Runonurkan ylös nostin,
ihania hetkiä jatkamaan.
Nurkassa kanssa runopostin
yhdessä ilon jakamaan.
Nurkan ovi on raollaan,
ja runot sinne löytäneet.
Lisää taas haikaillaan,
hyvin eloa myötäilleet.
Aurinko meille hymyilee
kevät jo kurkkailee.
Kanssa hymyn ja halauksen
näin runoratsua ootellen.
ihania hetkiä jatkamaan.
Nurkassa kanssa runopostin
yhdessä ilon jakamaan.
Nurkan ovi on raollaan,
ja runot sinne löytäneet.
Lisää taas haikaillaan,
hyvin eloa myötäilleet.
Aurinko meille hymyilee
kevät jo kurkkailee.
Kanssa hymyn ja halauksen
näin runoratsua ootellen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Yön hymyilyä tunnen lähelläin
ihan vierelläin
toivoisin taas olevan
hyvän haltijan
onnen luokseni taas tuovan.
Yön syli
lämmin ja rauhoittava,
antaa nukkua
pehmeällä lempeydellä.
Aamu avautuu
väistäen pimeän verhon,
tunnen jo
väsymyksen väistyneen.
Pehmoinen lämpö
antaa herätä rauhassa,
kuuntelen raukeana
sydämeni lyöntejä.
Valo viipyy
seinälläni väistyen
hitaasti pois,
joku on jo lähdössä.
Ilahdun ajatuksesta
tänään tulee vieraita,
koko päiväksi
tapaamme pitkästä aikaa.
Nuoruuden ystävä
jonka kohtalo kuljetti,
kauas pihapiiristä
antaen hänelle uuden elämän.
Ystäväni muutti,
ystävyys silti säilynyt.
Välimatkan pituus
ei estä tapaamisiamme.
todennut oon minäkin
ystävät vaikka kaukanakin
iloa elämään antaa
pahojen päivien ylitse kantaa
vaikka harvoin tavataan
kortteja kirjeitä kirjoitellaan
puhelimitse halataan
yhteys kuitenkin säilyy.
virtaako ajatus vielä kuin äsken siellä toisessa paikassa virtasi nyt taitaa joku este tiellä olla kuitenkin ei matka oikein suju jos joku auttaisi ja esteen tieltä poistaisi ei matka katkeasi ja matkaaja taas levon saisi näin ajatuksenvirtaa kuljettelen ja kirjoittelen mitä ajattelen tää rentoutumiskonsti ompi mulla vaan voit tulla mukaan tätä virtaa jatkamaan......
jatkan virtaa tästä esteet eivät estä ajatuksenvirtaa etenemästä ajatuksen esille pääsemästä miten poistan tien tukon avaisin ajatuksenlukon auttaisin kulkijaa toista kirjoittamaan ajatuksenvirtaa hoitaisin sitä virkaa viralta se ei nyt tunnu rentoutuneeni jo huomaan.
Lumi tupruaa
esteen teki.
Aatos luistaa
liikkeelle
työntyy taas.
Talvi poistuu
kevät saa,
voi ajatusta
muualle
kadottaa.
Mutta runot
kohta jytää.
Täynnä hyvää
huumoria.
Nipistetään
kynänvartta
hauskuutta
tuottamaan.
Sulkakynällä jos kirjoittasin
enemmän mä siinä aikaa saisin
ajatella mitä kirjoittasin
kun musteeseen mä kynää kostuttaisin.
Ajatelkaa miten helppoa on meillä
näillä nykyisillä välineillä
mustetta ei roisku paperille
mutta jääkö tilaa unelmille
kun kaikki on niin tärkeää
ja käytetään vain järkeä
mutta meille runon rustaajille
helppoa tää on ja aatoksille
jääkin aikaa sitä enemmän
ja tunteille, sitä tähdennän.
Miks minä vain elän tässä ja nyt
en lainkaan muistoissa kulje
ja silti mennyttä mihinkään
en mielestäni sulje.
Niin tiedän monta mi miettivi
jos tuon olis tehnyt toisin.
Vaan ketä se voisi hyödyttää
jos uudelleen loimet loisi?
Ei,pois se nyt
mun kuuluu olla näin.
Tään purteni pienen ja hennon
mä ohjaan aaltoja päin.
Taas keula niin hauskasti nousee
ja venhoni kiitää saa.
Ja suolaiset veden pärskeet
annan vihurin kuivattaa!
Puuhailuja keskipäivän tässä kohtaa pysäyttelen
istahdanpa koneen ääreen; mitä tässä mietiskelen
ihmeellistä eipä mitään sattunutkaan ole
kunhan tässä kotona vain itsekseni polen
joskus laulun luikautan, joskus vaikka kaksi
silloin aina päivä muuttuu melko mukavaksi
kuntopyörällä kun poljen aina
eipä ylämäet paljon paina
alamäkeä mä vaan
mennä saan.
Tuttu porukkahan täällä
onkin kovin runopäällä
nimet tutut virtailevat
uudet jutut kirpoilevat
kevät meidät herättää
runomieltä virittää
sellainen luonnonlaki lie
se meitä mukanansa vie
sen virran mukaan kaikki vaan
se kuljettaapi luonnostaan.
Olispa mullakin
myötämäkivaihde
käytössä tarvittaessa
elämänpolkupyörässä
mutta ilman ylämäkiä
ei voisi olla myötämäkiä
alamäki pyöräillessä
tuo lokoisasti alas
elämänsä tiellä kukaan
ei sitä sentään toivo
kerran kysyttiin
alttarilla, tahdotko
rakastaa myötä- ja
vastoinkäymisissä
niistä yhteinen tie
välillä tasamaata
kompuroidenkin toisinaan
- niin, nyt kysynkin
onko kuntopyörässä
monta vaihdetta?
Oikotietä onneen
joskus etsin
löysinkin
hakoteille
kuitenkin
se viedä taisi, totesin
enää en mä uskaltaisi
oikoteille lähteäkään
mutkan kautta
turvallista
taitaa olla kulkea
ehkä löytyy määränpää.
Kauniita ja rohkeita
emmertaalia
ulkomaalaista
toiminta filmiä
lapsetkin taitaa telmiä
ruudun pistän pimeäksi
taidan mennä lukemaan
vanhaa kunnon dekkaria
siinä illanviettoa minulla tarpeeksi.
Kiukuttaa ja yrmii kovin,
kiroilinkin pienen tovin
helpottako tämä koskaan
vaiko jatkuu asti tuskaan?
Saksetkin on piiloon menneet,
onko nämä ensi enteet,
puhelinkin hiljaa niin,
aihetta ei puheisiin.
Aamutossut varmaan jäi
makuuhuoneeseeni päin,
mutta kun en niitäkään
oikein jouda etsimään.
Kiire pukkaa, kello käy
eikä takkiakaan näy,
kauppakassi missä on
kukkarokin ..rahaton.
Nyt en tiedä mitä teen
siirrän huolet huomiseen,
onhan silloin päivä uus
jatkukoon tää toimivuus
Kuule Pirkko, tutut jutut
jokaiselle meistä varmaan
väärinpäin on joskus nutut
mistä löydän takin harmaan
lukulaseja jos neljät
yksiäkään löydä et
kun sä niitä tarvitset
vaan tänään löysin kuitenkin
kirjan jota viikon kaipailin
sängyn taakse oli mennyt
sitä menen lukemaan nyt.
Joskus on niin harmillista
ei aina jaksa hakemista,
sitten tulee *selvä* päivä
kaukana on huolen häviä.
Kaikki hyvin sujuu vaan
aivan kun ei konsanaan,
olis mikään hukuksissa
tässä kaikki saatavissa.-
Mieli hyvä aurinkoinen,
altis toista auttavainen,
silmälasit löytyy hyvin
mielenkiinto mitä syvin
maalata ja käyttää kättä,
malliakin näkemättä.
Lastenlasten kaunis taulu
se on mummille kuin laulu!
Tosiaan
jo paremmin
nyt taas nousee jalkakin
mitään hukassa ei lain
uuden päivän taasen sain
sanojakin vilisee
päällekkäin ne ryntäilee
kiire niil on alta pois
vaikka hyvin tilaa ois
täytyy niitä komentaa
ei nyt kiire olla saa
koko päivä meillä aikaa
meillä kiireitä ei lainkaan.
hoputan, hoputan, runoratsua hoputan
laukkaa nyt laukkaa nyt, kynääni mä koputan
vikuroi nyt vain mokoma
ei laukkaa täyttä vauhtia
pitäis lentää tuulen lailla
eikä olla mitään vailla
koni vanha taitaa olla
ei sillä leikkaa enää polla
mieluummin vain nurmikolla
apilaa makoisaa haukkaisi
eikä runoratsuna laukkaisi.
aina kun pikkupojat hänet näki
pikkupoikain tukkaa silitteli
aina lempeästi jutusteli
piparinkin tarjoeli
nythän sitten täti kuoli
siinä pikkupojat ihmetteli
että vielä täti säästi
vaikka eläke oli pieni
tuhansin euroin oli tili
siinä pojat itkuun tillitteli
vielä tätiänsä kiitteli
vaikka myöhäistä se nyt jo oli.
Aurinko varjonsa
luo hangen pintaan,
Valo nostattelee hellästi
kevättä rintaan.
Lumi kiteilee kauniisti
sulaen hiljaa,
luonto muuttuu sitä katson
kuin kuvien kirjaa.
Laululintunen
tuo pieni vilkas,
oksalla tirskuttelee
on äänensä kirkas.
Tityy tityy,
lyhyt on laulunsa vielä,
huhtikuun tullen
titityy viserrys kuuluu siellä.
Palaa peippokin
oksalle koivun
silloin minäkin
talviunesta toivun.
Ahon laidalla
sitten käkikin kukkuu
niityt ja pellot
väriloistoon hukkuu.
Nietoksia lumi kasailee
hiutaleet ne kisailee.
Vitivalkoisena kuin huntu
siinä silti kevään tuntu.
Lintuset puussa häärää
laulun äänen määrää.
Vielä lintulaudalla viihtyy,
poissa, kun kevät kiihtyy.
Kaikki neljä vuodenaikaa
sydämeen luo ilontaikaa.
On onnea,nähdä hetket vaihtuvat
jopa voikukan haihtuvat.
kasvot kohti aurinkoa kääntyy
mieliala piristyy
koko ihminen virkistyy
runolliseksikin mieli käy.
Se kieppui, ja pyyhkäisi ilmaan paperipalat,
kulman takaa lensi naisen hattu ajoradalle.
Kuinka kaunis oli nainen,---seistessään---
avuttomuuden kuvastuen koko olemuksessaan.
Autojonon seisahtuessa ryntäsi nuori mies
ajotielle, takin liepeet liehuen hän nosti hatun,
enkä kauniinpaa kumarrusta ole nähnyt hänen ojen-
taessaan kaunottarelle hatun!
yksinäinen yössä vaeltaa
ei ole ystävää nyt hällä seuranaan
vain yksin kulkee ikkunasta ikkunaan
ei kuuta näy, vain oma varjo vaan
ei alakuloinen hän ole kuitenkaan
on muistot onnelliset hällä seuranaan
ja päiväin onnellisten hymy huulillaan
hän vuoteeseen käy nukkumaan
taas herätäkseen aamuun tulevaan.
Maahinenko mieleen mateli,
laikuusko lopetti liikkumisen?
Kaappasivat kavalasti keväällä
mukavan mielen muiluttivat
nyyhkeiksi naurut naamioivat.
Monessa maahiset mukana.
Kadulla kulkijan kasvoilla,
latuja lykkivän luistossa,
makaavan mielessä majailee,
työtä tekevääkin tervehtii.
Saattaa supattaa sinullekin,
turhuudesta turisee tullessaan
asumaan ajatusten aittaan.
Maahisella musta mieli,
latistaa laulajan luritukset
sulkee suun soinnuilta.
Pakenee päivän paistetta
vie varjoon viheliäiseen
kuljettaa kapeille kujille
näyttämättä naurua naamalla
vie varjoihin valosta
kirkkaudesta kevään karkaa.
Maahisen mieli maaliskuussa
toivottomuus tuivertaa tuulessa.
Lakaisee lumet lakeuksilta
säteilla seinustat sulattaa
maaliskuu muuten mukava,
kunhan keinot keksisi
millä monen masennusta
kevään korvalla korjaisi.
kukaan oe
vielä laululle
ruvennut
runojansa suoltamahan
laulujansa laulamahan
minä laululle rupesin
joutessani loruilemaan
vaikka päivä kaunis ompi
vielä jouan laulamaanki
onhan mulla joutopäivät
taakse jääneet huolenpäivät
mikäs mun on laulaissani
kurkkuakin kastastaissani.
Pieniä puroja pihassa
lumi on kiteistä,
harakka pesän teossa
lapset tulossa mäestä.
Saappaissa lunta
poskissa kyyneleet,
sisälle suunta
housutkin kastuneet.
Äiti, kaakao mulle
nälkäkin jo on,
isi pulkka rapulle
pyyntö on vilpitön.
Siinä on tuntien leikki,
vaatteet märkiä niin
naapurin pikku-neiti
kotiin jo noudettiin.
Saan vihdoin elää omaa elämääni,ilman ,että olisin tilivelvollinen kenellekään.
Onkin jo korkea aika,niin kauan kuin
saan täällä vaeltaa.
Toivoisin voivani omalta osaltani,täyttää ihmisen mitan,se jos mikä on toiveeni!
Siihen luotan ja pyydän apua Luojaltani.
Sainhan hyvän viestin,kun vuoteessani olin uneen vaipumassa.Käteni viereen ilmestyi karhun vahva etutassa.Siinä se oli ruskeana, vain tassu ja koin turvaa sen tullessa tukemaan minua!
En ole yksin, luonnonvoimat ovat kanssani,ja ystävät. Siitä kiitän.
Muistoihin runoratsua hoputan.
Aikaan nuoruuden,ihanan.
Oli nupulla elämä, aukeamassa,
koko elämä edessä oottamassa.
Miten innolla tansseihin lähdettiin,
koko päivä iltaa ootettiin.
Tyttöystävä ajoissa paikalle saapui,
punaa huuliin, väriä kynsiin.
Oli uusi punainen hame
ja pusero musta,
äidin eessä pyörähdin, onko hyvä.
voi sinua tyttöni turhamainen.
Oli paksupohjaiset korkokengät
ja laukku kiiltonahkainen.
Sisäpuolelle liimattu kuva,
rakkauden kohde ikuinen.
Voi näitä muistoja ihania,
jospa elää ne vielä sais.
Jos alussa vasta ois eloni tää,
mitään muutaisi en, eläisin vaan.
Se oli aikaa kellohameiden
vyötäröllä batella vöitä.
Taftia ruudullista, kuin BBeen
tangoja, valsseja ja kesäöitä.
Foksiinkin tyttöt taipuvat
Briitta laulaa yön hopeaisen.
Unelmiin parit vaipuvat
kohta löytyi sävel nopeainen.
Seisoi miehet rivissä salin
silmät tyttöjä tiiraili.
Tyttö sai pienen halin
tanssin vauhdissa liiteli.
Voi aika mennyt tuo
sen vielä mieleen saa.
Muistot lähelle sen suo
iloa tuo yhä antoisaa.
Päivän keväisen
maaliskuu valoa
kirkasta antoi.
Mäestä äänet
kantautui
ja nuoruuden
mieleen sai.
Laudanpala
tai pahvi
antoi kyydit
hurjimmat.
Sen muistin
menoa katsoessa.
nousi mun unelmain,olin irti-- ja leijuin, kuin ennen lasna vain.
Länsituuli--- minunkin ystäväin, leikki vienosti
hiuksillain,suukon otsalle antoi ja keinun, nosti laajoille aalloilleen.
Niin hulmusi mekkoni helmat, jokin hyväili varpaitain ja tuntui kuin vieressä oisi, Kave aamun kuningatar. Jokin vielä minussa viipyy,ole hetki kanssani vaan!---- Kun palaan lupaan ma sulle,
tämän onnen ma muillekin jaan!
Nainen, sinä äidiksi syntynyt,
lapsesi rinnalla kulkien,
huolissaan mukana huokaat,
iloissa mukana iloitset.
Voimia antaen, tukien, kannustaen,
elämään opetat, rakkauteen kasvatat.
Nainen, sinä miehesi rinnalla,
yhteistä polkua kulkien.
Huolien kuormaa kevennät,
rakkautta antaen, toivoa jakaen,
yhteisen kotinne onnelaksi luonet.
Olet miehesi paras ystävä.
Nainen, harmaana jo pää,
kuljet elon iltaa.
Vieläkin lapsesi elämää seuraat,
tarpeen tullen sylisi avaat.
Miehesi päätä hellästi silität,
jos taival yhteinen on päättynyt,
muistoissa häntä kiität.
Nainen, sinä paikkasi täytät,
sukupolvesta toiseen kodin lämpöä annat.
Olkoon tämä päivä onnellinen,
naisena oleminen on rikkaus,
sitä onnea vaali ja hoida.
Siitä kasvaa tulevaisuus.
syli lapseton
pettymys suunnaton
ei äidiksi suotu
tulla, ei luotu
nyt vanhana yksin
lapsenlapsia vailla
ketju katkesi minuun
olenko vajaa
tarpeeton
nainen olen, en äiti
Aineet annettiin niin jokaiseen.
sä voithan henkisesti olla,
myös paljon enemmän, ja lämpöäsi jakaa,
kun sinulla on tilaa,jota aina tarvitaan!
Nainen kumminkin.
Et vajaa, tunteet elää,
voit lämpöä naiseuden sä jakaa.
On niin paljon pyyntöjä maailmassa,
sä täytät paikkaasi täysin tässä.
Äityiden onnea ei kaikille suotu,
mutta naiseksi synnyit,
naisena paikkasi täytät.
Naisten päivä tää nyt on,
ota onnittelut,
naisena vastaan, minultakin.
hellä sydän
apu monen pienoisen.,
yksin jääneen
kylmään maailmaan.
Tai apu siskon lapsen,
vieraankin tuon.
Lapsi hymyn antaa
rakkautta heijastaa.
Tarpeeton ei siis
mummuja kaipaillaan
lapset heitä rakastaa.
Lapselta mummu puuttuu,
mummulta lapsi.
Etsien sisältöä elämässä
voisi olla apu tässä.
Lasta aina rakastaa
vaikkei omaa saisikaan.
mietiskelen
tuumiskelen
runonurkkaa herättelen
runoheppaa lepyttelen
nukkumassa koko joukko
täynnä lepääjiä joka loukko
viheltelen
rallattelen
jalkojakin tömistelen
joko joku venyttelee
jalkojansa verryttelee
käsiänsä kiskottelee
sormiaan jo naksuttelee????
Harmaa päivä haukottaa
hiutaleet pesee maata.
Kevään tulon sekottaa
väsynyt ei oottaa saata.
