kaduttaa

Tutustuin erääseen fantastiseen rapumieheen ystävänä ja rakastuin. Hänellä on vakaa suhde toisen kanssa enkä tahtonut aiheuttaa harmia heille, joten pysyttelin ystävän roolissa vaikka kaipasin paljon enemmän. Tuskin hän olisi tahtonut muuttaa elämäänsä millään muotoa vaikka minusta välittikin. Aika, jonka hänen seurassaan vietin, on korvaamatonta ja jotain, minkä takia yhä uskon rakkauteen. Niin hyvin toimi kommunikaatio, että saatoimme lukea toistemme ajatuksia ja sitä kautta antamaan toiselle juuri oikeat sanat. Joka hetki kun kohtasimme, kaikki muu unohtui ja silti en voinut saada häntä. Tunne vain syveni syvenemistään: sekoitti ajatukseni ja kaiken, joten päätin, että hän ei saa olla niin läheinen ja ihana. Tunsin, miten hän pettyi ja yritti uudestaan kerta toisensa jälkeen ja tuli yhä neuvottomammaksi. Masennuin ja tunnen itseni kylmäksi. Hän näkee sen ja ihmettelee, tahtoo auttaa. Nykyään kohdatessamme vain katsomme syvään silmiin ja hymyilemme, sanoja ei löydy. Voin mielestäni jo paremmin ja minulla on muita ystäviä ja silti ajattelen vain, miten saisin elää edes hetken siitä uudestaan, mitä oli, ystävänä. En ole tahtonut satuttaa häntä, mutta pelkään, että niin on käynyt. Hän on hyvin positiivinen ja toiveikas luonne, eikä varmaan ymmärrä kaikkea minussa vaikka yrittääkin. Mitä minun pitäisi tehdä? Ymmärtääkö joku minua?
3518
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

tietämättä, et mielestäni ole todellakaan satuttanut häntä. Katsotte silmiin, hymyilette?? Nyt et taida tietää millaisen saksiniekan kanssa olet tekemisissä. Saattaapi olla, että tämä kyseinen henkilö tietää missä mennään, paremmin kuin luuletkaan!
Hänen puolelta tuskin saat minkäänlaista aloitetta, suuntaa jos toiseen.

Äänestä
  • Joo, kuulostaa hyvältä toi sun tulkinta, nyt ku muistelee, ni kyllähän se muutenki aina tiesi mun fiiliksistä... miksei siis yhä. Toi anto myös toivoo, nimittäin kai se sit huomaa senkin, etten enää ui pohjavesissä? En mä odotakaan siltä mitään, mut pitäis keksii joku keino et kommunikaatio saatais takas. Liian hyvä ystävä menetettäväx rakkaussekoilun tai minkään syyn takia...

    Äänestä

  • fisutar kirjoitti:

    Joo, kuulostaa hyvältä toi sun tulkinta, nyt ku muistelee, ni kyllähän se muutenki aina tiesi mun fiiliksistä... miksei siis yhä. Toi anto myös toivoo, nimittäin kai se sit huomaa senkin, etten enää ui pohjavesissä? En mä odotakaan siltä mitään, mut pitäis keksii joku keino et kommunikaatio saatais takas. Liian hyvä ystävä menetettäväx rakkaussekoilun tai minkään syyn takia...

    kuulosti niin uskomattomalta, että ei kannata päästää tuollaista ihmistä menemään! Ja miksipä et kertoisi rapuystävällesi, miksi käyttäydyit häntä kohtaan miten käyttäydyit? Rapu on ymmärtäväinen merkki ja pystyy ajattelemaan itsensä toisen sijaan, joten eiköhän häneltä löydy ymmärrystä! Luulempa että mies on vain liikuttunut tunnustuksestasi, ellei itse tunne samoin.

    Tsamppiä sulle kovasti!!! :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


fisutar kirjoitti:

Tutustuin erääseen fantastiseen rapumieheen ystävänä ja rakastuin. Hänellä on vakaa suhde toisen kanssa enkä tahtonut aiheuttaa harmia heille, joten pysyttelin ystävän roolissa vaikka kaipasin paljon enemmän. Tuskin hän olisi tahtonut muuttaa elämäänsä millään muotoa vaikka minusta välittikin. Aika, jonka hänen seurassaan vietin, on korvaamatonta ja jotain, minkä takia yhä uskon rakkauteen. Niin hyvin toimi kommunikaatio, että saatoimme lukea toistemme ajatuksia ja sitä kautta antamaan toiselle juuri oikeat sanat. Joka hetki kun kohtasimme, kaikki muu unohtui ja silti en voinut saada häntä. Tunne vain syveni syvenemistään: sekoitti ajatukseni ja kaiken, joten päätin, että hän ei saa olla niin läheinen ja ihana. Tunsin, miten hän pettyi ja yritti uudestaan kerta toisensa jälkeen ja tuli yhä neuvottomammaksi. Masennuin ja tunnen itseni kylmäksi. Hän näkee sen ja ihmettelee, tahtoo auttaa. Nykyään kohdatessamme vain katsomme syvään silmiin ja hymyilemme, sanoja ei löydy. Voin mielestäni jo paremmin ja minulla on muita ystäviä ja silti ajattelen vain, miten saisin elää edes hetken siitä uudestaan, mitä oli, ystävänä. En ole tahtonut satuttaa häntä, mutta pelkään, että niin on käynyt. Hän on hyvin positiivinen ja toiveikas luonne, eikä varmaan ymmärrä kaikkea minussa vaikka yrittääkin. Mitä minun pitäisi tehdä? Ymmärtääkö joku minua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu