Tällä palstalla on valitettavasti saalistajia.
He ovat ajautuneet tänne varmasti oman huonon olonsa vuoksi. Toiset saavat helpotusta omaan oloonsa muiden mollaamisesta, toiset taas ovat ehkä narsisteja, ehkä psykopaattejakin.
En syyllistä ketään, mutta jos joku tuntee piston kohdallaan (paitsi narsistit ja psykopaatit, jotka eivät tunne mitään), niin muistuttaisin, että tämä on mielenterveydelle ja masennukselle omistettu foorumi.
Hankkikaa kiksinne jostain muualta.
He ovat ajautuneet tänne varmasti oman huonon olonsa vuoksi. Toiset saavat helpotusta omaan oloonsa muiden mollaamisesta, toiset taas ovat ehkä narsisteja, ehkä psykopaattejakin.
En syyllistä ketään, mutta jos joku tuntee piston kohdallaan (paitsi narsistit ja psykopaatit, jotka eivät tunne mitään), niin muistuttaisin, että tämä on mielenterveydelle ja masennukselle omistettu foorumi.
Hankkikaa kiksinne jostain muualta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saalistajia? Minusta täällä on masentuneita ihmisiä kirjoittamassa tai muutoin asiasta kiinnostuneita. Se mua joskus vähän riepoo kun täällä maallikot välillä yrittää värkkäillä hienoa tekstiä ja ladella alan termejä ja sitten menee metsään niin, että kolisee. Psykopaatit ja narsistit, hmm!?
Kirjoittaminen voi olla tosi terapeuttista ja täällä on selvästi sairautensa tai elämänolosuhteidensa vuoksi yksinäisiä ihmisiä. Tämä on eräänlainen tori, jossa voi tavata ihmisen tai ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Eikä se tarkoita, että täytyy nyökytellä ja olla kaikesta samaa mieltä. Täällä on viime aikoina jeesusteltu ja parannettu maailma. Jos joku keskustelu loukkaa tai sisintä syö, eihän siihen ole pakko osallistua. Masennus/mielenterveyden häiriöt yleensä, ei ole asia, jonka nimissä täytyy vain hyssytellä ja päätä silittää. Minusta esim. saatanpalvontaan tuli tosi asiallisia viestejä. Täällä on niin monenikäisiä ihmisiä. Todella nuoria, lähes lapsia ja varmaan ihan vanhuuteen asti. Näkökulmat ja elämänkokemus näkyy ja kuuluu, eikö näin pidä ollakkin?
Palstan käyttäjät ovat yllättävänkin auttamishaluista väkeä. Joku kirjoittaa harkitsevansa itsemurhaa ja nopeasti ilmaantuu kymmenisen viestiä joiden kirjoittajat vakuuttavat, että elämä on sittenkin elämisen arvoista. Jonkinlainen ongelma on tietysti se, ettei toista nettikirjoittajaa koskaan oikeasti tunne. "Kyllä kaikki järjestyy". Niin voi aina sanoa. Mutta järjestyykö, ja jos järjestyy, miten järjestyy? Ei netissä voi paljoa neuvoja antaa. Toki voi neuvoa mistä ja miten ihminen voisi apua hakea, mutta siihen se taitaa sitten jäädäkin. Sellaiset optimistiset "Kyllä sinä pystyt" viestit voivat olla mukavia lukea ja antaa hyvää mieltä mutta mihin toinen sitten oikeastaan pystyy ja mihin ei, se onkin aivan toinen asia.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin asiallinen palsta. Tietoa on runsaasti ja sitä jaetaan runsaasti. Erityisesti keskustelut masennuslääkkeistä ovat varmasti olleet hyödyllisiä monelle. Lääkärit määräävät lääkkeitä mutta eivät itse käytä niitä joten heidän kanssaan ei vaikutuksia voi vertailla henkilökohtaisella tasolla.
Olen myös huomannut, miten herkkiä ja auttamishalusia ihmisiä täällä on. Hienoja, lämpimiä tyyppejä. Niin nopeasti heihin/meihin sattuu, mikä kuhunkin, kuka mihinkin, toisen ihmisen asia. Kommenttia syntyy kuin itsestään. Tottakai voi mennä pieleenkin, mutta eiköhän lukija itse tiedä missä mennään, eihän kukaan täältä suoraan ohjetta ottane.
Minusta ainakin on hyvä kirjoittaa julki oma tuntumansa jollekin ihmiselle vastaten, kertoa mitä just mulle mun kokemusten ja tiedon mukaan tuli mieleen. Monestihan kirjoitukset liippaavat sellaistenkin elämää ja ajatuksia, jotka itse eivät kirjoita, lukevat vain.
Munki mielestä just se, että ikähaitari on varmaan - 12-80 vuotta, on rikkaus. Aina joku huomaa jonkin seikan. Aina joku näkee kokonaisuutta, justiinsa omankin elämänkokemuksen kautta. On menesti sellaisia aloittajia, joille mielenterveytensä oireisiin on törmännyt ekan kerran elämässän ja on aivan hukassa. Minusta silloin varsinkin tämä palsta on aivan ihana asia. Myös usein elämänsä ihka ensimmäisen psyykenlääkkeen aloitus pelottaa, tuolloin täältä usein saa rauhoitusta, olen huomannut.
Olisipa minullakin aikoinaan ollut tämmöinen virtuaalikaverisakki, silloin murrosikäisenä, kun kaikki pahat olot ja sen myötä suunnaton yksinäisyys ja häpeä puhkesivat. - Tärkee palsta, yhdyn edellä kirjoittaneeseen. Hyvin palveleva ennenkaikkea. Joten pidetään huolta tästä vastakin, ne/me jotka täällä käyvät.