Kajastus on vaalea
takaa lumihiutaleiden.
Auringon kuju haalea
valoa pyryn peittäneiden.
Haukotuttaa kohta repeää
suu suuren suuri.
Ei askelkaan kepeää
pitää ottaa lääkekuuri.
Ulos ei mitään nää
sakeasti lumi tanssii.
Lumen alla kirkas jää
väki harjoittellen valssii.
Sirkustaiteilioita kadulla
joku spakaattiin taipuu.
Hattu silmillä kuin sadulla
kaksinkerroin näin vaipuu.
Kevät ilma haukottaa
silmiäkin siristää.
Aura väkeä taukottaa
vauhtiaan vain kiristää.
Kirkasta jos huomenna oisi
pyryn poistais harmaan.
Hymyn kaikille toisi
ystävyyden armaan.
Kyllä se tästä muuttuu
iloksi kaiken kansan.
Hetken enää pyry juuttuu
lämpö tekee ansan.
ei edes yöllä tahdo nukuttaa
vaan ei se mua juuri haittaa
onpa aikaa mitä kuluttaa
ja kyllä joskus taasen nukuttaa
ei tarvitse surujansa hukuttaa
eteenpäin vain mennä porskuttaa
jos vähän joskus vaikka suututtaa
en anna asioiden kauan harmittaa.
Kohtasin naisen lumisella polulla
hymyillen tervehdin häntä
hän tarkkaan mua katsoi ja kysyi:
"Olemmeko tuttuja?"
vastasin: "Emme ole vielä"
Me tulimme tutuiksi siellä
lumisella metsätiellä.
Lunta polviin
ojaankin vajosin.
Tulit ja nostit,
silmäsi nauravat
kohtasin.
Ystävyyttä tunsin
näkemiin huikkasin
näemmehän vielä?
Ehkä myöhemmin...
unohdin
runo piti sanasta tulla
tänään
uudestaan kuljen hyllyin välit
jos siellä sanan taas näkisin
muistan mihin sana liittyi
mutta en vain sitä muista.
suomen kielen kiemuroita
onneksi on
mutta mikä oli se sana?
Samoin käypi mullekin
kirjastoon kun kuljeksin
jos ei lappu mukana oo
nimi kirjan jääpi unhoon
monet kerrat näin on käynyt
tästäedes muistan sen nyt
ylös kaikki kirjoitan
minkä kirjan haluan
vaikka muuta tarttuu mukaan
sitä oikeaa ei tiedä kukaan.
sanan jalat
sananjalat
joskus puuttuu jokaiselta.
ja katseli ympärilleen ihmetystä ja iloakin täynnä!
Ihan se oli kuin Kari Suomalaisen piirros!
Sepä käveli ja myhäili ja ajatteli,että ompa sentään mukavaa elää!Runon rungoista se ei osannut välittää----- se vain oli.Ja eli.
Siinähän sitä iloa onkin jo ihan tarpeeksi!
Kiitos kelle se nyt kuuluukin! Rakkaudella sana.
ei sananen löytynyt
kirjakin jo pois
takakannessa sen
oli se puuttuva sana
siitä sanasta puuttuvasta
sen runon tehnyt olisin
no, tässähän se tulikin.
Minne katosi laulu
minne runonkin sointu.
Pois kauas on loitonneet
säkeet kirkkaina helisseet.
Tyhjyyden kuohuvat aallot
tyrskyisät kumeat loiskeet
vain hyökyää,
levittäen pimeää.
Missään ei kuulu laulu
missään ei runo soinnu.
Pois kaikki on kadonneet
soivat iloiset säveleet.
Maailman myrskyisät tuulet,
ja merten virtaisat pyörteet
vain myllertää
tummentaen elämää.
Kerran palajat laulu,
kerran pulppuilet runo.
Soit mukana tuulien
ja laullat pilvissä sateen.
Auringon säteiden siivin
kultaansa säihkyvän kajon
kera kumpuat
pimeässä valaiset.
