraalisaarnaajille tiedoksi että olen yh ihan vaan siitä syystä etten luota pätkääkään miehiin missään suhteessa, mutta lapsia olen aina halunnut ja hyvin menee näinkin. En osaa kuvitella elämää ilman lapsia.
Opiskelen siis itelleni jo toista ammattia :D
Eli ei oo enää se yks ja sama koulu jota kävin sillon ku aloin ensimmäistä oottaan :D
Mielestäni on kaikista paskin vaihtoehto jos tekee niin että hommaa itsensä raskaaksi ja potkii ukon pois...
Miehen kannalta ajatellen : Maksaa 18v elatuksia vaikka ei lasta saakkaan..
Käytän näistä naisista sanaa Maksullinen.
esim 250€ * 216 = 54 000€
Eli aika kallis pano miehelle..
Syy miksi kirjoitin tämän on se että jos nyt seurustelet niin mieti tarkkaan myös onko sinulla nyt se mies jonka haluat pitää ettei tule jostain pikkuisesta jutusta riitaa ja ukko vaihtoon..
Kaikki kannattaa miettiä koska lapsi on iso asia.
jos äiti ei niin halua. äiti voi kieltää isyyden selvittämisen (kuten itse tein) ja saada silti elatustukea. ei tarvita kuin äidin kieltäytyminen isyyden selvittämisestä. that's it!
Totta, mutta isä voi siinä tapauksessa haastaa äidin oikeuteen.
Moi! Ajattelin kirjottaa nyt tähän ja kertoa vähän että missä nyt mennää ja miten on mennyt, jos jotain vaikka kiinnostaa :) Mulla nyt menossa rv 23 4, sillon kun ihan ekaan ultraan menin, niin mulla oli jo rv 10 menossa. Tossa suunnilleen viikko sitten käytiin rakenneultrassa, kaikki on tähän menessä näyttänyt tosi hyvältä, ja tyttöä ne meille lupaili. :) Laskettuaika on 23.9., ei vielä on odottamista. En jaksais enää odottaa, syntyis jo. Tai siis paremmin näin, että tulis jo syyskuu. :)
Mulla on maha kasvanut ihan hirveesti. Alussa se ei näkynyt ollenkaan, mutta nyt tässä ihan parin viikon sisällä on alkanut kasvamaan kauheeta vauhtia. Vauvan liikkeitä oon tuntenut jo tosta rv 20 asti. :)
kesän ajan maha pystyssä kävelevä xD Laskettu vain melkein kk aiemmin kuin sinulla. Voi vain kuvitella millaista "tuskaa" tulee olemaan helteillä mahan kanssa :)
Onneksi kaikki on hyvin ja onnea tyttölupauksesta :)
Niin varmasti tulee olemaan tuskasta. :) Paljon onnea sullekin! :)
Nytkin jo näin lämpimät ilmat. Mulla on nyt jo alkanut tuntumaan siltä, ettei ole mitenkään päin hyvä olla ja ihan kun kokoajan joku olis huonosti, oli se sitten peitto tai tyyny tai sohva tai kaappi "väärässä paikassa" :D Noh, kai nää raskaushormonit tekee tehtävänsä tai sitten se on vaan tämä odottamisen tuska.
Jotenkin nyt kun on masu alkanut näkymään jo aika paljon, niin sitä vaan odottaa niin paljon sitä, että se kasvais vielä ja vielä isommaks ja sitten sais nähdä sen pikkusen :)
Mun mies niin vannoi ja oli ihan varma että meille tulee poika, ja kun rakenneultraan oltiin matkalla niin se vielä siinäkin oli ihan 100% varma että se on poika. Sitten kun kuultiinkin että tyttöhän sieltä on tulossa, niin miehen sanat siihen oli että "Katoppas nyt vielä uudestaan, kyllä sen poika täytyy olla" :D
No, mutta kyllä mieskin on silti tottakai ilonen tyttöuutisestakin, vaikka poikaa olis toivonut :)
älä missään nimessä tee aborttia jos susta tuntuu et voisit tulla katumaan. mull oli melkeen samanlainen tilanne jokusen aika sitten. esikoinen oli vähän reilu vuoden ikäinen kun sain tietää et odotan toista.koulut kesken ja muutenkin rahallisesti oltiin heikoilla. juttelin erään seurakunnan työntekijän kanssa ja se käski tehdä niinku musta itestä tuntu. siis en halunnu tehdä missää välissä aborttia mut musta tuntu et en pysty elättämään enää toista :S onneksi päätin pitää olen nyt tosi onnellinen :D ja hyvin tullaan toimeen :) mies pääsi töihin eikä ole enää rahahuolia :) ja mun mielestä kahden lapsen kans on helpompaa äiti21v,t2,5v,p7kk
jos hän haluaa mielummin tehdä abortin kun antaa lapsensa toiselle kasvatettavaksi? Hänen sisällään ei oikeastaan ole vielä lasta,joten sitä ei pidä ajatella täysin lapsena.. itse tekisin mielummin abortin ja tekisin lapsia kun olisin siihen valmis kuin,että tietäisin kokoajan jossakinpäin maailmaa on minun lapsen kasvamassa toisen äidin kanssa.
Tuossahan aloittaja sanoo, että on jo yli puolenvälin raskautta. Ei siinä enää mitään abortteja tehdä. Case closed.
Jos tunnet että olisit valmis äidiksi ja toisaalta et, voin sanoa että raskauden aikana opit rakastamaan lasta ja sen myötä sinusta tulee hyvä äiti lapsellesi. Jos olet epävarma miten pärjään, niin olen varma että saat läheisiltäsi tukea.
Ja vaikka oma elämä tuntuu olevan kesken, niin kannattaa miettiä sitä, että koulussa voit olla melkein raskauden loppuun asti, jos kaikki sujuu hyvin. Ja itse olen sitä mieltä, että opiskeluun ja töissä käymiseen on aikaa myöhemminkin.
Vaihtoehtoja siis on monia. Etkä ole yksin, päätit sitten mitä tahansa. Jos koet että et halua tehdä aborttia uudestaan, niin kehoitan olemaan tekemättä. Kuuntele itseäsi ja tee niin kuin oikeasti parhaaksi näet.
Olen itse ollut kahdesti raskaana, molemmat raskaudet päättyivät kuitenkin keskenmenoihin. Sitä aikaisemmin jo elin kuitenkin niin, että jos "vahinko" sattuu, niin lapsi on tervetullut. Mielestäni lapselle paras aika tulla on silloin kun on raskaana. Töihin ja kouluun ehtii myöhemminkin. Mieti elämääsi, sitä mitä haluat. Kouluasioista voit sopia kuraattorin tai opinto-ohjaajan kanssa. Hän neuvoo, miten asiat ja opinnot olisi hyvä hoitaa. Se, että saat koulua hoidettua raskaana ollessasi, auttaa sinua päätöksessäsi. Huomaat silloin, että asiat ovat hyvin ja lapselle on paikka elämässäsi ja lapsi on tervetullut juuri nyt.
Onnea sinulle. Teet mitä teetkin, uskon että teet oikein. :)