Tule kiirien laulu
tule runonkin sointu.
Käy kaikuvin helkkein
meren aalloissa soittaen.
Runojen kertomin säkein
tunteiden tulisin värein
silloin leijailet,
ja maailman valloitat.
Jos runos oisin huomannut
niin enpä oisi tohtinut,
ja perääs turhia löpissyt.
Eihän kadonnut laulusi,
eihän loitonneet säkeesi.
Tunteen sisältäs tulkitset
meren aaltoina tuoden
viestin kaihosta valon.
Taasko kello sisäinen
täytyis rukata.
Kas illasta kun tunti
pitäis hukata.
Ei, en osaa aikaisemmin
sänkyyn kömpiä,
kun taivaskaan ei kellon mukaan
näytä tähtiä.
Kohta jälleen kenkuttaa,
ken neropatti tää
on tämän touhun keksinyt
ja aikaa siirrättää.
Minä niinkuin lehmätkin
menen ihan sekaisin.
Vatsakin ihan tästä suuttuu
ja aamukahvi teeksi muuttuu.
Täällä kyllä runot syntyy
aina joku aihe löytyy
jos ei aina taidot yllä
rohkeutta meill on kyllä
omaan tyyliin sovitamme
täällä kaikki sanojamme
omaksi piristykseksemme
ihan iloksi iltojemme
lumessa tarpoen
ikkunoita katsellen
siellä he kaikki
istuvat lämmössä vierekkäin
minä yksin vain näin
kodin lämpöä etsin
jota löytänyt en ole lain
siksi kiertelen vain.
Tarkoitin mä itseäni
runosynnyn kuolemalla
saa en enää sanojani
rustattua paperille
runomuotoon sovitetut
ajatukset unelmista
kaikki ovat kadonneet
meikätytön elämästä.
varsinainen runoilija ois
jos niin ois
niin olisimme näiltä sivuilta pois
ei aikaa meillä olisi täällä haahuilla
vaan silloin meidän pitäisi tosissaan runoilla
ja kirjoja laatia.
meidän kaikkien otsikoista tulee?
Lukekaapa ja ajatelkaa sitä meidän yhteisenä runonamme.
sinulle,joka toit sen meidän kaikkien tietoisuuteen:)
Otsikko sen kiteyttää
mikä meitä mietityttää
turhat sanat karsimme
olennaiseen paneudumme
kun jokin meitä surettaa
naurattaa tai rakastaa
tai haluaisi kiittää
- aiheitahan riittää
luontokuvat kauneimmat
mielentilat herkimmät
sanoiksi me puemme
niitä täältä luemme.
saa sanoillakin rönsytä
oikein herkutella
melkein mellastella.
on lukea otsikkoja
ja niistä punoa runoja.
siinä on ymmärtämys
vaikka ois väsymys
ei haittaa väärinkäsitys
ne voittaa ystävyys
siitähän on kysymys
Harmassa talviaamussa
vesi/räntäsateessa
tulenlieskat meitä lämmittää
yksikään ei kylmäksi nyt jää
pirteästi alkaa päivä tää
siis hyvää keskiviikkopäivää!!
Aamukahvin juotuaan
mies ikkunastaan kurkistaa
harmaata ja sateista
naakat lentää parvissa
mistä tänään alottaisi
mistä oikein kiinni saisi
rantaan varmaan lenkki vie
sinne tasainen on tie
tuttavan voi tavata
mukavia haastella
oraville pähkinöitä
taskustaan voi heitellä
hiljaa siinä matka taittuu
repussa kauppatavarat kulkeutuu
päiväuni sitten maistuu
kunhan ruuat ensin paistuu
niin se päivä iltaan ehtii
mitäs tässä murehtii.
Lämpenee, lämpenee
lumen pinta ohenee
vaikka uutta sataa päälle
vielä pääsee järven jäälle
hiihdellään ja luistellaan
toisiamme muistellaan
riemullista kevään aikaa
valo tuopi taikaa.
Maaliskuun murheet,
kissoilla kireet.
Hiihtäjät hangella,
kalamies ongella.
Hevosmies raveissa,
pariskunnat tansseissa,
casinolla pelimies,
pubissakin kenties.
Meikatulla naisella
puuteria poskilla,
maaliskuussa näes,
Lapin mutkamäes
moni lumimies
vapaana kenties.
Uniko vain,
uni kumppaninain
kun kissamainen
en ole nainen.
Täysi kuu
ja maaliskuu,
eikä yhtään kattia.
Ei edes Mattia.
mutta ikä kun painaa
ei saa edes lainaa
vaan huolta ei lain
kunhan vitsailen vain
kaiken sain mitä hain
paljon rakkautta sain.
Kunhan kirjoitan,
ehkä tämä on runoa
ehkä ei
virta tämän kuitenkin
kohta taas vei
pysyvää jälkeä
ei tunnu syntyvän
vaikka kuinka yritän.
Tärkeintä on minulle
kuitenkin vain kirjoittaa
vaikka en sen kummempaa
aikaan saisikaan.
Peilistä katsoo harmaapää,
mitä tehdä vois?
Nyt tiedän,
kampaamoon rientää nainen tää.
Tää petosko ois,
nyt kuvastin näyttääkin
tummemman pään.
Nyt kuitenkin tunnen
et nuorempi oon.
Ei väliä,
jos tulikin lovi kukkaroon.
Uppiniskainen,
niskakipuinen,
jäykkäselkäinen
tässä yrittää
taivutella
vaivutella
itseänsä ojennella.
Nöyrtyäkö pitäis hieman
notkistella polviansa
pyöritellä kehoansa
kunnon valssi tekis terää
siitä varmaan keho herää
siispä yksin yrittämään
itseänsä pyörittämään
valssin mahti se on poikaa
kohta täällä laulut roikaa.
Viime sunnuntaina hyvin luistin luisti
järven auratulla jäällä
yhtä hyvin ain' ei luista muisti
varsinkaan näin harmahalla säällä
oli jäällä mukavasti porukkaa
oli lasta , muoria ja ukkoa
oli hiihtäjää ja kelkkailijaa
oli tosi eri-ikäistä joukkoa
ja kaikilla näytti olevan mukavaa.
Sitä se kaunis ilma aikaan saa.
Taidan jäädä viimeiseksi täällä
liukumäessä
kun painumme juuri
pimeään piiloon
vaan huomenna varmaan
ylhäällä valossa taas
tavataan ja kirjoitellaan
omia pieniä juttujamme ja
tavataan tuttujamme.
Hiljaisuutta täällä kuuntelen
välillä huutelen
onko täällä ristinsielua
kaiku yksin vastailee
toiset kaikki uinailee
tottunut oon yksin olemaan
yksin yötä kuuntelemaan
omaa seuraa kestän tosiaan
vaikka yksinäistä toisinaan.
Taasko kello sisäinen
täytyis rukata.
Kas illasta kun tunti
pitäis hukata.
Ei, en osaa aikaisemmin
sänkyyn kömpiä,
kun taivaskaan ei kellon mukaan
näytä tähtiä.
Kohta jälleen kenkuttaa,
ken neropatti tää
on tämän touhun keksinyt
ja aikaa siirrättää.
Minä niinkuin lehmätkin
menen ihan sekaisin.
Vatsakin ihan tästä suuttuu
ja aamukahvi teeksi muuttuu.
Nyt nousi vanha ketju vahingossa ylös. Tarkoitus oli kopioida sieltä tekemäni säkeet maaliskuulta 2009. Minä höperö liitin sen tähän arkistoketjuun. Olkoon nyt tässä tuplasti. Antakaa tämän painua nurkan taa. Menen täältä sotkemasta kahville.